31. lokakuuta 2011

Kääpiöpyöryköitä ja tomaattisia rieskoja

Tänään oli taas se päivä, että täytyi tyhjätä jääkaapista vajaita purkkeja ja purnukoita. Perjantaina yli jääneet aurinkokuivatut tomaatit ja avattu juustoraastepussi pääsi maustamaan pieniä rieskoja. Näitä rieskoja saa meidän perheessä tehdä uudestaan ja uudestaan. Tyttö tykkää ihan valtavasti. Usein teenkin sitten näitä, kun pitää päästä eroon ylimääräisistä aurinkokuivatuista tomaateista. Ja tämä on oikeasti helppo ja nopea tapa tehdä leipää. Suurin vaiva taitaa olla tomaattien pilkkomisessa. Parhaimmillaan nämä on tuoreena, mutta ainakaan meillä ei ole pelkoa, että liian kauan joutuisivat odottamaan syömistä. Tuo tomaattien määrä vaihtelee mun rieskoissa aina sen mukaan, paljonko purkissa on jäljellä. Lisäksi lisään juustoraastetta rieskojen pinnallekin. Ohje on lähtöisin Pirkka-lehdestä ja näytti olevan taas lokakuun ruoka-Pirkassa. Siis siinä lehtisessä, mitä kaupoissa jaetaan.

Juusto-tomaattirieskaset
(10kpl)

4dl hiivaleipäjauhoja
1dl kaurahiutaleita
2tl leivinjauhetta
0,25tl suolaa
0,5tlk(à200g) aurinkokuivattuja tomaatteja
1dl (emmental-mozzarella)juustoraastetta
2dl kylmää vettä
(Päälle: juustoraastetta halutessa)

  Hienonna valutetut aurinkokuivatut tomaatit. Sekoita kulhossa hiivaleipäjauhot, kaurahiutaleet, leivinjauhe ja suola. Lisää aurinkokuivatut tomaatit ja juustoraaste. Kaada joukkoon kylmä vesi ja sekoita nopeasti taikinaksi puuhaarukalla.
  Jaa taikina lusikalla keoiksi kahdelle leivinpaperilla peitetylle pellille. Jätä riittävästi tilaa kekojen väliin. Taputtele keot jauhoja apuna käyttäen rieskoiksi, halkaisija noin 10cm. Pistele rieskat. Ripottele halutessasi vähän juustoraastetta pinnalle.
  Paista rieskoja 225-asteisessa uunissa noin 10 minuuttia. Pinoa rieskat pehmenemään päällekkäin ja peitä leivinliinalla. Tarjoa lämpiminä.



Päivän toinen uroteko oli muuttaa jauheliha isoksi kasaksi lihapullia. Ihan tarkoituksella yritin saada ruoan tehtyä ennen kuin mies tulee töistä kotiin. Miehen läsnäollessa lihapullilla on outo taipumus kadota heti paistamisen jälkeen. Omituista :) Nyt sentään jäi lihapullia kastikkeeseenkin asti. Lihapullien kaveriksi tarjoilin viikonlopulta jäänyttä perunamuusia ja lisäksi keitin vähän pastaa. Tytön tehtäväksi jäi taas huolehtia salaattipuolesta. Salaatin koostumuksesta huomasi, että neidillä oli kiire kaverin kanssa laulamaan Singstaria...

Tällä ohjeella olen tehnyt lihapullia iät ajat. Grillimausteen käyttö lihapullissa taitaa juontaa juurensa äidin opeista. Ainesten määrät vaihtelee joka kerta, mutta nyt yritin edes vähän laittaa ylös, miten noita teen. Kastikkeen määrä on vähäinen suhteessa lihapullien määrään, mutta halutessa tuota kastiketta voi toki tehdä enemmän.

Kääpiöpyörykät

700g jauhelihaa
2-3 sipulia
0,75dl korppujauhoja
2dl maitoa
2-3rkl grillausmaustetta
mustapippuria
1 muna
Paistamiseen: 
öljyä
Kastike:
3-4rkl margariinia
3-4rkl vehnäjauhoja
4-5dl vettä
0,5-1 lihaliemikuutio
mustapipuria

  Sekoita maito ja korppujauhot puuhaarukalla kulhossa ja anna turvota 5-10 minuuttia. Silppua sipulit hienoksi. Sekoita korppujauhojen joukkoon jauheliha, sipulisilppu, kananmuna, grillausmauste ja mustapippuria maun mukaan. Sekoita taikina sekaisin käsin tai puuhaarukalla. Vältä turhaa vaivaamista!
  Paista halutessasi koelihapulla ja tarkista mausteiden määrä. Paista lihapullat keskilämmöllä pannullinen kerrallaan öljytilkassa ja siirrä kypsät lautaselle odottamaan. Poista välillä mahdollinen käristynyt sipulisilppu pannulta. Itse teen suht pieniä lihapullia, niin kypsyvät keskeltäkin. Ja kypsyyhän ne jonkin verran kastikkeessa muhiessakin.
  Kun kaikki lihapullat on paistettu, poista käristynyt sipuli pannulta, mutta jätä lihapullista irronnut rasva pannuun. Lisää margariini ja anna sen sulaa. Sekoita joukkoon vehnäjauhot ja anna niiden ruskistua. Lisää ruskistuneiden jauhojen joukkoon vettä vähän kerrallaan koko ajan sekoittaen. Anna kastikkeen kiehua muutaman minuutin. Lisää liemikuutio joukkoon ja mausta pippurilla. Lisää lihapullat kastikkeeseen ja anna kastikkeen kiehua miedolla lämmöllä kannella peitettynä 10-15 minuuttia.

30. lokakuuta 2011

Juhlaväsymystä

Halloween-juhlat on taas tälle vuotta juhlittu ja edessä on ihana paluu normi arkeen. Kovasti oli pelottavan näköisiä noitia ja haamuja tupa täynnä. Ja tarjoilutkin näytti kelvanneen. Osa ruokavalmisteluista ja pöydän kattaminen jäi vaan taas vähän viime tinkaan. Onneksi tuo ihanainen serkkuni oli ylimääräisinä käsinä ja kiltisti teki mitä pyydettiin. Itse en olisi mitenkään ehtinyt saada kaikkea valmiiksi.

Jälleen kerran suosituin juttu oli nuo cocktailtikkuihin isketyt vihannekset, lihapullat ja nakit. Se on kumma miten ne katoaa aina ensimmäisenä. Mutta hyvä kun kelpasivat. Samalla tuli toteutettua vihannesten pakkosyöttöä lapsille :D Nakkisormien kanssa iski aikapula ja tyydyin tekemään kynnet ketsupilla paprikapalojen sijaan. Leikkasin "sormen" päähän pienen loven ja siihen pursotin ketsuppia. Karkkien vähäinen menekki oli hämmentävää. Ostin melkein kilon irtokarkkia ja suurin osa jäi syömättä! Mulla on nyt kamala velvollisuus mussuttaa noita loppuja karkkeja koko ens viikko.

Viime hetken lisäys tarjoiluun oli "solariumkummitukset". Näin korrektisti ilmaistuna. Elikkäs suklaasuukkoihin tehtiin sokerikuorrutteella silmät ja suut. Vähän meni koristelu taas sinne päin, mutta kyllä ne syötiin silti.

Olisihan tuosta pöydästä saanut vaikka kuinka hienon jos olisi laittanut enemmän rekvisiittaa. Aikapulan takia tuo jäi nyt noin. Tärkeintähän oli kuitenkin, että muksut viihtyivät ja tykkäsivät juhlista. Mutta nyt saa halloween-jutut jäädä taas vuodeksi ja ajatukset saa suunnata kohti isäinpäivää ja joulua.

29. lokakuuta 2011

Who ya gonna call? - Ghostbusters!

Nyt on haamuarmeija saatu valmiiksi! Vähän kivaa :) Ei noista haamuista kovin nättejä tullut, mutta en mä usko, että huomiset noitavieraat niin kovasti tuota ulkonäköä moittii. Muffinssit tein sillä samalla kummitusmuffinssiohjeella kuin aikaisemminkin. Löytyy siis tuolta "Kääpiölinnassa kummittelee"-sivulta. Tosin tällä kertaa tuplasin taikinan ja tein vähän pienempiä muffinsseja, niin sain 24 kipaletta haamuja. Marenkiin käytin 5 valkuaista ja 2,5dl sokeria. Ensimmäisessä erässä laitoin vähän turhankin naftisti tuota marenkia. Seuraavassa saikin tehdä sitten tosi isoja haamuja, että sai marengin käytettyä. Tosin mielessä kävi, että osan haamuista olisi ihan hyvin voinut paistaa sellaisenaankin ilman muffinssia. Yritin aluksi pursottaa haamut, mutta ei mun kärsivällisyys riittänyt. Meni niin pahasti sotkemikseksi, että lätkin marengit kylmästi lusikalla muffinssien päälle. Pursotinpussilla tuo olisi voinut onnistuakin.

Kummitus poikineen hävitettäväksi :)

Ihanaa kun huomisten juhlien leivontaosuus on nyt suoritettu. Huomenna täytyy vielä tehdä cocktailtikkuja (jotka isketään kiinni kukkakaaliin ja jolle tehdään kirsikkatomaateista silmät ja jostain muusta suu), valmiit pikkupizzat muutetaan naamoiksi laittamalla niille nakkiviipalesilmät ja maissihampaat ennen paistoa ja sitten on vaan yleistä siivoilua ja koristelua. Ja täpistelyä ja vieraiden odottelua. Mutta se kaikki on onneksi vasta huomenna.

Sitten päivän sapuskaan, joka oli hienoinen pettymys. Laiskuuksissani ja yksinkertaisesti kiireisen päivän tuoman aikapulan vuoksi turvauduin valmiisiin röstiperunoihin itse tehtyjen sijaan. Virhe! Minä en vaan niistä tykkää. Tai en ainakaan just noista tykännyt. Päälle laitettiin semmoista tahnaa, jossa oli valkosipulituorejuustoon sekoitettu hienonnettua meetvurstia, aurinkokuivattuja tomaatteja, pippurisekoitusta ja kuivattua ruohosipulia. Tänään ei sekään oikein maistunut. Ainut hyvä juttu ruoassa oli höyrytetyt juustonakit ja salaatti. Miehelle paistoin Krakovan makkaroita, kun hän ei höyrytetyistä juttusista piitannut.

