31. joulukuuta 2013

Living in the past - kuvia ja höpinää siitä, miksi housut kinnaavat vuoden 2013 lopussa....

Nyt on aika hiljentyä miettimään, että mitäs sitä tulikaan tehtyä vuonna 2013. Jos omaa itseäni ajattelen, niin voin olla ylpeä siitä, miten paljon olen tänä vuonna kehittynyt niin leipomisessa, kokkailussa kuin kuvaamisessakin. Tänä vuonna on tullut kehiteltyä ja tehtyä useita voileipäkakkuja, ensimmäiset muotokakut näkivät päivänvalon, leipien leipomisen jalo taito on petraantunut paljon ja Kääpiölinnan likööriperhe on kasvanut monella uutuudella. Näiden lisäksi olen saanut osallistua muutamaan reseptikilpailuun ja saanut testattavaksi joitain tuotteita. Mukava yllätys oli vielä Valion kuvakisan viikkopalkinnon voitto, josta sain tiedon jouluaattoaamuna. Ei siis lainkaan huono vuosi! Kun kävin tekemiäni ruokia ja niiden kuvia läpi, en enää yhtään ihmettele miksi housujen vyötärö meinaa hieman kinnata....

Mutta, suurin kiitos tästä kaikesta kuuluu niin perheelle, ystäville kuin teille rakkaille lukijoillekin! Ilman kannustusta ja kommentteja tuskin tätä viitsisin näin ahkerasti tehdä. On aina mukavaa, kun joku avaa sanaisen arkkunsa ja kertoo mielipiteitään jutuistani. Kehut ja kritiikit on kaikki tervetulleita! Jos palautetta ei saa, on vaikea nähdä itse mitä voisi tehdä toisin. 

Tässä vielä hieman kuvia ja tunnelmia kuluneelta vuodelta.... 

Tänä vuonna on tullut tehtyä valtavasti uusia liköörejä! On hedelmäisiä, pähkinäisiä, suklaisia ja ja.... Lista on loputon. Parhaiten mieleen jäivät kuitenkin omena-kookoslikööri, tähtianislikööri sekä mustikkalikööri. Näistä mustikkalikööri on vanha tuttavuus, mutta jotenkin se tänä vuonna onnistui paremmin kuin yleensä.






Omituisin alkoholikokeilu taisi olla vapuksi tehty pekonivodka. Hassun makuista viinaa, joka herätti huomiota radiossa saakka.... 




Vaikka liköörejä tuleekin tehtyä melkoisesti, on välillä kiva käyttää ostoviinaakin. Suurin löytö drinksuosastolla oli pääasiassa mieheni ideoima The passionate one-booli sekä mun kehittelemä fazeriinalta maistuva Kääpiölinnan chocoriina. Kaakaoideasta saan kiittää suuresti myös ihanaista Hanskaa, mieheni sisarta.





Kun ei nuo liköörit määräänsä enempää säily, täytyy niitä välillä juottaa muillekin. Jostain syystä tuo liköörien menekki on kuitenkin suhteellisen pientä tehtyihin litroihin suhteutettuna. Helmikuussa kutsuttiin kavereita Kääpiölinnan liköörinmaistajaisiin. Mukavaa oli! Täytyy ottaa pian uusiksi, jotta saisi kaappiin tilaa. 




Ettei tämä aivan menisi pelkäksi viinalla läträämiseksi, niin jatketaan kakkulinjalla. Jos joku olisi mulle vuosi pari taapäin kertonut, että uskallan ja onnistun tekemään tällaisia kakkuja, en todellakaan olisi uskonut. Mä en aikaisemmin osannut tehdä kunnollista kakkupohjaa, saati sitten osannut niitä koristella. Pelkkä ajatus jostain muotokakusta oli kauhistus. Pelkästään se, että uskallan lähteä toteuttamaan ideoitani, saa hymyn huulille. Kun saan jonkun kakkuidean päähäni, täpistän ja höpötän siitä niin kauan, että saan kakun valmiiksi. Kakuista on tullut todella tärkeä osa mun elämää. 

Kuten monesti olen kertonut, pelaa tyttöni jalkapalloa. Kauden päättyessä halusin tehdä tytölleni nappiskakun, sillä jalkapallokakku ja jalkapallokenttä oli jo testattu. En ollut aivan täysin tyytyväinen kakun makuun ja ulkonäköön, mutta tytölleni tuo kelpasi. Ja se riittää!




Pientä ylpeyttä tunnen myös Tikru-kakusta, jonka tein synttäreideni kunniaksi. Alunperin tämän piti olla koekakku yhtä tilauskakkua varten, mutta aikatauluongelmien varsinainen kakku jäi tekemättä.  




