30. marraskuuta 2013

Tää kaikki sattui liian lujaa pieneen rinkeliin....

Tämä blogisti päätti tulla kylmäkaapista tai ruokakomerosta ulos ja jatkossa kirjoittelen omalla nimelläni nimimerkin sijaan. Samalla yritän opiskella Google+:n ihmeellistä maailmaa ja laittaa blogin juttuja myös sinne. Aikaa ja hermoja tuo opiskelu taatusti vaatii, joten kaikki vinkit aiheen tiimoilta otetaan riemulla vastaan. Minä kun oon melko onneton näiden uusien juttujen kanssa. Mutta ehkä se siitä suttaantuu ajan kanssa.

Torstain taikinaterapiatuokion toisena tuotoksena oli rukiiset rinkikät ja tässä ohjetta niihin. Sellaisenaan nautittuna nämä ei ole kummoisia, mutta bagelin tapaan täytettynä oikein hyviä. Ja onhan tämä hitusen terveellisempi vaihtoehto pelkkää vehnää sisältäville rinkeleille. Lisäksi rinkelit on suht nopeita tehdä, sillä taikina kohotetaan vain kerran. Ohjeen alkuperää en tiedä, kun ohje on ollut mapeissani melko kauan. 




Rukiiset rinkilät
(16kpl)

2dl vettä
3dl maitoa
50g hiivaa
1,5tl suolaa
50g voita tai margariinia
5,5dl vehnäjauhoja
n.7dl ruisjauhoja

  Murenna hiiva taikinakulhoon. Sulata rasva kattilassa. Lisää joukkoon vesi, maito ja suola. Lämmitä/jäähdytä kädenlämpöiseksi ja kaada hiivan joukkoon. Hiivan liuettua lisää joukkoon jauhot ja alusta.
  Jaa taikina 16 osaan. Pyörittele ohuiksi tangoiksi ja asettele uunipellille rinkilän muotoon. Nipistä päät hyvin yhteen. Anna nousta puolisen tuntia. Paista rinkeleitä 225 asteisessa uunissa 12-15 minuuttia. 
 

29. marraskuuta 2013

Kierteen arkkitehti - upea unikkopitko

Tämä viikko on ollut kyllä melkoinen. Keskiviikkona käytiin pikkumiehen kanssa sairaalassa tutkimuksissa ja tulokset saadaan ensi viikolla. Sairaalasta lähtiessä jouduttiin pienen pieneen kolariin ja nyt saa odotella vakuutusyhtiön kannanottoa asiaan. Vika ei ollut meidän, mutta mun auto sai keulaansa kivan lommon ja vilkun lasi on pieninä palasina. Tänään sain kiikuttaa tytön päivystykseen, kun onnistui telomaan ennestään kipeän polvensa koulun liikuntatunnilla. Lääkärikäynti oli kyllä sellainen, että mennään huomenna toiselle lääkärille. Kaikella kunnioituksella kyseisen, vaativan ammatin harjoittajia kohtaan, en enää usko ihan kaikkea mitä sanotaan. Etenkään, jos diagnoosin voi tehdä tutkimatta. Mutta se siitä. Katsotaan, ollaanko huomenna yhtään viisaampia. 

Eilen oli pakko turvautua taas taikinaterapiaan ja innostuin leipomaan unikkopitkon ja ruisrinkeleitä. Unikkopitkon ohjeen löysin nostalgiakorteista. Kuvat eivät valitettavasti tee oikeutta tälle ihanuudelle. Oikeasti tämä oli todella kaunis! Eikä makukaan ollut hassumpi. Unikonsiemenet narskuvat hauskasti hampaissa tätä syödessä ja sitruuna sekä hunaja tuovat tähän oman juttunsa. Tosin tytön kannattanee vältellä doping-testejä lähipäivinä, sillä unikonsiementen määrä on melkoinen :) 




Vaikka ohje kuulostaa työläälle monine vaiheineen, oli tämän leipominen kivaa. Aavistuksen aikaisemmin olisin voinut ottaa pitkon pois uunista, sillä tästä tuli hitusen kuiva. Kahvin kanssa nautittuna kelpaa kyllä vallan mainiosti. Huomenna ajattelin paistaa loput pitkosta köyhiksi ritareiksi.