Mun näkemys päivän ruoasta....

...ja tässä miehen sapuska :D

27. lokakuuta 2011

Hämä-hämähäkki kiipes langalle

Halloween-herkkujen valmistus jatkui tänään. Kerrankin ajattelin tehdä osan jutuista ajoissa, ettei kaikki jäisi juhlien aattoon. Tänään oli vuorossa mokkapalat. Tai oikeastaan tuo ohje kulkee nimellä leipomapäivän pannupaistos. Jälleen kerran olen sen jostain lehdestä kirjoittanut muistiin, mutta kun aikaa siitä on sellaiset kymmenisen vuotta, niin en millään muista mikä lehti on kyseessä. Jos joku tietää, niin kertokaa ihmeessä!

Perinteisistä mokkapaloista tämä ohje poikkeaa tuon kuorrutteeseen laitettavan suklaan vuoksi. Ja vasta kuorrutetta tehdessäni muistin, että yleensä olen tässä käyttänyt maitosuklaata, en taloussuklaata jota nyt laitoin. Toivottavasti ipanoille kelpaa. Ja jos ei kelpaa, niin jääpä aikuisille enemmän. Koristelun tein tällä kertaa sulatetulla valkoisella leivontasuklaalla. Sulatin hieman suklaata mikrossa, laitoin pakastepussiin, tein pussin kulmaan pienen reiän ja pursottelin epämääräisiä kuvioita. Mutta toki tuohon käy vaikka sokerikuorrute, nonparellit, strösselit ja oikeastaan mikä tahansa mitä vaan keksii laittaa. Hienompia leivoksia saisi, jos tuon leikkaisi paloiksi ja koristelisi jokaisen palan erikseen. Mutta mun kärsivälllisyys ei semmoiseen tällä hetkellä riitä.

Tuon kuorrrutteen kanssa kannattaa toimia nopeasti, sillä se jässähtää todella nopeasti! Samoin jos tekee koristeet sulatetulla suklaalla, niin kannattaa silloinkin hoitaa koristelu rivakkaan tahtiin. Jäähtyessään tuon sulan suklaan pursottaminen on hankalaa ja suklaa paakkuuntuu helposti. Jos siis koristelet ison määrän, niin sulata ja pursottele suklaata muutamassa erässä. Ja kannattaa miettiä edes vähän etukäteen, mitä aikoo tehdä.

Leipomapäivän pannupaistos hämähäkinseitein

Pohja:
4 kananmunaa
4dl sokeria
200g sulatettua voita
1,5dl maitoa
6dl vehnäjauhoja
4tl leivinjauhetta
4tl vaniljasokeria
Kuorrutus:
4rkl keitettyä kahvia
4rkl voita
2rkl kaakaojauhetta
225g tomusokeria
n. 80g talous- tai maitosuklaata
Koristeluun:
n. 60-70g valkoista leivontasuklaata
(tai punaisia marmeladeja, ranskanpastilleja, cocktailkirsikoita, kookoshiutaleita, pähkinöitä, strösseleitä, tms.)

  Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita vehnäjauhot, leivinjauhe ja vaniljasokeri keskenään. Siivilöi jauhoseos taikinaan vuorotellen sulatetun voin ja maidon kanssa. Nostele taikina sekaisin. Kaada taikina leivinpaperille uunipannulle. Paista 200 asteisessa uunissa noin 20 minuuttia.
  Paloittele suklaa. Sulata kuorrutusta varten voi pienessä kattilassa. Lisää kahvijuoma, kaakaojauhe, tomusokeri ja paloiteltu suklaa. Kuumenna seosta miedolla lämmöllä puulastalla sekoitellen, mutta älä anna kuorrutteen kiehua. Kaada kuorrutus kuuman pohjan päälle heti uunista ottamisen jälkeen. Levitä täyte päälle mahdollisimman nopeaa ja ripottele haluamasi koristeet päälle. Kuorrutus jässähtää todella nopeasti! Sokerikuorrutteen tai sulatetun suklaan ehtii laittaa myöhemminkin.


Päivällä kokeilin tehdä jotain koristeita pursottamalla sulatetusta valkosuklaasta kuvioita leivinpaperille. Pursotusta olisi helpottanut huomattavasti, jos olisi tiennyt mitä haluaa tehdä. Ja kovin isot tai ohuet kuviot saattaa hajota helposti jäähtyneenä. Jälkeenpäin kävi mielessä, että olisin voinut piirtää leivinpaperin toiselle puolelle vaikka kuvioiden ääriviivat valmiiksi. Ajatuksena oli laittaa kuvioita tuon pannupaistoksen päälle, mutta kun siinä on jo noita hämiskuukkeleita, niin taidan laittaa ne johonkin muualle.

Luonnossa ja leivinpaperista irrotettuna nuo hämähäkit näyttää oleellisesti paremmilta :)

26. lokakuuta 2011

Toiset tykkää, toiset ei

Kauniisti sanottuna tämän päiväinen tonnikala(risotto)mössö oli mun mielestä kamalaa. Tai kyllä sitä söi, kun oli pakko. Kun taas tyttö tykkäsi siitä kuin hullu puurosta. Päivän aikana neiti ehti syödä neljä(!) lautasellista kyseistä mössöä. Tai sitten hän toteutti sitä periaatetta, että jos ruoka on pahaa, niin kannattaa syödä paljon. Eipä sitten tarvitse syödä samaa enää seuraavana päivänä. Muistaakseni Kettusen loistavaa logiikkaa.

Tässä tämä ohje, jos joku rohkea haluaa kokeilla. Annoksesta tulee aika iso. Mä jäin kaipaamaan tähän jotain muutakin kasvista. Ehkä paprikaa.

Tonnikalamössö

2 sipulia
4 valkosipulinkynttä
loraus ruokaöljyä
3dl pitkäjyväistä riisiä
1prk(70g) tomaattipyreetä
1 kalaliemikuutio
1-1,5rkl chilijauhetta
6-8dl vettä
2tlk tonnikalapaloja öljyssä
1tlk maissia
ripaus cayannepippuria
pippurisekoitusta
timjamia
suolaa

  Silppua sipulit ja valkosipulinkynnet. Kuullota silppuja öljyssä pannulla. Lisää chilijauhe, tomaattipyree ja riisi. Kuumenna sekoitellen, kunnes riisi muuttuu läpikuultavaksi. Lisää vettä vähän kerrallaan koko ajan sekoitellen. Lisää vettä ensin kuutisen desiä ja lisää myöhemmin tarvittaessa. Lisää liemikuutio joukkoon. Anna kiehua miedolla lämmöllä välillä sekoitellen noin 20-30 minuuttia tai kunnes riisi on lähes kypsää.
  Lisää riisin joukkoon maissit ja tonnikala. Mausta. Kuumenna ruokaa, kunnes riisi on kypsää ja tonnikalat lämmenneet. Tarjoa heti.

Ettei aivan jäisi paha maku suuhun, niin keittelin vielä mansikkavispipuuroa. Tuolla se odottelee vispaamista. Vaihtoehtona oli mannapuuro ja mansikkakiisseli. Hyvää olisi ollut sekin. Yhtään en muista olenko aikaisemmin vispipuuroa tehnyt mansikoista. No, ei sen niin väliä. Hyvältä se maistui ainakin tässä vaiheessa, kun vähän maistelin. Mutta edelleen se karviaisvispipuuro on mun suosikki. Tänä vuonna en vaan ehtinyt karviaisia pakastaa, niin täytyy käyttää noita jäljellä olevia säästellen :)

Mansikkavispipuuro

n. 300g pakastemansikoita
1l vettä
1,5dl mannasuurimoita
1-1,5dl sokeria
1tl vaniljasokeria
ripaus suolaa

  Kaada jäiset mansikat kattilaan veden joukkoon ja kuumenna. Anna kiehua hiljalleen 5-10 minuuttia. Lisää sokeri ja mannasuurimot vatkaten. Anna kiehua hiljalleen vielä kymmenisen minuuttia. Mausta ripauksella suolaa ja vaniljasokerilla. Anna jäähtyä kunnolla ja vatkaa kuohkeaksi puuroksi.

25. lokakuuta 2011

Pelottavat pikkuleivät

Lauantaina koittaa nyt se suuri päivä, jolloin meille kokoontuu taas ryhmä noitia, kummituksia ja muita kauhistuksia. On näitä juhlia taas odotettukin. Tottahan tuolle hirvityslaumalle täytyy jotain tarjotakin. Nyt on siis korkea aika alkaa valmistautumaan. Uudet ideat on vaan vähän vähissä, joten täytyy turvautua vanhoihin ja hyviksi havaittuihin.

Tänään vuorossa oli kammottavien keksien teko. Näitä keksejä oon tehnyt vissiin kerran aikaisemmin. Jo pelkästään näiden taikina on niin hyvää, että voisin surutta syödä sen suoraan kulhosta. Varsinkin kun taikinan tekee kunnon voista. Mutta kai tuosta täytyy muutama keksikin taas paistaa. Ohje on lähtöisin ihanasta Jane Bull:n Halloween-kirjasta. Alkuperäiseen ohjeeseen tulisi puolikkaan sitruunan raastettu kuori, mutta sen olen jättänyt pois. Keksejä tehdessä voi käyttää joko valmiita muotteja tai piirtää pahville n. 5 sentin korkuisia haamuja, pääkalloja, luita, lepakoita tai muita kammotuksia ja leikata kuvat muoteiksi. Kirjan vinkin mukaan keksit voi laittaa roikkumaan vaikkapa maljakossa olevaan oksan pätkään. Tee silloin raakoihin kekseihin pienet reiät esimerkiksi cocktailtikulla.

Kummituskeksit

250g vehnäjauhoja
150g voita
90g tomusokeria
(0,5 sitruunan raastettu kuori)
1rkl maitoa

  Sekoita vehnäjauhot ja tomusokeri kulhossa. Laita huoneenlämpöinen voi kulhoon ja siivilöi jauho-tomusokeriseos päälle. Nypi jauhoseos ja voi sormin murusiksi. Lisää maito (ja sitruunankuori) ja vaivaa taikina tasaiseksi. Nosta jääkaappiin 20 minuutiksi.
  Kauli taikina noin puolen sentin paksuiseksi levyksi ja ota tai leikkaa taikinasta keksejä. Käsittele aina pienehkö pala taikinaa kerrallaan, sillä lämmetessään taikinan käsitelly hankaloituu. Nosta keksit pellille (tee tarvittaessa ripustusreikä) ja paista 160 asteisessa uunissa noin 15 minuuttia.
  Halutessasi voit koristella keksit jäähtyneinä sulatetulla suklaalla tai sokerikuorrutteella.


