29. huhtikuuta 2014

Porkkanakakun hillitty charmi

Käytiin pääsiäisenä anoppilassa syömässä ja jälkiruoaksi anoppi oli leiponut aivan järjettömän hyvää porkkanakakkua, tai ehkä oikeammin kutsuttuna porkkanapiirakkaa. Ohje oli saatava ja pikaisesti sen kirjoitin ruutupaperille ennen kotimatkaa. Siitä lähtien ohje on poltellut näppejäni ja eilen oli jo pakko päästä ohjetta testaamaan. Kiireessä en tietenkään hoksannut raapustaa valmistusohjetta ylös, joten en ole varma miten anoppi tämän tekee. 

Tämä leivonnainen on  ihanaa ja mehevää, vaikka söisi palan suoraan jääkaapista päin. Tätä syödessä tosin tuntee olevansa kuin pahanteossa, kun tietää mikä määrä rasvaa ja sokeria tähän on upotettu. Onneksi tyttö lupasi pyytää kavereitaan herkuttelemaan, ettei itse tarvi syödä kaikkea. Mitenkähän tällainen tuorejuustolla kuorrutettu leivonnainen kestää pakastamista? Kuka tietäisi?




Porkkanapiirakka / -kakku

4 kananmunaa
5dl sokeria
8dl karkeaa porkkanaraastetta (n.3 porkkanaa)
2,5dl voisulaa
1tl leivinjauhetta
1tl soodaa
1rkl kanelia
5dl vehnäjauhoja
Kuorrutus:
1prk(n.200g) sulate- tai tuorejuustoa
50g voisulaa
1tl vaniljasokeria
n.250g tomusokeria
Koristeeksi:
mantelirouhetta

  Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Lisää joukkoon voisula ja keskenään sekoitetut kuivat aineet. Sekoita varovasti tasaiseksi taikinaksi. Lisää joukkoon karkeaksi raastettu porkkanaraaste, sekoita. Kaada taikina leivinpaperille uunipannulle (n.38*32cm). Kypsennä 175-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia tai kunnes pohja on kypsä. Anna pohjan jäähtyä.
  Sekoita kuorrutteen ainekset keskenään. Levitä kuorrutus piirakan pinnalle. Koristele halutessasi mantelirouheella. Anna levätä hetki viileässä ennen tarjoilua. 

28. huhtikuuta 2014

La-la-la-la-lasagna - tuhti broilerilasagne

Nyt on sitten Astan kilvet palautettu ja vielä täytyisi pyytää jotain romukauppiasta hakemaan raato pois meidän pihasta. Koko viikonloppu on mennyt autoilmoituksia selaillen ja ukko on muutamaa autoa käynyt katsomassa. Yleensä oon ollut intopiukeana tukkimassa itseni mukaan autoja koeajamaan, mutta nyt ei kiinnosta yhtään. Jos tuo mulle jonkun romun löytää, jolla edes jotenkin pääsee paikasta toiseen, niin se riittää. Toki mulla on usein autoissa melkoisia ulottuvuusongelmia, kun tällainen pätkä olen. Joissakin merkeissä ja malleissa on turha haaveilla painavansa kaasua tahi jarrua, kun penkin säädöistä huolimatta kenkien ja polkimien väliin jää useampi sentti väliä. Jos joku keksisi sellaisen ajatuksen voimalla kulkevan auton, niin hyvä. Halpakin auto saisi olla, sillä mua ei oo oikein koskaan innostanut laittaa rahojani kiinni autoihin. 

Tällä viikolla on melkoisesti ohjelmaa, joten viikon ruoat ovat melko yksinkertaisia. Tänään tehdyn broilerilasagnen ohjeen löysin ikivanhaan ruutuvihkooni raapustettuna, mutta mistä sen sinne olen kopsannut, en osaa sanoa. Broilerikastike itsessään oli hurjan hyvää, joten sitä olisi kyllä voinut syödä sellaisenaan pastan tai riisin kera. Lasagneen laitettuna maku hieman latistui. Kyllä tämä silti hyvää oli, joskin jatkossa voisi laittaa hieman chiliä mukaan.




Broilerilasagne

lasagnelevyjä
Broilerikastike:
1pkt(n.1kg) broilerin rintaleikkeitä
tilkka öljyä
2 sipulia
1tlk(n.300-400g) herkkusieniä
3 valkosipulinkynttä
1tlk(70g) tomaattipyreetä
4dl herkkusienitölkin lientä + vettä
1tl suolaa
ripaus mustapippuria
timjamia
oreganoa
Valkokastike:
50g voita
0,75dl vehnäjauhoja
1l maitoa
suolaa
musta- tai viherpippuria
150-200g juustoraastetta

  Irrota broilerin rintaleikkeistä luut ja nahka. Leikkaa lihat pieniksi kuutioiksi. Ruskista lihapalat, hienonnetut sipulit ja viipaloidut herkkusienet kevyesti tilkassa öljyä. 
  Lisää joukkoon puserretut valkosipulinkynnet ja tomaattipyree. Anna kuumentua hetken. Lisää herkkusienitölkin liemi, vesi ja mausteet. Anna kastikkeen kiehua hiljalleen noin 20 minuuttia.
  Valmista valkokastike. Sulata voi, lisää joukkoon vehnäjauhot ja anna kiehahtaa. Lisää maito vähitellen koko ajan sekoitellen. Mausta kastike ja sekoita joukkoon juustoraastetta. Jätä pieni osa juustosta pinnalle ripoteltavaksi.
  Voitele laakea vuoka. Levitä vuoan pohjalle kolmannes broilerikastikkeesta ja neljännes valkokastikkeesta. Levitä päälle lasagnelevyt vieri viereen. Tee vielä kaksi kerrosta samoin. Päällimmäiseksi jää lasagnelevyt ja niiden päälle kaadettu loppu valkokastike. Levitä juustoraaste lasagnen pinnalle.
  Kypsennä lasagnea 175-asteisessa uunissa 40-45 minuuttia. Anna vetäytyä noin 10 minuuttia uunista ottamisen jälkeen.

26. huhtikuuta 2014

Smoking and drinking, never gonna stop - savustettua sikaa sämpylässä ja kuvia arjesta 3/5

Meidän kurjien sattumusten viikko sai eilen arvoisensa päätöksen pikkumiehen sairastuttua johonkin vatsatautiin. Onneksi uni kuulemma paransi ja poika oli tänään taas oma vilkas itsensä. Varauduin jo henkisesti valvomaan yön vati kädessä pikkumiehen vieressä, mutta yö menikin paljon paremmin. Tänään maailma tuntuu jo paljon valoisammalta paikalta ja aamupäivä vietettiin harava kädessä auringosta nauttien. Artokin pääsi kesälaitumille ja pakastimeen hamstratut kaksi possun lapaa saivat mukavan, reilun viiden tunnin savukylvyn.

Mun oli tarkoitus maustaa lihat jo eilen, mutta yllättäen kaiken säätämisen keskellä se unohtui. Aamusella tein pikaisesti maustetahnan summamutikassa, eikä se juuri ehtinyt lihan päällä vanheta. Lihaa taisi olla n.1,6kg ja mausteseokseen laitoin ruokalusikallisen suolaa, ruokalusikallisen paprikaa, ruokalusikallisen fariinisokeria, teelusikallisen savupaprikaa sekä kunnon ripauksen mustapippuria ja cayennea. Päälle lorautin vielä pari kolme ruokalusikallista öljyä, että sain mausteista kunnon tahnan. Savustukseen käytettiin vedessä turvotettuja leppälastuja, joita lisäilin puolessa välissä. Aikaa meni tosiaan sen 5-6 tuntia ja savustuslämpötila oli noin 125-150 astetta.

Koska yritän tällä hetkellä välttää kaupassa käyntiä ja oikeasti hyödyntää kaapista löytyviä aineksia, tarjoilin ylikypsän savupossun hampurilaissämpylöiden välissä. Ohjeen sämpylöihin löysin Myllyn Parhaan sivuilta, mutta muuttelin sitä hieman. Durum-vehnäjauhoja ei kotoa löytynyt, joten laitoin sämpylöihin vehnän lisäksi spelttiä. Taikinan tein tuplaten ja sämpylöistä tein reilusti isompia. Jauhoja lisätessä menin yllättäen taas laskuissa sekaisin, mutta jotain 9-10 desiä laitoin vehnäjauhoja. Taikina oli melko pehmeää ja sämpylöiksi pyörittely hankalaa, mutta kun käytti tarpeeksi jauhoja apuna, niin kyllä niistä sämpylöitä sai. Toista pellillistä paistaessa unohdin sämpylät täysin ja ne ehtivät tummua hieman liikaa. Kuulin kyllä kellon soivan, mutten reagoinut siihen mitenkään. Kyllä niitä silti syödä saattoi.