Unikkopitko

20g hiivaa
2,5dl maitoa
runsas 8dl (runsas 480g) vehnäjauhoja
70g voita tai margariinia
1 muna 
0,75dl sokeria
jokunen kide suolaa
Vuokaan:
1rkl sulatettua voita tai margariinia
Voiteluun:
1 muna
Täyte:
0,5dl maitoa
1dl unikonsiemeniä
3rkl hunajaa
1 sitruunan raastettu kuori 

  Liuota hiiva tilkkaan (n.0,5dl)  lämmintä maitoa. Levitä jauhot leivinpaperille pellille ja lämmitä jauhoja hiukan 100 asteisessa uunissa. Kaada jauhot kulhoon, tee syvennys niihin. Kaada siihen hiivaseos, sirota jauhoja päälle, peitä kulho ja pane lämpimään, vedottomaan paikkaan 10 minuutiksi.
  Sulata rasva, kaada loppu maito päälle ja lämmitä haaleaksi. Sekoita se jauhojen kanssa. Lisää muna, sokeri ja suola. Alusta taikina. Pane se peitettynä nousemaan noin 20 minuutiksi. Lämmitä täytteen maito haaleaksi. Anna unikonsiementen turvota siinä noin 15 minuuttia. Lisää hunaja ja hyvin pestyn sitruunan raastettu kuori unikonsiementen joukkoon. 
  Kauli taikina jauhotetulla leivinpöydällä levyksi (paksuus noin 0,5-1cm). Levitä täyte levylle ja kierrä taikina rullalle. Leikkaa rulla pitkittäin kahtia. Kierrä osat toistensa ympäri kierteeksi. Pane se pitkulaiseen, hyvin voideltuun vuokaan (n.1,5l).
  Anna pitkon nousta 20 minuuttia, voitele se vatkatulla munalla. Kypsennä noin 35 minuuttia 200 asteisessa uunissa. Peitä pitko leivinpaperilla tai foliopalalla, jos pinta tummuu liikaa. Jäähdytä leivinliinan alla.









28. marraskuuta 2013

Elämästä riemu irti, elämästä mahtavasta!

Syksyn pimeneviin iltoihin voi tuoda iloa ja valoa vaikka kekrijuhlilla. Kutsu ystävät ja tuttavat hyvän ruoan ja juoman ääreen viettämään aikaa yhdessä! Samalla voi jättää jäähyväiset menneelle kesälle ja hiljentyä joulun odotukseen. 

Kekri eli sadonkorjuujuhlat kuuluvat osaltaan suomalaiseen juhlaperinteeseen. Kekrin juuret juontavat vuosituhansien taakse eurooppalaiseen maatalouskulttuuriin. Kun sato oli korjattu, jyvät säilötty ja teuraskarja teurastettu, oli aika juhlia sadonkorjuuta sekä satovuoden ja siihen liittyvien töiden päättymistä. Ennen muinoin kekriin liittyi paljon erilaisia uskomuksia. Kekrijuhlissa syötiin ja juotiin runsaasti, jotta taattaisiin runsas sato myös seuraavaksi satovuodeksi. Lihaa syömällä karja kasvaisi, olutta juomalla ohra kasvaisi. Juhlissa kenellekään ei saanut jäädä nälkä, sillä se tiesi huonoa satovuotta. Kekrijuhlien ajankohtaa ei ole tarkkaan määritelty, mutta yleisimmin se sijoittuu Mikkelinpäivän ja Pyhäinpäivän välille. (kekri.fi)

Kääpiölinnassa on muutaman kerran vietetty kekrijuhlia, joko liköörejä maistellen tai muuten iltaa istuen. Tänäkin vuonna oli tarkoitus järjestää nyyttärihenkiset kekrijuhlat kavereille, mutta juhlat siirtyivät hamaan tulevaisuuteen vieraiden kiireiden vuoksi. Halusimme kuitenkin jotenkin juhlistaa kekriä, joten järjestimme ihan pienet sadonkorjuujuhlat perheen kesken. Vieraiksi saimme anoppini sekä mieheni siskon, joskin Suomea riepotelleen Eino-myrskyn vuoksi nämäkin juhlat uhkasivat peruuntua.

Juhlien lailla myös tarjoilut olivat pienimuotoiset. Miehen siskon kutsuminen asetti tarjottaviin omat rajoituksensa, sillä kasvissyöjälle ei perinteistä kekriherkkua, lihapullia, viitsinyt tarjota. Sen sijaan pyöräytin juhlaherkuksi Cointreaulla maustetun juustokakun sekä kasvisvoileipäkakun. Voileipäkakun täytteeksi halusin ainakin porkkanaa, jotta se edes vähän liittyisi teemaan. Muuten täytteet tehtiin yhdessä tytön kanssa summamutikassa aineksia sekoitellen. Kakun nopeasta katoamisesta voinee päätellä, että kakku oli hyvää! Juustokakun seuraksi tein oman maan vadelmista kastikkeen, joka täydensi kakkua erinomaisesti.