Tänään en enää jaksanut keksejä koristella. Voi olla, että laitan tytön tekemään sen homman. Tai sitten saavat jäädä tuollaisiksi. Mä oon tässä pyöritellyt päässäni, että miltähän näyttäisi mustat lätyt. Siis että laittaisi mustaa elintarvikeväriä taikinaan. Ja tekis niistä lätyistä lättykakun laittaen väliin vaikka vihreäksi värjättyä kermavaahtoa, mansikkahilloa ja matokarkkeja. Suklaakeksimurut päällä vois toimia multana. Mietitään.... :) Tällä vauhdilla juhlien tarjottavat taas paisuu ja seurauksena on meluisa lauma sokerihumalaisia noitia.

24. lokakuuta 2011

Oli synkkä ja myrskyinen.... olut-suklaakakku

Mustaa, niin mustaa ja hyvää. Nimittäin kakku kaakaosta ja oluesta. Valkosuklaa-vaniljavaahdon ja oluen tai kahvin kanssa tarjoiltuna herkkua! Ja kuuluu ehdottomasti osastoon hyvää helpolla.

Tämän portteri-suklaakakun ohjeen pelastin viime joulun alla paikallislehdestä, siis Ilkasta. Ensimmäinen kokeilu tehtiin portterista ja se toimi. Yhtään en kyllä muista, että mistä portterista. Tässä viime päivinä on päässä kuitenkin pyörinyt, että kokeilisin tätä kakkua suklaaoluesta. Tänään stressin määrä oli sitä luokkaa, että oli aivan pakko taas purkaa sitä leipomalla. Syntyi siis tämä suklaakakku. Oluena käytin tänään Double Chocolate-olutta. Siis suklaista stouttia. Stressiä en saanut katoamaan, mutta saipa edes jotain hyväskää.

Portteri-suklaakakku

250g voita
300g (n.4,5dl) fariinisokeria
4 munaa
125g (n.2,5dl) tummaa kaakaojauhetta
4dl portteria (tai suklaaoluttaa)
250g(n.4dl) vehnäjauhoja
2tl soodaa
1tl leivinjauhetta
Valkosuklaa-vaniljavaahto:
2dl vaahtoutuvaa vaniljakastiketta
n.65g valkoista suklaata

  Taikina on iso eli ota iso kulho! Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokeri. Vatkaa joukkoon munat yksi kerrallaan. Lisää kaakaojauhe ja portteri. Sekoita jauhot, leivinjauhe ja sooda keskenään ja kääntele taikinaan. Tässä vaiheessa taikina näyttää hyvin epämääräiseltä. Itse oon sekoittanut kaakaon jauhoihin ja lisännyt kaikki kerralla siivilän läpi.
  Vuoraa iso irtopohjavuoka leivinpaperilla ja kaada taikina vuokaan. Paista kakkua 200 asteessa noin tunnin verran. Kokeile kypsyys tikulla. Voit koristella kakun halutessasi tomusokerilla.
  Valkosuklaa-vaniljavaahtoa varten vatkaa vaniljakastike vaahdoksi. Sulata suklaa varovasti mikrossa tai vesihauteessa. Kaada sula suklaa vaniljavaahdon sekaan samalla vatkaten. Tarjoa kakun kanssa.



Mitenkään makeaa tämä kakku ei ole. Paremminkin aavistuksen kitkerää tuon oluen vuoksi. Siksipä tuo vaniljavaahto toimiikin tämän kakun kanssa. Ja kyllä tätä vaniljajäätelönkin kanssa kelpaisi nauttia. Väriltään tämä on oikeasti hassun tummaa, lähes mustaa! En siis ole polttanut kakkua, vaikka siltä näyttäisikin. Ja tämä on niitä kakkuja, jotka paranee vanhetessaan. Ja kestää pakastamisen erinomaisesti.

23. lokakuuta 2011

Kokki saa elää....

Tämä lausahdus toistuu meillä aina ajoittain ja kertoo jotain ruoan mausta. Eli ruoka kelpasi taas. Joskus oon miettinyt, että mitäs sitten käy, jos ruoka ei kelpaakaan? Viedäänkö kokki saunan taa :)

Huomenna pitäisi alkaa Kääpiölinnan kauan odotettu remontti ja tämä päivä on ollut sen takia aikamoista hässäkkää. Lähinnä on täytynyt tyhjätä talon ympäriltä tavaraa, että remonttimiehet pääsee vapaasti kulkemaan. Ja vähän täytyi siivotakin, että kehtaa miehiä päästää tupahan. Kaiken kukkuraksi minä sain kylkiluuni niin pahoin pois tiloiltaan, etten oo voinut tehdä mitään. Tai no kokata pystyin, tietenkin :)

Onneksi olit varautunut tähän päivään ja suunnitellut ruoaksi helppoa ja pikaista, eli öljyssä paistettuja kananuggetteja, currykastiketta ja riisiä. Ja neitokainen teki taas salaatin, jonka risti Kääpiösalaatiksi. Ja vannotti, että mainitsen asiasta täällä... Currykastikkeen teen yleensä itse, kun en vielä oo löytänyt sellaista pussikastiketta, josta tykkäisin oikeasti. Alkuperäisen ohjeen oon napannut jostain lehdestä, mutta ohje on muuttunut niin paljon matkan varrella, ettei sillä taida olla enää mitään tekemistä alkuperäisen kanssa. Kananuggeteissa meillä suositaan tuon nimeltä mainitsemattoman saksalaisen kauppaketjun nuggetteja. On ne niin hyviä! Kaikki kanat varmaan toivoo, etten enää koskaan tuu raskaaksi, sillä näitä söin raskausaikana vähän liikaakin :)

Currykastike

1 pieni sipuli
n.3rkl öljyä
n.3rkl vehnäjauhoja
3dl vettä
2dl ruokakermaa
1-1,5tl broilerimaustetta
2tl currya
paprikajauhetta
mustapippuria
rakuunaa
(suolaa)

  Silppua sipuli pieneksi. Kuumenna öljy kasarissa ja kuullota sipuleita hetki öljyssä. Halutessasi voit lisätä paprikajauheen ja curryn jo tässä vaiheessa. Lisää vehnäjauhot ja anna jauhojen kiehua hetki, älä ruskista. Lisää vesi, sekoita kastike tasaiseksi ja mausta. Kaada kerma joukkoon. Anna kastikkeen kiehua miedolla lämmöllä 15-20 minuuttia. Maista ja lisää mausteita tarvittaessa. Lisää suolaa tarvittaessa.



Jälkiruoaksi tein uuniomenoita. Pöydällä kun oli vielä muutama kotimainen omena, niin pitihän niistä jotain tehdä. Enkä muista, koska oon viimeksi uuniomenoita syönyt. Vaniljajäätelön kanssa nuo on kyllä valtavan hyviä. Ja kyllähän noita kerran syksyssä täytyy tehdä.

Uuniomenat siiderissä

7 pientä omenaa (tai muutama isompi)
3rkl ruokosokeria
1-2tl kanelia
reilu 2dl (alkoholitonta) päärynäsiideriä
kuorittuja auringonkukansiemeniä

  Poista omenista siemenkota ja viipaloi halutessasi. Pienet omenat voi käyttää kokonaisinakin. Laita omenat vieri viereen pienehköön uunivuokaan. Ripottele päälle ruokosokeria ja kanelia. Kaada vuoan pohjalle siideriä sentin parin verran. Kypsennä omenoita 200-asteisessa uunissa reilu 30 minuuttia tai kunnes omenat ovat kypsiä. Tarjoa vaniljajäätelön tai -kastikkeen kanssa.


Niin juu. Sain mä tänään lahjankin! Ihanaa sormisuolaa Ranskasta. Veljen vaimo oli niin ihana, että mulle tuollaista lahjoitti. Pikkusen sitä piti heti maistaa ja oli se kyllä hyvää. Tulevina päivinä saattaa sapuskoista jotenkin kummasti unohtua suola, niin saan ripotella tuota sitten päälle. Tai sitten sitä käytetään erittäin nuukaillen.

22. lokakuuta 2011

Merimiehet padassa

Tai paremminkin merimiespihvejä padassa. Eikä tämän päiväisellä ruokavalinnalla ole mitään tekemistä sen kanssa, että pojalle tulee nykyään usein laulettua sitä "Mikki Hiiri merihädässä"-kipaletta. Tai sitten alitajuisesti samaistan itseni siihen meripeikkoon... :)

Pataruoat on mukavaa viikonloppuruokaa, kun on oikeasti aikaa antaa ruoan muhia, tarvittaessa vaikka useampi tunti. Ja taas laitoin ruoan puuhellalla tai siis puu-uunissa ja tupa lämpiää. Ja samalla sai keitettyä pojankin sosetarpeet. On se vaan kätevä laites. Mä muuten ristin tuon meidän puuhellan tänään Almaksi. Yhtään en tiedä mistä se nimi tuli, mutta jotenkin se vaan sopii tuolle. Meidän Alma :)

Mutta tässä tämä ohje. Äärimmäisen helppoa, joskin hidasta. Eikä kokkaamista haitannut ollenkaan kokille tarjottu puolikas lasillinen punaviiniä.