Hampurilaisten väliin laitettiin possun lisäksi jäävuorisalaattia, sulatejuustoviipaleita, tomaattia, sipulia ja hampurilaiskastiketta. Lihassa olisi voinut olla hitusen enemmän suolaa, mutta muuten tämä oli aivan älyttömän hyvää! Liha yksistään ei oikein ollut kummosta, mutta kokonaisuus oli täyden kympin arvoinen.




Spelttiset hampurilaissämpylät
(14kpl)

6dl vettä
50g hiivaa
2tl suolaa
2rkl sokeria
6dl spelttijauhoja
8-10dl vehnäjauhoja
2rkl öljyä
Pinnalle ja voiteluun:
vettä
seesaminsiemeniä

  Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää suola, sokeri ja öljy ja alusta taikinaksi jauhoilla käsin tai koneella. Löysähköstä taikinasta saat kuohkeimmat sämpylät. Kohota taikina peitettynä kaksinkertaiseksi lämpimässä paikassa, aikaa menee noin 30 minuuttia.
 Kaada kohonnut taikina jauhotetulle alustalle ja vaivaa hetki. Jaa taikina kahteen palaan, pyörittele palat tangoiksi ja leikkaa kumpikin 7 palaan. Pyörittele palat sämpylöitä (jauhoja apuna käyttäen) ja aseta ne leivinpaperin päälle uunipellille. Anna kohota kaksinkertaisiksi peitettyinä.
  Voitele sämpylöiden pinta vedellä, ripottele pinnalle halutessasi seesaminsiemeniä. Paista 225-asteisessa uunissa 10-15 minuuttia.

Tänään muistin napata muutamia kuviakin Nannen esittämää haastetta varten. Aamupäivä tosiaan meni haravoidessa ja risuja kerätessä. Kun aikansa oli huhkinut oli pakko hakea jääkaapista yksi lätty ja hotaista se mansikoiden ja rahkakastikkeen kera portailla istuen. Jostain syystä tuvan portaista on tullut mun ja miehen tauko- ja tuumauspaikka. Keväästä syksyyn monet tärkeät asiat puidaan ja päätetään portailla istuen. Siinä samaisilla portailla on ihmetelty positiivista raskaustestiä pikkumiehen ilmoitettua olemassa olostaan, on stressattu ja itketty taistelua ulkoseinäremontista tuvan aikaisemman asukin kanssa, on sovittu riitoja ja suunniteltu häitä tai muuten vaan ihmetelty maailman menoa. Portaat on jo tehty uusiksi jokunen vuosi sitten, mutta paikka on silti tärkeä.




Arto kaivettiin talviteloilta ja pääsi heti tositoimiin. Jokohan tänä kesänä riittäisi aikaa, että saisi tehtyä Artolle kunnon alustan? Tällä hetkellä kiikkuu parin tiilen varassa muiden tulisijojen vieressä. Haaveissa on rakentaa kunnon kesäkeittiö, mutta se ei taida vielä tänä kesänä toteutua.



Arto on siitä fiksu vekotin, että kertoo meille kuinka kuumana kulloinkin käy. I <3 Arto.




Reilun viiden tunnin odotus ja lopputulos on tässä. Ihanaa, ylikypsää possua. Näky ei tosin ole kaunis, mutta mitäs siitä. Maku ratkaisee.




Päivän sormijumppa suoritettiin tämän taikinamonsterin kanssa. Meille on aivan turha tehdä muutamaa pientä sämpylää, jos hampurilaisia syödään. Ja riitti näistä eväistä naapurin isännällekin purtavaa.




Sitten vielä se pakollinen kisukuva. Osaispa ittekin ottaa näin rennosti.




Päivän päätteeksi mun väsynyt Astani hinattiin kotiin ja kilvet ruuvattiin irti. Kiitos Asta yhteisistä kilometreistä, olit kiva auto. Nyt saat siirtyä autuaammille ajoradoille Opelixin seuraan. 



Tällä kertaa haaste heitetään Peggylle pieneen punaiseen keittiöön. Miltä teidän arki näyttää? Kerro kuvin teidän arjesta viiden päivän ajan ja haasta joka päivä joku mukaan! Itse laitan kuvia niiltä päiviltä, kun virtaa piisaa. Eli ei ihan joka päivä tarvi olla kameran ja koneen ääressä.

25. huhtikuuta 2014

No forbidden fruit, no holy smoke - vain lättyjä ja sitrussalaattia

Arkikuvahaaste on viime päivinä ollut hieman jäissä ja saa nyt odottaa muutaman päivän. Voin kertoa, että niistä kuvista paljastuisi vaan suunnattoman stressaantunut, pinna tiukalla oleva, räjähtänyt ja väsynyt akka, joka repii hiuksia päästään. En tiedä mikä taika siinä on, että kun jotain sattuu, niin ne tulee kaikki aina samalla rytinällä. Ensimmäinen yllätys tällä viikolla oli öljyn loppuminen, vaikka viimeksi tilatulla öljymäärällä olisi pitänyt selvitä pitkälle kesään. Tottahan kiltti öljykuski toi meille pikaisesti öljyä ja muistaa samalla yli 1000 euron laskulla. Nyt tehtiin periaatepäätös ja aletaan oikeasti pyytämään tarjouksia maalämmöstä. Kertainvestointina kallis, mutta meidän perheessä melko järkevä ratkaisu. Asiaa on mietitty jo kauan, mutta nyt täytyy asian eteen tehdä jotain. Seuraava takaisku oli tytön ja jalkapallon kohtaaminen, joka aiheutti lisää huolta ja harmaita hiuksia. Äkkiseltään vaikuttaa, että selvisi taas pelkällä säikähdyksellä, kipeillä hampailla ja leuoilla, päänsäryllä ja mustuneella nenällä. Nekin oireet onneksi ovat helpottamaan päin. Kaiken kukkuraksi mun autoni päätti, että moottorin kilometrit on nyt täynnä ja halusi välttämättä jäädä kaupungille. Siellä se nyt seisoo ja odottaa hinausta kotipihaan. Suht' uudet kesärenkaat vanteineen nypätään irti ja sitten auto pääseekin viimeiselle matkalle ja saa uuden muodon tiivistettynä teräksenä. Nyt täytyisi jostain repäistä rahat uuteen menopeliin, sillä en mä oikein autottakaan pärjää. Että kun menee hyvin, niin menee hyvin. Toisaalta täytyy taas muistaa, että nämä ovat vain maallisia asioita ja murheita ja paljon huonomminkin voisi asiat olla. Silti ottaa päähän.

Mun oli tarkoitus paistaa lettuja jo eilen, mutta tuo autoepisodi muutti suunnitelmia. Ei mulla tänäänkään ollut mitenkään suurta innostusta puuhaan ryhtyä, mutta toisaalta teki ihan hyvää saada ajatukset välillä iloisempiin asioihin. Letut syötiin sitrussalaatin ja rahkakastikkeen kera. Ohjeen näihin olen joskus löytänyt Pirkasta. Niin hyvää kuin tämä olikin, niin moitittavaakin ohjeesta löytyy. Lättymäärä oli aivan olematon ja meidän perheen kesken jaettua täysin riittämätön. Joudun illalla tekemään toisen taikinan ja paistamaan lisää, että lättynälkä saataisiin tyydytettyä. Salaatin määrä suhteessa lättyihin oli turhankin suuri, vaikka tein alla olevasta ohjeesta vain puolet. Kastike puolestaan oli aivan ihanaa ja voisi sopia oikein hyvin jälkiruokakastikkeeksi vaikkapa mustikka- tai raparperipiiraalle. 




Letut ja sitrussalaatti
(n.8kpl)

Taikina:
3 kananmunaa
3dl maitoa
1,5dl vehnäjauhoja
0,25tl suolaa
Paistamiseen:
margariinia
Sitrussalaatti (tein tästä vain puolet): 
2 appelsiinia
2 verigreippiä
4 klementiiniä tai satsumaa
2 banaania
1 lime 
1dl sokeria
Rahkakastike:
1prk(250g) maitorahkaa
1dl kevytkermaa
0,5dl sokeria
1tl vaniljasokeria
0,5tl kardemummaa

  Aloita rahkakastikkeen valmistuksesta. Sekoita rahka, kevytkerma ja mausteet. Nosta rahkaseos kylmään maustumaan. 
  Tee sen jälkeen ohukaistaikina. Vatkaa munien rakenne rikki. Lisää puolet maidosta. Sekoita joukkoon jauhot. Lisää loppu maito ja sekoita taikina tasaiseksi. Mausta ripauksella suolaa. Anna taikinan turvota sillä aikaa, kun valmistat sitrussalaatin. 
  Kuori appelsiinit ja verigreipit terävällä veitsellä ja irrota helmälohkot kalvoja pitkin. Kuori ja viipaloi banaanit ja lohko klementiinit. Raasta limetin kuori ja purista hedelmästä mehu. Purista hedelmäkalvoihin jäänyt mehu ja valuta hedelmäpaloista irronnut mehu limetistä puristetun mehun joukkoon. Mehua tarvitset yhteensä noin 1,5dl.
  Sulata paistinpannussa tai kattilassa sokeri. Lisää sitrusmehu vähitellen ja anna kiehua koko ajan sekoittaen, kunnes sokeri on liuennut liemeen. Nosta liemi jäähtymään. Sekoita jäähtynyt liemi hedelmäpalojen joukkoon. Mausta sitrussalaatti vielä limetinkuoriraasteella. 
  Paista taikinasta suuria ohuita ohukaisia 8-10 kappaletta. Levitä sitrussalaattia kypsille ohukaisille ja taita ohukaiset neljään osaan. Tarjoa sitrusohukaiset rahkakastikkeen kanssa jälkiruoaksi. 