Myös kavereiden muksuille tekemäni "älpö"-eli Angry birds-kakut olivat niin kivoja tehdä, että ansaitsevat paikkansa vuoden kohokohdissa. 




Kaverin ihana rotikka-herra täytti tänä vuonna kunnioitettavat 9-vuotta ja tätä juhlistettiin tietenkin kakun kera. Palloja rakastavalle koiralle kuuluu tietenkin jalkapallokakku!




Kun heppatyttö täyttää 30-vuotta, täytyy tätä juhlistaa asiaan kuuluvalla kakulla. Tämä heppakakku on tehty rakkaudella rakkaalle ihmiselle <3




Mä en koskaan ole tullut juttuun muovailuvahan tai saven kanssa, joten siksi innostus sokerimassakoristeiden tekemisestä hämmästyttää... ja riemastuttaa. Hello Kitty-kakku kuuluu niihin tekeleisiin, joista voin salaa olla ylpeä :) 




Mutta se niistä makeista kakuista... Voileipäkakkuja oon tykännyt tehdä aina. Tosin tänä vuonna se innostus on kasvanut ennestään ja tykkään kehitellä aivan omia ohjeita. Haaveissa on, että joskus saisin näistä koottua pienen kirjan. Jos ei muille, niin ainakin itselle.... Ensimmäisenä voisi esitellä keväällä tehdyn kinkkuvoileipäkakun, jota mm. veljeni kommentoi parhaaksi voileipäkakuksi ikinä. Siksi siitä tulikin Kääpiölinnan parempi kinkkuvoileipäkakku




Kinkkukakuilla jatketaan ja vuorossa on kaverilleni tehty kinkkuvoileipäkakku. Vähän aina jännittää tehdä kakkuja muille, mutta hyvin tämä kuulemma kelpasi.




Samaiselle kaverille lähti syksyllä myös lohi-katkarapuvoileipäkakku. 




Mä oon aina ollut huono keksimään lahjoja etenkin miespuolisille henkilöille. Tänä isänpäivänä hoksasin tehdä appiukolle varsin mieluisan lahjan, nimittäin kalaisan voileipäkakun. Luulen, että viimeistään tällä sain appiukolta pisteet kotiin :D




Tytön mielestä yksi parhaimpia voileipäkakkuja oli neidin synttäreille tehty broilerivoileipäkakku. Ei sen puoleen, kyllä tuo kelpasi mullekin.




Kasvisvoileipäkakuista yllättävän suosion sai kekrijuhlille tehty porkkana-voileipäkakku. Kakku ei ole maailman kaunein, mutta sitäkin maistuvampi.




Kekrijuhlista on hyvä siirtyä sadonkorjuuseen.... Kääpiölinnan pihalla kasvaa marjapuska poikineen ja runsaalle sadolle on syytä keksiä käyttöä. Vadelmista ne hieman huonommat yksilöt päätyvät likööriksi, loput leivonnaisiin, pakkaseen tai syödään suoraan puskasta. Tänä vuonna vadelmasato jäi hieman normaalia pienemmäksi, mutta kyllä noista puskista useampi kymmenen litraa irtosi makeita mollukoita. 




Karviasiakin tulee pilvin pimein, sillä edellisten asukkaiden jäljiltä pihasta löytyy seitsemän karviaispuskaa. Valitettavasti suurin osa marjoista mätänee puskiin, sillä ei tuollaista marjamäärää saa käytettyä kukaan. Karviainen on muutenkin hankala marja, sillä en tahdo keksiä niistä oikein mitään. Paitsi tietenkin likööriä ja vispipuuroa :) Yksi mieleen jääneistä ohjeista oli karviaiskakkuset, joita voisi syödä vaikka kuinka monta!




Kesäkurpitsasato oli tänä kesänä valtaisa ja loppukesästä kesäkurpitsaa tuli tungettua vähän joka ruokaan. Yksi herkullisimmista kesäkurpitsajutuista oli makeat kesäkurpitsaruudut.




Suurta ylpeyttä tunsin myös tyttöni ja kaverinsa orastavasta leipomisinnostuksesta! Pakko sanoa, että hyvin tytöt pärjäävät keittiöhommissa. Etenkin suklaasydän-muffinssit olivat täydellisiä <3




Reseptikilpailuissa ei menestystä ole herunut, mutta tärkeintä on ollut se osallistuminen! On ihanaa, kun saa miettiä ja kehitellä uusia juttuja. Kesällä osallistuin Dansukkerin jätskikilpailuun Kääpiölinnan kahvijäätelöllä, Happy Joe-kilpailuun broilerisalaatilla ja siideriskonsseilla ja Suomen herkkubloggaajan tittelistä taistellaan Kääpiölinnan joulunamuilla. Viimeisin kisa on vielä käynnissä ja voittaja selviää vasta keväällä. 