Merimiespihvit

500g naudanlihaa (paahtopaistia tms.)
7-8 isoa perunaa
3 pientä sipulia
öljyä paistamiseen
vettä pannun huuhteluun
4-5dl tummaa ruokaolutta (tai lihalientä)
10 kokonaista maustepippuria
1 laakerinlehti 
mustapippuria rouhittuna
suolaa

  Leikkaa sipulit renkaiksi ja perunat ohuiksi viipaleiksi. Leikkaa liha ohuiksi viipaleiksi poikkisyin. Ruskista sipulirenkaita hetki öljyssä pannulla ja siirrä syrjään. Ruskista sen jälkeen lihaviipaleet kuumalla pannulla useassa erässä. Huuhdo pannua välillä vesitilkalla ja kaada näin saatu huuhdeliemi talteen.
  Lado viipaloituja perunoita, sipulirenkaita ja lihaviipaleita pataan kerroksittain. Alle ja päälle perunakerros. Mausta kerrokset suolalla ja mustapippurilla ja ripottele kokonaiset maustepippurit väleihin. Lisää laakerinlehti.
  Lisää huuhdeliemen joukkoon sen verran vettä, että saat noin 3 desiä lientä. Kaada huuhdeliemi pataan perunoiden päälle. Lisää olutta. Perunoiden ei tarvitse peittyä kokonaan. Oluen voi ihan hyvin korvata lihaliemellä, jos ei oluesta piittaa.
  Hauduta pataa kannen alla 200-asteisessa uunissa reilu tunti tai kunnes perunat ovat kypsiä. Puu-uunissa annoin olla 2,5 tuntia, mutta siinä lämpötila jäi noin 150 asteeseen.
  Kannattaa valita mureaa naudanpaistia, että lihapalat saa syödyksi. Paahtopaistista tuli ainakin ihan ok. Lihat oli oikein mureita ja hyviä.

20. lokakuuta 2011

Voi leipäkakku sentään!

No, nyt on tuo voileipäkakku valmis. Ja puoliksi syötykin. Oli siis ihan hyvää. Tosin tämän kakun kohdalla kinkkuvalinta menee jatkossa uusiin puihin. Yleensä käytän voileipäkakuissa savukinkkurouhetta, mutta tähän kakkuun se oli turhan voimakkaan makuinen. Muut osaset jäi aikalailla varjoon. Mä en yhtään muista mistä tuon alkuperäisen ohjeen oon saanut, mutta todennäköisimmin jostain lehdestä, kun sen kerran oon noihin mappeihini kirjoittanut. Mä oon tässä tuumaillut, että laitanko ohjeen sellaisena kuin sen oon alunperin kopsannut vai sellaisena kuin sen tällä kertaa toteutin. Taidan laittaa molemmat.

Mä tein pyöreän kakun ja ohjeen kakku on suorakaiteen muotoinen. Siksi mun kakussa leipämäärä on suurempi, vaikka periaatteessa kakku onkin pienempi. Kakun kokosia irtopohjavuokaan, jonka halkaisija on 20cm. Suluista löytyy mun laittamat ainesmäärät.

Lihavoileipäkakku

15(18) suurta viipaletta grahampaahtoleipää
Kostuttamiseen:
2dl maitoa tai kasvislientä
Lihatäyte:
200g hienonnettua palvikinkkua tai savuporoa
1(0,5) punainen paprika pieninä kuutioina
3rkl(4kpl) aurinkokuivattua tomaattia hienonnettuna
200g(100g) maustamatonta tuorejuustoa
Pestotäyte:
0,5(0,25) tuoretta kurkkua pieninä kuutioina
0,5 ruukullista tuoretta basilikaa hienonnettuna (2tl kuivattua basilikaa)
3rkl(1,5rkl) punaista pestoa
200g(100g) maustamatonta tuorejuustoa
Päälle:
400g(200g) yrteillä maustettua kevyttuorejuustoa (raikasta ruohosipulituorejuustoa)
Koristeeksi:
palvikinkkua tai savuporoa
kirsikkatomaatteja
mozzarellapalloja
basilikaa
salaattisuikaleita tai herneenversoja

  Tee ensin erikseen molemmat täytteet sekoittamalla kunkin täytteen ainekset keskenään. Poista leipäviipaleista kovat reunat.
  Kakun voi koota joko foliolle tai laita pöydälle tuorekelmua, kaksi palaa rinnakkain ja yksi näiden päälle poikkipäin. Vähän kuin ristin muotoon. Laita kelmujen vielä päälle leivinpaperi. Pyöreää kakkua valmistaessa vuoraa irtopohjavuoka pitkillä kelmusuikaleilla (niin, että suikaleet riittää peittämään myös kakun pinnan).
  Suorakaiteen muotoista kakkua tehdessä laita kolme leipäviipaletta peräkkäin leivinpaperille ja kostuta ne maidolla tai kasvisliemellä. Levitä päälle puolet lihatäytteestä. Levitä täytteen päälle kolme leipäviipaletta ja kostuta. Levitä näiden päälle puolet pestotäytteestä. Jatka taas leivillä, lihatäytteellä, leivillä ja pestotäytteellä. Kostuta leivät. Päälle vielä kolme leipäviipaletta ja kostutus. Kääri kakku tiiviisti folioon tai tuorekelmuun. Anna vetäytyä jääkaapissa seuraavaan päivään.
  Pyöreätä kakkua tehdessä peitä vuoan pohja leipäpaloilla. Käytä mahdollisimman isoja leipäpaloja, vaikka niitä joutuukin leikkaamaan ja muotoilemaan. Välit voi tilkitä pienillä leipäpaloilla. Kostuta leivät. Laita päälle puolet kinkkutäytteestä. Levitä täytteen päälle kerros leipiä ja kostuta. Levitä pestotäyte kokonaan leipien päälle. Jälleen päälle leivät ja kostutus. Levitä leipien päälle loput kinkkutäytteestä ja kerros leipiä ja kostutus. Pyöreään vuokaan tulee vähä matalampi kakku. Kääri kelmut tiiviisti kakun päälle ja laita vuoka jääkaappiin muhimaan seuraavaan päivään.
  Koristele kakku mahdollisimman lähellä tarjoiluhetkeä. Poista kääreet ja nosta tai kumoa kakku tarjoiluvadille. Notkista tuorejuustoa ja levitä kakun päälle. Tuorejuustoa voi halutessaan jatkaa vaikkapa ranskankermalla. Koristele haluamallasi tavalla.

Käytin tähän kakkuun tuon 200g kinkkua, vaikka muuten ainekset puolitinkin. Paitsi ne leivät. Kinkkutahnaan olisi voinut lisätä puolisen desiä tai desin ranskankermaa, jolloin se olisi ollut helpommin levitettävää. Koristelu ei tänään oikein iskenyt, eikä kakusta tullut kovin kummoisen näköistä.

Kakku ennen kuorrutusta


Illaksi oon suunnitellut porsaan ulkofileepihvejä sieni-kermakastikkeessa äidin oppien mukaan. Opettajakin saapui sopivasti paikkeille :) Kyllä mä tuon varmaan osaisin itsekin tehdä, mutta saapahan kerrata tuonkin ohjeen taas. Ja on se kokkaaminen jonkun toisen kanssa ihan kivaakin välillä.

Pakkohan tämäkin ohje on tänne laittaa. On sen verran hyvää. Ja aivan tulee lapsuus mieleen :) Tosin nyt laitoin paloiteltuja sieniä, kun ennenvanhaa käytettiin kokonaisia herkkusieniä. 

Porsaan ulkofileepihvit sieni-kermakastikkeessa 

n. 500g porsaan ulkofileetä
1tlk(n.200-300g) herkkusieniä
sianlihamaustetta
reilu 1rkl voita
reilu 1rkl rypsiöljyä
3rkl vehnäjauhoja
25g voita
0,5dl herkkusienitölkin lientä
3dl vettä
2dl ruokakermaa
1 lihaliemikuutio

  Leikkaa porsaan ulkofilee noin puolen sentin pihveiksi. Kuumenna pannulla noin ruokalusikallinen öljyä ja ruokalusikallinen voita. Paista pihvit useassa erässä kuumalla pannulla voi-öljyseoksessa. Mausta pihvit sianlihamausteella. Nosta paistetut pihvit lautaselle odottamaan.
  Kaada herkkusienet pannulle ja pyöräytä niitä lihasta irronneessa rasvassa. Siirrä sienet pannun reunaan tai lautaselle pihvien päälle. Lisää pannulle noin 25g voita ja anna sulaa. Lisää kolmisen ruokalusikallista vehnäjauhoja. Kuumenna sekoitellen ja anna kiehahtaa hetken. Lisää herkkusienitölkin liemi jauhojen joukkoon. Lisää vettä vähän kerrallaan koko ajan puuhaarukalla sekoitellen, että saat tasaisen kastikkeen. Kaada kerma joukkoon. Lisää murennettu lihaliemikuutio. Lisää pihvit (ja sienet) kastikkeen joukkoon ja anna kastikkeen kiehua hiljalleen 15-20 minuuttia. Ainakin. Mitä pidempään sen parempi.

Lisukkeeksi keitin perunoita, paistoin sipulirenkaita ja tyttö teki salaatin. Namia :)

19. lokakuuta 2011

Kasviksia kermassa

Ensin ajattelin, etten tänään viitti mitään kirjoitella, mutta en vaan malttanut pysyä poissa. Jälleen kerran kokeiluvuorossa oli Pirkka-lehden satoa. Tein siis semmoista kermaista kasviskasaria eli kasvisragua. Pirkan vinkkinä oli tarjota tätä kinkun kera, mutta minä keitin lisukkeeksi spagettia ja annosten päälle murusteltiin vielä aurajuustoa. Ja oli kyllä niin hyvää, että täytyyhän tätä täällä kehua. Mutta ei tuo kyllä mitään deettiruokaa ole.

Kasvisragu

250g pieniä sipuleita
2rkl öljyä
5 porkkanaa
1,5dl vettä
1tlk(n.200g) aurinkokuivattuja tomaatteja
200g tuoreita herkkusieniä
mustapippuria
2tl basilikaa
2dl kuohukermaa
Lisäksi:
spagettia
aurajuustoa (tai muuta sinihomejuustoa)

  Kuori sipulit ja halkaise tai lohko tarvittaessa. Ruskista sipuleita rasvassa pannulla. Siirrä pataan tai kasariin. Lisää kasariin myös viipaloidut porkkanat ja desi vettä. Anna kiehua hiljalleen tiiviin kannen alla noin 15 minuuttia.
  Sipulien ja porkkanoiden kiehuessa viipaloi puhdistetut sienet ja ruskista pannulla. Suikaloi aurinkokuivatut tomaatit ja lisää kasariin. Kaada myös sienet kasariin. Huuhtele pannu tilkalla vettä ja kaada huuhdeliemi kasariin. Mausta ruoka mustapippurilla ja basilikalla. Lisää kerma ja anna hautua 5-10 minuuttia.
  Tarjoa vaikkapa kinkun kanssa. Vaikka tosiaan toimii oikein hyvin pastan ja miksei riisinkin kanssa. Ja aurajuustomuru päällä toimii kanssa.