24. huhtikuuta 2014

I hear the call of temptation - houkuttelevan herkullinen kinkku-aurajuustokiusaus

Tällä viikolla ruokalista on suunniteltu pitkälti sen mukaan, mitä kaapista sattuu löytymään. Eilinen ruokakin syntyi viikonlopulta jääneistä muksujen pizza-aineksista, kinkusta ja aurajuustosta. Hävikkiherkuksi oikein kelpo ruoka, joskin aurajuustoa olisi kyllä voinut olla enemmänkin. En tiedä onko vika mun perunoissa vai uunissa, mutta jostain syystä kiusauksien kypsyminen kestää aina tuhottoman kauan. Tämäkin oli uunissa reilun 1,5 tuntia ja sitten vasta perunat olivat sellaisia, että niitä sai purtua. Mutta onhan se niinkin, että hyvää kannattaa odottaa ja kun ajoissa sai ruoan uuniin, ei pitkä paistoaikakaan haitannut.




Kinkku-aurajuustokiusaus

1kg perunoita
250-300g kinkkukuutioita
1 sipuli
70g aurajuustoa (voisi olla enemmänkin)
2dl ruokakermaa
2dl maitoa
1tl suolaa
mustapippuria
margariinia vuoan voiteluun

  Suikaloi kuoritut perunat ohuiksi suikaleiksi. Levitä puolet perunasuikaleista voidellun vuoan pohjalle. Laita päälle kinkkukuutiot, hienonnettu sipuli sekä murusteltu aurajuusto. Levitä loput perunasuikaleet päälle. Sekoita maito, kerma ja mausteet keskenään ja kaada vuokaan. 
  Kypsennä kiusausta 175-asteisessa uunissa noin 1,5 tuntia tai kunnes perunat ovat kypsiä. Jos pinta tummuu liikaa, peitä vuoka foliolla.

Neidin purukalustosta sen verran, että aamulla käytiin hammaslääkärissä ja kaksi etuhammasta oli selvästi iskun saaneet. Lisäksi neidin nenänvarsi tummui yön aikana hieman. Ei onneksi pahasti, mutta kyllä sen mustelman huomaa. Hampaat kuvattiin ja nyt odotellaan paranevatko itsekseen. Jos ei, niin sitten uudestaan hammaslääkäriin. Onneksi saatiin sama mukava lääkäri kuin viimeksi, mutta silti toivon, ettei aivan näin tiuhaan tarttisi käydä häntä moikkaamassa. 

23. huhtikuuta 2014

Tykkään piirasista, ei oo parempaa! - pienet salamitartaletit synttärisankarille

Uskomatonta, mutta totta... Sain taas kerran tytön opettajalta puhelun, jossa kertoi neidin saaneen jalkapallon naamaansa sillä seurauksella, että etuhammas heiluu ja vuoti ikenestä verta. Leuat ei toimi kunnolla ja pääkin on raasulla kipeä. Tämä ei suinkaan ole ensimmäinen kerta ja viimeisimmästä yhteenotosta jalkapallon kanssa ei taida olla kuukauttakaan. Sen siitä saa, kun on tottunut pitämään kädet alhaalla, eikä nosta niitä kasvojen suojaksi pallon lähestyessä. Huomenna on taas edessä käynti hammaslääkärillä. Jokohan sinne saisi jonkinmoisen kanta-asiakaskortin? Tai sitten tuolle ipanalle täytyy hommata kypärä, jota ei oteta pois edes nukkumaan mennessä. Huoh, sanon minä.

Onneksi tähän päivään mahtuu jotain hyvääkin, sillä ukkokullan ensiparkaisusta tulee kuluneeksi 42 vuotta. Vaikka rypyt lisääntyy ja parrasta voi bongata harmaita haituvia, niin silti tuosta tykkään ja kovasti. Kun en oikein muuta keksinyt, niin lahjaksi hain Captain Morgan rommipullon. Lisäksi leivottiin pikkumiehen kanssa salamitartaletteja Ihanimmat piirakat -kirjasta löytyneen ohjeen mukaan. Näitä tehtiin oikeastaan sen vuoksi, että kaikki ainekset sattuivat löytymään kotoa. Salamia tosin laitoin hieman vähemmän kuin mitä ohjeessa oli ja sipulit kuullotin öljyssä enkä voissa. Oikein hyviä pikkusuolaisia olivat!




Salamitartaletit
(9-10kpl, halk.10cm)

Taikina:
2,5dl vehnäjauhoja
1dl juustoraastetta
100g voita
0,5tl suolaa
2-3rkl kylmää vettä
Täyte:
25g voita (laitoin tilkan öljyä)
2 keskikokoista sipulia
150g ohuita salamisiivuja (laitoin 70g)
3 kananmunaa
1,5dl maustamatonta jogurttia
1dl maitoa
1,5dl juustoraastetta
suolaa
jauhettua mustapippuria

  Sekoita kylmä voi, jauhot, suola ja juustoraaste murumaiseksi seokseksi. Lisää kylmä vesi ja alusta nopeasti taikinaksi. Painele taikina tartalettivuokien (halk. n. 10cm) pohjalle ja reunoille, pistele haarukalla ja pidä paistamiseen saakka jääkaapissa. 
  Kuori ja hienonna sipulit ja kuullota öljyssä tai voissa. Lisää salamisiivut (suikaloi ne halutessasi), paista kevyesti ja nosta seos jäähtymään. Vatkaa munat rikki ja lisää jogurtti, maito sekä juustoraaste. Mausta suolalla ja pippurilla. 
  Jaa sipuli-salamiseos taikinoille ja kaada päälle juustoseos. Aseta tartalettivuoat pellille ja paista 225 asteisen uunin keskitasolla 20 minuuttia. 
  Irrota tartaletit vuoista hieman jäähtyneinä.


Aina juu-juu juustossa löytyy - juustomarengilla hunnutettu uunimakkara

Nostalgiakorteista löytyi taas niin erikoinen ohje, että sittä oli ehdottomasti kokeiltava. Vai miltä kuulostaa juustomarengilla kuorrutettu makkara? Vähän tämä ruoka jäi vaisuksi ruoassa käyttämäni makkaran vuoksi, mutta lihaisammalla ja maukkaammalla makkaralla tehtynä voisi olla aika jep. Makkaroiden päällä ollut valkuais-juustotöhnä ei muksuja innostanut, eikä kumpikaan siitä tykännyt. Aikuisille kyllä kelpasi. Olihan tämä mukavan erilainen makkararuoka ja ihan syömäkelpoinen sellainen.




Juustomarenkia ja makkaraa 
(4ann.)

400-500g lenkkimakkaraa tms.
voita tai margariinia vuokaan
3 valkuaista
3rkl juustoraastetta
2rkl silputtua ruohosipulia

  Kuori makkara ja leikkaa se 1cm:n paksuisiksi viipaleiksi tai suikaleiksi. Pane makkarat voidellun vuoan pohjalle.
  Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi puhtaassa, kuivassa kulhossa. Vaahdon tulee olla niin kovaa, että pysyy paikallaan, vaikka kääntäisit kulhon ylösalaisin. Hämmennä vaahtoon juusto ja ruohosipuli ja levitä seos makkaran päälle.
  Kypsennä ruokaa 175 asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. Tarjoa perunamuusin ja salaatin kera.

22. huhtikuuta 2014

Crazy days - kuvia arjesta 2/5 vehnäsämpylöiden kera

Aamupäivän kauppareissun jälkeen innostuttiin pikkumiehen kanssa sotkemaan kätemme taikinaan ja leivottiin pieni erä sämpylöitä. Eihän näissä mitään mullistavaa ole, mutta varsin syömäkelpoisia olivat. Etenkin heti tuoreeltaan. Tarkoitus oli ripotella päälle unikonsiemeniä, jotta saisi näihin vähän väriä, mutta eihän niitä enää ollutkaan.




