30. kesäkuuta 2014

Ei tuo tuuli enää pelloilta pastan hajua... tomaattinen broileripasta Provinssin jälkimainingeissa

Rokit on taas vuodeksi rokattu. Nyt on aika saada väsymys kuriin ja palata normaaliin arkeen kokkailuineen kaikkineen. Oli meillä kyllä kivaa, enkä muista koska olisin viimeksi nauranut niin paljon kuin miehen muistellessa kaverinsa kanssa vuosikausien takaista Herrasmiesrockin "Herrasmiehet goes drag"-teemaa. Yritin esittää kainon toiveen, jospa nämä jo keski-ikää lähentelevät herrat ottaisivat uusintakierroksen ja vetäisivät tantut niskaan, ihan vaan meitä muita ilahduttaakseen. Tosin en tiedä kestäisikö mun verkkokalvot tai vatsalihakset sitä näkyä... :D Mutta niin tai näin, viikonloppu oli onnistunut ja kaksi päivää hyvää musiikkia, hyvää ruokaa ja kavereita auttaa taas kummasti jaksamaan! 

Kovasti napsin kuvia niin sapuskoista kuin bändeistäkin ajatuksena tehdä jonkinlaista koostetta viikonlopusta, mutta tällä hetkellä pelkästään ajatus siitä, että kävisin kymmenittäin kuvia läpi tuntuu aivan ylivoimaisen raskaalta tehtävältä. Jätetään ajatus vielä muhimaan ja palataan Provinssirockin tunnelmiin sitten kun virtaa piisaa. Sen verran voi toki sanoa, että Kolmas Nainen oli juuri niin hyvä kuin ajattelinkin, Eläkeläiset humppasi kovaa, mutta olisin kaivannut hieman enemmän ja Dropkick Murphys tuli ja löi mut täysin ällikällä. Yhden keikan ansiosta bändi nousi ehdottomasti sinne lempibändien kärkikastiin!

Muutama päivä ilman keittiöhommia antaa kummasti uutta virtaa kokkaamiseen, joskaan minkäänlaista luovuutta ei tällä hetkellä ole havaittavissa. Kun pää lyö tyhjää aivan joka asian suhteen, on varminta ottaa valmis resepti käteen ja noudattaa sitä edes suunnilleen. Viime viikolle suunniteltu tomaatti-broileripasta valmistui vasta tänään, mutta parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan. Pikaiset pastat ovat oikein oivaa sapuskaa siinä vaiheessa, kun keskittymiskyky on suunnilleen samaa tasoa kuin tuolla kolmevuotiaalla pikkumiehellä. Tämä ohje näyttää olevan lähtöisin Me-lehdestä. Maultaan ruoka oli aika hassua, enkä oikein osaa analysoida sitä tarkemmin. Ehkä jatkossa jättäisin kardemumman väliin, sillä tätä syödessä heräsi vastustamaton halu leipoa pullaa...



Tuoretomaatti-broileripasta
(6ann.)

400g maustamattomia broilerin fileepihvejä tai
valmiita suikaleita
2rkl soijaa
1tl rouhittua mustapippuria
0,5tl inkivääriä
0,5tl kardemummaa
0,5tl kurkumaa
2rkl öljyä
1 omena
1-2tl yrttimaustetta
250g tomaattilohkoja tai kirsikkatomaatteja
2-3dl vettä
3rkl tomaattipyreetä
2tl hunajaa tai siirappia
3-4 timjaminoksaa
suolaa tarvittaessa
Pasta:
300-400g kuivapastaa
vettä
suolaa
Tarjoiluun:
emmentalia tai parmesaasia raastettuna

  Kuutioi fileepihvit tai käytä valmiita broilerisuikaleita. Mausta broileripalat soijakastikkeella ja mausteilla ja anna maustua 15–30 minuuttia. Kuumenna rasva pannussa ja paista broileripalat, lisää pilkottu tai raastettu omena, mausteet, tomaatit, vesi, pyree ja hunaja tai siirappi. Hauduta miedolla lämmöllä noin 10 minuuttia, riivi timjaminlehdet kastikkeeseen kypsennyksen loppupuolella. Tarkista maku ja lisää suolaa ja mausteita tarvittaessa. Halutessasi voit nyppiä tomaattien kuoret kastikkeesta keittiöpihdeillä. 
  Nosta pakkauksen ohjeen mukaan keitetty pasta kastikkeen joukkoon keitinvedestä reikäkauhalla. Sekoita, tarjoa juustoraasteen ja salaatin kanssa