Sain mä tänään aloitettua sen voileipäkakun teonkin. Tuolla se odottaa jääkaapissa huomista kuorrutusta. Jälleen kerran tein kakun vähän sinne päin ohjeita noudattaen. Saa siis nähdä mitä tuosta tulee. Kirjoittelen siitä huomenna sitten tarkemmin.

Voileipäkakkuja tehdessä tulee aina paljon niitä leipien reunapaloja. Varsinkin jos kakun tekee paahtoleivästä. Joskus keksin tehdä niistä reunoista mausteisia, uunissa paahdettuja leipätikkuja. Ja näissä mausteita voi vaihdella ihan maun mukaan. Mutta kannattaa maustaa aika reilusti. Tänään laitoin 0,5desiin rypsiöljyä chili- ja paprikajauhetta, kuivattua persiljaa ja suolaa. Tämä määrä riitti 18 leipäviipaleen reunapaloille. Mausteöljyn sekoitin leipäpalojen joukkoon ja laitoin leivät leivinpaperille pellille. Sitten 225-asteiseen uuniin  reiluksi viideksi minuutiksi. Niin hyvää ja niin rasvaista :)

18. lokakuuta 2011

Kääpiölinnassa kummittelee

Tai ei täällä kummittele, mutta lautasella komeilee neljä, eikun kolme, kaameaa kummitusta. Yksi neljästä joutui hurjan kääpiövelhon karkoittamaksi. Ajatus kummitusmuffinsseista tuli tuosta Ulla Svenskin Juhlaleivonnaiset-kirjasta. Muffinsseja en kuitenkaan tehnyt kirjan ohjeiden mukaan, vaan käytin alkuperäisten tilalla mustikkamuffinsseja. Mustikkamuffinssien ohjeen oon ottanut jostain reseptilehtisestä, mutta en kuollaksenikaan muista kenen se oli. Sen verran oon sitä muuttanut, että pakastemarjojen sekaan lisään vähän perunajauhoja, ettei muffinsseista tulisi vetisiä. Päälle tulevaa marenkia tein vain pienen annoksen (0,5dl sokeria ja 1 valkuainen) ja se riitti neljään muffinssiin. Tosin nyt laitoin marengin muffinssien päälle lusikalla lapaten. Pursottamalla saisi todennäköisesti ilmavammat kummitukset ja marenkitaikina riittäisi useampaan kummitukseen. Aavistuksen nuo kummitukset pääsi lässähtämään ja tummumaan. Mutta ei mitenkään pahasti. Ja jos jättää nuo kummitukset pois, niin tästä saa helppoja ja hyviä mustikkamuffinsseja.

Kummitusmuffinssit (mustikkamuffinssit)
(10kpl)

2,5dl vehnäjauhoja
1.5dl sokeria
1,5tl leivinjauhetta
2tl vaniljasokeria
2 munaa
75g voita sulatettuna
1dl maitoa
2dl pakastemustikoita
1rkl perunajauhoja
Marenki:
2 valkuaista
1dl sokeria
(olettaisin, että tämä piisaa kymmeneen muffinssiin, mutta halutessasi lisää vielä 1 valkuainen ja 0,5dl sokeria)
Silmät:
mustaa sokerimassaa tai lakritsia

  Laita kulhoon vehnäjauhot, leivinjauhe, sokeri ja vaniljasokeri ja sekoita lusikalla tai puuhaarukalla. Sekoita joukkoon kananmunat, sulatettu ja jäähtynyt voi ja maito. Sekoita perunajauhot kohmeisten mustikoiden joukkoon ja lisää mustikat taikinaan varovasti sekoittaen. Annostele taikina paperisiin muffinivuokiin. Paista 225 asteisessa uunissa noin 12 minuuttia. (Jos et tee marenkikuorrutusta, paistoaika on noin 15-20 minuuttia.)
  Erottele valkuaiset ja keltuaiset huolellisesti. Vatkaa valkuaista sähkövatkaimella ja lisää sokeria hissukseen koko ajan vatkaten. Vatkaa, kunnes saat kovan vaahdon. Valmis marenkivaahto pysyy kulhossa, vaikka kulhon kääntäisi ylösalaisin. Testaa varovasti :) Pursota marenki muffinssien päälle. Paista edelleen 150 asteessa noin 10 minuuttia, kunnes marengit jähmettyvät.
  Tee kummituksille silmät mustasta sokerimassasta tai lakritsasta. Paina silmät paikalleen heti uunista ottamisen jälkeen.
  Marenkia tehdessä ehdottoman tärkeää on kuivat ja puhtaat astiat ja vatkaimet!


Muutenkin suunniteltiin alustavasti tytön juhlien tarjoiluja. Todennäköisesti tarjoillaan kummitusten lisäksi mokkapaloja (päälle sokerikuorrutteella hämähäkinseittejä), katkenneita sormia (nakkeja, joihin kynsiksi palat paprikaa ja ketsuppia vereksi), toukkia (juustosnackseja), menninkäisen aivoja (poppareita), ehkä pääkallopitsoja ja jotain muuta. Suunnitelmat saattaa kyllä vielä muuttua. Jos joku meillä tykkäisi oliiveista, niin "kivoja" silmiä saattaisi saada tekemällä lihapullia, joihin upottaisi täytetyn oliivin iirikseksi. Tosin en ole kokeillut, että toimisiko tuo.

Kävin mä tänään vähän hussaamassakin. Tuossa aivan liian lähellä on semmoinen kiva leivontatarvikeliike ja täytyyhän siellä käydä aina hypistelemässä niitä ihania vuokia ja muotteja ja kaikkea. Nyt mukaan tarttui dinosaurus-, pääkallo- ja hämähäkkipiparimuotteja. Ne on tuiki tarpeellisia, tottakai! Eihän noita muotteja oo koskaan tarpeeksi :) Sellaista halloweenaiheista muottipakettia ei voitu tytön kanssa ostaa, kun siinä oli kisumuotti. Eikä kissoja saa syödä!

Päivällä sitten kokkailin pyttipannua eilisistä perunoista, jauhelihasta ja pekonista. Sipulia tietenkään unohtamatta. Tämä ohje on jälleen kerran Pirkka-lehdestä poimittua. Tosin vähän tuota ohjetta muuttelin. Oli tuo ihan hyvä vaihtoehto makkaraiselle pyttipannulle. Kokeilin myös mun uutta höyryritilää ja pydärin kaveriksi höyryttelin babyporkkanoita ja kukkakaalia ja ne maustoin vielä lopuksi rakuunalla. Lisukkeeksi paistetut kananmunat sai päällensä reilun chilijauhekuorrutuksen

Jauhelihapyttis

8 keitettyä perunaa
1 iso sipuli
1pkt (n.170g) pekonia
250-300 jauhelihaa
pala purjoa
1tl suolaa
0,5tl mustapippuria
(tilkka öljyä)
Kastike:
1tlk(200g) kermaviiliä
1rkl sinappia
1 maustekurkku
ripaus mustapippuria
(ripaus suolaa)
kuivattua ruohosipulia

  Tee ensin kastike. Kuutioi maustekurkku ja sekoita kastikkeen ainekset sekaisin. Anna maustua jääkaapissa pyttipannun valmistuksen ajan.
  Kuori ja kuutioi perunat. Hienonna sipuli ja viipaloi purjo. Suikaloi pekoni. Kypsennä pekonisuikaleita pannulla ja lisää joukkoon sipulit ja purjo. Hämmentele hetki ja lisää jauheliha. Ruskista. Siirrä jauheliha-pekoniseos lautaselle.
   Paista perunoita pekonista irronneessa rasvassa pannulla, kunnes saavat hieman väriä. Lisää tilkka öljyä tarvittaessa. Mausta suolalla ja pippurilla. Kaada jauheliha-pekoniseos perunoiden joukkoon ja kuumenna. Paista jokaiselle ruokailijalle kananmuna kaveriksi. Tarjoa kermaviilikastikkeen kera.

Ei tämä kyllä mitenkään kaunista ole :)

17. lokakuuta 2011

Sämpyläpäivä ja vähän siskonmakkaraakin

Pakkohan sitä oli taas sotkea kädet taikinaan. Ihan vaan hetken mielijohteesta. ja meidän määkimään alkanut poika piti hyvin seuraa taikinaa tehdessä :) Pullaa olisi tehnyt mieli, mutta ei sitä viitti jatkuvasti olla jotain makeaa tekemässä. Tai paremminkin kaipasin sitä ihanaa paistuvan pullan tuoksua. Sämpylöitä sitten väsäsin. Tällä kertaa sämpylöihin pääsi niin ruis- kuin vehnäjauhojakin. Ja hyviä olivat! Ainakin siitä päätellen, että suurin osa syötiin heti uunista ottamisen jälkeen. Alkuperäinen ohje on kopsattu Yhteishyvä-lehdestä, mutta tuorehiivan tilalla käytin kuivahiivaa. Kirjoittelen sen ohjeen siis siten kuin itse tein.

Rukiiset sämpylät
(n.18-20kpl)

5dl vettä
2pss(à11g) kuivahiivaa
2tl suolaa
2rkl siirappia
0,5dl rypsiöljyä
4dl ruisjauhoja
6-8dl vehnäjauhoja
Pinnalle:
ruisjauhoja

  Lämmitä vesi n. 42-asteiseksi. Sekoita kuivahiiva n. desiin ruisjauhoja. Vatkaa jauho-hiivaseos veteen. Lisää suola, siirappi ja öljy. Lisää loput ruisjauhot vatkaten. Alusta vehnäjauhot taikinaan. Itse laitoin vain reilu 6dl vehnäjauhoja, jolloin taikina jäi löysäksi. Jauhoja lisäsin sitten kohotuksen jälkeen. Eli vaivasin taikinaa leivinpöydällä ruisjauhoissa. Voit toki tehdä kiinteämmän taikinan.
  Anna taikinan kohota liinalla peitettynä lämpimässä paikassa. Kaada taikina jauhotetulle pöydälle ja vaivaa. Leikkaa paloiksi ja pyöräytä palat sämpylöiksi. Laita sämpylät pellille ja anna vielä kohota. Pyöräytä kohonneet sämpylät ruisjauhoissa tai ripottele jauhoja sämpylöiden päälle. Näitä ei tarvi voidella millään.
  Paista 225-asteisessa uunissa n. 12-15 minuuttia tai kunnes sämpylät ovat kauniin ruskeita ja kumisevat pohjaan koputettaessa.