Leipäpuolella onnistumisen kokemuksia tarjosi etenkin nopeasti kadonneet valkosipulisämpylät, juuresta tehty ruisleipä sekä söpö mausteinen sisarusleipä.






Kuluvana vuonna rakkautta ensi silmäyksellä tai puraisulle tarjosivat meidän uusi ystävä Arto (savustin) sekä nyhtöpossu, possu-sienipataa, itsetehtyä daimia ja sitruunanachoja unohtamatta! Myös joulun aikaan tehty taatelikakku sekä testattavaksi saatu Laihian maltaan Tuoppi Saaristolaisleipä saivat meikäläisen huokailemaan tyytyväisenä.


I <3 Arto







Ja ettei kokkaaminen ja kuvaaminen kävisi turhan helpoksi, on lähes aina mukana pienet apulaiset.....




Mutta.... Nyt on aika laittaa pillit pussiin, kömpiä kaupungille katsomaan lasten ilotulitusta ja nauttia vuoden viimeisistä tunneista. 

Kääpiölinnan sakki toivottaa kaikille oikein ihanaa vuotta 2014!


30. joulukuuta 2013

Run run reindeer! - Poro-perunapotti kantarelleilla

Tämä on taas niitä päiviä, kun ruokasuunnitelmat vaihtuu lennossa. Tarkoitus oli tehdä poro-perunavuokaa aurinkokuivattujen tomaattien kera, mutta kaapissa nököttänyt kantarellitölkki syrjäytti tomaatit tuosta vaan. Lihoja ja sipulia ruskistaessa ruoka aivan huusi sieniä joukkoonsa. Onneksi tämä kotona kokkaaminen ei ole niin turhan tarkkaa puuhaa, vaan saa soveltaa just niin paljon kuin haluaa. Juustoa olisi voinut laittaa enemmän, mutta se on nyt myöhäistä. Puolukkahillon kanssa tämä oli melkoista herkkua. Ehkä näillä eväillä jaksaa mennä tekemään inventaaria tytön jalkapallojoukkueen hyväksi :)




Poro-perunapotti

reilu 500g poronkäristyslihaa
2 sipulia
1tlk kantarelleja
n.2dl vettä
öljyä
suolaa
mustapippuria
Perunasose:
1,2kg jauhoisia perunoita
2dl maitoa
1 kananmuna
nokare voita tai margariinia
1tl suolaa
Pinnalle:
juustoraastetta

  Kuori ja kuutioi perunat. Keitä kypsäksi suolalla maustetussa vedessä. Kaada kaikki vesi pois, lisää maito ja soseuta perunat. Lisää joukkoon muna sekä rasva ja mausta sose suolalla.
  Leikkaa jäinen käristysliha suikaleiksi. Ruskista lihat muutamassa erässä kuumalla pannulla. Käytä paistamiseen voita tai öljyä. Lisää viimeisen lihaerän joukkoon hienonnettu sipuli ja valutetut sienet ja anna niiden kypsyä hetkisen. Laita kaikki lihat takaisin pannuun, lisää vesi ja hauduta kannen alla viitisen minuuttia. Mausta maun mukaan suolalla ja pippurilla. 
  Kaada poronkäristys voideltuun uunivuokaan. Levitä päälle perunasose ja juustoraaste. Kypsennä 200-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia tai kunnes juusto on sulanut. Tarjoa salaatin ja/tai puolukkahillon kanssa. 
 

29. joulukuuta 2013

Lemon dream - nachoja sitruunalla ja marengilla (jauhelihanachoja unohtamatta...)

Jostain kumman syystä jouluruokien jälkeen tekee aina mieli jotain mausteista purtavaa. Ei siis ollut kovinkaan vaikea keksiä tälle päivää ruokaa ja lautaselle päätyikin niin jauhelihanachoja kuin -tortillojakin. Kun tortillat itsessään ei ole kovinkaan täyttäviä, tein jälkiruoaksi sitruunalla ja marengilla päällystettyjä nachoja. Nämä nachot ovat järjettömän hyviä. Ihana yhdistelmä suolaisia nachoja, hapanta sitruunaa ja pehmeän makeaa marenkia. Nam! Ja vaikken viskin ystävä olekaan, niin jollain omituisella tavalla Jack Daniel's single barrel-viski toimi näiden kanssa uskomattoman hyvin. Tequilaakin kokeiltiin, mutta viski vei voiton. Oikeastaan tein nämä sitruunanachot sen vuoksi, että saisin testata joulupukin tuomaa kaasutohotinta :) Ohjeen sitruunaisiin nachoihin löysin joku aika sitten Santa Marian sivuilta. Tein tosin alla olevasta ohjeesta vain puolet ja niillä määrillä nachoja syntyi noin 20 kipaletta.