Cointreau-juustokakku uunissa

Pohja:
100g voita tai margariinia
1dl sokeria
1 kananmuna
3dl vehnäjauhoja
1tl leivinjauhetta
Täyte:
500g maitorahkaa
300g maustamatonta tuorejuustoa
4-5rkl Cointreau-likööriä (voisi laittaa hieman enemmänkin)
1,75dl sokeria
2rkl vaniljasokeria
1dl perunajauhoja
5 kananmunaa

  Laita rahka kahvinsuodattimeen ja anna valua 2 tuntia. Laita irtopohjavuoan (24cm) pohjalle leivinpaperi ja voitele reunat.
  Valmista pohjataikina vaahdottamalla pehmeä rasva ja sokeri. Lisää joukkoon muna ja jauhot, joihin on sekoitettu leivinjauhe. Painele taikina vuoan pohjalle ja reunoille (n.5cm korkeuteen). Peitä vuoka kelmulla ja nosta viileään täytteen valmistamisen ajaksi.
  Sekoita täytettä varten kulhossa rahka, tuorejuusto, Cointreau, 0,5dl sokeria, vaniljasokeri, perunajauhot ja keltuaiset. Vatkaa valkuaiset ja loppu sokeri kovaksi vaahdoksi. Nostele vaahto varovasti täytteen joukkoon. Kaada täyte vuokaan.
  Kypsennä kakkua 175 asteisen uunin alatasolla noin tunnin ajan. Jos pinta tummuu liikaa, peitä kakku leivinpaperilla tai foliolla. Anna kakun jäähtyä mielellään seuraavaan päivään ja irrota vuoasta. Tarjoa sellaisenaan tai vadelmakastikkeen kera.




Cointreaulla maustettu vadelmakastike

200g pakastevadelmia
0,5dl tomusokeria
2-3rkl Cointreau-likööriä

  Soseuta hieman kohmeiset tai täysin sulaneet vadelmat sekä tomusokeri sauvasekoittimella. Jos käytät ulkolaisia vadelmia, keitä ne ensin. Halutessasi voit painella vadelmasoseen pienen siivilän läpi, jolloin kastike on sileämpää. Kiehauta halutessasi likööristä alkoholi pois ja sekoita vadelmaseoksen joukkoon. Tarjoa juustokakun kera.




Kasvisvoileipäkakkuun halusin hieman uutta muotoa ja kakku onkin koottu 2 litran vatkauskulhoon. Sulatejuustokuorrutus maistuu hyvältä, mutta valitettavasti on melko valuvaista sorttia. Jos haluat sileän, tasaisen pinnan, kuorruta kakku tuorejuustolla.

Porkkanainen kasvisvoileipäkakku

11 viipaletta real-täysjyväleipää
8 viipaletta täysjyväpaahtoleipää
Kostutus:
1-2dl kasvislientä
Porkkanatäyte:
2 pientä porkkanaa hienona raasteena
0,5 punasipulia
180g maustamatonta tuorejuustoa
0,5dl ranskankermaa
ripaus suolaa
Tomaattitäyte:
2dl kuohukermaa
100g ranskankermaa
10 aurinkokuivattua tomaattia hienonnettuna
1dl tummia rypäleitä pieninä paloina
0,5dl Grana Panado-juustoraastetta
Päälle:
200-300g sulate- tai tuorejuustoa
Koristeeksi:
salaattia
tummia rypäleitä
miniluumutomaatteja
juustoa

