31. heinäkuuta 2015

Melkoisen mehevät mantelimassa-puolukkaruudut

Kylmästä kesästä huolimatta meidän marjasadosta on näemmä taas tulossa runsas. Tuskinpa kaikkea saan säilöttyä, mutta jospa edes osaa saisi talteen. Siksi on syytä yrittää päästä vanhoista marjoista eroon, sillä muuten on turha edes haaveilla uusien marjojen pakastamisesta. Vaikka meiltä löytyykin kaksi pakastinta, niin molemmat tuppaavat olla koko ajan täynnä. Tyttö tuumaa usein, että ydinsodan iskiessä meidän perhe pärjäisi pisimpään muonavarastojen puolesta... 

Mutta asiaan... Löysin vähän aikaa sitten kirpparilta ihanan Kotileipurin parhaat-leivontakirjan ja siitä testiin pääsi mantelimassa-puolukkaruudut. Ruudut osoittautuivat varsin meheviksi ja aivan ihaniksi, pieniksi herkkupaloiksi. Tai no, jos mantelimassa ei uppoa, niin sitten kannattaa jättää tämä ohje väliin. Makea mantelimassa ja kirpsakka puolukka oli mun mielestä oikein hyvä makupari. Pikkumiehelle ja naapurin isännällekin tämä maistui, mutta omalle ukolle tämä ei oikein uponnut. Hän kun ei tuosta mantelimassasta piittaa. Tämä leivonnainen säilyy muuten mehevänä monta päivää.




Mantelimassa-puolukkaruudut
(n.20kpl)

500 g mantelimassaa
200 g voita tai margariinia
6 kananmunaa
2 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
3 dl puolukoita (pakastepuolukat sulatettuna)
2 rkl sokeria

  Sekoita mantelimassa ja voi yleiskoneessa. Jos et omista yleiskonetta, voit hyvin tehdä taikinan sähkövatkaimella. Lisää kananmunat ja anna koneen käydä vielä hetki. 
  Yhdistä kulhossa vehnäjauhot ja leivinjauhe. Lisää seos yleiskoneen kulhoon ja anna koneen käydä vielä muutama sekunti, kunnes ainekset ovat juuri ja juuri sekoittuneet. 
  Levitä taikina pienehköön (n.20*30cm) voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan. Ripottele piiraan päälle puolukat ja sokeri. 
  Paista leivonnaista 175-asteisen uunin keskitasolla n. 30 minuuttia. Anna piiraan jäähtyä ja leikkaa noin 20 neliöksi.




29. heinäkuuta 2015

Miffy a cute little bunny! - mansikkainen Miffy-kakku 3-vuotiaalle

Vanhaa sananlaskua lainaten, kolmas kerta toden sanoo... Sain kunnian tehdä pienen neitokaisen synttäreille Miffy-kakun. Neidin toiveiden mukaan kakun tuli olla pinkki ja mauksi toivottiin mansikkaa. Noh, kakusta tuli paremminkin hempeän vaaleanpunainen ja vasta kolmas kakku onnistui. 

Synttäripäivä oli tänään ja ajattelin valmistautua hyvin tehden pohjan jo maanantaina. Pohjaa tehdessä olin todella väsyksissä ja ajatuksissani kaadoin taikinan aivan liian pieneen vuokaan. Ehdin jo sieluni silmin nähdä, kuinka taikina valuisi vuoasta pitkin uunia. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan taikina pysyi vuoassaan kauniisti kohoten. Kun tuli aika kumota pohja, halkesi tuo keskeltä kahtia. Päätin siltä päivää luovuttaa ja leipoa uuden kakun tiistaina. Kun tiistai koitti, leivoin uuden pohjan heti ensi töikseni. Pohja onnistui ihan hyvin, eikä täyttämisessäkään tullut isompia ongelmia. Mitä nyt suuri osa mansikoista oli sellaisia, etten niitä halunnut kakkuun käyttää. Tässä vaiheessa voisi kertoa, että noin kuukausi sitten investoitiin pieneen lisäjääkaappiin, sillä meidän jääkaappi on aina niin täynnä, että ylimääräiselle kakulle ei tahdo tilaa olla. Jääkaappi on ollut päällä jo muutaman päivän, mutta vasta nyt huomasin seurata jääkaapin lämpötiloja. Koko eilisen illan jääkaappi oli joko pakkasen puolella tai sitten reilusti liian lämmin. Jääkaapissa oli muitakin leivonnaisia, joten tyhjä se ei ollut ja termostaattiakin säädettiin vaan nollan ja ykkösen välillä, asteikon ollessa paljon suuremman. Illalla lämpötila näytti ihan hyvältä, joten jätin valmiiksi täytetyn kakun sinne tekeytymään. Aamulla järkytys oli suuri, kun jääkaapin lämpö olikin kivunnut 18,5 asteeseen! Mittarin vika se ei voinut olla, sillä jääkaapissa oli kaksi lämpömittaria. Kakku itsessään oli sisältä viileä, enkä usko sen menneen pilalle, mutta missään nimessä en voinut sitä antaa vieraille. Ei siis auttanut kuin laittaa uusi pohja paistumaan ja lähettää mies kauppaan uusia täyteaineksia hakemaan. Onneksi kuorrutan ja koristelen kakun aina viime tipassa, joten koristeet sentään säästyivät. Suurta vahinkoa tuossa ei onneksi käynyt ja aion uskaltaa itse syödä tuon toisen kakun. Jos oon huomenna kipeä, niin tietää missä vika :D

Viimeisen pohjan tein sen kummemmin aineksia mittaamatta, joten sen ohjetta en tähän voi laittaa. Tässä täytteessä en yleensä liivatetta käytä, mutta nyt laitoin, sillä en enää uskaltanut ottaa sitä riskiä, että kakku leviäsi massan ja koristeen painosta. Kostutukseen käytetyn nesteen määrääkään en enää mittaillut, vaan yritin tehdä kakusta kyllin kostean. Yleensä kun käytän aika vähän nestettä kostuttamiseen ja annan sen tekeytyä jääkaapissa yön yli kelmuun käärittynä. Näin kakusta tulee sopivan mehevä, eikä liian märkä. 