Sitten tuo siskonmakkara. Se on semmoinen aines, jota kohtaan mulla oli suunnattomia ennakkoluuloja. Mutta kun sitä muutama vuosi sitten ensimmäisen kerran maistoin, niin hyväähän se on. Ja monikäyttöistä. Oon siitä tehnyt mm. erilaisia keittoja ja kastikkeita niin pastan kuin perunoidenkin kaveriksi. Kannattaa ainakin maistaa. Onhan sen käsittely aluksi vähän hassua, kun se massa puristetaan kuoresta ulos. Mutta siihenkin tottuu.

Tänään tein tuosta siskonmakkarasta kastikkeen. Ja tämäkin ohje on näköjään lähtöisin Yhteishyvä-lehdestä. Kastike oli oikein hyvää, mutta mun makuun turhan suolaista. Vaikka yleensä minä oon se, joka lisää joka ruokaan suolaa. Ja sydän kiittää... Eli laittaisin tähän vaan puolikkaan lihaliemikuution ohjeessa mainitun kokonaisen tilalle. Kaveriksi perunoita, salaattia ja niitä maustekurkkuja, joita tein joku aika taaksepäin.

Siskonmakkarakastike

400-500g siskonmakkaraa
1rkl öljyä
1 sipuli
3dl vettä
0.5-1 lihaliemikuutio tai 1-1,5rkl lihafondia
1rkl sinappia
2rkl ketsuppia
0,5tl viherpippuria (itse laitoin mustapippuria)
2dl ruokakermaa
3rkl suurustetta ruskeille kastikkeille
(ruohosipulisilppua)

  Kuumenna öljy pannulla. Puserra siskonmakkarat paloiksi kuumalle pannulle. Ruskista hieman. Lisää silputtu sipuli ja anna kuullottua hetkisen. Lisää vesi, liemikuutio tai fondi, sinappi, ketsuppi, ruokakerma ja pippuri. Kuumenna kiehuvaksi. Ripottele suuruste kiehuvaan kastikkeeseen. Itse annoin kastikkeen muhia vielä miedolla lämmöllä semmoiset 15 minuuttia.


Loppuviikosta ajattelin tehdä koeversion yhdestä kinkkuvoileipäkakusta. Yleensä kyllä pystyy jo ohjeesta päättelemään, onko joku hyvää ja tarjoilukelpoista vai ei ja niitä hyviä uskaltaa sitten valmistaa juhliin ilman esitestailua. Ja sukulaiset on oikein hyviä koekaniineja. Tämä ohje on kuitenkin sellainen, että taidan tehdä pienen koekakun. Eipä nyt mitään isompia juhlia ole tulossa, mutta hyvä testata ajoissa. Ja taas löytyi hyvä (teko)syy kokkailulle :) Ja tytön halloweenjuhlille suunniteltuja kummitusmuffinssejakin on syytä kokeilla hyvissä ajoin. Eli leipomista riittää, kivaa! Vielä kun syöjiä piisais.

16. lokakuuta 2011

Chili con carne alias Mössö

Neitokainen esitti muutama päivä sitten kainon toivomuksen chili con carnesta ja tänään se toive toteutui. Kun en kerran muutakaan pikaista ja helppoa ruokaa keksinyt. Tämä on kanssa niitä ruokia ja ohjeita, joita oon tehnyt iät ajat. Mausteiden määrää vaihtelen aina ruokailijoiden mukaan. Nyt en tehnyt kovinkaan tulista, että saa tyttökin syötyä.

Chili con carne

400g jauhelihaa
1-2 sipulia
3-4 valkosipulinkynttä
tilkka öljyä
1 lihaliemikuutio
1tlk(70g) tomaattipyrettä
1dl vettä
1-2rkl chilijauhetta (tai chilirouhetta tai tuoretta chiliä maun mukaan)
1-2tl kuivattua oreganoa
1tlk(n.400g) valkoisia papuja tomaattikastikkeessa
0,5-1tl cayennepippuria
1tl mustapippuria
suolaa tarvittaessa

  Hienonna sipulit ja viipaloi valkosipulikynnet. Kuullota sipulisilppua ja valkosipulia hetki öljyssä. Lisää jauheliha ja ruskista. Lisää jauheliha-sipuliseokseen tomaattipyree, vesi, murusteltu liemikuutio, chilijauhe ja oregano. Sekoita ja anna hautua muutaman minuutin. Lisää pavut kastikkeineen, cayenne ja mustapippuri. Anna kiehua miedolla lämmöllä kannen alla kymmenisen minuuttia. Maista ja lisää suolaa tarvittaessa. Kastikkeesta tulee paksua, joten halutessasi lisää 0,5-1dl vettä. Tarjoa riisin kanssa.

Mössö. Maku voittaa ulkonäön 6-0.

Tämä on kyllä hyvä pikaruoka. Jos on oikein nälkä, niin ei välttämättä tarvi muhitella kannen alla tuota kymmentä minuuttia. Sekin riittää, että pavut lämpenee. Mausteiden määrää kannattaa tosiaan säädellä oman maun mukaan. Meidän mittapuulla tämä ei ole mitenkään tulista, mutta meidän sakki on tottunut aika tuliseenkin ruokaan. Ja mausteita on aina helppo lisätä, mutta pois ei saa kyllä millään. Ja kannattaa muistaa, että monet pippurit herää vasta seuraavana päivänä ja maistuukin sitten huomattavasti enemmän. Itsellekkin tulee välillä mukavia yllätyksiä tämän suhteen...

Ja nyt on se hetki, että saan kaivaa esiin tämän talven ensimmäisen Twist-pussin! Mies on treeneissä, tyttö kavereiden kanssa ja poika nukkuu. Omaa, ihanaa laatuaikaa sohvalla löhöten. Nuo Twistit kuuluu ehdottomasti mun joulukarkkeihin. Viime jouluna meinasin jäädä ilman, kun jätin pussin hankinnan viime tinkaan. Täältä kun ei niitä löytynyt enää mistään kaupasta. Äitini joutui tuomaan niitä Tampereelta asti :) Nyt otin opikseni ja ostin heti pussillisen, kun noita kaupassa näin.

15. lokakuuta 2011

Aurajuustoinen kasviskiusaus

Nyt sain aikaiseksi tehdä tuota aurajuusto-kasviskiusausta. Täysin kasvisruokalinjalla ei kuitenkaan menty, kun kauppareissulla iski mieliteko ja oli ihan pakko saada maustettuja broilerin siipiä ja koipia. Niitä sitten paistoin tuon kiusauksen kaveriksi. Tämä ruoka on helppo, joskin hidas tehdä. Kannattaa siis varata aikaa. Tympeintä on tuo kasvisten pilkkominen. On mulla sellainen "krokotiilisilppuri" vai mikä lie tuo onkaan, mutta sain sen jumiin ennen kaikkien kasvisten suikalointia.

Salaattina oli tylsää "otetaan mitä on"-salaattia. Elikkäs siitä löytyi tänään lehtisalaattia, kurkkua, paprikaa ja maissia.

Aurajuusto-kasviskiusaus

8 keskikokoista perunaa
1 palsternakka
pala juuriselleriä
2 sipulia
3 pientä porkkanaa
nokare margariinia
100g Aurajuustoa tai muuta sinihomejuustoa
2dl ruokakermaa
2dl maitoa
1tl suolaa
rouhittua mustapippuria

  Hienonna sipulit ja suikaloi kasvikset. Kuumenna pannulla nokare margariinia ja kuullota sipulit. Lisää joukkoon peruna- ja kasvissuikaleet. Anna muhia miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia. Mausta. Kaada kasvisseos isoon vuokaan. Murustele pinnalle noin 100g aurajuustoa ja kaada kerma ja maito päälle. Sekoita ainekset sekaisin. Kypsennä 200-asteisessa uunissa noin 1,5 tuntia tai kunnes kasvikset ovat kypsiä. Painele välillä pintaa nesteen alle. Jos pinta tummuu liikaa, laita päälle pala foliota.
  Luulisin, että tähän sopii hyvin kinkkusuikaleet jos haluaa lihaisamman version. Ja kasviksiakin voi vaihdella ihan mieltymysten mukaan.



14. lokakuuta 2011

Aina löytyy hyvä syy tehdä kakku

Mikähän siinä on, että perjantaisin ei yhtään huvita laittaa ruokaa. Ei sitten millään. Niin kävi taas tänään ja suunniteltu kasviskiusaus vaihtui paikallisen kiinalaisen ravintolan herkkuihin. Kiusataan niitä kasviksia sitten huomenna.

Mä oon kyllä mestari keksimään hyviä (teko)syitä, miksi on ihan välttämätöntä saada tehdä täytekakku. Tänään syyksi kelpasi tytön syysloman alku ja pojan puolivuotissynttärit. Puolet kakusta oli siis tytölle, puolet pojalle. Tosin poika ei kakusta saa palaakaan, vaan äiti syö pojunkin osuuden. Reilua :) Ja on tää vähän hyvitystä tytölle, kun viime keväänä koulun päättyessä, enkä nyt syksyllä koulun alkaessa jaksanut kakkua tehdä. Mansikkakakku viimeisenä koulupäivänä on äitini aloittama ihana perinne.

Tällä kertaa tein semmoisen kinuskipäällysteisen mansikkakakun. Ohjeen oon saanut joskus reilu 15 vuotta sitten, enkä kyllä millään muista mistä tuo on lähtöisin. Kostukkeeksi käytin vedellä laimennettua mantelilikööriä, josta kiehautin alkoholin pois. Mutta käy tuohon mehu tai maitokin. Kakku oli ihan hyvää, mutta ei tuo mansikka-kinuskiyhdistelmä mikään paras mahdollinen ole. Mieluummin laittaisin vaikka suklaakuorrutteen (suklaa sulatetaan kattilassa kerman kera). Kakusta tuli vähän matala, kun vahingossa käytin liian isoa vuokaa. Tarkoitus oli ottaa pienempi, mutta jotenkin ajatuksissani otin sittenkin väärän. Ja huomasin sen tietysti liian myöhään. Koristelukin meni vähän sinne päin, kun mies istui vieressä kertoen huonoja vitsejä :D Nauraminen ja kermavaahdon pursottaminen on erittäin huono yhdistelmä.