  Valmista ensin kasvisliemi ja anna sen jäähtyä. Leikkaa leivistä kovat reunat pois. Laita kaksi pitkää kelmusuikaletta ristikkäin noin 2 litran kulhoon.
  Valmista täytteet. Raasta porkkana hienoksi raasteeksi, hienonna sipuli. Sekoita ainekset keskenään. Vatkaa tomaattitäytteen kerma vaahdoksi, sekoita joukkoon ranskankerma, hienonnetut tomaatit, rypäleet ja juustoraaste.
  Lado vuoan pohjalle kerros real-viipaleita. Muotoile leipiä sitä mukaa, kun niitä käytät. Kostuta ruisleivät kasvisliemellä ja levitä päälle vajaa puolet porkkanatäytteestä. Levitä päälle kerros paahtoleipää, kostuta kevysti. Levitä paahtoleipien pinnalle vajaa puolet tomaattitäyteestä. Tee vielä toiset kerrokset samoin. Lopuksi päälle kerros real-viipaleita ja kostutus. Real-täysjyväviipaleet tarvitsevat enemmän kostuketta kuin paahtoleivät. Kääri kelmut tiukasti kakun päälle ja nosta kakku jääkaappiin. Anna tekeytyä yön yli.
  Kumoa kakku tarjoilualustalle ja poista kelmut. Kuorruta kakku sulate- tai tuorejuustolla ja koristele.





Kekrijuhlien aikaan Eino-myrskyn jälkimainingit ujeltelivat vielä tuvan ulkopuolella, joten lämmin juoma tuli enemmän kuin tarpeeseen. Autoilijoille tarjottiin kahvia, lapsille tavallista kaakaota ja autottomille ihanaa, fazeriinalle maistuvaa, Cointreaulla terästettyä kaakaota. Illan hiljentyessä ja vieraiden lähdettyä koteihinsa, oli mukava istua vielä hetkeksi sohvalle ja juoda kuuma rommitoti ennen yöpuulle siirtymistä. Ihanat vieraat ja ihana päivä. Kiitos! Nyt voi kääntää kalenterista taas yhden lehden ja suunnata ajatukset kohti joulua.




Totinen torvensoittaja - Cointreau-rommitoti

1dl vettä
1rkl sokeria
4cl tummaa rommia
2cl Cointreauta
5 tippaa sitruunamehua
3 tippa angostuuraa

  Kiehauta vesi ja sokeri siten, että sokeri sulaa. Mittaa muut ainekset kuumuutta kestävään lasiin ja kaada sokeriliemi päälle. Nauti heti.

Kääpiölinnan chocoriina
(1ann.)

1,5dl kuumaa kaakaota
2cl kaakaolikööriä
2cl kermalikööriä
1,5-2cl Cointreauta

  Sekoita liköörit kuuman kaakaon joukkoon. Nauti heti! 



Sometimes everything is cheesy - helpot, nopeat juustokeksit

Koskaan ei saisi iltasella selata ruokaohjemappeja ihan vaan huvin vuoksi. Tottahan sieltä aina löytyy joku sellainen ohje, jota on testattava ja mielellään pikaisesti. Tällä kertaa en voinut vastustaa helppojen ja nopeiden juustokeksien ohjetta, vaan leipomaan oli päästävä heti. Ohjeen alkuperää en enää tiedä, sillä ohje on ollut mapeissani melkein parikymmentä vuotta.

Aluksi keksit tuntuivat aika vaisuilta, mutta kun yhden söi, oli saatava toinen ja kolmas ja ... Näihin siis iskee melkoinen himo. Taikinan olisin voinut kaulia pikkaisen ohuemmaksi tai paistaa keksejä minuutin pari kauemmin. Mutta muuten on kelpo ohje. Ja näitä on oikein kiva napostella vaikkapa glögin kanssa. 




Juustokeksit

125g margariinia tai voita
3,5dl vehnäjauhoja
0,5tl suolaa
0,5dl kermaa
0,5tl tuorehiivaa
2dl juustoraastetta

  Sekoita käsin pehmeän rasvan joukkoon vehnäjauhot, juustoraaste ja suola. Liuota hiiva kylmän kerman joukkoon. Lisää se rasva-vehnäjauhoseokseen. Sekoita taikinaa mahdollisimman vähän.
  Anna taikinan jähmettyä kylmässä noin 30 minuuttia. Kaaviloi taikina leivinpaperin päällä ohueksi, noin 30*35cm kokoiseksi levyksi. Nosta se papereineen pellin päälle. Voitele levy munalla ja pistele haarukalla. Jaa levy taikinapyörällä pieniksi neliöiksi.
  Paista levy 200 asteessa 10-15 minuuttia. Irrota keksit toisistaan veitsellä.