Vehnäsämpylät
(12kpl)

2,5dl vettä
25g hiivaa
1tl suolaa
1rkl öljyä
4dl hiivaleipäjauhoja
1,5-2dl vehnäjauhoja
Voiteluun ja pinnalle:
1 kananmuna kevyesti vatkattuna
seesamin- tai unikonsiemeniä

  Murenna hiiva taikinakulhon pohjalle. Lämmitä vesi kädenlämpöiseksi ja kaada kulhoon. Sekoita, kunnes hiiva on liuennut. Lisää kulhoon suola ja öljy.
  Lisää hiivaleipäjauhot samalla hyvin vatkaten. Lisää vehnäjauhoja vähän kerrallaan ja alusta taikina notkeaksi. Peitä kulho liinalla ja anna kohota lämpimässä paikassa 30 minuuttia.
  Kumoa taikina jauhotetulle alustalle ja vaivaa tasaiseksi. Pyörittele tangoksi ja leikkaa 12 palaan. Pyörittele palat sämpylöiksi ja nosta leivinpaperille pellille. Peitä liinalla ja anna kohota vielä 30 minuuttia.
  Voitele sämpylät kevyesti rikki vatkatulla kananmunalla. Leikkaa sämpylöiden pintaan viillot ja ripottele päälle siemeniä.
  Paista sämpylöitä 250-asteisessa uunissa 8-10 minuuttia. 

Tässä taas muutama kuva meidän arjesta. Kuvat ovat eiliseltä. Viime viikkoina ukon lähes kaikki vapaa-aika on mennyt puupinolla ja sen huomaa. Klapeja on niin paljon, että noilla lämmittää tupaa ainakin kolme talvea. Nyt kaikki pihalla maanneet koivut on nyt pienitty ja pinossa, jäljellä on enää yksi suuri kuusen runko. On se vaan ahkera. Pikkumiehelle puuoperaatio on ollut varsin jännää ja ukon piti tehdä pojalle tuollainen pikkukirves. Sillä tuo sitten "halkauttaa" puita. Ja onpa tuo ollut jokusen klapin pinoamassakin isänsä kanssa. Tosin jaksaa sitä hommaa ehkä minuutin tai kaksi ja suuntaa nokkansa jo muihin puuhiin.


Näitä piisaa... Tässä ehkä neljännes.

Mitä isot edellä....

...sitä pienet perässä. :) Huomaa pölkyn koko, avaimet mittakaavana

Välillä levitetään kaikki lelut pitkin pihaa... ja äiti kerää.

Huomaa mut! Nyt! Heti!

Tänään mukaan haastan Kärähtäneet-blogin Heidin! Miltä teidän arki näyttää?

21. huhtikuuta 2014

Sunday, monday, happy days... - kuvia arjesta 1/5

Koivurannasta Nanne haastoi Kääpiölinnan mukaan kuvia arjesta -haasteeseen, jossa tarkoituksena on kuvata viiden päivän ajan meidän arkea ja joka päivä haastaa joku mukaan. Samainen haaste näyttää pyörivän niin Facebookissa kuin Instagrammissakin. Idea on mun mielestä aika hauska, joten tottahan tällaiseen pitää lähteä mukaan. Viime aikoina en millään ole saanut tartuttua saamiini haasteisiin ja siitä pahoittelut etenkin Titalle Titan tupaan ja Anskulle Maukasta minibudjetilla-blogiin. Yritän jatkossa parantaa tapani!

Tällaisina lämpiminä kevätpäivinä kaikki aika tuppaa kulumaan pihahommissa, eikä neljän seinän sisällä kyyhöttäminen kiinnosta pätkääkään! Auringosta nauttii niin kissat kuin ihmisetkin. Nämä kuvat ovat eilisen satoa ja kuten kuvista näkyy, Kääpiölinnassa on aina kaikki ihanasti rempallaan!


Maastoutumisen maailmanmestari

Pikkumiehen kanssa jatkettiin vadelmapuskien perkausta. Tai siis minä leikkelin kuolleita oksia ja pikkumies kulki puskien välissä "laaduntarkkailijana". Vielä pitäisi käydä puskien juurelta putsaamassa, mutta muuten tämän ryteikön keväthuolto on voiton puolella.



Raparperien kasvua seuraan malttamattomana ja hyvä etten laske päiviä, että saa nostella taikinakulhon kaapista ja pyöräyttää kevään ensimmäisen raparperipiirakan.




Välillä on mukava lyödä hanskat "naulaan" ja ihan vaan istua ja ihastella heräilevää luontoa. Hanskojen alla komeileva kasvimaan aita kaipaisi kipeästi suoristusta, mutta sen ehtii.




Mun villiintynyt ja ruohottunut kukkapenkki jaksaa puskea kukkia kerta toisensa jälkeen, vaikken tuonne mitään ole muutamaan vuoteen istuttanutkaan. Kukkapenkki sijaitsee ulkorakennuksen seinustalla ja joutuu väistyä hetkellisesti, kunhan ulkorakennus laitetaan kuntoon. Siksi en tähän ole jaksanut kauheasti panostaa. Mutta kyllähän nuo kauniit kukkaset aina ilahduttavat!



Eiliset lämpötilat olivat varsin kesäiset, tosin tähän paistoi suoraan aurinko, joten ei tuo mittari ihan oikeassa ole. Mutta ei tässä enää kauaa mene, kun aina on näin lämmin. Ihanaa!



Näin ensimmäisen päivän jälkeen taidan heittää haasteen ihanaiselle Hannaticille. Tiedän, että tämän oot jo tehnyt Instassa, joten pakko ei ole lähteä mukaan. Oot silti rakas <3

20. huhtikuuta 2014

Battle of cake pops - cake popsit jaffakekseistä

Mä en oikein koskaan ole ymmärtänyt minkään trendijuttujen päälle. Aivan sama, onko kyseessä ruoka tahi vaatteet, älyttömien hypetysten perässä poukkoilu ei vain kiinnosta. Käytän niitä rettuja, jotka tuntuu mukavilta ja syön ja kokkaan niitä ruokia, joita tekee mieli. Siksi kai niiden aikanaan supersuosittujen kakkutikkareiden testaaminen on jäänyt, aina tähän viikonloppuun saakka. Joka paikassa on hehkutettu kuinka helppoa näiden tekeminen on, joten ajattelin ilahduttaa muksuja pienillä pääsiäismunan muotoisilla cake popseilla. Helpoksi nakiksi luultu homma osoittautui melkoiseksi taisteluksi ja välillä jo suunnittelin antavani periksi ja heittäväni niin suklaat kuin valmiiksi pyöritellyt pallerotkin takaseinään muutaman valitun kirosanan saattelemana.... Mutta kun yksi mottoni on, että periksi ei anneta, niin hammasta purren tein cake popsit loppuun. 

Kakkutikkarit päätin tehdä jaffakekseistä, jolloin näihin ei tarvinnut lisätä lainkaan tuorejuustoa. Keksit itsessään hyvin murskattuna muodostavat sopivan pehmeän massan, jota on suht helppo käsitellä. Pyöritellessä kannattaa kuitenkin pestä käsiä vähän väliä, sillä käsiin tarttuessa massan pyörittely vaikeutuu oleellisesti. 

Ongelmat alkoivat siinä vaiheessa, kun aloin munia kuorruttamaan. Ensimmäisen kuorrutesuklaasatsin sulatin pienessä muovikulhossa, joka oli virhe. Muovikulho jäähtyy nopeasti, jolloin se samalla jäähdyttää ja kovettaa myös suklaan. Toisen satsin ymmärsin sulattaa kunnon kivilautasella, jolloin lautanenkin lämpeni ja piti suklaan kauemmin sulana. Toinen virheistä oli, että ensin pyöritellyt munat olivat aivan liian suuria ja painavia ja kun ne vihdoin sain jotenkin kuorrutettua, valahtivat pallerot alas ja tikku tuli niistä läpi. Tässä kohtaa meni hermot totaalisesti ja pyörittelin massan ihan pieniksi, pyöreiksi palloiksi. Jostain ohjeesta lukaisin, että pinnasta saisi tasaisen koputtelemalla tikkaria varovasti kulhon reunaan... Ai saa vai? Voin kertoa, että mulla se ei onnistunut yhdenkään tekeleen kohdalla. Lopulta annoin periksi ja unohdin haaveet sileäpintaisista palleroista. Ensimmäisiin keltaisiin tikkareihin en juuri koristeita saanut kuorrutteen kovetuttua niin nopeasti. Jos olisin noudattanut yhden ohjeen neuvoa ja antanut kuorrutteen jässähtää minuutin ennen koristelua, en olisi saanut näiden pintaan kiinni yhtään mitään. 

Rumasta ulkomuodostaan huolimatta nämä olivat ihan hyviä. Haaveet hienoista kakkutikkareista saa toistaiseksi haudata ja uusi taistelu odottaa itseään. Ihan heti en tähän hommaan ala. En mä silti aio vielä luovuttaa, mutta harjoitusta näiden tekeminen kyllä vaatii!