26. kesäkuuta 2014

Have yourself some B.U.N. - porkkanaiset sämpylät suolapähkinöillä

Innostus leipien ja sämpylöiden leipomiseen on ollut pahasti miinuksella viime viikkojen aikana. Yksi syy lienee se, että pihalla on niin paljon mielekkäämpää puuhaa, ettei halua viettää aikaa keittiössä taikinaa vaivaillen. Paljon helpommalla pääsee, kun kipaisee kauppaan tai melkein naapurissa olevaan leipomon myymälään. En tiedä minkä mielenhäiriön sain alkuviikosta, kun innottomasta asenteesta huolimatta sain aikaiseksi pari pellillistä sämpylöitä. Liekö sitten sattumalta vastaan tulleen mielenkiintoisen reseptin ansiota, että tällainen tilanne pääsi syntymään. Kuten monesti aiemminkin olen todennut, en voi vastustaa mitään, missä on pähkinöitä ja kun näin sämpyläohjeen, joka sisälsi porkkanan lisäksi suolapähkinöitä, olin aivan myyty. Ohje on alunperin kulkeutunut mappeihini Pirkasta. Muuten leivoin sämpylät ohjeen mukaan, mutta kuivahiivan vaihdoin tuoreeseen ja 3-viljan sämpyläjauhot korvasin saamillani Hennolan tilan sämpyläjauhoilla. Oli oikeastaan vaan hyvä juttu, että hetken uhrasin aikaani taikinan parissa, sillä lopputuloksena oli mukavan pehmeitä ja varsin porkkanaisia sämpylöitä, jotka säilyttivät mehevyytensä vielä muutaman päivän leipomisen jälkeenkin.




Pähkinäiset porkkanasämpylät

1pkt(500g) porkkanasosetta
25g hiivaa
n.9,5dl sämpyläjauhoja
2rkl siirappia
0,5tl suolaa
1,5dl suolapähkinöitä
0,5dl öljyä

  Lämmitä porkkanasose noin 37-asteiseksi. Murustele hiiva soseen pinnalle ja sekoita, kunnes hiiva liukenee kokonaan. Sekoita joukkoon siirappi, suola ja vähitellen jauhoja. Rouhi suolapähkinät karkeaksi rouheeksi ja lisää taikinaan öljyn kanssa. Alusta taikinaan loput jauhot. Kohota taikina peitettynä lämpimässä paikassa. 
  Painele taikinasta ilmakuplat pois. Jaa taikina 18-20 tasakokoiseen palaan. Pyörittele palat sämpylöiksi ja nosta pellille. Kohota sämpylät hyvin liinalla peitettynä.
  Paista sämpylöitä 225-asteisen uunin keskitasolla noin 8 minuuttia.

Nyt on aika toivottaa kaikille oikein hyvää ja rentouttavaa viikonloppua! Huomenna koittaa vuoden paras ja odotetuin päivä, kun Kääpiölinnan herrasväki laittaa kimpsut ja kampsut kasaan, hyppää fillarin selkään ja suuntaa kulkunsa kohti Törnävänsaarta ja Provinssia. Vielä jaksaa vanha rokata, etenkin kun viikonloppu alkaa Eläkeläisten ja humpfonian tahdissa. Palataan asiaan, kun rokit on rokattu ja viikonlopusta toivuttu.

25. kesäkuuta 2014

Tear ya down! - revittyä broileria bbq-kastikeessa

Kummasti miehen loman alettua elämä muuttui niin kiireiseksi, ettei meikäläiselläkään tunnu olevan aikaa julkaista kaikkia niitä juttuja, mitä haluaisin. Juhannukselta oli vielä pari tarinaa odottamassa, eilisistä sämpylöistä puhumattakaan... Mutta pala ja tarina kerrallaan, ei muu auta. 

Eilen innostuin tekemään nyhtökanaa tytön mieliksi. Ylikypsä broileri vei neidin sydämen totaalisesti, eikä edes possuinen kaverinsa tuota ruokaa voita. Itse olen edelleen sitä mieltä, että rasvainen possu on parempaa, mutta eipä näissä broileriruoissakaan mitään vikaa ole. Tällä kertaa muhittelin broilerin ylikypsäksi pannulla bbq-kastikkeessa. Kastike on lähes sama, kuin mitä tein lihapullien seuraksi jokunen aika sitten. Lisukkeiden kohdalla iski laiskuus ja turvauduin pakastelohkoperunoihin ja tytön tekemään salaattiin. Hyvin kelpasi ruoka ja sen mitä eiliseltä jäi, saa laittaa vaikka lounasleipien täytteeksi.




Nyhtökanaa bbq-kastikkeessa
 
5kpl(n.900g) broilerin fileepihvejä
Bbq-kastike:
500g paseerattua tomaattia
1 sipuli
4-5 valkosipulinkynttä
1rkl öljyä
1dl tummaa muscovadosokeria
2rkl tummaa siirappia
2rkl tomaattipyreetä
2rkl HP-kastiketta
1rkl punaviinietikkaa
0,5dl vettä
0,5 tuoretta chiliä
1tl suolaa
0,5tl jeeraa
ripaus pippurisekoitusta
0,5tl savupaprikaa
muutama tippa chipotle tabascoa
1-2rkl soijaa 

  Hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet ja kuullota nitä hetki öljyssä. Lisää muut kastikkeen ainekset, kuumenna kiehuvaksi ja anna kiehua hiljalleen poreillen muutaman minuutin ajan. Nosta fileepihvit kastikkeeseen ja jatka kypsentämistä ilman kantta noin kahden tunnin ajan. Kastike saa kiehua hissukseen. Kääntele pihvejä välillä.
  Nosta broilerin fileepihvit kastikkeesta ja revi haarukalla pieneksi silpuksi. Nosta broilerisilppu takaisin pannulle ja sekoita kastikkeen kanssa sekaisin.
  Tarjoa lohkoperunoiden kanssa tai hampurilaisten tai pitaleipien täytteenä.