27. marraskuuta 2013

Blueberry daydream - Kääpiölinnan mustikkalikööri

Mustikkalikööri on kyllä yksi parhaimmista itsetehdyistä marjalikööreistä. Samettisen pehmeä ja ihanan mustikkainen. Etenkin kun uuttaa ensin marjat kunnolla ja makeuttaa vasta myöhemmin, tulee mustikoiden oma maku hyvin esiin. Tämänkertainen mustikkalikööri unohtui kaapin päälle ja ehti uuttua useamman kuukauden. Mutta eipä nämä pilalle mene ja maku vaan paranee vanhetessaan. Optimaalinen aika voisi kuitenkin olla noin kahdesta kolmeen kuukautta. Mustikkaliköörin voi tehdä myös pakastetuista marjoista. 




Mustikkalikööri

1l mustikkaa
2,5dl 80% vodkaa
5dl 40% vodkaa
3,5dl sokeria
3,5dl vettä

  Laita mustikat tiiviiseen, kannelliseen lasitölkkiin. Kaada päälle niin paljon vodkaa, että mustikat peittyvät. Voit käyttää pelkästään 40% vodkaakin, tosin siinä tapauksessa sokerilientä tarvittaneen vähemmän. Anna mustikoiden uuttua noin 2-3 kuukautta huoneenlämmössä. 
  Kaada mustikkauutos ensin siivilän läpi, jolloin saat karkeimman muhjun pois. Suodata vielä suodatinpussien läpi. Vaihda pussia tarvittaessa.
  Kiehauta vesi ja sokeri ja anna sokeriliemen jäähtyä hieman. Kaada sokerilientä vähän kerrallaan uutoksen joukkoon välillä hyvin sekoittaen ja maistellen, kunnes saat sopivan makean liköörin. Pullota puhtaisiin pulloihin. Anna tekeytyä vielä muutama viikko. Maku pyöristyy liköörin kypsyessä.





26. marraskuuta 2013

Food on the table - puuroa ja kanaa

Isäni tekemä rakuunabroileri oli muksuna mun suurta herkkua. Kun isäni ei ole enää täällä meille kokkailemassa, niin haluan ilmeisen alitajuntaisesti pitää kynsin ja hampain kiinni kyseisen ruoan tuomista muistoista. Pitkään mulle oli olemassa vain yksi ja ainoa rakuunabroileriohje, enkä muita suostunut edes kokeilemaan. Siitäkään huolimatta, että ruoasta löytyy paljon taatusti herkullisia, erilaisia versioita. Nyt kun osaan jotenkuten tehdä isäni bravuuriruokaa, voin hiljalleen antaa mahdollisuuden myös muille ohjeille. Tosin ne eivät tule koskaan saavuttamaan sen alkuperäisen ruoan tuomaa fiilistä, mutta kyllä niitä aina syödä voi. Tämä rakuunabroileriohje on löytynyt ikivanhasta Santa Marian reseptilappusesta. Herkullisen vispipuuron ohje löytyi puolestaan Pirkasta. Mannasuurimot korvasin täysjyvämannasuurimoilla ja keittelin puuroa pari minuuttia pidempään. Muuten tein puuron ohjeen mukaan. 




Persikka-vadelmapuuro
(6ann.)

1tlk(410g) persikanpuolikkaita mehussa
6dl vettä
1dl täysjyvämannasuurimoita
0,5dl kauraleseitä
0,25tl suolaa
200g pakastevadelmia
0,5dl sokeria

  Valuta persikkatölkin liemi kattilaan. Soseuta persikat sauvasekoittimella ja laita sivuun odottamaan. Lisää kattilaan vesi ja kuumenna kiehuvaksi.
  Vatkaa kiehumaan liemeen mannasuurimot ja kauraseleet kierrevatkaimella. Lisää suola. Kun puuro alkaa saostua, vaihda vatkain puuhaarukkaan. Keitä hiljalleen 8-10 minuuttia välillä sekoitellen.
  Lisää puuron joukkoon persikkasose ja vadelmat. Sekoita ja anna kiehua hiljalleen pari minuuttia. Mausta sokerilla. Jäähdytä puuro kunnolla ja vatkaa kuohkeaksi.




Santa Marian rakuunabroileri
(4ann.)

reilu 500g broilerin rinta- tai koipipaloja
2rkl voita tai margariinia
1 sipuli hienonnettuna
1 omena kuutioituna
1tl suolaa
0,5tl jauhettua mustapippuria
3dl kuivaa omenasiideriä tai omenamehua
1,5rkl vehnäjauhoja
0,5dl vettä
1,5dl kermaa
1tl rakuunaa
1tl kirveliä

  Ruskista broileripalat rasvassa. Pane palat pataan. Ruskista sen jälkeen sipuli ja omena ja laita nekin pataan. Lisää siideri tai mehu, suola ja mausteet. Anna kiehua miedolla lämmöllä noin 30-40 minuuttia. Ota broileripalat padasta ja pidä ne lämpiminä.
  Valmista kastike sekoittamalla vehnäjauho veteen. Lisää vesi-jauhoseos ja kerma broileripalojen keitinliemeen. Anna kiehua 3-5 minuuttia. Laita broileripalat takaisin kastikkeeseen ja tarjoile riisin ja vihreän salaatin kera.