Cake popsit jaffakekseistä 
(n.30kpl)

2pkt(á 300g) jaffa-keksejä
150g keltaisia Candy meltsejä
150g punaisia Candy meltsejä
erilaisia koristerakeita 

  Jauha keksit tasaiseksi massaksi sauvasekoittimella tai yleiskoneen leikkuuterällä. Pyörittele massa pieniksi palloiksi ja nosta hetkeksi kylmään.
  Sulata ensin toinen suklaa varovasti mikrossa välillä suklaata sekoitellen. Kasta tikku kerrallaan sulaan suklaaseen noin sentin matkalta ja työnnä cake popsiin. Anna cake popsien jähmettyä hetki. Jos suklaa jähmettyy välillä, voit sulattaa sitä varovasti mikrossa. 
  Pyörittele cake popsit kuorrutesuklaassa. Voit käyttää apuna lusikkaa, jolla nostelet suklaata päälle. Jos haluat, voit kokeilla saada pinnasta sileän naputtelemalla tikkaria varoen kulhon reunaan. Koristele välittömästi koristerakeilla. Asettele tikkarit pystyyn vaikka juomalaseihin, jotta kuorrute saa kovettua. 
  Sulata loput suklaat ja kuorruta ja koristele loputkin cake popsit.  




18. huhtikuuta 2014

Tipi-tii, tipi, tipi, tipi-tii – pesänkin rakensin... Pääsiäisen hedelmäinen tipukakku

Pääsiäisen ajaksi saatiin mieluisia vieraita, nimittäin serkkuni tyttönsä kanssa. Ruokapuolella noudatetaan tiukasta hyväksi havaittua makaronilaatikko-kasvispastalinjaa, sillä näille vieraille ruoan keksiminen on melkeinpä mahdoton tehtävä! Okei, ehkä mä hieman liitoittelin, mutta jos on löytynyt joku ruoka, jota serkkuni tyttö suostuu syömään, en edes halua tyrkyttää mitään muuta.

Vieraista sain oiken hyvän syyn leipoa täytekakun. Idea tähän kakkuun syntyi jo viime syksynä angry birds-kakkuja tehdessä. Koska serkun tyttö ei juuri suklaasta piittaa, tein kakkuun hedelmäisen täytteen. Idean täytteeseen nappasin Ulla Svenskin Juhlaleivonnaiset -kirjasta. En tiedä mikä kakkupohjassa meni tällä kertaa pieleen, sillä siitä tuli todella murenevainen. Yleensä tuo ohje on ollut idioottivarma ja pohjat ovat onnistuneet todella hyvin. Mutta aina ei homma vaan mene putkeen ja kyllä tuo onneksi jotenkin pysyi kasassa. Lisäksi koripursotukset ei alkuun oikein onnistuneet, mutta loppua kohden nekin alkoivat sujumaan. Maultaan kakku oli oikein hyvää! Ihanan raikasta, eikä ollenkaan liian makeaa.




Vaniljainen hedelmätäytekakku pääsiäiseksi

Pohja: 
6 kananmunaa
2dl sokeria
2dl vehnäjauhoja
1dl perunajauhoja
1tl leivinjauhetta
Vuokaan:
margariinia
korppujauhoja
Kostutus:
n.1dl jaffaa
Täyte:
4dl flora vispiä
200g vaniljatuorejuustoa
2tl vaniljasokeria
4-5 säilykepersikan puolikasta 
2-3 säilykemangon puolikasta
Päälle:
5,5-6dl flora vispiä
2rkl tummaa kaakaojauhetta
3rkl sokeria
vihreää elintarvikeväriä
5tl vaniljakreemijauhetta
tiput sokerimassasta
kukat sokerimassasta
kori sokerimassasta
pääsiäiskarkkeja


  Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää siivilän läpi vaahtoon. Sekoita taikina tasaiseksi varovasti nostellen.
  Kaada taikina huolellisesti voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan (halkaisija 24cm) ja paista uunin alatasossa noin 35 minuuttia. Kumoa kakku vasta hieman jäähtyneenä.
  Leikkaa kakku kolmeen osaan. Valmista täyte vatkaamalla vispi löysäksi vaahdoksi. Lisää joukkoon tuorejuusto ja vatkaa vispaamista, kunnes vaahto on napakkaa. Leikkaa valutetut hedelmät pieniksi kuutioiksi. 
  Nosta pohjalevy pitkän kelmusuikaleen päälle ja kostuta kevyesti. Levitä päälle puolet vaniljavaahdosta. Levitä vaahdon päälle puolet hedelmäkuutioista. Nosta päälle kakkulevy, kostuta ja levitä päälle loput vaahdot ja hedelmät. Nosta viimeinen kakkulevy päälle, kostuta. Kääri kakku tiukasti kelmuun ja anna maustua jääkaapissa seuraavaan päivään.
  Kumoa kakku tarjoilualustalle. Vatkaa ensin reunoja varten 4dl vispiä napakaksi vaahdoksi. Lisää vatkaamisen alkupuolella kaakaojauhe ja vatkaamisen loppupuolella 3tl vaniljakreemijauhetta. Mausta 2 ruokalusikallisella sokeria. Pursota reunat haluamallasi tavalla. Vatkaa loppu vispi napakaksi vaahdoksi. Lisää vatkaamisen alkupuolella elintarvikeväriä ja loppupuolella 2tl vaniljakreemijauhetta. Mausta ruokalusikallisella sokeria. Pursota kakun päälle ruohikko spagettityllalla. Nostele koristeet kakun päälle.


16. huhtikuuta 2014

Hey Moscow, what's your story? - moskovalainen lihapata

On oikeastaan aika hauska nähdä, miten ruokaohjeet elää sen mukaan, kuka kauhan varressa häärii. Sekä Elämää Koivurannassa -blogin Nanne että Kanapeet -blogin Eija, olivat tehneet oman versionsa Moskovan padasta ja heidän jutuista inspiroituneena, päätin minäkin ohjetta kokeilla. Tyttöni suostuu nykyään syömään lihaa jonkin verran ja tällaiset padat, joissa liha on taatusti kunnolla mureaa, kelpaavat oikein hyvin. Eikä ruokaan lisätty aurajuusto tytön ruokahalua ainakaan vähentänyt.

Ruoasta tuli suunnattoman herkullista, vaikka hieman menin Nannen ja Eijan ohjeita muuttelemaan. Melko tuhtia purtavaa tämä tosin on, mutta voin kuvitella miten hyvältä tämä maistuisi kylmänä pakkaspäivänä ulkoilun jälkeen. Alla ohje siten miten minä tämän tein. Kaunista ruoasta ei saanut tekemälläkään ja jos rehellisiä ollaan, niin en juuri edes yrittänyt.




Moskovan lihapata

n.1kg naudan sisäpaistia
3 sipulia
4 valkosipulinkynttä
2 isoa maustekurkkua
tilkka öljyä
3rkl hunajaa
2tl mustapippuria myllystä
1tl cayennepippuria
1 lihaliemikuutio
5dl kiehuvaa vettä
3 rkl vehnäjauhoja
3 laakerinlehteä
1pkt Aurajuustoa
1prk (120g) smetanaa

  Ota paisti huoneenlämpöön tunti ennen valmistamista. Kuutioi tai suikaloi paisti. Ruskista liha muutamassa erässä öljyssä kuumalla pannulla. Nosta lihat pataan. Ripottele sekaan vehnäjauhot tai maizena. Lisää joukkoon lohkotut sipulit, viipaloidut valkosipulit ja paloitellut kurkut, mausteet sekä laakerinlehdet. Kuumenna vesi kiehuvaksi ja liuota siihen lihaliemikuutio. Kaada seos pataan. Hämmennä hyvin. 
  Peitä pata kannella ja nosta 200 asteiseen uuniin. Kypsennä ensin tunnin ajan. Ota pata uunista, poista laakerinlehdet ja lisää aurajuusto ja smetana. Hämmennä taas hyvin. Laske uunin lämpötila 175 asteeseen. Laita vielä uuniin 30-45 minuutin ajaksi tai kunnes lihat ovat mureita. 
  Tarjoa esimerkiksi paistettujen valkosipuliperunoiden, perunamuusin, keitettyjen perunoiden tai riisin kanssa.

14. huhtikuuta 2014

Eggcellent! - pääsiäisherkkuna mangovaahto-suklaamunat

Tuo mun pieni rakas paviaani täytti tänään kolme vuotta. Pienen pienestä rääpäleestä on kasvanut iso poika, jolla on samanlaisia taipumuksia aamuäreyteen kuin äidillään, voimakas oma tahto ja tarve tietää joka asiasta että miksi? Tuolle pienelle pojalle maailma on yksi suuri huvipuisto ja elämä uuden oppimista päivästä toiseen. Se riemu, mitä pienetkin asiat välillä saavat aikaan, on uskomatonta ja tarttuvaa. Vaikka välillä väsyttää ja toivoisi sitä omaa aikaa, niin päivääkään en vaihtaisi pois. Niin rakas tuo suklaasilmäinen kikkurapää on. Äidin poika. <3 

Koska kakkua syötiin sukulaisten kanssa muutama viikko sitten ja pääsiäiseksi on suunnitelmissa toinen kakku, en tähän väliin synttärikakkua tehnyt. Sen sijaan ilahdutin mandovaahdolla täytetyillä suklaamunilla, joskin parasta pienelle oli ne munien sisällä olleet yllätykset. Idean tällaisiin suklaamuniin näin jokin aika sitten vanhoja ruokalehtiä selatessa, mutta enhän sitten sitä lehteä enää löytänyt. Vaahdon ohjeen nappasin sitten Marjaherkkuja ja muuta hyvää -kirjasta. Vaahdon voi tehdä myös pieniin annosvuokiin ja kumota lautaselle. Vaahto riittää noin kahdeksaan suklaamunaan tai neljään annosvuokaan. Suklaamunissa tarjoiltuna tämä on oiva jälkiruoka pääsiäispöytään.