24. kesäkuuta 2014

Vaaleanpunaista unelmaa - (muka) marmoroitu punaherukka-valkosuklaakakku

Toinen juhannuksen ei niin onnistuneista, mutta onneksi syömäkelpoisista kakuista oli herkullinen punaherukka-valkosuklaakakku. Punaherukka sellaisenaan ei kuulu mun lempimarjoihin, mutta leivonnaisissa, mehuissa ja likööreissä se kyllä kelpaa. Tässä kakussa epäonnistui valkosuklaatäyte, joka oli kyllä hyvää, mutta jäi koostumukseltaan rakeiseksi. Punaherukkatäyte sen sijaan onnistui hyvin. Marmorointikaan ei oikein mennyt putkeen, mutta ei liene vaarallista. Ohje tähän kakkuun löytyi Kotilieden suuresta juhlakirjasta. 




Martan marmoroitu herukka-valkosuklaakakku
(15ann.)

Pohja:
1pkt(175g) kaurakeksejä
75g voita
Valkosuklaatäyte:
200g valkosuklaata
(2tl öljyä)
2dl vispikermaa
0,5tlk(à250g) maitorahkaa
1dl sokeria
3 liivatelehteä
1rkl vettä
Punaherukkatäyte:
6dl(300g) punaherukoita (käytin pakastettuja)
1dl sokeria
2dl vispikermaa
0,5tlk(à250g) maitorahkaa
4 liivatelehteä
Koristeeksi:
tuoreita punaherukoita tai valkosuklaata

  Murskaa keksit ja sekoita joukkoon sulatettu voi. Aseta irtopohjavuokaan (halk. 24-26cm) pohjan kokoinen leivinpaperipala ja painele seos sen päälle tasaiseksi kerrokseksi.
  Valmista valkosuklaatäyte. Pane liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Vatkaa kerma löysäksi vaahdoksi. Sulata valkosuklaa vesihauteessa tai varovasti mikrossa: suklaa sulaa epätasaisesti, joten sitä on syytä sekoittaa välillä. Jostta suklaa ei muuttuisi rakeiseksi, voit panna sen joukkoon varmuuden vuoksi tilkan öljyä. Kaada kerman joukkoon sulatettu valkosuklaa ja vatkaa voimakkaasti. Sekoita joukkoon maitorahka ja sokeri. Liuota pehmenneet liivatelehdet kiehuvaan vesitilkkaan ja sekoita täytteeseen. Kaada valkosuklaamousse vuokaan ja painele se epätasaiseksi kerrokseksi niin, että vuoan reunat ja kakkupohja eivät peity kokonaan. 
  Valmista herukkatäyte. Kiehauta herukat ja sokeri ja painele seos siivilän läpi kulhoon. Anna jäähtyä. Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen. Vaahdota kerma. Kiehauta tilkka marjasosetta ja liuota siihen liivatelehdet. Vispilöi liivateseos ja rahka marjasoseeseen. Sekoita lopuksi joukkoon kermavaahto.
  Kaada juokseva herukkatäyte vuokaan. Vedä veitsellä täytteisiin uurteita niin, että täytteet hieman sekoittuvat ja pinnalla näkyy molempia täytteitä. Anna hyytyä jääkaapissa vähintään viisi tuntia. Koristele herukkatertuilla tai valkosuklaalla.



23. kesäkuuta 2014

Pienestä pitäen - esittelyssä avoinmaaseutu.fi

Sain vähän aikaa sitten Talviaisten tilan emännältä viestiä, jossa kyseli kiinnostaisiko minua kirjoittaa juttu hiljattain avatusta avoinmaaseutu.fi-sivusta. Sivulla vierailtuani ei kovin montaa minuuttia tarvinnut asiaa pohtia, sillä mielelläni olen mukana tekemässä tällaista sivua tunnetuksi. Niin kaupunkilainen kuin olenkin, on Suomen maaseutu aina ollut omalla tavallaan tärkeä. Liekö sitten osa rakkaudesta tullut verenperintönä, traktorikauppiaan tytär kun olen ja pikkulikkana isän hupulaisena tuli kierrettyä tila jos toinenkin. Kauniin luonnon lisäksi maaseutu ja siellä asuvat ja työskentelevät ihmiset tarjoavat suuren osan meidän kaikkien lautasille päätyvästä ruoasta ja juomasta, joten näiden ihmisten tunnetuksi tekeminen on vain iloinen asia.