Mansikkarahkakakku

4 kananmunaa
1dl sokeria
1dl vehnäjauhoja
0,5dl perunajauhoja
2rkl tummaa kaakaojauhetta
1tl leivinjauhetta
Kostutus:
1dl mantelikööriä (tai puolet likööriä, puolet vettä), mehua, maitoa, limsaa tai jotain
Täyte:
1tlk(250g) maitorahkaa
2dl kuohukermaa
n.300g pakastemansikoita
2tl vaniljasokeria
0,5-0,75dl sokeria
Kuorrutus:
2dl kuohukermaa
1,5dl fariinisokeria
2tl margariinia
Reunoille:
2dl kuohukermaa
2rkl sokeria

  Vaahdota huoneenlämpöiset munat ja sokeri. Sekoita keskenään vehnä- ja perunajauhot sekä kaakao- ja leivinjauhe. Siivilöi seos muna-sokerivaahtoon ja sekoita taikina varovasti sekaisin. Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun kakkuvuokaan (halkaisija n. 20-22cm). Itse tein 23 senttiseen vuokaan ja se oli vähän turhan iso. Paista 175 asteisessa uunissa noin 35 minuuttia.
  Täytettä varten vatkaa kerma vaahdoksi. Sekoita kermavaahtoon kohmeiset, paloitellut mansikat, rahka, vaniljasokeri ja sokeri.
  Leikkaa jäähtynyt kakku 2-4 osaan pohjan paksuudesta riippuen. Kostuta levy kerrallaan ja täytä rahkaseoksella. Liköörin voi halutessaan kiehauttaa, niin ainakin enin alkoholi haihtuu. Itse kokoan kakun muovikelmun päälle, niin sen saa hyvin paketoitua kelmun sisälle muhimaan. Tähän asti voi siis tehdä tarjoilua edeltävänä iltana.
  Sekoita kinuskia varten kattilassa kerma ja fariinisokeri. Keitä miedolla lämmöllä koko ajan puulastalla pohjaa myöten sekoittaen, kunnes seos sakenee. Lisää margariini. Anna kinuskin jäähtyä ihan hetkisen. Kaada kinuski kakun päälle. Itse kaadoin kinuskia varovasti ja vähän kerrallaan, että se ehtisi hieman jässähtää, eikä valuisi reunojen yli.
  Vatkaa reunakoristelua varten kerma kovaksi vaahdoksi ja mausta sokerilla. Pursota kerma haluamallasi tavalla.

Kakku ennen raitoja

Ja tässä ne surullisen kuuluisat raidat

Tässä kohtaa on pakko hehkuttaa paristakin löydöstä, jotka ovat aivan loistavia apuvälineitä leipoessa. Toinen on tuollainen pläkkipeltinen mekaaninen jauhosihti ja toinen pyörivä tarjotin. Mä oon aina inhonnut jauhojen sihtaamista, mutta tuon avulla se sujuu kuin unelma. Eikä ollut kallis. Ja tuo pyörivä tarjotin on oivallinen apu kakkua koristellessa.

Mun rakas jauhosihti

13. lokakuuta 2011

Hei me leivotaan....

Tänään oli sitten se leipomispäivä, vaikka vähän kyllä tihkaisi tuo aloittaminen. Aamun jumppa nimittäin meinasi viedä kaiken energian. Mutta kun vain kaivoi tarvikkeet esiin, niin kyllä se innostuskin sieltä löytyi. Tein tänään niitä pekonimuffinsseja kahdella eri tavalla. Toiset on aurajuusto-pekonimuffinsseja, toisissa taas on raejuustoa ja pekonia. Näitä tehdessä hyödynsin sitä tomaattimuffinssien ohjetta, josta kirjoittelin syyskuussa.

Jonkin verran näiden ohjetta vielä muuttaisin. Ainakin molemmissa saisi olla paljon enemmän pekonia! Nyt yhdessä täytteessä oli 170 gramman paketillinen pekonia. Aurajuustoversiot jäi aavistuksen kuivahkoiksi, eli aurajuustoakin voisi ehkä laittaa enemmän. Mutta muuten nuo oli kyllä aika namia! Ja todennäköisesti maku vielä vahvistuu noiden jäähtyessä. En vaan malttanut odottaa, että pääsi maistamaan.

Tämä ohje on nyt noilla juusto- ja pekonimäärillä mitä minä laitoin. Lisää siis halutessasi pekonia ja/tai aurajuustoa. Täyte riittää yhteen taikinamäärään eli saat vapaasti valita mieleisesi täytteen. Tai tehdä tuplamäärän taikinaa :)

Pekonimuffinit kahdella tapaa
(12kpl)

3dl vehnäjauhoja
1dl kaurahiutaleita
2tl leivinjauhetta
0,5tl suolaa
2 kananmunaa
2dl kermaviiliä
0,5dl öljyä
Aurajuusto-pekonitäyte:
170g pekonia
1 kananmuna
90g Aurajuustoa (tai muuta sinihomejuustoa)
1dl juustoraastetta
1 pieni sipuli
1rkl kuivattua ruohosipulia
mustapippurirouhetta maun mukaan
Raejuusto-pekonitäyte:
170g pekonia
1 kananmuna
2dl raejuustoa
1dl juustoraastetta
1 pieni sipuli
1rkl kuivattua ruohosipulia
mustapippurirouhetta maun mukaan

  Sekoita vehnäjauhot, kaurahiutaleet, leivinjauhe ja suola kulhossa. Sekoita toisessa kulhossa munien joukkoon kermaviili ja öljy. Lisää munaseos jauhojen joukkoon ja sekoita taikina tasaiseksi.
  Tee haluamasi täyte. Ruskista pekoniviipaleet pannulla ja valuta talouspaperin päällä enimmät rasvat pois. Hienonna pekoni. Ja voishan tuon pekonin kai silputa ennen ruskistamistakin. Tai käyttää valmista pekonirouhetta. Silppua sipuli. Sekoita täytteen aineet keskenään ja mausta ruohosipulilla ja mustapippurirouheella. Sekoita täyteseos taikinan joukkoon.
  Nostele taikina joko voidellun muffinssipellin koloihin tai paperisiin muffinssivuokiin. Mä tein silikonivuoalla, eikä se kaivannut voitelua.
  Paista 200 asteisessa uunissa noin 30 minuuttia tai kunnes ovat kypsiä ja kauniin ruskeita. Aurajuustoiset muffinssit saivat nopeammin väriä.

Vasemmalla raejuusto-pekonimuffinssi ja oikealla kallellaan aurajuusto-pekonimuffinssi

Väsäsin mä vielä huomista mansikkatäytekakkua varten pohjan. Ja kunhan se jäähtyy, niin voisin sen jo täyttää. Yritän aina saada nuo kakut täytettyä tarjoilua edeltävänä iltana, niin ovat sitten taatusti meheviä. Ja kun täytetyn pohjan käärii tiiviisti kelmuun, niin se ei varmasti ota mitään makuja tai hajuja jääkaapin muista tavaroista. Mutta tuosta lisää huomenissa. Nyt täytyy lähteä kyhäilemään jonkinlaista ruokaa ettei tämä päivä mene vallan herkutteluksi. Jos nyt jotain kivaa ja kirjoittamisen arvoista saan aikaiseksi, niin lisäilen niitä juttuja sitten myöhemmin. Ehkä.

12. lokakuuta 2011

Helppoa lohisoppaa

Taas sain kiusata perhettäni kalaruoalla. Tylsiä (ja omituisia) ovat, kun eivät mukamas kalasta tykkää. Täytyy yrittää edes tuo poika käännyttää meidän kalansyöjien kastiin. Muuten mulla on aina hirmuinen syömisurakka niinä päivinä kun kalaa tehdään. Yksi mun ehdottomista kalaruokasuosikeista on lohikeitot. Ja varsinkin kermaiset sellaiset. Lohikeitto on kyllä hyvä esimerkki siitä, että yksinkertainenkin voi olla hyvää!

Helppo lohikeitto

400g tuoreita, maustamattomia (kirjo)lohisuikaleita
5 isohkoa perunaa
1-2 sipulia
1l vettä
1 kalaliemikuutio
5-7 kokonaista maustepippuria
2dl ruokakermaa
tuoretta tilliä
suolaa tarvittaessa

  Kuutioi kuoritut perunat. Leikkaa kuorittu sipuli ohuiksi lohkoiksi. Laita vesi, kalaliemikuutio, pippurit, perunakuutiot ja sipulilohkot kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä kymmenisen minuuttia. Lisää kalapalat ja anna kiehua vielä noin 15 minuuttia. Lisää kerma ja hienonnettua tilliä maun mukaan. Kuumenna. Tarkista maku ja lisää suolaa tarvittaessa.


Tässä keitossa ei kyllä oo mitään erityistä, mutta hyvää on. Vielä kun olisi paahdettua ruisleipää kaveriksi. Oikeastaan nyt mua ei harmita yhtään, jos tuo ei muulle sakille kelpaa. Mulle kelpaa kyllä!

Ajatuksena oli tänään leipoa vielä pekonimuffinsseja, mutta en mä taida jaksaa. Jos siis siirtäis leipomukset huomiseksi. Huomenna ajattelin joka tapauksessa aloittaa mansikkakakkuprojektin perjantaita ajatellen, niin eiköhän nuo muffinssit tuu siinä sivussa. Julistetaan siis torstai leipomispäiväksi ja nyt saa rauhoittua tälle iltaa (ja keksiä tuolle mun sormea järsivälle pojalle jotain muuta tekemistä :) ).

11. lokakuuta 2011

Banaanijuttua ja kookoskermaa

Vaikka mä kuinka itselleni vannoin ja vakuuttelin, että tänään olis kokkauksesta vapaa päivä, niin eihän se sitten niin mennytkään. En vaan malttanut pysytellä pois keittiöstä. Eivätkä nuo keittiön pöydällä turhan kauan syömistä odottaneet banaanit auttaneet asiaa yhtään. Pakkohan niistä oli jotain tehdä, ettei tarttisi poiskaan heittää. Tämän hetkisellä banaaninsyöntitahdilla ne olisi pian ryömineet itse kohti roskista. Niinpä jälkkäriksi oli tänään banaanipaistosta ja kookoskermakastiketta. Kumpikaan noista ei ole kovin makeaa, eli sokeria voi lisätä maun mukaan. Mitään isoa annosta tuosta ei tuu, mutta riittänee ainakin kolmelle...ehkä.