Kevyt mangovaahto suklaamunissa

1 iso, kypsä mango
3-4rkl sokeria
2,5dl maustamatonta jogurttia
3rkl appelsiinimehua
3tl liivatejauhetta
1 valkuainen
2-4 passionhedelmää
Koristeeksi halutessa:
mintun- tai sitruunamelissan lehtiä

  Kuori mango ja poista hedelmäliha mahdollisimman tarkkaan kiven ympäriltä. Leikkaa palasiksi ja pane tehosekoittimeen tai monitoimikoneeseen yhdessä sokerin (3rkl) kanssa. Hienonna tasaiseksi soseeksi. Siirrä isoon kulhoon. Lisää joukkoon jogurtti. Sekoita hyvin ja tarkista maku.  Lisää halutessa ruokalusikallinen sokeria.
  Pane appelsiinimehu kuumennusta kestävään astiaan ja sirottele pinnalle liivate. Anna seistä minuutti. Laita astia vesihaudeastiaan ja sekoita, kunnes liivate on liuennut. Voit sulattaa liivatteen myös mikrossa 30 sekunnin ajan. Lisää liivateoseos jogurtti-mangososeeseen samalla hyvin sekoittaen.
  Vatkaa puhtaassa kulhossa valkuainen kovaksi vaahdoksi. Kääntele varovasti jogurttiseokseen. Leikkaa suklaamunista varovasti terävällä veitsellä kansi pois siten, että saat yllätyksen pois. Nostele seos suklaamuniin. Nosta jääkaappiin ja anna hyytyä vähintään tunnin ajan. Voit lusikoida seoksen myös kylmällä vedellä huuhdottuihin vanukasvuokiin ja jäähdyttää jääkaapissa tunnin ajan. 
  Jos laitat vaahdon vuokiin, kasta vuoat yksi kerrallaan lämpimään veteen ja kumoa lautaselle. Halkaise passionhedelmät ja nostele siemeniä ja mehua vanukkaiden päälle. 






Kirpeät säkeet - arabialainen broileriherkku

Eilen sukellettiin arabialaisen keittiön ihmeisiin ja ruokiin ystävältäni synttärilahjaksi saamani keittokirjan kautta. Chez Ramsin "Arabialainen keittiö" on visuaalisesti todella kaunis kirja ja täynnä upeita, joskin mun silmin aika erikoisia ohjeita. Arabialainen ruokakulttuuri on mulle jäänyt aika vieraaksi, siksi tämä kirja tuntuukin niin kiinnostavalta. Harmittavaa on, että osa ohjeiden aineksista on niin erikoisia, etten tiedä mistä niitä saisi tai millä ne voisi korvata. Eilen kokkaamassani ruoassa olisi pitänyt käyttää sumakkia, mutta mulla ei ole mitään käsitystä saako sellaista jostain ja jos saa, niin mistä. Jätin sen sitten pois ja jäin miettimään miten paljon se olisi ruoan makua muuttanut. 

Testaamani kirpeä kananpoika tai siis tässä tapauksessa broileri oli aika mielenkiintoinen ruoka. Joskin tämä jäi maultaan vähän vaisummaksi kuin mitä odotin. Ei tämä silti ollut lainkaan huonoa! Ruokaa tein vain puolikkaan satsin, mutta laitan ohjeen teille tällä kertaa kirjan määrien mukaan. Alkuperäisessä ohjeessa käytetään kuulemma vielä reilummin valkosipulia, mutta kirjaan valkosipulin määrää on vähennetty. Voit siis huoletta laittaa valkosipulia tuplaten, jos siitä tykkäät. Täkäläiset pitaleivät ovat aika pieniä, joten niiden määrää kannattaa suhteuttaa vuoan kokoon.




Kirpeä kananpoika (sumakin ja) saksanpähkinöiden seurassa
(8ann.)

4-6 raastettua valkosipulinkynttä
6dl oliiviöljyä
2,5dl sitruunamehua
3 isoa pitaleipää tai libaleipää
voita uunivuoan voiteluun
suolaa
2 kokonaista broileria, molemmat paloiteltuna 8 osaan
vajaa 5dl viipaloitua keltasipulia
9,5dl tuoreita silputtuja korianterinlehtiä
3rkl saksanpähkinöitä
(3rkl sumakkia)

  Sekoita valkosipulista, oliiviöljystä ja sitruunamehusta marinadi reippaasti vatkaten. Pilko puolet leivistä paloiksi ja vuoraa niillä voidellun uunivuoan pohja.
  Mausta broileripalat suolalla ja lado sipulin kanssa leipäkerroksen päälle. Sekoita korianteri, rouhitut saksanpähkinäit ja sumakki (jos sitä käytät) marinadiin ja kaada broileripaloille. 
  Levitä loput leivistä broilerien päälle ja työnnä vuoka uuniin. Paista 225 asteessa noin 40 minuuttia, tai kunnes broileri on läpikypsää. Mikäli leipä uhkaa kärventyä liikaa, voit peittää pinnan alumiinifoliolla. 
  Tarjoa ruoka lämpimänä.

Tällä kirjalla on aina paikka keittokirjahyllyssäni ihan jo senkin takia, että kirja on lahja erittäin rakkaalta ihmiseltä. Ja sen lisäksi mielenkiintoisia ja testattavia ohjeita löytyy tästä vaikka kuinka! Keittokirjalistassa alkaa näkyä jo mukavan paljon punaisella merkattuja, läpikäytyjä kirjoja, mutta kyllä hommaakin vielä piisaa. Jos oikein laskin, niin lähempää tarkastelua odottaa vielä 64 kirjaa. Kiirusta saa pitää, jos aion urakasta selvitä vuoden loppuun mennessä.

Kääpiölinnan keittokirjat:
(jo käytetyt punaisella tekstillä, poistettavat sinisellä)

1. 1000 cocktailia
2. Alaston kokki (poistettu)
3. Arabialainen keittiö 
4. Arto Paasilinnan taivaallinen herkkukirja
5. Baarimestarin parhaat
6. Curryruoat
7. Diabeetikon ruokavalio
8. Eurooppalaisessa keittiössä
9. Farang - modernia aasialaista
10. Grilli- ja fondyyherkkuja
11. Grillikirja
12. Hannah Montana - Hannahin herkkuja
13. Helpot herkut - juhlaruokia
14. Herkkuja Indonesiasta
15. Hyvän olon herkut
16. Hyvää ruokahalua - Kotikokin parhaat ruokaohjeet
17. Ihanimmat piirakat
18. Italian herkut
19. Itämainen keittiö 
20. Juhlaleivonnaiset
21. Kansainväliset kotiruokasuosikit
22. Karvinen keittää
23. Keittiön tuliset herkut 
24. Keittotieto - kasvisruoat ja kastikkeet
25. Kiinalainen keittokirja
26. Kodin herkkuleivonnaiset 
27. Kodin parhaat juhlat
28. Koko perhe keittiössä 
29. Kotilieden iso leivontakirja
30. Kotilieden parhaat leivonnaiset
31. Kotilieden suuri keittokirja
32. Kotitalous 7
33. Kuppikakut
34. Kreikka - Välimeren keittiö 
35. Kätevä keittokirja
36. Lasten omat synttärikakut
37. Leipää monella tavalla 
38. Leivonta
39. Maailman herkut
40. Maailman keittiöt - opas kansainväliseen ruokakulttuuriin
41. Makeat herkut
42. Marjaherkkuja ja muuta hyvää
43. Maukas texmex-keittiö
44. Maukkaita pikkupaloja
45. Me-lehden ruokakirja
46. Menu keittokirja III
47. Mummo Ankan unelmaherkut
48. Murhaavan herkullista
49. Nanny Ogg's cookbook
50. New Yorkin baarimestarien parhaat drinkit 
51. Painonvartijat - Klassiset herkut
52. Paras keittokirja No 1. Noutopöytään. Parsaherkkuja. Unelmajälkiruokia.
53. Paras keittokirja No 2. Salaatteja. Grilliin. Piknikille. Ym.
54. Paras keittokirja No 3. Rapuja. Sieniä. Marja- ja hedelmäjälkiruokia. Ym.
55. Paras keittokirja No 4. Äyriäisherkkuja. Nopeaa. Suklaista.
56. Paras keittokirja No 5. Intialaista. Patoja. Pastaa.
57. Paras keittokirja No 10. Kananmunia. Lammasta. Kotileipää. Ym.
58. Parhaimmat ruokasienet ja sieniherkut 
59. Pastat
60. Pirkan paras leivontakirja 
61. Pirkan parhaat jouluherkut
62. Pirullisen kuuma chilikirja
63. Prinsessojen keittokirja 
64. Rottatouille - Mestarirotan reseptit
65. Ruokamatka maailmalle
66. Ruokasuosikit: Italia
67. Ruokasuosikit: Jälkiruoat 
68. Ruokasuosikit: Kiina
69. Ruokasuosikit: Kreikka
70. Ruokasuosikit: Meksiko
71. Ruokasuosikit: Sushi
72. Ruokasuosikit: Vokki
73. Ruotsalaisen kokin keittokirja
74. Ruutukokki - Kodin paras keittokirja 
75. Seuran herkut - suuri ruokakirja
76. Suloiset suolaiset
77. Superruokia - syömällä terveemmäksi
78. Suussa sulava suklaa
79. Syötävän hyvä olutkeittokirja
80. Syötävän suloiset kuppikakut
81. Taivaalliset täytekakut
82. Tee itse terveyssnapsit, -viinit ja -liköörit
83. Tyylikkäitä thaiherkkuja hetkessä 
84. Unelmakakut
85. Uusia makuja Kiinasta
86. Valkokankaan herkkuja
87. Vie kielen - Herkullisia ruokaohjeita hyvän mielen keittiöstä 
88. Vietnamilaisen keittiön parhaat
89. Viinanmaustajan käsikirja 
90. Vähäkolesterolista ruokaa
91. Värioppia ja sommittelua ruokaan - keittokirja
92. Wok-ruokien parhaat
93. Yksinkertaisesti parasta - Helppojen herkkujen opas
94. Zanuska - Venäläinen keittiö Jäämereltä Kaukasiaan
95. Fun food - Yllätyksellisiä oivalluksia keittiöstä 
96.  Salaattisuosikit ja parhaat buffetit
97. Tapakset ja antipastot 
98. Pieni jäätelökirja suurista nautinnoista 
99. Sopat!
100. Kakkutikkarit 
101. Kotilieden suuri juhlakirja
102. Lempileivonnaiset 
103. Reseptien aarteet sukupolvelta toiselle