Mikä ihmeen avoinmaaseutu.fi? 


Avoinmaaseutu.fi on pientuottajien ja -yrittäjien sekä kuluttajien uusi kohtauspaikka. Sivusto tarjoaa monipuolista tietoa oman alueesi maatiloista, joissa voit käydä tutustumassa tilan toimintaan ja ruoantuotantoon tai ostella tilan omia tuotteita. Löytyy joukosta sellaisiakin tiloja, jotka tarjoavat matkailijoille yösijan ja/tai mahdollisuuden ruokailuun. Mikä oikeasti voisi olla ihanampaa, kuin viettää kaunis kesäinen viikonloppu luonnon helmassa? Lisäksi osa tiloista järjestää erilaisia tapahtumia, joihin voi osallistua kuka tahansa. Jos kesäloman suunnitelmat ovat vielä auki, käy kurkkaamassa tilahaun avulla, mitä tiloja lähialueeltasi löytyy. Kalenterista voit vilkaista tarkemmin tilojen tapahtumista.

Sivustolla on tällä hetkellä 75 tilan esittelyt ja ilokseni huomasin, että länsi-Suomi oli varsin hyvin edustettuna. Mukaan mahtuu vielä uusiakin tiloja, joten uskon, että valinnanvara tilojen ja tuotteiden suhteen kasvaa ajan kanssa. Kesän aikana on melkein pakko käydä johonkin lähitilaan tutustumassa, sillä olisihan se melkoinen elämys koko ikänsä kaupungissa asuneille ipanoille. Jos tilavierailut kiinnostavat, käy tutustumassa vierailijoille suunnattuihin ohjeisiin etukäteen. Näin vierailusta jää kaikille parempi mieli. 



Tilaa ja maista! Lähi- ja luomuruoan verkkokauppa tarjoaa tuotteita joka lähtöön.


Avoinmaaseutu.fi tarjoaa mahdollisuuden ostaa pientuottajien tuotteita verkkokaupasta, jonne on koottu monipuolinen valikoima elintarvikkeita, kosmetiikkaa, käsitöitä ja paljon, paljon muuta mukavaa. Löytyy sieltä jotain pientä kivaa lemmikeillekin (koiraihmiset vink vink!). Kaikki myynnissä olevat tuotteet on valmistettu Suomessa, elintarvikkeissa pääpaino on luomu- ja lähiruoassa. Meille pientuottajien tuotteet ovat aina olleet lähellä sydäntä ja niitä on pyritty ostamaan aina kun on mahdollista. Ei sillä, että isojen valmistajien tuotteissa mitään vikaa olisi, mutta jotenkin käsityönä valmistetut tuotteet vain kolahtavat paremmin. Ehkä siinä on mukana myös eräänlainen kunnioitus niitä ihmisiä kohtaan, jotka uskaltavat tehdä asiat omalla tavallaan ja tuoda markkinoille vaihtoehdon isojen ketjujen tuotteille. On aina positiivista, kun on mahdollisuus valita, mitä ostaa ja suuhunsa laittaa. Pienten yritysten tuotteita on vain ajoittain melko vaikea löytää tavallisten markettien hyllyistä, joten siinä mielessä lähi- ja luomuruokaan erikoistunut verkkokauppa ja tilojen suoramyynti on loistava juttu!  

Avoinmaaseutu.fi-sivun idean "isänä" ja toteuttajana toimii keski-Suomessa sijaisevan Talviaisten tilan isäntäpari. Tila on pieni maitotila, jonka pihapiiristä löytyy lehmien lisäksi lampaita, kanoja, pupuja, kissoja ja koiria. Maalaistunnelmaa ja ripauksen historian havinaa tarjoavat tilan pihapiiristä löytyvät riihi, jyväaitta ja aitta. Kesäaikana tilalta löytyy pieni maalaispuoti, joka on avoinna keskiviikkoisin klo 11-15. Puodissa voi käydä juomassa kupposen kuumaa tai käydä ostamassa verkkokaupasta löytyviä tuotteita. Paremmin tilan toimintaan pääsee tutustumaan erillisinä maatilapäivinä tai maatilaillallisilla, joiden tarkemmat ajankohdat voi käydä kurkkaamassa tilan sivuilta.  




Sain Talviaisten tilan sponssaamana tutustua haluamiini verkkokaupasta löytyviin elintarvikkeisiin ja pitkän harkinnan jälkeen pakettiin päätyi Anttilan tilan kuusenkerkkä- ja koivunmahlalimonadia, Selänteen sieni Oy:n kuningasvinokasrouhetta, Hennolan tilan sämpyläjauhoja, T-Barbequen T*Mun Haba- ja T*Mun Sauna-kastikkeita, Pirkanmaalaisella maatilalla käsityönä valmistettua timjami-suklaata, Ahontuvan tarhan kermasinappia, Lakeuden Highlandin lihasäilykettä ja viimeisimpänä, muttei lainkaan vähäisimpänä Vanhan Ajan mustikkateetä. 




