Likööritehtailua

Tällä sivulla on juttua Kääpiölinnan likööreistä. Kunhan saadaan seuraava likööri suodatuksen alle, laitan teille vaihekuvia liköörien valmistamisesta. Ihan heti ei suodatettavia ole, mutta ohjeistus tulee aikanaan. 

Mistä kaikki alkoi?


Ensimmäisenä kesänä Kääpiölinnassa asuessa oltiin ihan ihmeissään runsaan vadelmasadon kanssa. Vadelmaa puski siihen tahtiin, että kaikkea ei millään tahtonut saada hyödynnettyä. Lisäksi marjojen putsaaminen alkoi jossain vaiheessa tympiä ja siitä se ajatus sitten lähti... Kaikki hieman huonommat yksilöt ja ne, joiden putsaaminen ei innostanut, päätyivät likööriksi. Vadelmalikööri ristittiin oitis Kääpiölinnan vadelmatequilaksi, sillä ei niistä mitään matoja otettu pois. Kaikki vaan sokerin kanssa muusiksi ja kirkasta päälle. Vadelmalikööri osoittautui mainioksi ja hiljalleen innostus muitakin kokeiluja kohtaan kasvoi. Nyt erimakuisia liköörejä on tehty reilusti yli 20.


omena-kookoslikööri


Perusasiaa likööreistä


Liköörejä voi valmistaa melkein mistä vaan. Käyttää voi tuoreita tai kuivattuja hedelmiä, erilaisia pähkinöitä tai siemeniä, marjoja ja on meillä tehty kokeiluja myös pekonista, oluesta, suklaasta ja teestäkin. Valmistusperiaate on aikalailla sama, joskin joidenkin valmistus poikkeaa hieman totutusta. Meillä on pysytty aikalailla perusmauissa, mutta liköörejä voi maustaakin mielensä mukaan. Maustamisen kanssa saa tosin olla hieman varovainen, sillä joidenkin mausteiden maku saattaa ajan kanssa voimistua liikaakin. Hyvä esimerkki on vanilja, joka saattaa peittää liköörissä käytetyn pääraaka-aineen maun. Näin kävi kirsikkaliköörille. Pääsääntöisesti likööreissä käytetty alkoholi on vodkaa, mutta joissain ohjeissa tämä on korvattu osin tai kokonaan esimerkiksi konjakilla, rommilla, viskillä tai hedelmäviinoilla.

Epäkääpiö puhuu:
Noista alkoholeista lisäisin vielä pari juttua. Mikäli itse tai joku tuttavapiirissä suunnittelee Tallinnanmatkaa, sieltä kannattaa tuoda sopivaksi katsomansa määrä 80-prosenttista vodkaa. Tähän on parikin syytä: Ensinnäkin Suomessa ei ymmärtääkseni myydä 80-prosenttista ja laivalta tai Eestistä tuotuna se on Suomen hintoihin verrattuna varsin edullista ja toinen syy on prosentit - jos 40-prosenttiseen uutokseen lisätään sokerilientä, niin valmiin liköörin prosentit saattavat tippua turhankin alas. Tämän takia yritän useimmiten saada uutoksen prosentit 50-60% välille - liköörissä saa mun mielestäni olla pieni terä.

...ja ne isännän kalliit pullot kannattaa kotirauhan säilymistä silmälläpitäen jättää tässä kohtaa hyllyyn. Ei siis ole järkevää laittaa XO-konjakkia likööriin, kun yhden tähden Jallu ajaa saman asian. ...toki, jos rahasta ei tee tiukkaa, niin mikäs siinä - vähän tuhlaukselta kyllä tuntuisi.

Valmis likööri ei säily ikuisesti, joten kovin kauaa niitä ei kannata säilöä. Kermapohjaiset liköörit ja mansikkalikööri ovat säilyvyydeltään huonoimpia. Kermapohjaisia liköörejä en montaa viikkoa säilöisi, mansikkaliköörin säilyvyys on noin puolesta vuodesta vuoteen. Muutkin liköörit kannattaa juoda viimeistään parin vuoden sisällä pois. Mansikkaliköörin sokeri menee ajan kanssa rakeiseksi, muissa likööreissä ominaismaku heikkenee ja lopulta ne maistuu pelkästään sokerilta.