Miffy-kakku (mansikkatäytekakku)

5 munan kakkupohja
Täyte:
4dl laktoositonta vispikermaa
200g laktoositonta vaniljatuorejuustoa
½ dl tomusokeria
1l mansikoita
3 liivatelehteä
1 rkl sitruunamehua
Kostutus:
vedellä laimennettua sitruunamehua
Voikreemi:
150 g laktoositonta voita
300 g tomusokeria
1 rkl vettä
1 tl vaniljasokeria
Päälle:
n. 400 g vaahtokarkkimassaa
koristeet sokerimassaa

  Valmista kakkupohja mielellään täyttämistä edeltävänä päivänä. Valmista täyte. Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen 5-10 minuutiksi. Vatkaa kerma löysäksi vaahdoksi. Lisää joukkoon vaniljatuorejuusto ja jatka vatkaamista, kunnes vaahto on napakkaa. Mausta tomusokerilla. Kuumenna sitruunamehu, purista liivatteista vesi pois ja liuota liivatteet mehuun. Anna jäähtyä hetki. Kaada liivate ohuena nauhana täytteen joukkoon samalla hyvin sekoittaen. 
  Leikkaa kakkupohja kolmeen osaan. Kostuta alin levy sitruunamehulla. Levitä päälle puolet täytteestä sekä viipaloiduista mansikoista. Nosta päälle toinen levy, kostuta ja täytä. Nosta päälle vielä viimeinen levy ja kostuta. Kääri kakku kelmuun ja anna maustua jääkaapissa mieluiten seuraavaan päivään. 
  Kumoa kakku alustalle ja poista kelmut. Vatkaa pehmeä voi ja muut voikreemin ainekset keskenään tasaiseksi, pehmeäksi seokseksi. Levitä ohut kerros voikreemiä kakun pintaan ja nosta kakku jääkaappiin vähintään puoleksi tunniksi. Jos kreemi on liian jäykkää, voit pehmittää sitä varovasti mikrossa muutama sekunti kerrallaan.
  Kauli päälle tuleva massa tomusokeria apuna käyttäen noin 3 mm:n paksuiseksi levyksi. Nosta levy kaulimen avulla kakun päälle, tasoita pinta ja reunat. Koristele haluamallasi tavalla. 





Kakun päällä olevan Miffy-hahmon sisälle laitoin spagetit pitämään päätä ja käsiä paikallaan. Myös ilmapallojen varsien sisällä on spagetit. Hahmon alle laitoin varmuuden vuoksi tukikepin, ettei se painaisi kakkua kasaan. 




Kaikista vaikeuksista huolimatta kakkua oli kiva tehdä. Toivottavasti maku ja kosteus on kohdillaan. Tärkeintä kuitenkin on, että päivänsankari tykkää ♥

28. heinäkuuta 2015

Crispy n' Crunchy - ihanat, rapeat valkosipuliperunat

Se tunne, kun bongaa jonkin ihanan reseptin, alkaa innoissaan kokkaamaan ja siinä vaiheessa, kun on saanut ruoan lautaselle ja haukannut muutaman palan, tajuaa, että jokin oleellinen ainesosa on jäänyt laittamatta. Näin kävi mulle ja Valion todella herkullisille, rapeille valkosipuli-yrttiperunoille. Sinänsä vahinko ei ollut suuri, sillä unohtunut aines oli lopuksi päälle ripoteltava salaattijuusto. Kukin sai lisäillä sitä sitten omalle lautaselleen. Mun perunat olisivat saaneet olla hieman kauemmin uunissa, mutta muuten nämä oli lähes täydellisiä! Seuraksi simppeli possun lehtipihvi, maustevoi ja salaatti. Nam!




Rapeat valkosipuli-yrttiperunat

1 kg (uusia) perunoita
50 g voita
2-4 valkosipulinkynttä
1 prk (180g) Valio Eila salaattijuustoa yrtti

  Pese perunat tarvittaessa. Keitä suolalla maustetussa vedessä lähes kypsiksi. Jäähdytä perunat nopeasti jääkylmällä vedellä. Valuta ja anna kuivua.
  Laita perunat uunivuokaan. Lisää voi nokareina. Kuori valkosipulin kynnet ja murskaa veitsen terällä tai leikkaa reiluiksi viipaleiksi. Lisää ne vuokaan.
  Paista uunin yläosassa 225 asteessa 30 minuuttia välillä sekoitellen, kunnes perunoiden pinta on rapea ja kauniin ruskea.
  Murenna salaattijuusto valmiiden perunoiden päälle. Tarjoa grillatun lihan tai kalan lisäkkeenä.


Herkkupotut ilman juustoa!


24. heinäkuuta 2015

Smooth operator - kesäinen hevismoothie!

Tytöllä oli jokin aika sitten melkoinen smoothie-innostus päällänsä ja silloin loihtikin mitä erikoisempia sekoituksia. Liekö sitten tuo nuoruuden mukanaan tuoma ennakkoluulottomuus tai muuten vain hyvä mielikuvitus, sillä neiti uskalsi käyttää smoothieissa sellaisia aineksia, jotka ei itselle olisi tullut edes mieleen. Paras sekoitus taisi sisältää porkkanaa, tomaattia, kaurakeksiä, nektariinia ja omenaa tai banaania. Ihan tarkkaan en noita muista. 