Näistä aiemmin tuttuja oli vain Lakeuden Highlandin tuotteet, joskaan lihasäilykettä en muista maistaneeni. Muihin tuotteisiin tai tuotteiden valmistajiin en muista aiemmin törmänneeni. Sponssituotteita valitessa yritin löytää sellaisia tuotteita, joita en ole koskaan missään nähnyt ja joita ei ihan heti taida tuohon lähikauppaan tulla. Ehkä eniten kiinnosti nuo limsat sekä timjamilla maustettu suklaa. Ukko puolestaan ihastui T*Mun erilaisiin kastikkeisiin, suuri chilin ystävä kun on. Vaikea näitä tuotteita on kuitenkaan mihinkään järjestykseen laittaa, sillä kaikki ovat omalla tavallaan kiinnostavia.  

Osa tuotteista kävi heti läpi raadin arvion, osa saa odottaa tuomiotaan vielä tovin. Ensimmäisenä maisteltiin T*Mun Habaa eli mukavan potkivaa chilikastiketta, joka on valmistettu tuoreesta habanerosta. Kastike herätti suurta ihastusta ja kelpasi erityisesti tytölleni. Kastike on tulinen, muttei kuitenkaan sellaista "lekalla otsaan"-meininkiä kuin mitä tuore habanero sellaisenaan on. Meillä tämä todennäköisesti katoaa melko nopsaan dippinä, joskin osan taidan kokeilla sekoittaa kermaviilin joukkoon. Maultaan tämä oli ehdottomasti chilikastikkeiden paremmasta päästä.




Toisena maisteltiin timjamisuklaata, joka alkuällistyksen jälkeen osoittautui varsin toimivaksi. Aivan heti ei tulisi mieleen yhdistää maitosuklaata ja timjamia, mutta jollain oudolla tapaa ne vain sopivat yhteen. Tämäkin tuote pääsi tytön suosikkeihin, eikä pikkumieskään laittanut ollenkaan pahakseen, kun sai suklaata maistella. 




Soosin ja suklaan jälkeen oli aika korkata pullollinen kuusenkerkkälimonadia. Meidän maistelujärjestys ei ollut ehkä siitä fiksuimmasta päästä, sillä hennon makuinen limsa jäi pahasti voimakkaan chilin ja suklaan varjoon. Mutta mitä enemmän limsaa joi, sen paremmalta se maistui. Voisin hyvin kuvitella tämän osaksi kesäistä boolia. Pienenä miinuksena voisi sanoa, että kyseisen pullon korkki oli laiskasti suljettu ja valtaosa poreista oli tainnut jäädä matkalle.




Viimeisimpänä korkattiin kermasinappipurkki. Sinappi osoittautui mukavan pehmoisen makuiseksi ja häviää taatusti nopeasti kesän grillailujen yhteydessä. Sinapin makumaailma on monivivahteinen ja lähes kaikki tuoteselosteessa mainitut ainesosat voi maistaa sinappia syödessä.




Kiitos vielä Talviaisten tilan emännälle testattavaksi saamistani tuotteista ja yllä käyttämistäni tilan eläinten kuvista!

Yhteistyössä Avoinmaaseutu.fi / Talviaisten tila

22. kesäkuuta 2014

Jos jokin voi mennä pieleen, se menee pieleen - juhannuksen kakkukatastrofi vol 1

Ote kakkuhommista lipsuu ja pahasti, jos ajattelee parin viime päivän touhuja. Kahdessa päivässä onnistuin leipomaan kolme jollain tapaa epäonnistunutta kakkua. Tai ainakin niiden leipominen vastusti ja pahasti. Ensimmäinen yritelmä, marenkiunelma, ei päässyt edes täyttövaiheeseen saakka marenkien epäonnistuttua. Ei niitä tekeleitä voinut syödä, joten päätyivät roskiin. Toinen yritelmä, valkosuklaa-punaherukkakakku meni pieleen valkosuklaatäytteen osalta, josta lopulta tuli melko rakeista purtavaa. Ilmeisesti sulatettu suklaa oli liian lämmintä kerman joukkoon lisätessä. Eikä kahta ilman kolmatta... Juhannuspäivän mansikkakakun koristeeksi tarkoitetut mansikat olivat pilaantuneet ja kun en muuta keksinyt, tein.. siis yritin tehdä,  päälle vaalean kinuskin. Tottahan mä senkin onnistuin sössimään ja lopputuloksena oli laikukas, hassusti murtuileva kinuskipinta. Kertokaahan viisaammat mikä meni pieleen? Yleensä teen kinuskin kermasta, mutta ohje, jonka tähän hätään löysin, tehtiin täysmaitoon. Voisiko se vaikuttaa rakenteeseen? Vai tapahtuikohan keittäessä jotain hassua? Tai sitten tähtien asento ei vain ole mun leipomuksille suosiollinen... Kermojen pursotuksetkaan eivät oikein tahtoneet onnistua, vaan valuivat sinne sun tänne ja kakku oli muutenkin vinksallaan vähän joka suuntaan. Huoh. Onneksi kakku sentään oli ihan hyvän makuinen, rumasta ulkonäöstään huolimatta. 