25. marraskuuta 2013

One more cup of coffee - sitruunainen kahvijogurttijälkkäri

Meidän perheessä ei juuri jälkiruokia harrasteta. Ei niitä oikein kukaan kaipaa, joten siksi jäävät yleensä tekemättä. Yleensä on niin täynnä pelkästä ruoasta, ettei jälkiruoalle yksinkertaisesti ole tilaa. Siksi eilen tehty kerrosjälkkäri oli meillä melko harvinaislaatuinen tapaus. Ohje on pyörinyt mapeissani iät ajat ja ajatus kahvin ja sitruunan yhdistelmästä kiehtoi suuresti. En tiedä oliko mulla liian suuret odotukset jälkiruoan suhteen, mutta heti löysin ohjeesta paranneltavaa. Sitruunakiisseli oli melko mauton ja sokeria lisäsin aika reilusti kiisselin valmistuttua. Sitruunan kuorta olisi saanut olla kunnolla, eikä tippa lisää mehuakaan olisi ollut pahitteeksi. Mutta ei tämä silti huono ollut! Pienellä tuunaamisella oikeastaan aika hyvä. Mukavan raikas, eikä mitenkään ällömakea. Ehkä tämä kuitenkin on enemmän aikuisten kuin lasten jälkiruoka.  




Kahvi-sitruunakerrosjälkiruoka
(6-8ann.)

Sitruunakiisseli:
1 kananmuna
2-6rkl sokeria
5dl vettä
3rkl perunajauhoja
1 sitruunan mehu ja raastettua kuorta
Lisäksi:
3-4dl kahvijogurttia
2dl kermaa vaahdoksi vatkattuna (tai vaniljajäätelöä)
4-6 suklaakeksiä

  Valmista ensin kiisseli. Vatkaa munat ja 2rkl sokeria kattilassa. Lisää kylmä vesi ja tasaiset lusikalliset perunajauhoja. Sekoita hyvin. Kuumenna kiisseli pohjaa myöten sekoittaen, kunnes kiisseli sakenee. Älä kuitenkaan keitä. Lisää sitruunamehu ja hiukan pestyä, raastettua kuorta. Tarkista maku ja lisää sokeria tarvittaessa.
  Laita suuriin laseihin vuorotellen jogurttia, keksimurua, sitruunakiisseliä sekä kermavaahtoa tai jäätelöä. Koristele sitruunankuoriraasteella tai keksimurulla.

24. marraskuuta 2013

I want to break free - stress free! Tarinaa ressittömästä viikonlopusta Seinäjoella

Tämä tarina ei kerro Kääpiölinnan kokkailuista tai likööreistä, vaan ressittömästä viikonlopusta Seinäjoen Areenassa. Palataan niihin ruokajuttuihin taas huomenna... tai joku päivä. Seinäjoella vietettiin 22.-24.11.2013 ressitöntä viikonloppua Herkku-, Kirja- ja Viini- & olutmessujen muodossa. Alunperin oli tarkoitus lähteä kiertelemään messualuetta kaksin tyttöni kanssa, mutta kun pikkumies pääsi anopin hellään huomaan, saatiin mieskin mukaan. Tuollaisessa tilaisuudessa on hyvä olla yksi kuormajuhta mukana ;)

Kun aika oli rajallinen ja lompakon sisältö melko ohkainen, keskityttiin ensisijaisesti tutkimaan herkkumessujen tarjontaa. Ihan joka kojulle ei uskaltanut pysähtyä, mutta silti saaliina oli paljon herkullisia tuotteita aina valkosipulinkynsistä ihaniin karkkeihin. Messujen ohjelmanumeroihin ei juuri ehtinyt perehtymään, joskin olisin mielelläni nähnyt Kaikki äitini reseptit-blogin Nannan kokkailevan tai vilkaissut kakkukoristelukilpailua tarkemmin. Sushi-koulukin jäi tällä kertaa väliin. Nannaan törmäsin onnekseni käytävällä ohimennen. On aina mukava tavata muita blogisteja :)

Messuilta tuli napattua muutamia kuvia, tosin lähinnä niistä kojuista, joista jotain ostettiin. On aina kiva kertoa hyvistä tuotteista muillekin, joten tässä vähän osviittaa viikonlopun saaliista.