Mulle smoothiet on vähän vieraampi juttu. Niin hyviä kuin ne ovatkin, niin aika harvoin tulee itselle moisia tehtyä. Ja jos niitä teen, niin yleensä en mieti aineksia etukäteen, vaan käytän niitä aineksia, mitä kotoa sattuu löytymään. Samoin syntyi resepti nu3:n järjestämään smoothie-kilpailuun. Tämä hedelmiä, vihanneksia ja tilkan jäätelöä sisältävä juoma on niin tuhtia tavaraa, että annoksesta riittää helposti kahdelle. 




Kesän pinkki hevismoothie

1 tomaatti
1 nektariini
pieni pala vesimelonia
10 mansikkaa
1 pieni banaani
pikkuruinen kourallinen cashewpähkinöitä
1 rkl juoksevaa hunajaa
5 rkl vaniljajäätelöä
pikku ripaus vaniljasokeria

  Laita ainekset tehosekoittimeen ja aja tasaiseksi juomaksi. Tarjoa heti!




21. heinäkuuta 2015

I feel like makin' a cake - mukavan suklaiset pätkisleivokset

Viikonloppuna oli pakko kaivaa taas leivontatarvikkeet kaapista ja leipoa jotain hyvää. Vaikka nykyään tuleekin leivottua noin kerran viikossa, niin ilmeisesti se on liian harvoin, sillä mies on yhä useammin joutunut turvautumaan ostopullaan. Tuo ukko kun kuuluu siihen kadehdittavaan ihmisryhmään, joka voi syödä niin paljon kuin haluaa, eikä liho yhtään. Ilmeisesti pari kiloa tuolle on tullut lisää painoa sen liki yhdeksän vuoden aikana, mitä yhdessä ollaan oltu. Omalta osaltani voin kertoa, että en todellakaan mahdu niin 27-tuumaisiin farkkuihin tai xs-kokoisiin paitoihin, jotka silloin meni heittämällä päälle. Hmmm.... Ehkä sittenkin pitäisi jättää leipomiset vähemmälle. 

Mutta kun kerran jotain hyvää on leivottu, niin laitetaanpas ohjetta jakoon. Tällä kertaa leivontatuokion seurauksena syntyi ihania pätkisleivoksia. Ohje näihin on löytynyt Pirkasta, joskin siinä kuorrutukseen käytettiin minttusuklaapalloja. Pohjan paiston normaalia pienemmällä uunipellillä ja silti tuosta tuli melko matala. Pätkiksistä tehty kuorrutus jähmettyi vasta sitten, kun tajusin laittaa leivonnaisen viileään. 




Pätkisleivokset

200 g voita tai margariinia
3 kananmunaa
3 dl sokeria
5 dl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta
3 rkl tummaa kaakaojauhetta
2 dl maitoa
Kuorrutus:
n. 200 g pätkiksiä
1 dl kuohukermaa
25 g voita tai margariinia
Päälle: 
muutama pala valkosuklaata, nonparelleja tai 
pähkinöitä 

  Sulata rasva ja anna jäähtyä. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Lisää joukkoon jäähtynyt rasva. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne siivilän läpi vuorotellen maidon kanssa. Vältä turhaa sekoittamista. Levitä taikina uunipannulle leivinpaperin päälle ja paista 200 asteessa 15-20 minuuttia.
 Kuumenna paloitellut pätkikset, kerma ja rasva miedolla lämmöllä kattilassa. Sekoita suklaakuorrutus tasaiseksi, anna sen hieman jäähtyä ja kaada jäähtyneelle torttulevylle. Koristele nonparelleilla tai pähkinöillä tai marmoroi valkosuklaalla. Sulata valkosuklaa varovasti mikrossa ja laita pakaste- tai pursotinpussiin. Leikkaa kulma auki ja levitä raidoiksi levyn päälle. Vedä tikulla marmorointikuvio. Leikkaa levy neliöiksi.

18. heinäkuuta 2015

I like it sweet and sour - hapanimelä possupannu

Voi apua, miten laiska kirjoittaja musta on tullut! Innostus tietokoneella istumiseen on pahasti miinuksella ja kaikki aika menee tuolla pihalla pyöriessä. Kokkailutkin on vähän mitä on, enkä oikein ole jaksanut panostaa ruokapuoleen. Kunhan saa lautasille jotain pikaista vähällä vaivalla, se riittää. Eiköhän tämä innostus syksyn mittaa taas palaa ja juttujen julkaisutahti parane. 

Inspiraatiota odotellessa voisin kuitenkin laittaa jakoon hapanimelän possupannun ohjeen. Tämä on mukavan värikäs arkiruoka, joka valmistuu melko nopsaan. Jatkossa tosin silppuaisin mukaan reilusti chiliä, sillä ilman sitä tämä jää jotenkin vaisuksi. Kunnon loraus chilikastiketta annoksen päälle pelasti tilannetta edes vähän. Ohje tähän ruokaan on poimittu Yhteishyvästä




Hapanimelä possupannu

400 g porsaan suikaleita
2 tl öljyä
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 rkl raastettua inkivääriä
2 porkkanaa
1 punainen paprika
1 vihreä paprika
1/4 kiinankaalia
(maun mukaan chiliä)
Hapanimeläkastike:
1 dl ananasmehua
2 rkl soijaa
3 rkl ruokokidesokeria
2 rkl omenaviinietikkaa
2 rkl tomaattisosetta
1 rkl maissitärkkelysjauhoja

  Kypsennä lihasuikaleet kuumalla pannulla öljyssä. Lisää lohkottu sipuli, hienonnetut valkosipulit sekä raastettu inkivääri (ja hienonnettu chili) ja kääntele hetken aikaa. Lisää ohuiksi tikuiksi leikatut porkkanat, paprikat ja suikaloitu kiinakaali. Anna kypsyä noin 5-10 minuuttia. 
  Sekoita hapanimelänkastikkeen ainekset keskenään ja kaada se ainesten joukkoon hyvin sekoittaen. Sekoita kunnes kiehahtaa.  Tarjoa possupannu riisin tai nuudelien kanssa.