Mansikkakakku

Pohja:
4 munaa
1,5dl sokeria
1,5dl vehnäjauhoja
0,5dl perunajauhoja
0,5tl leivinjauhetta
Täyte:
2-2,5dl flora vispiä tai vispikermaa
200g vaniljatuorejuustoa
0,5dl sokeria
1l mansikoita
Kostutus:
vajaa 1dl spriteä
Kinuski:
1,5dl täysmaitoa
1,5dl sokeria
1tl vaniljasokeria
1tl voita
Reunoille:
4dl vispikermaa
4rkl tomusokeria
0,5rkl vaniljakreemijauhetta

  Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää siivilän läpi vaahtoon. Sekoita taikina tasaiseksi varovasti nostellen.
  Kaada taikina huolellisesti voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan (halkaisija 20 cm) ja paista kakkupohjaa uunin alatasossa noin 30 minuuttia. Kumoa kakku vasta hieman jäähtyneenä.
  Vatkaa flora vispi tai vispikerma löysäksi vaahdoksi. Lisää joukkoon vaniljatuorejuusto ja jatka vatkaamista, kunnes vaahto on napakkaa. Mausta sokerilla. 
  Leikkaa kakku kolmeen osaan. Nosta alin levy pitkän kelmusuikaleen päälle. Kostuta kevyesti ja levitä päälle hieman vajaa puolet vaniljavaahdosta. Levitä päälle mansikoita. Laita toinen pohjalevy päälle, kostuta kevyesti ja täytä. Laita vielä päällimmäinen kakkulevy päälle ja kostuta. Kääri kakku tiukasti kelmuun ja anna maustua jääkaapissa seuraavaan päivään. 
  Valmista kinuski. Laita maito, sokeri ja vaniljasokeri kattilaan, kuumenna ja anna kiehua hiljalleen poreillen ja välillä sekoitellen, kunnes kylmään veteen tipautetun kinuskitipan saa muotoiltua palloksi. Aikaa menee noin 20 minuuttia. 
  Nosta kakku tarjoilualustalle. Tasoita reunat yli jääneellä vaniljavaahdolla. Kaada päälle kinuski ja nosta kylmään jähmettymään. Vatkaa kerma vaahdoksi ja lisää vatkaamisen loppuvaiheessa vaniljakreemijauhe. Mausta tomusokerilla. Pursota reunat ja päällinen haluamallasi tavalla.

19. kesäkuuta 2014

Smell the bacon! - sipuli-pekonipiirakkaa uppotaikinalla

Miehellä alkoi kauan odotettu kesäloma ja sen kunniaksi leivoin pellillisen sipuli-pekonipiirakkaa Ihanimmat piirakat -kirjasta löytyneen ohjeen mukaan. Uutta tässä ohjeessa oli taikina, joka kohotettiin kylmässä vedessä. Pakko kyllä tunnustaa, etten taikinamöykkyäni juuri kohoamaan saanut. Valmiissa piirakassa pohja oli kuitenkin mukavan rapea ja ihan hyvän makuinenkin, joten kyllä tätä pohjaa voi toistekin käyttää. Piirakka itsessään oli ihan ok, mutta ei tämä mun suosikiksi päässyt. Liekö sitten yksi syy maun vaisuuteen savupekonin tilalla käytetty tavallinen pekoni. Kyllä tätä piirakkaa voi silti tehdä uudelleenkin. Jätin tytön vahtimaan piirakan pois uunista ja piirakka pääsi vähän turhan tummaksi pinnaltaan. Kannattaa siis seurailla tarkkaan kypsymistä, sillä meidän huonolla uunillakin 40 minuuttia oli hieman liikaa.




Sipuli-pekonipiirakka uppotaikinasta

Taikina:
4,5-5dl vehnäjauhoja
2 kananmunaa
25g hiivaa
1tl sokeria
1tl suolaa
200g voita
Täyte:
8 keskikokoista sipulia
(4 valkosipulinkynttä)
75g voita
1,5dl vehnäjauhoja
7 kananmunaa
2dl kermaa
250g hapankermaa (tai smetanaa tai kermaviiliä)
200-250g (savu)pekonia
2-3tl kuminaa
2tl suolaa
1tl jauhettua mustapippuria