Heh! Varsinkin ne parhaat liköörit säilyy todella huonosti! :D
Valo - siis UV-säteily ja happi on liköörien pahimmat viholliset (kaiken maailman loppasuiden lisäksi siis). Huolella suljettu pullo ja mielellään pimeä kaappi parantavat säilymistä oleellisesti.

Uuttaminen

Valmistusprosessi on yksinkertainen, mutta aikaa näihin saa varata. Pääsääntöisesti sokeria ei kannata lisätä suuria määriä valmistuksen alkuvaiheessa, sillä sokeri toimii säilöntäaineena ja estää hedelmän/marjojen maun irtoamisen. Poikkeuksena on raparperi-, vadelma- ja karhunvatukkalikööri, joissa sokeria lisätään jonkin verran heti aluksi. Ennen kuin aiheeseen kunnolla perehdyttiin, teimme melkein jokaisen liköörin siten, että lisäsimme sokerin heti alussa. Kun opimme toisen tavan,  siis makeuttamisen vasta ennen pullotusta, huomasimme selkeän eron valmiiden liköörien mauissa. Ensimmäisissä maistui enimmäkseen sokeri, toisissa itse pääaine.

Tuo loppuvaiheessa makeuttaminen oli hyvä oivallus - maku parani selvästi. Vadelma- ja karhunvatukkaliköörissäkin se pieni määrä sokeria on lähinnä murskaamisen helpottamiseksi. Terävät sokerikiteet rikkoo niitä pieniä marjojen osia. Vielä kun malttaisi aina murskata pieniä määriä kerrallaan, niin ei tarvitsisi taivutella haarukoita niin paljon.

Perusperiaate on se, että liköörin pääraaka-aine laitetaan puhtaaseen, tiiviiseen lasitölkkiin ja päälle kaadetaan kirkasta alkoholia. Prosenttimääriltään kyseessä voi olla 40-80% neste. Valmiin juoman prosenttimäärää säädetään suodatus- ja makeutusvaiheessa. Liköörin annetaan maustua viikosta kolmeen kuukauteen likööristä riippuen. Yrteistä uutetuissa likööreissä valmistusaika on lyhyt, muissa pidempi. Vaikka valmistusajaksi suositellaan kolmea kuukautta, ei liköörit mene miksikään, vaikka saisivat tekeytyä kauemminkin. Siis sellaiset liköörit, joihin ei ole lisätty suurta määrää sokeria valmistuksen alkuvaiheessa. Likööristä riippuen myös valmistuspaikka vaihtelee. Mansikkalikööri annetaan yleensä olla kylmässä, tummista marjoista ja hedelmistä tehdyt huoneenlämmössä valoisassa paikassa. Vaaleista hedelmistä tehdyt liköörit annetaan tekeytyä huoneenlämmössä valolta suojattuna. Pähkinöistä, siemenistä ja manteleista valmistettujen liköörien tulisi tekeytyä lämpöisessä paikassa. Meillä nämä liköörit valmistuvat pystymuurin päällä.

Suodatus


Kun likööri on maustunut tarpeeksi kauan lasitölkissään, on aika suodattaa juoma. Suodatus on monivaihenen prosessi, johon kannattaa varata aikaa, tilaa ja astioita.

Ensin liköörille suoritetaan karkea suodatus, jolloin tölkin sisältö valutetaan tavallisen keittiösiivilän läpi. Näin saadaan isoin muhju pois. Toisessa vaiheessa likööriä kaadetaan vähän kerrallaan suodatinkankaan läpi. Harsokangas toimii tässä hyvin. Viimeisin suodatus tehdään kahvin suodatinpussin läpi. Suodatinpusseja kuluu tässä leikissä yksi jos toinenkin. Etenkin pähkinäpohjaisten liköörien suodatus on haasteellista, sillä hieno pähkinämuhju tukkii suodattimen nopeasti.

 Maailmalla on toki saatavissa erilaisia esim. aktiivihiilisuodattimia, mutta meillä ei näistä ole kokemusta. 