Niin joo, tyttö sai isältään vähän paremman kameran ja nyt neitokainen viettää paljon aikaa luonnossa rymyten ja lintuja kuvaten. Jos haluatte käydä kurkkaamassa kuvia, löydät niitä Instagramista. Käyttäjätunnus on emmasphotograph. Vielä kuvia ei ole montaa, mutta varmasti tulee lisää, kunhan neiti ehtii niitä lisäilemään. 




14. heinäkuuta 2015

Pala taivasta! - pehmeä mustikkakakku sitruunalla ja pähkinöillä

Nyt löytyi sellainen herkku, ettei tosikaan! Mukavasti sitruunalle maistuva, pehmeä kakku, jonka päältä löytyy mustikkaa sekä kaiken kruunaava kanelinen pekaanipähkinämuru. Tämä ihanuus ei ole mitenkään ällömakea, vaan kerralla saattaa syödä isonkin palasen. Onko se sitten niin hyvä juttu, se on asia erikseen... Kakku on maultaan mieto, mutta maku voimistuu hieman vanhetessaan. Ohje tähän kakkuun löytyi Marina Nerin Leivonnaiset-kirjasta, jonka pelastin kirpparilta parilla eurolla joku aika sitten. Lähes kaikki kirjan ohjeet on kokeilemisen arvoisia. Jos ja kun nuo mun kesäkurpitsat joskus kasvaisivat, niin niillekin löytyy tästä kirjasta sopivan kuuloinen ohje.




Alkuperäisessä ohjeessa käytettiin tuoreita mustikoita, mutta minä korvasin ne pakastetuilla. Sulatin marjat, valutin huolellisesti ja sekoitin joukkoon pari teelusikallista perunajauhoja. Jälkikäteen kävi mielessä, että mustikoihin olisi voinut lisätä ihan pienen tilkan sokeria. 

Jos mustikat, sitruuna ja pähkinät kolahtaa, kannattaa kyllä kokeilla tätä ohjetta!




Mustikka-pekaanipähkinä-murukakku

180 g pehmeää voita
150 g sokeria
1 tl luomusitruunan hienoksi raastettua kuorta
2 isoa kananmunaa
300 g vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1/8 tl suolaa
1,8 dl maitoa
300 g tuoreita mustikoita (tai pakastettuja sulatettuna ja valutettuna)
(2 tl perunajauhoja pakastemustikoihin)
Murukuorrute:
60 g kylmää voita pilkottuna
50 g vehnäjauhoja
70 g fariinisokeria
1 tl jauhettua kanelia
125 g pekaanipähkinöiden puolikkaita

  Esilämmitä uuni 180 asteeseen. Voitele kevyesti irtopohjavuoka (halk. 23cm) ja vuoraa sen pohja leivinpaperilla.
  Vatkaa voi, sokeri sekä sitruunankuori vatkaimen keskinopeudella vaaleaksi ja kermaiseksi seokseksi. Vatkaa kananmunat kevyesti yksi kerrallaan seoksen joukkoon. Säädä vatkaimen nopeus hitaaksi ja vatkaa keskenään sekoitetut vehnäjauhot, leivinjauhe sekä suola vuorotellen maidon kanssa seoksen joukkoon. Lusikoi taikina vuokaan ja ripottele mustikat päälle. 
  Laita kuorrutteen voi, vehnäjauhot, fariinisokeri ja kaneli pieneen kulhoon. Hiero voi sormenpäillä ainesten joukkoon ja jatka, kunnes seos on murumaista. Sekoita pekaanipähkinäpuolikkaat seoksen joukkoon ja ripottele kuorrute mustikoiden päälle.
  Paista kakkua ensin tunti, peitä se sitten alumiinifoliolla ja jatka paistamista, kunnes sen keskiosaan työnnettyyn hammastikkuun ei tartu taikinaa (10-15 minuuttia).
  Anna kakun jäähtyä vuoassa 10 minuuttia ja nosta se sitten uuniritilälle. Tarjoa lämpimänä tai huoneenlämpöisenä. Parhaimmillaan kakku oli valmistamista seuraavana päivänä.




13. heinäkuuta 2015

It's time to rye! - ihana rusina-kumina-ruisleipä pitkän kaavan kautta

Viime viikolla innostuin pitkästä aikaa leipomaan leipää. Jotenkin nuo leipähommat on olleet katkolla jo hyvän tovin ja olen suosista turvautunut lähileipomomyymälän tarjontaan. Leipomani rusina-kumina-ruisleipä ei ollut mikään pikainen leipomus, sillä pelkästään taikinan lepäämiseen ja kohotteluun meni reilu kaksi tuntia. Lopputulos oli kuitenkin mainio, joten hyvää kannatti todellakin odottaa. 

Ohjeen leipään löysin kirjasta nimeltä "Leipää monella tapaa". Kirja on täynnä toinen toistaan houkuttelevampia ohjeita, mutta kirjan ulosanti on niin sekava, etten ole aiemmin viitsinyt kokeilla siitä mitään. Kirjassa on esitelty muutama taikinapohja, joita sitten varioidaan monin eri tavoin. Lisäksi taikinan käsittely poikkeaa totutusta, ja on hirvittävän vaikeaa työntää vanhat opit romukoppaan ja yrittää tehdä jotain toisin. Kirjan kirjoittajan mukaan taikina saa olla todella löysää, lähes paksun puuron veroista käsittelyvaiheessa, eikä jauhoja saisi lisätä ollenkaan. Siinä kohtaa, kun oma taikinani oli levittäytynyt pitkin leivonta-alustaa ja ainoa keino saada se irti oli kaapia se veitsellä, otin avukseni pienen tilkan jauhoja. En kuitenkaan paljoa. Ennen leivän paistoa uuni olisi pitänyt kostuttaa suihkupullolla sumuttamalla, mutta koska tämä ei ollut mahdollista, laitoin uunin pohjalle pienen kulhollisen vettä. 