Banaanipaistos

3 banaania
0,5dl öljyä
0,5dl juoksevaa hunajaa
3dl kaurahiutaleita
1tl vaniljasokeria halutessa
Vuokaan:
öljyä

  Voitele vuoka tilkalla öljyä. Viipaloi banaanit ja laita viipaleet vuokaan. Kuumenna vesi-hunajaseos ja sekoita joukkoon kaurahiutaleet ja vaniljasokeri halutessa. Kaada seos vuokaan banaaniviipaleiden päälle. Paista 200 asteessa uunin keskitasolla noin 20-25 minuuttia tai kunnes paistos on kypsää. Jos pinta alkaa tummua liikaa, peitä vuoka foliolla.

Kookoskermakastike

2dl kookoskermaa
0,5dl vettä
2rkl maizenaa
2rkl sokeria
1tl vaniljasokeria

  Kaada kerma ja vesi kattilaan. Lisää kylmään nesteeseen maizena ja sokeri. Kuumenna sekoittaen ja anna kastikkeen kiehahtaa. Lisää vaniljasokeri valmiiseen kastikkeeseen.
  Kastikkeesta tulee aika paksua ja jässähtää entisestään jäähtyessään. Kannattaa siis tarjota lämpimänä tai laittaa vähän vähemmän maizenaa, jos haluaa juoksevampaa kastiketta. Tuollainen paksu kastike jälkkäreiden kanssa on mun makuun.


Päivällä oli taas aivan pakko kaivaa voileipägrilli kaapista ja tehdä toasteja. Nuo on oivallinen tapa tuhota huomaamatta isokin paketillinen paahtoleipää. Yleensä täytteeksi pääsee paljon juustoa, kinkkua ja sinappia. Meetvursti on kanssa tosi hyvää! Ja kun se juusto tursuaa tuolta leipien välistä ja paistuu semmoiseksi kovaksi ja rapeaksi niin nami! Kipparin savujuusto on meillä ehdoton suosikki tähän tarkoitukseen. Tänään kokeilin täytteeksi tonnikalaa, punaista pestoa ja tietysti juustoa. Pesto toimi yllättävän hyvin. Tosin ei ehkä paras mahdollinen valinta tonnikalan kaveriksi. Mietittiin, että miltähän maistuisi makeat toastit? Ihan vaan vehnäleivän väliin maustamatonta tuorejuustoa ja jotain makeaa. Päivällä mulla oli jotain mielessä, mutta en nyt kyllä muista että mitä. Voihan olla, että noista makeista tulee jotain todella ällöttävää. Kokeileminen siis omalla vastuulla.

Mitenkään kuvauksellisia nuo toastit ei oo, mutta laitetaan nyt niistäkin todistusaineistoa.

10. lokakuuta 2011

Elsassilainen kana

Aina oppii jotain uutta. Ja hyvä niin. Tämän päivän kanaruoan tein kokonaisesta pakastebroilerista, mikä sinällään ei ole uutta. Mutta aina ennen oon kypsentänyt kanan ensin ja pieninyt vasta sitten. Nyt tuo broileri piti saada paloiksi jo raakana. Onneksi hyllystä löytyi ikivanha Ruutukokki-keittokirja. Tuon kirjan oppien avulla sain kuin sainkin tipun paloiksi. Hyvä minä! Kyllähän tuo paloittelu harjoitusta kaipaa, mutta jatkossa tuon raa'an broilerin pilkkominen ei enää hirvitä. Ainakaan kovin paljoa.

Raa'an broilerin paloittelu: Ensinnäkin, ota terävä veitsi! Halkaise lintu ensin selkärankaa pitkin. Käännä ja halkaise rintalastaa pitkin. Voi tuon kyllä tehdä toisinkin päin. Voit joko jättää selkärangan paikoilleen tai poistaa sen. Jaa näin muodostuneet puolikkaat kahtia reiden kaarta pitkin. Jos haluat broilerin vielä useampaan palaan, irrota koivet reisistä nivelen kohdalta. Reisilihatkin voi halutessaan halkaista kahteen osaan luun suuntaisesti. Irrota siivet ja katko halutessasi nivelten kohdalta. Leikkaa rintapalat irti selkäosista. Jaa sekä rinta- että selkäpalat poikkipäin ainakin kahteen osaan.(Ruutukokki - Kodin paras keittokirja, 1983, s.407)

Elsassilaista kanaa tehdessä paloittelin broilerin suht isoiksi paloiksi ja kypsensin aluksi luineen päivineen ettei lihasta tulisi kuivaa. Lopussa poistin luut ja paloittelin broilerin sopiviksi suupaloiksi. Meillä kun asustaa tuo neiti, joka ei syö mitään, mikä on kiinni luussa. Ohjeen olen saanut vuosia sitten ystävältäni. Mitään pikaruokaa tämä ei ole. Ei siis kannata alkaa tätä väsäilemään, jos on valmiiksi kauhea nälkä.

Elsassilainen kana

1 (n.1,2kg) tuore tai pakastettu broileri
pari ruokalusikallista voita
1-2 sipulia tai salottisipulia
1rs(200g) tuoreita herkkusieniä
5dl kuivaa valkoviiniä tai kanalientä
1tl suolaa
jauhettua mustapippuria maun mukaan
2dl ranskankermaa
0,5tl kirveliä
0,5-1tl rakuunaa
Suuruste:
2rkl vehnäjauhoja
2rkl voita

  Jaa broileri pienempiin paloihin. Ruskista broileripaloja rasvassa pannulla useassa erässä. Nosta palat isoon pataan tai kasariin.
  Kuori ja silppua sipuli. Puhdista ja viipaloi sienet. Pienimmät sienet voi vain halkaista. Ruskista sipulit paistinpannulla broilerien rasvassa. Lisää sienet ja paista sekoitellen muutaman minuutin ajan, kunnes sienistä irtoava neste on haihtunut.
  Kaada sieni-sipuliseos kanapalojen päälle pataan. Kaada päälle viini tai kanaliemi. Itse käytin kanalientä, joka tuo mukavasti suolaisuutta. Miksei sitä voisi käyttää molempia. Mausta suolalla ja pippurilla. Anna ruoan kypsyä kannella peitettynä miedolla lämmöllä 30 minuuttia.
  Nosta kanapalat pois padasta. Tässä vaiheessa voit poistaa kanapaloista luut ja nahan ja pieniä sopiviksi suupaloiksi. Näin ruoka on huomattavasti helpompi syödä, eikä tarvitse pienten ruokailijoiden kohdalla pelätä  luiden joutumista kurkkuun.
  Lisää ranskankerma pataan. Sekoita voi ja vehnäjauhot keskenään ja sekoita näin saatu tahna pataan. Mausta kastike makusi mukaan kirvelillä ja rakuunalla. Anna kastikkeen kiehua muutaman minuutin. Tarkista maku ja lisää suolaa tarvittaessa. Lisää kanapalat pataan ja anna niiden vielä lämmetä. Tarjoa riisin kanssa.

9. lokakuuta 2011

Kropsua, kropsua

Jääkaapissa majaillut avattu hyla-maitopurkki oli oikein hyvä syy tehdä pannaria. Tai siis kropsua. Tai pannukakkua. Rakkaalla lapsella taitaa olla aika monta nimeä. Tämän ohjeen oon joskus löytänyt herkuttele.com-sivustolta. Onhan tuo makeaa ja rasvaista pannariksi, mutta silti niin hyvää. Varsinkin, jos tuota syö lämpöisenä vaniljajäätelön ja vaahterasiirapin kanssa. Joku oli tällä kertaa pistellyt meidän vaniljajäätelöt parempiin suihin, mutta kyllä tuo kelpasi ilmankin. Periaatteessa leivinpaperiahan ei tarttisi voidella, mutta tätä tehdessä laitan voita leivinpaperillekin. Tuo rasva tekee pohjasta namia. Tällä ohjeella tehtynä pannukakku on aika ohkainen jos käyttää normikokoista peltiä (siis 50 senttiseen uuniin tarkoitettua). Jos haluaa paksumpaa, voi kokeilla pienempää vuokaa tai tehdä isomman taikinan. Eikä tuo ainakaan mun tekemänä kohoile samoin kuin tavallinen pannari. Suurin vika taitaa kuitenkin olla tuon pannarin oudon nopea katoavaisuus. Just tein pellillisen ja suurin osa siitä on jo hävinnyt jotenkin kummasti ;)

Pannukakku

4dl vehnäjauhoja
vajaa 1dl sokeria
1tl vaniljasokeria
1tl leivinjauhetta
1tl suolaa
2 kananmunaa
8dl maitoa
50g voita sulatettuna

  Voitele vuoka tai leivinpaperi halutessasi. Sekoita jauhot, sokeri, vaniljasokeri, suola ja leivinjauhe keskenään isossa kulhossa. Tee jauhoseoksen keskelle kuoppa ja riko siihen kananmunat. Lisää maitoa hiljalleen koko ajan vatkaten ja vatkaa taikina tasaiseksi. Vatkaa sulatettu voi joukkoon.
  Kaada taikina vuokaan tai pellille leivinpaperille. Paista 200-asteisessa uunissa n. 30 minuuttia tai kunnes pannukakun pinta on kauniin ruskea.
  Tarjoa vaikkapa vaniljajäätelön ja vaahterasiirapin kanssa.

Ensi viikolla saakin alkaa suunnittelemaan tytön halloween-kekkereiden tarjoiluja. Kivaa! Muutamat halloween-juhlat on vuosien varrella pidettykin. Tarjolla on menneinä vuosina ollut mm. suklaarottia, leipäetanoita, kummitustikkareita, hämähäkkimuffinsseja, toukkia, menninkäisen aivoja, jäätelösilmiä, matoisaa kakkua, hurjia jäätelöappelsiineja, neidon nakkisormia, kummituskeksejä, käsiboolia ja jos vaikka mitä. Mitähän kammottavaa sitä tänä vuonna keksisi?!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...