  Hiero hiiva juoksevaksi sokerin kanssa. Lisää suola. Vatkaa munat kevyesti rikki ja kaada hiivaseoksen joukkoon. Mittaa jauhot kulhoon ja yhdistä niihin kylmä voi. Lisää samalla muna-hiivaseos erissä. Vaivaa taikina valmiiksi käsin, muotoile palloksi ja "upota" kylmään veteen nousemaan. Aluksi taikinapallo vajoaa pohjalle. Noin 30 minuutin kuluttua pallo nousee pintaan, jolloin taikina on kohonnut tarpeeksi ja on valmista paistettavaksi. 
  Valmista täyte taikinan kohotessa. Kuori sipulit ja valkosipulit, leikkaa ohuiksi renkaiksi ja kuullota voissa miedolla lämmöllä. Vatkaa munat kevyesti rikki. Lisää jauho, kermat ja kumina sekä maun mukaan suolaa ja pippuria. Jos et löydä virolaista hapankermaa (hapukoor), voit käyttää sen sijaan kermaviiliä, smetanaa tai niiden sekoitusta. 
  Painele taikina leivinpaperilla vuoratulle pellille (n.30*37cm), täytä kulmat huolellisesti. Levitä sipulimassa pohjalle ja kaada munamaito päälle. Leikkaa pekoni pieniksi palaksiksi ja ripottele pinnalle. 
  Paista piirakkaa 220 asteessa uunin alatasolla noin 40 minuuttia tai kunnes täyte on hyytynyt ja kypsynyt pinnalta kullankeltaiseksi.
  Avaa uuninluukku ja anna piirakan vetäytyä uunissa 10 minuuttia. (Itse nostin suoraan uunista pois ja annoin vetäytyä huoneenlämmössä.)
  Tarjoa lämpimänä.


18. kesäkuuta 2014

Everybody wants a cookie - herkulliset suklaahippukeksit

Keittokirjahaaste nytkähti taas yhden pykälän eteenpäin, kun innostuin leipomaan suklaakeksejä Kotilieden Suuren juhlakirjan ohjeen mukaan. Ohje sinänsä oli ok, mutta paistamisen kanssa saa olla tarkkana. Jopa meidän hitaassa uunissa keksit kypsyivät nopeammin kuin ohjeessa oli mainittu. Luulen tosin, että mun keksit olivat pienempiä ja siksi paistuivatkin nopeammin. Yhden pellillisen ehdin paistamisen aikana polttaa. Keksit kannattaa jäähdyttää ritilällä, jolloin niistä tulee mukavan rapeita. Niin hyviä kuin nämä olivatkin, niin eivät ne voittaneet aiemmin testattua suklaahippukeksiohjetta.




Chocolate chip cookies 

150g voita tai margariinia
1,25dl sokeria
1,25dl fariinisokeria
1tl vaniljasokeria
1 kananmuna
3,25dl vehnäjauhoja
0,5tl leivinjauhetta
0,5tl soodaa
0,5tl suolaa
2,75dl pieneksi paloiteltua taloussuklaata

  Vatkaa pehmeä rasva, sokeri, fariinisokeri ja vaniljasokeri vaahdoksi. Sekoita joukkoon kananmuna. Sekoita vehnäjauhot, leivinjauhe, sooda ja suola keskenään ja lisää vaahdon joukkoon parissa erässä. Lisää lopuksi suklaapalat.
  Vuoraa uunipelti leivinpaperilla, nostele ruokalusikalla taikinasta nokareita pellille. (Jätä tilaa, sillä keksit leviävät.) Paista 200 asteisessa uunissa 8-12 minuuttia tai kunnes keksit ovat kauniin vaaleanruskeita ja kypsiä myös pohjasta. 
  Nosta jäähtymään ritilälle.

Kääpiölinnan keittokirjat:
(jo käytetyt punaisella tekstillä, poistettavat sinisellä)