Ensimmäisenä pysähdyttiin tutkailemaan Ruoveden Herkun tuotteita. Meidän sakissa jokainen on suunnattoman perso valkosipulille, joten eihän tälläista pöytää voi niin vain ohittaa! Yritys toimii Ruoveden Jäminkipohjassa, tosin verkkokaupankin kautta voi tuotteita tilata. Yrityksen keulakuvana on pitkään toiminut konjakkisinappi. Jos tämän olisin tiennyt valikoimaa tutkiessani, olisin ilman muuta ostanut purkillisen. Sinapin sijaan mukaan tarttui chili-, habanero- ja chipotlevalkosipulinkynsiä. Chilikynsiä maistoin ja ne olivat kyllä mun makuun sopivia. Kahden muun kohdalla joudun turvautumaan kahden kanssamaistelijan arvioihin. Ainakin habanerokynnet saivat tyttöni ilahtumaan. Olivat kuulemma tosi hyviä!



Seuraavaksi eksyin lapualaisen Leipurin Putiikin kojulle, josta löytyi lumihiutaletta muistuttava sokerimassamuotti sekä musta elintarvikynä. Elintarvikeliimaakin olisin kaipaillut, mutta se oli päässyt loppumaan. Onneksi putiikki on suht lyhyen ajomatkan päässä, joten täytyy käydä toiste uudelleen.


Kovin montaa askelta ei päästy eteenpäin, kun eteen osui Kivikylän Kotipalvaamon lihatiski. Myynnissä olisi ollut aivan ihania makkaroita, mutta ne saivat tällä kertaa jäädä muille. Sen sijaan nappasin joukkooni pullollisen makeaa chilikastiketta. Sen mitä Kivikylän tuotteita olen kaupasta ostanut, niin voin kyllä suositella!



Välillä on hyvä maistella jotain makeaakin ja siihen apu löytyi Lappi-Hunajan pöydän äärestä. Tarjolla oli uskomaton määrä erilaisia maustettuja hunajia (mitenkähän tuo pitäisi taivuttaa?). Jos aivan rehellisiä ollaan, en koskaan ennen ole tällaisia erikoisia hunajamakuja nähnytkään! Saati sitten maistanut! Lappi-Hunaja on kuulemma Suomen tunnetuin hunaja-alan yritys, joskin meikäläiselle tämä oli täysin uusi tuttavuus. Tytön kanssa maisteltiin mm. Kahvinkukkaa, Vaniljaviettelystä sekä Aamun aurinkoa. Viimeinen, appelsiiniöljyllä maustettu hunaja oli niin hyvää, että sitä oli saatava purkillinen. Onneksi yrityksellä on myös verkkokauppa, josta saa lisää hunajaa tarvittaessa. Ja luulen, että näitä meillä tarvitaan. Seinäjoelta kun en tällaisia herkkuja ole löytänyt.





Makealla linjalla jatkettiin ilmajokisen Namituvan luona. En voinut vastustaa kauniita, karkista tehtyjä polkakierteitä, joten niitä tuli ostettua rasiallinen. Voin vain kuvitella miten hienolta ne näyttäisivät kakun koristeena! Tosin sain vinkin, että koristeena käytettäessä ne kannattaa laittaa kakun päälle vasta viime tingassa. Tyttö ihastui suuresti uuteen mango-salmiakkiin, joka kieltämättä oli aika hyvää.






Namituvalta matka jatkui Sutelan myllyn kojulle, josta ostettiin kaurahiutaleita ja -ryynejä sekä mannasuurimoita. Kaurahiutaleet kun olivat sopivasti kotoa loppu. Suten mylly sijaitsee Ylistarossa Vaasantien varrelta. Varsinaisten myllytuotteiden lisäksi Sutelan Myllyn kotileipomosta löytää uunituoreita leipiä ja pullia. Kotileipomossa valmistetaan leivonnaisia myös tilauksesta. Itse tykkään kannattaa lähikuntien pientuottajien toimintaa ja kyseisen myllyn jauhoja on tullut ostettua ennenkin. Tosin aivan liian harvoin - marketeissa kun nuo suuret tuotemerkit ovat niin paljon näkyvämmin esillä. Kerran kuukaudessa myllyn ohi ajellaan, mutta aina on mukamas ollut liian kiire, eikä ole ehtinyt poiketa myymälään. Ehkä jatkossa parannan tapani.