Jos haluat leipää kokeilla, lue ohje ensin läpi!




Rusina-kumina-ruisleipä
(2 leipää) 

400 g hiivaleipäjauhoja
100 g ruisjauhoja
10 g tuorehiivaa
10 g suolaa
370 g kädenlämpöistä vettä
250 g rusinoita
1 tl kuminansiemeniä
jauhoja pinnalle

  Sekoita jauhot keskenään ja hiero sitten hiiva mukaan sormenpäillä, aivan kuin murutaikinaa valmistettaessa. Lisää suola ja vesi. Sekoita aineksia käsin tai kaapimella 2-3 minuutin ajan, kunnes taikina alkaa muotoutua. 
  Nosta taikina työtasolle muovisen kaapimen avulla. Vaikka taikina tuntuu varsin pehmeältä ja kostealta, älä lisää jauhoja. (Tai jos menetät hermosi kuten minä, lisää jauhoja ihan vähän.)
  Ala työstää taikinaa. Liu'uta sormet taikinan alle haarukoiden tapaan, peukalot taikinan yläpuolella. Venytä taikinaa ylöspäin ja päästä sitten alas poispäin sinusta takaisin työtasolle. Tässä vaiheesa taikina on miltei liian tahmeaa nosteltavaksi, mutta muuttuu käsiteltäessä kiinteämmäksi. Venytä taikinan etuosaa itseäsi kohti ja nosta sitten takaisin kaaressa samalla venyttäen eteen ja sivuille ja reunoilta taivuttaen. Toista tätä liikesarjaa. 
  Taikinaa työstäessä se alkaa muotoutua ja tuntua käsissäsi elävältä ja elastiselta. Lisää työstämisen loppuvaiheessa keskenään sekoitetut rusinat ja kumina. Jatka taikinan työstämistä, kunnes se irtoaa hyvin työtasosta, alkaa näyttää silkinpehmeältä ja tuntua tasaiselta, kiinteältä mutta silti eläväiseltä sekä joustavalta. 
  Jauhota seuraavaksi työtaso kevyesti, aseta taikina sille ja muovaa se palloksi taittelemalla reunoja keskustan päälle ja painelemalla huolellisesti peukaloilla ja pyörittelemällä taikinaa kaiken aikaa. Käännä koko pallo ympäri ja venytä ja painele reunat alle. 
  Jauhota taikinan sekoituskulho kevyesti ja aseta taikinapallo siihen. Pane päälle leivinliina ja anna levätä vedottomassa paikassa noin tunti, kunnes taikinan tilavuus on suunnilleen kaksinkertaistunut. 
  Kumoa levännyt taikina kevyesti jauhotetulle työtasolle kaapimen avulla. Jaa kahtia. Muovaa molemmista pallo, peitä leivinliinalla ja anna seistä työlaudalla 10 minuuttia.
  Muovaa kumpikin pallo soikean leivän muotoon 20cm:n pituiseksi. Muotoilu tapahtuu seuraavanlaisesti: Litistä taikinapalloja hieman kämmenellä. Taita yksi reuna keskustaan ja upota painamalla kämmentyvellä. Taita toinen reuna keskustaan ja upota taas kämmentyvellä. Taita keskeltä ja paina taas voimakkaasti niin, että puolikkaat yhdistyvät.
  Aseta leivät kevyesti jauhotetulle leivinliinalle liitospuoli alaspäin. Tee liinaan pieni laskos leipien väliin, jotteivät ne kohotessaan koskettaisi toisiaan. Peitä leivät toisella leivinliinalla ja anna kohota tunnin ajan, kunnes niiden tilavuus on lähes kaksinkertaistunut. 
  Käännä kohonneet leivät ympäri ja aseta leivinpaperille pellille. Viillä partakoneen terällä tai terävällä veitsellä leipiin lehtikuvio (yksi pitkittäinen viilto keskelle, neljä vinoviiltoa viuhkamaisesti kummallekin puolelle). Avaa esilämmitetty uuni ja sumuta sinne vettä. (Tai laita pieni vuoallinen vettä uunin pohjalle.) Paista leipiä 220 asteisessa uunissa noin 30 minuuttia. Kypsien leipien pitäisi kuulostaa ontolta pohjaa kopautettaessa. Ota leivät uunista ja anna jäähtyä ritilän päällä.

Taikinan voi tehdä myös taikinakoukuin varustetulla yleiskoneella. Laita jauhot yleiskoneen sekoitusastiaan ja hiero hiiva joukkoon. Aseta yleiskone hitaimmalle nopeudelle, lisää suola, sen jälkeen vesi, ja anna sekoittua 2 minuuttia. Nosta sitten nopeutta yhdellä pykälällä ja anna sekoittua vielä 6-7 minuuttia. Lisää loppupuolella rusinat ja kuminat. Jatka sekoittamista, kunnes taikina on sileää ja joustavaa. Poista taikina astiasta, siirrä kevyesti jauhotetulle pinnalle ja muovaa palloksi. Jatka ylläolevan ohjeen mukaan.




12. heinäkuuta 2015

Tehtävä suoritettu, arpa nostettu!

Vihdoin ja viimein on se päivä, jolloin sain arpoa ihanan mitan ja piirakkavuoan jollekin onnelliselle. Ensin täytyy kiittää teitä jokaista arvontaan osallistuneita kommenteistanne! Saitte niillä hymyn huulilleni. Lisäksi kiitoksen ansaitsee Kitchentime, joka ystävällisesti lahjoitti tämän palkinnon. Kannattaa käydä kurkkamaassa kyseistä kauppaa, sillä sieltä löytyy valtavasti kaikkea kivaa keittiöön! 