Lemon nachos

1pss nachoja
Sitruuna creme:
4dl vettä
2dl sokeria
1,3dl maizenaa
2 sitruunaa (mehu ja kuori)
4 keltuaista
Marenki:
4 valkuaista
1,5dl sokeria
Koristeeksi:
sitruunamelissaa

  Sekoita vesi, sokeri, maizena ja puristettu sitruunamehu kattilassa. Kiehauta koko ajan sekoittaen, lisää keltuaiset ja jatka sekoittamista. Anna kiisselin kiehahtaa. Lisää raastettu sitruunankuori. Anna kiisselin jäähtyä.
  Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi, vatkaa sekaan sokeri. Annostele sitruunakiisseliä jokaiselle nacholastulle ja pursota päälle marenkia. 
  Paista 200°C:ssa, kunnes marenki on saanut kauniin värin, tai käytä kuumentamiseen kaasupoltinta.



Jauhelihanachot

400g jauhelihaa
1 sipuli
3tl valkosipulimurskaa
suolaa
4-5tl texmex-mausteseosta (tai 1pss taco-mausteseosta)
1tlk valkoisia papuja tomaattikastikkeessa
3rkl ketsuppia
juustoraastetta 
pepperonia tai jalapenoa
Tarjoiluun:
juustodippiä
salsaa

  Ruskista jauheliha pannulla. Lisää ruskistamisen loppupuolella hienonnettu sipuli ja valkosipulimurska. Mausta texmex- tai tacomausteseoksella ja maun mukaan suolalla. Lisää pannulle pavut kastikkeineen sekä tilkka ketsuppia. Kuumenna ja anna kiehua hiljalleen viitisen minuuttia.
  Levitä nachot leivinpaperille pellille. Nosta päälle nokareet jauhelihaseosta ja muutama viipale pepperonia tai jalapenoa. Levitä päälle juustoraastetta.
  Laita nachot 200-225-asteiseen uuniin ja kuumenna, kunnes juusto sulaa. Tarjoa salsan ja juustodipin kera.



Sitten vielä hieman kuvia ja tunnelmia joulusta. Lahjoja tuli aivan liikaa, enkä kaikkea viitsinyt kuvata. Eiköhän nämä keittiöhommiin ja kuvaukseen liittyvät piisaa :) Alla olevien lisäksi sain avustusta uuden objektiivin hankintaan (kiitos äiti <3), kameralle jalan ja uuden muumimukin. Muumimuki on jo niin ahkerassa käytössä, etten sitä tässä esittele sen kummemmin.

Mun punainen uunivuoka sai seurakseen suloiset pikkuvuoat. Mä en vain voi vastustaa mitään pilkullista...


Rikki mennyt jauhosihti oli saanut uuden elämän lampun "varjostimena". Ihmettelinkin, että mitenkäs tuo ukko nyt niin ahkerasti viihtyy tuolla kellarissa. Mun mielestä tässä on vain jotain tosi suloista. Tarkoituksena on tehdä vielä kattolamppukin käyttäen raastinrautoja varjostimina. Mutta se saa vielä toistaiseksi odottaa.




Jemiinalta sain olutkeittokirjan, jota oon jo jonkin aikaa käynyt kirjakaupassa silittelemässä. Lisäksi Jemiina antoi palan poron käristyslihaa, joka päässee pataan ensi viikolla. Ruokalahjat on aina mieluisia! Niin ja saatinhan me Hanskan tekemiä ihania joulunamujakin <3




Kaasupolttimellekin oon jutellut kaupassa monet monituiset kerrat ja nyt sellaisen vihdoin sain! Aluksi vähän aristelin tämän testausta, mutta helppoahan tuon käyttö on. Jee, nyt mä saan tehdä määrättömät määrät kaikkia ihania jälkkäreitä :)




Sitten vielä pari kuvaa muuten vaan... Likan koulun myyjäisistä löytyi suloinen puinen laatikko, joka toimi oikein hyvin joulukukan kanssa.





Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...