Jos tytöltä kysyy, mikä messuilla oli parasta, on vastauksena suklaaputous. Ehdottomasti! Fest Foodin jättimäinen suklaaputous on vuokrattavissa omiin juhliin, joko henkilökunnalla tai ilman. Omistajan sanoja lainaten, firman kautta saa juhliinsa kaiken tarvittavan käytettyjä autoja lukuunottamatta. Ja nekin kuulemma järjestyy tarvittaessa :) Tämän upean suklaisen ilmestyksen vierellä pienet suklaafonduet vihertyvät kateudesta, sillä oikeasti se sulan suklaan määrä oli melko vaikuttava! Ja suklaaseen kastettu vaahtokarkki-mansikkavarras maistuu kuulemma taivaalliselta. Itse en ihan heti luvannut laitetta tytön juhliin vuokrata, kainoista pyynnöistä huolimatta. Voin nimittäin vain kuvitella sen suklaatahman määrän, mikä koristaisi pöytiä ja lattioita ja ja ja.... Ihan kaikkea. Mutta suuremmissa, etenkin kesäjuhlissa tämä olisi taatusti menestys! Ja toisaalta, lattiat voi aina suojata ja siivota joutuu joka tapauksessa, niin mikä ettei! Mikäli kiinnostuit, voit heittää meiliä osoitteeseen saku.salo(at)festfood.fi.



Välillä oli pakko antaa masun levätä kaikkien maistiaisten jälkeen ja pyörähdettiin kirjamessujen puolella. Pikkumies jäi tällä kertaa ilman opuksia, mutta me muut saatiin pari kirjaa kukin. Lisäksi levykokoelma kasvoi jälleen yhdellä ep:llä. Kirjahyllyn täytteeksi löytyi pari Hunter S. Thompsonin kirjaa, pari leivontakirjaa ja tytölle kaksi Soturikissa-kirjaa. Ei siis huono reissu näiltäkään osin.





Lopuksi oli aika käydä vielä lihaostoksilla. Paikalla oli Lakeuden Highland eli jalasjärveläisen ylämaankarjaa kasvattavan tilan edustajia. Kotiin viemisiksi ostettiin nakkeja, kepakoita sekä palvilihaa. Tilalta löytyy oma pieni tilamyymälä, josta voi helposti käydä ostamassa tilan tuotteita itselleen. Ja jos ei Jalasjärvelle ole kulkua, voi tuotteita tilata myös suoraan kotiovelle toimitettuna ympäri Suomen! Rakkaudella kasvatetun ja oikealla ravinnolla ruokitun karjan liha on kyllä aivan jotain muuta kuin jossain muualla tehotuotetun. Eivätkä tilan tuotteiden hinnat ole mitenkään päätä huimaavia. Hinnat pyörivät hyvin samoissa markettihintojen kanssa, osa jopa alle.




Vielä pikapiipahdus ylivieskalaisen Pohjanmaan Leipomon CupCake-maistiaisille ja reissu oli tehty. Tarjolla oli porkkanaisia ja suklaisia, käsintehtyjä kuppikakkuja. Nämä laktoosittomat kuppikakut säilyvät huoneenlämmössä, joten säilyttäminen on helppoa. Meidän suosikiksi nousi ihanan mehevä porkkana-cupcake. En yleensä kaupan leivonnaisista kauheasti piittaa, mutta nämä olivat kyllä hyviä. Kun anoppi ystävällisesti suostui vahtimaan pikkumiestä reissumme ajan, ostimme viemisiksi lahjapussin, josta löytyi porkkana-kuppikakkujen lisäksi Jippii! Suklaa- ja Jippii! Vanilja -leivonnaisia. Kuppikakkuja pitäisi löytyä ainakin suurimmista Prismoista.




Kaiken kaikkiaan päivä oli hurjan kiva! Vähän kalliiksi tosin tuli, mutta ei voi mitään. Ei näitä messuja onneksi kovin usein tule kierrettyä :) Lauantaina messuilla oli hämmentävän vähän väkeä. Tosin ymmärrän sen, ettei ihmiset välttämättä halua maksaa siitä, että pääsevät ostoksille. Toivotaan silti, että tämä päivä on ollut vilkkaampi.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...