Koska en edelleenkään osaa käyttää mitään hienoja ohjelmia arvonnan suorittamiseen, kirjoitin kiltisti teidän jokaisen nimen lapulle. Piti pariin otteeseen tarkistaa, että huomioin varmasti teistä jokaisen. Onnettarena sai toimia perheen pienimmäinen miehen toimiessa virallisena valvojana. Kovasti yritin ottaa arvontahetkestä kuvia, mutta eipä tuosta alati liikkuvasta pikkumiehestä kunnon kuvaa saanut... 


Tällä kertaa onnettaren suosikiksi nousi 

Saya

Lämpimät onnittelut ♥ 

Laitan sulle pikapuoliin sähköpostia! 




P.s. Jos onni ei potkaissut ja vuoka tai mitta jäi kaihertamaan, niin vuoan löydät täältä ja mitan täältä. Mittoja löytyy myös vaaleansinisenä ja vaaleanpunaisena. 

Palkinnon lahjoitti Kitchentime.fi



10. heinäkuuta 2015

Hei, rullaati rullaati rullaati rullaa - kasviksilla täytetty munakasrulla

Perheen miesväen suunnatessa tangovapaalle Hevisaurusta ihmettelemään, on mulla hyvää aikaa istahtaa koneelle ja purkaa edes vähän rästiin jääneitä kirjoituksia. Mä oon tietoisesti vähentänyt koneella istuskelua ja siksi nämä jututkin tulee julki vähän verkkaisempaan tahtiin. Näin kesäaikaan kun tuntuu olevan niin valtavasti puuhaa, että on parempi keskittyä niihin. Muuten jää suurin osa tekemättä. Tarkoitus olisi maalata edes osa meidän väliovista ja koska vaativat ensin hiomista, täytyy ainakin osa askareista tehdä pihalla. Talvella ovien hinkkaaminen taivasalla ei oikein houkuta, eikä olisi kovin järkevääkään. Suunnitelmissa olisi tehdä jotain myös tuolle pystymuurille, sillä sen maalipinta alkaa olla aika kamalassa kunnossa. Mies ei näitä hommia pidä mitenkään tarpeellisina, joten jos jotain haluan saada aikaan, on pakko tarttua itse pensseliin. Ei sillä, mä kyllä tykkään maalaamisesta. Jos blogi siis hiljenee useammaksi päiväksi, löytää mut pihalta pensseli kourassa. 

Ensimmäiseksi voisin laittaa jakoon ruokaisan kasvismunakasrullan ohjeen, kun vielä edes jotenkin muistan miten sen tein. Itse käytin täytteeksi hunajaisia muurikkakasviksia, mutta täytteeksi voi laittaa ihan mitä vain. En yleensä noista pakastekasviksista piittaa, mutta nämä maistuivat ihan hyviltä. Rullan sovelsin Yhteishyvästä napatusta ohjeesta. 




Kasvismunakasrulla

6 kananmunaa
4 dl maitoa
1 dl vehnäjauhoja
½ tl suolaa
1 tl oreganoa
Täyte:
1 pss (500g) hunajaisia muurikkakasviksia tms
tilkka öljyä
2 dl juustoraastetta

  Sekoita kulhossa munat sekä maito. Siivilöi joukkoon jauhot samalla sekoittaen. Mausta taikina suolalla ja oreganolla. Kaada taikina leivinpaperoidun uunipellin päälle ja kypsennä 200 asteessa noin 20 minuuttia. 
  Kuumenna öljy paistinpannussa ja lisää jäiset kasvikset. Paista noin 5-10 minuuttia käytetyistä kasviksista riippuen. Nosta munakas uunista ja levitä päälle paistetut kasvikset. Ripottele pinnalle tasaisesti juustoraastetta. Nosta vielä uuniin noin 5 minuutiksi, jotta juusto sulaa. 
  Kääri lämmin munakas rullalle kääretortun tapaan ja tarjoile lämpimänä tai kylmänä.




8. heinäkuuta 2015

Pöllö istui puussa, ei oo pöllöllä kakkua suussa.... - minttusuklainen pöllökakku ja muistutus arvonnasta

Viime viikonloppuna juhlittiin veljeni kuopuksen 5-vuotissynttäreitä. Sain jälleen kerran kunnian tehdä neitokaisen kaverisynttäreille kakun. Alunperin toiveissa oli kakku kissoilla, mutta jossain vaiheessa mieli muuttui ja päälle toivottiin pöllöjä. Makutoiveena oli suklaa. Muuten sain kakun suhteen vapaat kädet.

Jostain syystä tämän kakun valmistaminen vastusti ja oikein kunnolla. Vaikka mukamas aloitin koristeiden valmistamisen ajoissa, jäi suurimman osan tekeminen viime tippaan. Ruskeaa sokerimassaa en meinannut löytää mistään ja lopulta äitini toi sitä tullessaan Tampereelta. Kakkua koristellessa oli sää todella lämmin ja vaikka kylmäkonvektori huusikin vieressä, oli päälle tulevan massan käsittely äärimmäisen hankalaa. Kuvia en juurikaan ehtinyt ottaa, sillä kakku oli pakko saada nopeasti viileään. Näytti nimittäin uhkaavasti siltä, että kakku sulaa ja leviää käsiin täysin. Koristeluun en ole lainkaan tyytyväinen, sillä tuosta piti tulla aivan erilainen. Mutta onneksi maku sentään oli hyvä ja kakku kelpasi päivänsankarille. Se vähä mitä kaverisynttäreiltä jäi, katosi seuraavana päivänä sukulaisten voimin. 




Kakkuun tein saman pohjan ja täytteen kuin Tikru-kakussakin. Tosin pienensin pohjan 6 munan pohjaksi ja täytettä vähensin samassa suhteessa. Sokerimassan alle tein voikreemin ja päällä on suklaan makuinen sokerimassa. Kakku oli mukavan suklainen, mutta ei mitenkään ällömakea. 