13. huhtikuuta 2014

Jee-ee rasvaa koneeseen! - erittäin juustoinen pekonipasta

Tämä pasta on kaikkien painoa tarkkailevien painajainen ja saa verisuonet vapisemaan kauhusta. Paljon pekonia, vielä enemmän juustoa ja kunnolla kermaa. Näiden jälkeen ruoassa käyttämäni täysjyväpasta tuntui lähinnä vitsiltä, eikä taatusti tehnyt ruoasta juuri sen terveellisempää. Pelkkä ajatus ruoan syömisestä sai vaakalukemat pompsahtaman uusiin lukemiin ja jossain aivojen sopukoissa joku komensi vakaasti harkitsemaan pientä iltalenkkiä ruoan päälle... Mutta olihan tämä hyvää. Meidän makuun pekonia olisi voinut olla vähän enemmän, mutta se on helppo korjata. Ohjeen sain jo jonkin aika sitten tuttavaltani, mutta vasta nyt sain aikaiseksi kokeilla. Suuren suuri kiitos ohjeesta Päivi!




Pekoni-juustopasta

n.6dl pastaa
vettä
suolaa
1pkt pekonia
3dl ruokakermaa
200g vahvaa juustoraastetta
1rkl (dijon)sinappia
1tl paprikajauhetta
0,25tl mustapippuria
Päälle:
parmesaania

  Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Suikaloi pekoni, nosta suikaleet kylmälle pannulle, laita hella päälle ja ruskista pekonit. Valuta suikaleista enin rasva talouspaperin päällä. Laita kerma samaan pannuun ja kiehauta. Lisää juusto ja mausteet. Sekoita koko ajan, keitä kunnes seos sakenee. Laita pasta ja pekoni voideltuun uunivuokaan, kaada juustokastike päälle. Ripottele pinnalle  parmesaania. Kuorruta uunin yläosassa kunnes pintaan tulee vähän väriä. Itse kuorrutin 225-asteisessa uunissa vajaa 10 minuuttia.
  Tarjoa raikkaan salaatin kera.

11. huhtikuuta 2014

Good morning, Vietnam! - currykanaa vietnamilaisittain

Viikon ruokalista laahaa taas pahasti jäljessä, sillä currykanan piti päätyä lautaselle jo keskiviikkona, mutta vasta tänään sain aikaiseksi sen tehdä. Ohjeen ruokaan nappasin "Vietnamilaisen keittiön parhaat"-kirjasta, joten keittokirjaprojektikin eteni taas vähän. Tähän väliin mun on pakko ylpeillä, että onnistuin kirpparilla ohittamaan keittokirjoja täynnä olleen pöydän ostamatta kirjan kirjaa. Olisihan siinä ollut vaikka mitä mielenkiintoisia teoksia, mutta jätin ne silti sinne. Sen sijaan mukaan lähti uusi silikoninen kakkuvuoka ja vanha alpakasta tehty lautanen. Hintaa näille kertyi hurjat 4,50€. Ei paha. En tiedä teenkö tuolla kakkuvuoalla mitään, kun tykkään niistä miehen mumman vuoista niin valtavasti. Mutta antaa nyt olla hetken tuolla kaapissa ja annan sitten jollekin, jos en sitä tarvikaan. Eikä lautasellakaan mitään arvoa ole, mutta nätti se oli silti.

Mutta sitten siihen ruokaan. Hieman jouduin ohjetta soveltamaan ja käytin ruokaan vain 500 grammaa broileria 750 gramman sijaan. Tuntuu järjettömältä tehdä ylisuuria annoksia, kun kaikkea ei kuitenkaan syödä ja huomiselle on suunnitelmissa jo muut ruoat. Muut ainesmäärät pidin silti ennallaan, joten mausteita tuli suhteessa enemmän. Ruokaa valmistaessa kannattaa kaikki ainekset pilkkoa valmiiksi, sillä paistovaiheessa siihen ei ole enää aikaa. (Tosin mä ehdin ruokaa paistaessa antamaan rahaa veteraanikeräykseen, vastaanottamaan miehen puhelimen, jonka naapuri oli löytänyt tieltä, pelastamaan muumimukit kaapissa kaatuvien juomalasien alta, viihdyttämään päikkäreiltä herännyttä känkkäränkkää...) Valmiista ruoasta kannattaa nostella sitruunaruohot pois, sillä ne eivät ole oikein mukavaa purtavaa. Itse tykkään aasialaisista sapuskoista valtavasti, eikä tämä suinkaan tehnyt poikkeusta. Tämä oli aivan ihana sekoitus chiliä, kookosta ja pehmeää broileria. Minä tykkään.




Sitruunaruoholla höystetty currykana
(Cari ga xoa lan)

2rkl maapähkinäöljyä
2 valkosipulinkynttä hyvin hienonnettuna
3 salottisipulia ohuelti viipaloituna
3 sitruunaruohonvartta pinta kevyesti murskattuna
ja varsi 2,5cm:n paloiksi leikattuna
2rkl vietmanilaista kalakastiketta
0,5tl pippuria
0,5tl palmu- tai ruokosokeria
1tl mietoa currytahnaa, esim. kormaa tai thaimaalaista
keltaista currytahnaa
2 pientä vihreää chilipalkoa hienonnettuna
500-750g kananrintaa luuttomana ja nahattomana
0,5-2,5cm:n suikaleiksi leikattuna
3rkl kanalientä (laitoin kanafondia)
1,25dl kookosmaitoa
Koristeluun:
2rkl paahdettuja maapähkinöitä rouhittuna
kourallinen korianterinlehtiä

  Paahda ensin maapähkinät kuivalla pannulla. Nosta lautaselle jäähtymään ja rouhi sitten karkeaksi rouheeksi.
  Kuumenna öljy wokpannussa, lisää pannuun valkosipuli ja salottisipuli ja paista niitä pikaisesti vain minuutin ajan. Lisää joukkoon sitruunaruoho, kalakastike, pippuri, sokeri, currytahna, chilit ja kanasuikaleet ja pikapaista niitä 3-4 minuuttia.
  Kaada pannuun kanaliemi ja kookosmaito, sekoita hyvin ja hauduta aineksia hiljalleen 6 minuuttia, tai kunnes kana on kypsää. Koristele lopuksi pähkinärouheella ja korianterinlehdillä. Tarjoa riisin kera.