Makeutus

Likööri makeutetaan pääsääntöisesti vasta suodattamisen jälkeen. Paras tapa on kiehauttaa vedestä ja sokerista sokeriliemi, jota lisää lisätään uutteen sekaan vähän kerrallaan. Sokeriliemen vahvuus määrittyy maun mukaan. Kannattaa sekoittaa ja maistella tiuhaan, että saa sopivan makean juoman. Jos likööri on liian vahvaa, voi sitä tarvittaessa laimentaa myös vedellä. Osa likööreistä voidaan makeuttaa myös vaalealla siirapilla. Hyvä esimerkki on omenalikööri, jossa siirappi lisätään, kun omenat ovat muhineet alkoholissa noin kuukauden. 

Pullotus


Likööri pullotetaan puhtaisiin lasipulloihin. Mielellään vielä sellaisiin, joissa on pelti- tai posliinikorkki. Patenttikorkkipullot ovat hyviä. Vaaleille likööreille kannattaa valita tummat pullot, sillä nämä eivät oikein tykkää valosta. 


Suklaalikööri


Tässä linkkejä osaan Kääpiölinnan likööreistä. Koska likööri-innostus on alkanut ennen blogin perustamista, ei kaikista ohjeita ole. Ja joistain kokeiluista ei ainesmääriä ole otettu muistiin, niin niistäkään en sitten ole kirjoitellut.



Likööriohjeet joille ei omaa postausta löydy:

Omenalikööri

n. 7 omenaa
0,5l vodkaa (80%)
2dl   jaloviinaa
1 kanelitanko
0,5l itse tehtyä omena-päärynämehutiivistettä
3dl vaaleaa siirappia

  Viipaloi omenat suureen kannelliseen lasitölkkiin. Lisää joukkoon kanelitanko, vodka ja jaloviina. Anna muhia vähintään kolme viikkoa (mitä pidempään, sen parempi) huoneenlämmössä ja pimeässä. Kääntele tölkkiä välillä.
  Siivilöi omenat pois. Lisää siirappi ja mehu. Halutessasi voit kaataa liköörin kahvinsuodattimen läpi. Pullota ja nauti hyvässä seurassa.
  Tämä likööri maistuu joululta. Valmistusvaiheessa omenat näyttää hieman epäilyttäviltä, mutta ei kannata välittää. Ei ne pilaannu :) Niin ja omenamehun voinee korvata vahvalla omenatuoremehulla tai kaupan omenamehutiivisteellä tai mitä nyt ikinä keksiikään.


Päärynäliköörin voi tehdä samalla ohjeella kuin omenaliköörin. Tosin kanelitanko jätetään pois ja omena-päärynämehun tilalla käytetään päärynämehutiivistettä. Kannattaa laittaa ihan kunnollista päärynöistä tehtyä mehutiivistettä, ei mitään esanssilitkua. Ainakin joistan isommista marketeista löytyy hyviä mehuvaihtoehtoja. Päärynöiden määrä ei ole niin tarkkaa. Yleensä laitetaan purkki suht täyteen viipaloituja hedelmiä. Päärynän kanssa sopii hyvin vanilja eli mukaan voi halutessaan laittaa pätkän halkaistua vaniljatankoa.


Päärynälikööri

n. 5 isohkoa päärynää (tai niin paljon, että tölkki on lähes täynnä)
600g vaaleaa siirappia
5dl jaloviinaa (tai brandya tai konjakkia)
5dl 80% vodkaa
4dl päärynämehutiivistettä

Tämä annos sopii kolmen litran lasitölkkiin. Viipaloi hyvin pestyt päärynät ohuiksi siivuiksi. Laita tölkkiin. Kaada päälle 600g vaaleaa siirappia. Lisää alkoholi ja mehua sen verran, että tölkki on täynnä. Sulje tiiviisti ja ravista tölkkiä varovasti. Anna muhia pimeässä ja huoneenlämmössä parisen kuukautta. Siivilöi ja pullota. 

Minä olen näissä liköörihommissa enemmänkin assistentin ja maistelijan roolissa, kun taas mies osaa ja tietää näistä paljon. Ja tykkää muutenkin läträtä viinan kanssa. :D Kunhan tuolta mestarilta aikaa liikenee, luovutan tämän sivun hänen haltuunsa. Silloin saatte lisää tietoa aiheesta. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...