Niin joo, vielä on muutama päivä aikaa osallistua Kitchentimen lahjoittaman ihanan piirakkavuoan ja kuiva-ainemitan arvontaan! Osallistua voit kommentoimalla arvontapostausta ja siihen pääset tästä!





6. heinäkuuta 2015

Shall we have some smoked salmon? - simppeli savulohipasta

Viime päivinä en juuri ole koneen ääressä ehtinyt istumaan, sillä äitini oli meillä pitkästä aikaa kylässä. Koska viikonloppuun mahtui valtavasti ohjelmaa, hoidettiin muonapuoli varsin pikaisilla sapuskoilla. Yksi niistä oli simppeli, mutta varsin maukas savulohipasta. Ohje tähän on löytynyt vanhasta Pirkasta, mutta tottahan sitä piti hieman muutella. 




Savulohipasta

n. 400 g savulohta
1 pieni sipuli
1 valkosipulinkynsi
1 rkl öljyä
1 tlk (2 dl) ruokakermaa
1 rkl sitruunamehua
1/2 tl suolaa
1/4 tl mustapippuria
vettä
1 pkt (250 g) fettuccine tuorepastaa
1/2-1 dl tilliä hienonnettuna

  Kuumenna tilavassa kattilassa noin 1 1/2 l vettä ja lisää 1 tl suolaa. Poista lohesta nahka ja leikkaa kala pieniksi paloiksi.
  Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynsi. Kuullota sipuleita pari minuuttia rasvassa, kunnes ne pehmenevät. Lisää ruokakerma ja kiehauta. Mausta sitruunanmehulla, suolalla ja pippurilla.
  Lisää pasta kiehuvaan veteen ja keitä pakkauksen ohjeen mukaan. Siivilöi pasta ja kaada takaisin kattilaan.
  Lisää savulohipalat kastikkeeseen, ohenna tarvittaessa tilkalla vettä ja kuumenna kiehuvaksi. Lisää puolet tillistä kastikkeeseen.
  Kaada kastike pastan joukkoon ja lisää loput tillistä pastan päälle. Tarjoa savulohipasta heti.


Osallistu lukijatutkimukseen ja voita! 

Jos haluat, käy vastaamassa Indiedaysin lukijatutkimukseen! Vastaamalla voit voittaa mukavia palkintoja. Kaikki tutkimuksen tiedot käsitellään anonyymisti, joten voit huoletta kertoa mielipiteesi.

Kyselyyn vastaaminen kestää noin viisi minuuttia ja siihen pääset tästä. Kiitos vaivannäöstäsi! 

3. heinäkuuta 2015

Oh that strawberry cake! - kesäinen britakakku

Mulla on muutama sellainen leivonnainen ja ruoka, jonka ajatteleminenkin tuottaa ylimääräisiä sydämentykytyksiä, saa kädet hikoamaan ja nopeasti suuntaamaan ajatukset johonkin muualle. Tämä lähinnä siksi, että koen niiden valmistamisen ylivoimaiseksi tehtäväksi. Yksi niistä on britakakku, tuo ihana marenkinen herkku. Ensimmäisen kerran kyseinen kakku päihitti mut 6-0 muutama vuosi sitten epäonnistuttuaan katastrofaalisesti. Kauniin kakkulevyn sijaan sain uunista epämääräisen tahmean mössön, jota sai yrittää lusikalla kauhoa suuhunsa. Olettaen tietysti, että sai sen leivinpaperista irti. Ajatus kyseisen töhnän täyttämisestä kakuksi oli toivoton. Mutta onneksi se edes maistui hyvältä. Sen jälkeen olen tyytynyt ihastelemaan muiden upeita luomuksia ja itse leiponut jotain muuta. 

Äitini tuli torstaina meille ja sen kunniaksi ajattelin voittaa pelkoni ja kokeilla leipoa kyseisen kakun uudelleen. Tällä kertaa päätin napata ohjeen Marttojen sivuilta, sillä yleensä heidän ohjeensa toimii. Kakun tein uunipannulle, joka oli kooltaan 30*39cm. Pohjataikina ei ihan riittänyt koko pellille, mutta uunissa taikina levisikin sitten pellin kokoiseksi. Mantelilastut jätin kakun päältä pois ja täytteen tein hieman toisin. 




Britakakku

Pohja:
125 g margariinia tai voita
1 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
2 keltuaista
1½ dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 dl maitoa
Marenki: 
2 valkuaista
1½ dl sokeria
Pinnalle halutessa:
n. ½ dl mantelilastuja
Täyte ja päälle:
1 prk (2½dl) Flora vispiä
1 prk (200g) sitruunarahkaa
tomusokeria maun mukaan
noin 1 litra mansikoita 
muutama kirsikka
pieni pala tummaa suklaata

  Valmista pohjataikina. Vatkaa pehmeä margariini tai voi ja sokerit vaahdoksi. Erota kananmunista keltuaiset ja valkuaiset eri kulhoihin. Lisää keltuaiset taikinaan yksitellen hyvin vatkaten. Lisää lopuksi keskenään sekoitetut kuivat aineet ja maito. Levitä taikina leivinpaperin päälle uunipannulle.
  Valmista marenki. Vatkaa valkuaiset ja sokeri kovaksi vaahdoksi. Levitä marenki pohjalevyn päälle ja ripottele pinnalle mantelilastut. 
  Paista 175 asteessa 20–30 minuuttia kunnes marenki on kauniin ruskea. Leikkaa jäähtynyt kakku kahtia.
  Täytä kakku. Vaahdota vispi. Leikkaa mansikat puoliksi. Lisää kerman joukkoon rahka ja mausta halutessasi maun mukaan tomusokerilla. Levitä täyte toiselle levylle marenkikerroksen päälle. Nostele päälle reilu puolet mansikoista. Nosta toinen levy päälle niin, että kaunis marenki jää pinnalle. Koristele kakun pinta mansikoilla ja kirsikoilla. Sulata pieni pala suklaata ja koristele sillä kakun pinta. 