Kääpiölinnan keittokirjat:
(jo käytetyt punaisella tekstillä, poistettavat sinisellä)

1. 1000 cocktailia
2. Alaston kokki (poistettu)
3. Arabialainen keittiö 
4. Arto Paasilinnan taivaallinen herkkukirja
5. Baarimestarin parhaat
6. Curryruoat
7. Diabeetikon ruokavalio
8. Eurooppalaisessa keittiössä
9. Farang - modernia aasialaista
10. Grilli- ja fondyyherkkuja
11. Grillikirja
12. Hannah Montana - Hannahin herkkuja
13. Helpot herkut - juhlaruokia
14. Herkkuja Indonesiasta
15. Hyvän olon herkut
16. Hyvää ruokahalua - Kotikokin parhaat ruokaohjeet
17. Ihanimmat piirakat
18. Italian herkut
19. Itämainen keittiö 
20. Juhlaleivonnaiset
21. Kansainväliset kotiruokasuosikit
22. Karvinen keittää
23. Keittiön tuliset herkut 
24. Keittotieto - kasvisruoat ja kastikkeet
25. Kiinalainen keittokirja
26. Kodin herkkuleivonnaiset 
27. Kodin parhaat juhlat
28. Koko perhe keittiössä 
29. Kotilieden iso leivontakirja
30. Kotilieden parhaat leivonnaiset
31. Kotilieden suuri keittokirja
32. Kotitalous 7
33. Kuppikakut
34. Kreikka - Välimeren keittiö 
35. Kätevä keittokirja
36. Lasten omat synttärikakut
37. Leipää monella tavalla 
38. Leivonta
39. Maailman herkut
40. Maailman keittiöt - opas kansainväliseen ruokakulttuuriin
41. Makeat herkut
42. Marjaherkkuja ja muuta hyvää
43. Maukas texmex-keittiö
44. Maukkaita pikkupaloja
45. Me-lehden ruokakirja
46. Menu keittokirja III
47. Mummo Ankan unelmaherkut
48. Murhaavan herkullista
49. Nanny Ogg's cookbook
50. New Yorkin baarimestarien parhaat drinkit 
51. Painonvartijat - Klassiset herkut
52. Paras keittokirja No 1. Noutopöytään. Parsaherkkuja. Unelmajälkiruokia.
53. Paras keittokirja No 2. Salaatteja. Grilliin. Piknikille. Ym.
54. Paras keittokirja No 3. Rapuja. Sieniä. Marja- ja hedelmäjälkiruokia. Ym.
55. Paras keittokirja No 4. Äyriäisherkkuja. Nopeaa. Suklaista.
56. Paras keittokirja No 5. Intialaista. Patoja. Pastaa.
57. Paras keittokirja No 10. Kananmunia. Lammasta. Kotileipää. Ym.
58. Parhaimmat ruokasienet ja sieniherkut 
59. Pastat
60. Pirkan paras leivontakirja 
61. Pirkan parhaat jouluherkut
62. Pirullisen kuuma chilikirja
63. Prinsessojen keittokirja 
64. Rottatouille - Mestarirotan reseptit
65. Ruokamatka maailmalle
66. Ruokasuosikit: Italia
67. Ruokasuosikit: Jälkiruoat 
68. Ruokasuosikit: Kiina
69. Ruokasuosikit: Kreikka
70. Ruokasuosikit: Meksiko
71. Ruokasuosikit: Sushi
72. Ruokasuosikit: Vokki
73. Ruotsalaisen kokin keittokirja
74. Ruutukokki - Kodin paras keittokirja 
75. Seuran herkut - suuri ruokakirja
76. Suloiset suolaiset
77. Superruokia - syömällä terveemmäksi
78. Suussa sulava suklaa
79. Syötävän hyvä olutkeittokirja
80. Syötävän suloiset kuppikakut
81. Taivaalliset täytekakut
82. Tee itse terveyssnapsit, -viinit ja -liköörit
83. Tyylikkäitä thaiherkkuja hetkessä 
84. Unelmakakut
85. Uusia makuja Kiinasta
86. Valkokankaan herkkuja
87. Vie kielen - Herkullisia ruokaohjeita hyvän mielen keittiöstä 
88. Vietnamilaisen keittiön parhaat
89. Viinanmaustajan käsikirja 
90. Vähäkolesterolista ruokaa
91. Värioppia ja sommittelua ruokaan - keittokirja
92. Wok-ruokien parhaat
93. Yksinkertaisesti parasta - Helppojen herkkujen opas
94. Zanuska - Venäläinen keittiö Jäämereltä Kaukasiaan
95. Fun food - Yllätyksellisiä oivalluksia keittiöstä 
96.  Salaattisuosikit ja parhaat buffetit
97. Tapakset ja antipastot 
98. Pieni jäätelökirja suurista nautinnoista 
99. Sopat!
100. Kakkutikkarit 
101. Kotilieden suuri juhlakirja
102. Lempileivonnaiset 
103. Reseptien aarteet sukupolvelta toiselle

10. huhtikuuta 2014

Maailman paras pannari - Reseptien aarteet sukupolvelta toiselle


Jokin aika sitten metsästäessäni mumman lihapullareseptiä harmittelin, kun ei silloin nuorempana älynnyt kysellä tai kuunnella mummien vinkkejä ja ohjeita ruoanlaittoon. Kyllähän minä toiselle mummalleni aina välillä jotain leivoin sen jälkeen, kun ei itse siihen enää kyennyt, mutta koskaan en vaivautunut kirjoittamaan ohjeita muistiin tai painamaan niitä mieleen. Ja se jos mikä harmittaa! Ne vanhan kansan ohjeet olisivat tänä päivänä minulle erittäin mieluisia.

Onneksi joku on ollut minua viisaampi ja kerännyt yksiin kansiin jopa viiden sukupolven ajalta elämään jääneitä reseptejä. Kyseessä on Verna Kaunisto-Feodorow ja kirjansa "Reseptien aarteet sukupolvelta toiselle". Kirjan sain Gummeruksen lahjoittamana. 

Kirja on kaunis kokonaisuus hyvin perinteisiä, mutta herkullisia ruokaohjeita. Reseptien lisäksi kirjan avulla voi tutustua Vernan perheeseen, isovanhempiin ja muihin sukulaisiin niin kuvienkin kuin heidän bravuuriruokiensa kautta. Vaikka kirja on taatusti kirjoittajalleen hyvin henkilökohtainen, sopii se mainiosti myös muiden luettavaksi. Kauniit kuvat, niin uudet kuin vanhatkin, täydentävät tätä kokonaisuutta. Jos kirjan ohjeita erittelee tarkemmin, löytyy tästä niin perinteisiä leivonnaisia kuin juhlaruokia ja -juomiakin. Henkilökohtaisesti kiinnostuin suuresti makeista leivonnaisista ja juomista, mutta löytyy tästä paljon muutakin. Tämä kirja on eräänlainen kuvaus yhden perheen ruokahistoriasta, mutta samalla se kuvaa varmasti monen muunkin suomalaisen perheen kulinaristista matkaa pula-ajasta aina tähän päivään saakka.

Jotta tietäsin miten reseptit käytännössä toimivat, halusin testata niistä jotain. Ensimmäisenä silmäni osuivat Aune-mummun pannariin. Kirjan mukaan kyseessä on maailman paras pannukakku, eikä se kyllä kovin väärässä ollut! Voi taivas, miten hyvää tuo oli kermavaahdon ja mansikoiden kera! Voin lämpimästi suositella. Tein pannarin 30*37cm uunipannulle, jolloin siitä tuli hitusen paksumpi. Pannukakku kohosi uunissa upeasti ja osa "kukkuloista" pysyi ylhäällä uunista ottamisen jälkeenkin. Yleensä kun ne pakkaavat laskea melko nopeasti. Pannukakusta ei kauheasti jäänyt enää tälle päivää ja tyttö jo kyseli koska teen tätä lisää. 

Verna itse kertoo pannarista seuraavaa: "Olipa lapsena ihana mennä mummolaan, kun uunin ääressä hääri linnun lailla visertävä mummu ja keittiön kaikki tasot olivat täynnä tuoreita pannareita, uunin paistaessa yhä uusia herkkuja. Pannaria, kuten kaikkia muitakin mummun paistamia herkkuja, sai syödä niin paljon kuin jaksoi. Sodan ja puutteen kokenut mummu oli sitä mieltä, että todellista ylellisyyttä oli se, ettei ruoka päässyt pöydästä loppumaan."

Kaunis kiitos Aune-mummulle ja Vernalle tästä ihanasta reseptistä. Olit oikeassa, tästä ei pannukakku parane!




Aune-mummun pannari

8dl maitoa
2 munaa
1/2tl suolaa
2-4rkl sokeria
4dl jauhoja
1-2dl voisulaa

  Vatkaa munien rakenne rikki, lisää joukkoon vuorotellen jauhot ja maito, suola ja sokeri. Kaada taikinaan lopuksi sulatettu voi. 
  Anna taikinan tekeytyä vähintään puolisen tuntia. Paista pannukakku pellillä 225-asteisessa uunissa kauniin kullanruskeaksi, noin puolen tunnin ajan. Tarjoa mansikkahillon (tai mansikoiden ja kermavaahdon) kera.



Kirjan lahjoitti Gummerus

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...