Superhelppo parsakaalipiirakka - ja heipat kuluneelle vuodelle ♥

Tässä kohtaa vuotta sitä taas ihmettelee, että mihinkä se vuosi oikein katosi. Vaikka vuosi on ollut kaikin puolin raskas, on siihen mahtunut myös hyviä juttuja. Suurin juttu oli tietysti tytön kirjoitukset ja ylioppilaaksi valmistuminen, vaikkei sitä sen kummemmin juhlittukaan. Nyt tyttö viettää välivuotta töitä tehden ja siitäkin olen suunnattoman ylpeä. Jos omaa mennyttä vuotta muistelen, niin musta tuntuu etten ole paljon muuta tehnyt kuin leiponut. Iloa tähän vuoteen on tuonut liikunta, niin tuo ahkera kuntosalilla käynti kuin vuosien tauon jälkeen aloitettu karatekin. En olisi ikinä uskonut miten paljon tuo vaikuttaa, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Vaikka välillä aamuisin salille lähtö tympäiseekin tai treenipäivinä vetäisi mieluummin ylle peiton kuin karatepuvun, niin aina jälkikäteen olen suunnattoman tyytyväinen itseeni. Vielä alkuvuodesta kunto oli surkea, mutta nyt voin paremmin kuin koskaan, tai ainakin paremmin kuin vuosiin. Niitä epätoivon hetkiä vuoteen on tuonut keväällä saamani adhd-diagnoosi. Tai ei se diagnoosi niinkään, se oli varsin todennäköinen, mutta tuntuu että sen jälkeen sitä jäikin ihan heitteille. Lääkärille ei nimittäin pääse millään ja tuollainen reilu puolen vuoden odottelu tälläiselle kärsimättömälle ihmiselle on vähän liikaa. Ja paljon se vaatii lähipiiriltäkin, joka varmaan malttamattomana jo odottaa, että tämä mun jatkuva säheltäminen, asiasta ja hommasta toiseen pomppiminen, tunteiden vuoristorata ja levottomuus edes vähän rauhoittuisi.

Tuossa katselin kulunutta vuotta blogin kantilta ja kyllä sen huomaa, ettei tälle kirjoittamiselle ole oikein ollut aikaa, energiaa eikä huvitusta. Vaikka aina vannon ja vakuutan itselleni, että nyt, nyt alan kirjoittamaan taas ahkerasti ja muustakin kuin kakuista, niin kummasti se on jo iltaan mennessä unohtunut. En silti halua tätä blogia kuopatakaan, kirjoittelen aina silloin kun siltä tuntuu. Enkä ota enää paineita niistä kymmenistä julkaisemattomista jutuista, jotka ovat hautautuneet tuonne tietokoneen ja mielen syövereihin.

Kaiken tämän turhanpäiväisen löpinän jälkeen voisin laittaa teille vielä superhelpon parsakaalipiirakan ohjeen jakoon. Ennen yritin viimeiseen asti tehdä kaiken alusta alkaen, mutta nyt yritän päästä edes joskus helpommalla ja tyynesti turvauta vaikkapa nyt sitten pakastepiirakkataikinoihin. Halusin nimittäin ilahduttaa tyttöä suolaisella kasvispiirakalla, mutta simppelin piirakkataikinan teko tuntui tänään ylivoimaiselta tehtävältä. Mutta hyvä tuosta tuli, eikä valmiissa pohjassa ollut mitään vikaa.

Parsakaalipiirakka

1 pkt (n.300-400g) pakastepiirakkataikinaa

Täyte:

300 g parsakaalta

10  aurinkokuivattuja tomaattia

2 dl ruokakermaa

2 kananmunaa

ripaus suolaa

ripaus mustapippuria

n. ½ tlk salaattijuustokuutioita

  Irrota parsakaalin kukinnot ja keitä ne kevyesti suolalla maustetussa vedessä puolikypsiksi. Paloittele aurinkokuivatut tomaattiviipaleet kolmeen osaan. Sekoita ruokakerman joukkoon kanamunat, suola ja mustapippuri. 

  Painele sulanut piirastaikina voideltuun, pyöreään vuokaan (halk. n. 28cm). Pistele taikina haarukalla ja nosta kylmään noin 15 minuutiksi. Esikypsennä sitten pohjaa n. 10 minuuttia 200 asteisessa uunissa.

  Nosta piirakkapohjalle parsakaalit, tomaatinpalat ja salaattijuustokuutiot. Kaada päälle kerma-kananmunaseos ja paista piirasta 200 asteessa noin 25-30 minuuttia tai kunnes on kypsä.

Ja näin lopuksi, oikein hyvää uutta vuotta just sulle! Toivottasti vuosi tuo mukanaan iloa ja onnea ja paljon aihetta hymyyn. Itse en lupaa uudelle vuodelle mitään, mutta yritän leipoa vähemmän ja liikkua sopivasti ja ehkä stressata vähän vähemmän (joo, tiedän, ei onnistu). Niin ja viettää enemmän aikaa ipanoiden kanssa. ♥ Palataan asiaan taas ensi vuonna!