Kakku kannattaa täyttää vasta juuri ennen tarjoilua, sillä marenki pehmenee nopeasti. Meillä tämä kakku ei juuri ehtinyt vanhenemaan, sillä kolme aikuista ja kaksi muksua sai kakun katoamaan melko nopsaan. 






1. heinäkuuta 2015

Long live rock 'n' roll! - Provinssikuulumisia ja sienimuhennosta

Nyt vihdoin ja viimein on Provinssista toettu sen verran, että voisi hieman kertoilla viikonlopun tapahtumista. Vaikka eipä niissä ihan hirveästi kertomista ole. Perjantaina suunnattiin hyvissä ajoin kohti Törnävää, sillä oikeastaan ainoa bändi, jonka halusin nähdä, soitti perjantaina. Aivan sama mitä ulkolaisia suuruuksia festareille raahattiin, mua kiinnosti Eppu Normaali. Muistelin, että olisin ollut Eppujen fani kolmisenkymmentä vuotta, mutta kun asian tarkistin, jäi vuosia jäljelle 26. Ihan hyvä saldo sekin. Eppuihin tutustuin kunnolla vuonna 1989, eli on siitä jo pieni ikuisuus. Eniten tykkään Eppujen vanhasta tuotannosta, siis alkuvuosien punkvedoista, mutta kyllä tuo 80-90-luvun jututkin uppoaa. Hyvä keikka oli, kiitos siitä! Loppuilta kuluikin hyvässä seurassa lähinnä olutteltassa, sillä mitään suunnatonta hinkua ei muiden bändien perään ollut. Välissä toki käytiin ensiavussa hakemassa miehelle laastaria ja mulle happea. Tarpeeksi kylmä ilma kun laittoi lihakset kramppaamaan siihen malliin, että hengittely tartti vähän lisäapua. Mutta ei siihenkään sen kummempaa dramatiikkaa kuulunut, näitä kramppeja kun tulee ja menee. 

Lauantaina hipsittiin alueelle vasta viiden jälkeen. Tällä kertaa oltiin autolla liikenteessä. Onneksi, sillä jouduin jo seitsemän jälkeen lähteä kiikuttamaan tyttöä lääkäriin. Neiti oli ollut B-tyttöjen pelissä tuuraamassa ja siellä telonut pikkurillinsä. Peli oli Salossa ja koko paluumatkan yritettiin tytön kanssa viestitellä, että mennäkkö lääkäriin vai ei. Lopulta neiti oli tajunnut kysyä huoltajan mielipidettä, sillä mun on hirvittävän vaikea arvioida hoidontarvetta, jos en sormea näe. Huoltaja komensi lääkäriin ja sinnehän sitten mentiin. Kun tytön näin, muistutti tytön pikkurilli lähinnä pientä sinistä lumiukkoa, mutta onneksi edes söpöä sellaista. Lääkärissä oltiin kahdeksan jälkeen ja siinä kohtaa tyttö oli jo todella väsynyt ja nälkäinen. Kanttiini oli ehtinyt mennä jo kiinni, mutta onneksi terveyskeskuksen äärimmäisen kultainen hoitaja hommasi tytölle edes voileivän ja pillimehun. Pieni ele, joka kyllä lämmitti mieltä. Lääkärin tuomio sormesta oli aika tylsä. Pikkurilli oli murtunut, joten maalivahdin hommat joutuu unohtamaan hetkeksi. Tällä hetkellä on turha edes koittaa saada hanskoja käteen, eikä lisäiskut oikein tee hyvää. Toivottavasti kuitenkin toipuisi pian, että ehtisi vielä piirisarjapeleihin mukaan. Muutama peli jää pakostakin väliin. Lääkärireissun jälkeen olisin toki ehtinyt festareille takaisin, mutta eipä siinä kohtaa enää huvittanut. Mieluummin jäin hoitamaan potilasta. Kokeillaan ensi vuonna uudelleen paremmalla onnella. 

Tällä viikolla keittiössä ei ole tapahtunut oikein mitään mullistavaa, mutta yhden ohjeen voisin kuitenkin laittaa jakoon, niin tavallinen kuin tuo onkin. Eilen kaivoin hyllystä Paras keittokirja No 4:n ja sen ohjeen mukaan tein muhennosta herkkusienistä. Yleensä ruskistan muhennokseen tulevat sienet ensin, mutta tässä ohjeessa ruskistaminen jätettiin väliin. Hieman epäilytti, että mitähän tästä tulee, mutta hyvä tuli kuitenkin. Sienimuhennos sopii hyvin lämpimiin leipiin tai ihan vaan broilerin tai lihan lisukkeeksi. Pelkästään syötynä on mun mielestä vähän liian tuhtia tavaraa. Itse tein tämän ranskankermasta, mutta ihan yhtä hyvin tähän voi käyttää smetanaa.




Sienimuhennos 
(4ann.)

400 g tuoreita herkkusieniä
2 dl ranskankermaa tai smetanaa
1 sipuli
2 rkl voita
1 dl maitoa
1 rkl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
ripaus musta- tai valkopippuria
½ tl paprikajauhetta

  Puhdista ja viipaloi sienet. Kuori ja hienonna sipuli ja ruskista se voissa. Ripottele päälle jauhot ja lisää joukkoon maito ja osa ranskankermasta.
  Lisää sienet ja keitä seosta 5 minuuttia, kunnes se on muhennosta. Mausta suolalla, pippurilla ja paprikajauheella. 
  Lisää loppu ranskankerma ja lämmitä muhennos varovasti. Muhennos ei saa kiehua, sillä se juoksettuu helposti. 





Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...