1. 1000 cocktailia
2. Alaston kokki (poistettu)
3. Arabialainen keittiö 
4. Arto Paasilinnan taivaallinen herkkukirja
5. Baarimestarin parhaat
6. Curryruoat
7. Diabeetikon ruokavalio
8. Eurooppalaisessa keittiössä
9. Farang - modernia aasialaista
10. Grilli- ja fondyyherkkuja
11. Grillikirja
12. Hannah Montana - Hannahin herkkuja
13. Helpot herkut - juhlaruokia
14. Herkkuja Indonesiasta
15. Hyvän olon herkut
16. Hyvää ruokahalua - Kotikokin parhaat ruokaohjeet
17. Ihanimmat piirakat
18. Italian herkut
19. Itämainen keittiö 
20. Juhlaleivonnaiset
21. Kansainväliset kotiruokasuosikit
22. Karvinen keittää
23. Keittiön tuliset herkut 
24. Keittotieto - kasvisruoat ja kastikkeet
25. Kiinalainen keittokirja
26. Kodin herkkuleivonnaiset 
27. Kodin parhaat juhlat
28. Koko perhe keittiössä 
29. Kotilieden iso leivontakirja
30. Kotilieden parhaat leivonnaiset
31. Kotilieden suuri keittokirja
32. Kotitalous 7
33. Kuppikakut
34. Kreikka - Välimeren keittiö 
35. Kätevä keittokirja
36. Lasten omat synttärikakut
37. Leipää monella tavalla 
38. Leivonta
39. Maailman herkut
40. Maailman keittiöt - opas kansainväliseen ruokakulttuuriin
41. Makeat herkut
42. Marjaherkkuja ja muuta hyvää
43. Maukas texmex-keittiö
44. Maukkaita pikkupaloja
45. Me-lehden ruokakirja
46. Menu keittokirja III
47. Mummo Ankan unelmaherkut
48. Murhaavan herkullista
49. Nanny Ogg's cookbook
50. New Yorkin baarimestarien parhaat drinkit 
51. Painonvartijat - Klassiset herkut
52. Paras keittokirja No 1. Noutopöytään. Parsaherkkuja. Unelmajälkiruokia.
53. Paras keittokirja No 2. Salaatteja. Grilliin. Piknikille. Ym.
54. Paras keittokirja No 3. Rapuja. Sieniä. Marja- ja hedelmäjälkiruokia. Ym.
55. Paras keittokirja No 4. Äyriäisherkkuja. Nopeaa. Suklaista.
56. Paras keittokirja No 5. Intialaista. Patoja. Pastaa.
57. Paras keittokirja No 10. Kananmunia. Lammasta. Kotileipää. Ym.
58. Parhaimmat ruokasienet ja sieniherkut 
59. Pastat
60. Pirkan paras leivontakirja 
61. Pirkan parhaat jouluherkut
62. Pirullisen kuuma chilikirja
63. Prinsessojen keittokirja 
64. Rottatouille - Mestarirotan reseptit
65. Ruokamatka maailmalle
66. Ruokasuosikit: Italia
67. Ruokasuosikit: Jälkiruoat 
68. Ruokasuosikit: Kiina
69. Ruokasuosikit: Kreikka
70. Ruokasuosikit: Meksiko
71. Ruokasuosikit: Sushi
72. Ruokasuosikit: Vokki
73. Ruotsalaisen kokin keittokirja
74. Ruutukokki - Kodin paras keittokirja 
75. Seuran herkut - suuri ruokakirja
76. Suloiset suolaiset
77. Superruokia - syömällä terveemmäksi
78. Suussa sulava suklaa
79. Syötävän hyvä olutkeittokirja
80. Syötävän suloiset kuppikakut
81. Taivaalliset täytekakut
82. Tee itse terveyssnapsit, -viinit ja -liköörit
83. Tyylikkäitä thaiherkkuja hetkessä 
84. Unelmakakut
85. Uusia makuja Kiinasta
86. Valkokankaan herkkuja
87. Vie kielen - Herkullisia ruokaohjeita hyvän mielen keittiöstä 
88. Vietnamilaisen keittiön parhaat
89. Viinanmaustajan käsikirja 
90. Vähäkolesterolista ruokaa
91. Värioppia ja sommittelua ruokaan - keittokirja
92. Wok-ruokien parhaat
93. Yksinkertaisesti parasta - Helppojen herkkujen opas
94. Zanuska - Venäläinen keittiö Jäämereltä Kaukasiaan
95. Fun food - Yllätyksellisiä oivalluksia keittiöstä 
96.  Salaattisuosikit ja parhaat buffetit
97. Tapakset ja antipastot 
98. Pieni jäätelökirja suurista nautinnoista 
99. Sopat!
100. Kakkutikkarit 
101. Kotilieden suuri juhlakirja
102. Lempileivonnaiset 
103. Reseptien aarteet sukupolvelta toiselle

17. kesäkuuta 2014

Big leg blues - väsypäivän pata broilerinkoivista

Viikonloppu vaati selvästi veronsa, sillä vielä tänäänkin on ollut virta melko vähissä. Ajatus kokkailuista ei ensi alkuun houkutellut yhtään, mutta kummasti se oikea fiilis löytyi, kunhan vain ensin sai raahattua itsensä keittiöön. Ruoaksi syntyi varsin arkinen, mutta herkullinen pata broilerin koipi-reisipaloista. Osa oman maan chileistäkin oli jo sen verran kypsiä, että niistä ensimmäinen tuli käytettyä. Muuta satoa saa odotella vielä hyvän tovin, mutta ehkä nuo tomaatit ja kurkutkin tuosta kasvavat, kunhan vaan malttaa odottaa. Marjoja on näillä näkymin tulossa taas reilusti yli omien tarpeiden ja viime vuotisetkin ovat vielä osaksi käyttämättä. Mihin ihmeeseen nuo kaikki saa taas ahdettua?




Broileripata
(4ann.)

4 maustamatonta broilerin koipi-reittä
1 sipuli
4tl valkosipulimurskaa
pala inkivääriä
1 punainen chili
0,5dl sitruunamehua
1tl suolaa
1tlk(400ml) kookosmaitoa
tilkka öljyä
100g cashewpähkinöitä
1tlk(390g) valkosipuli-tomaattimurskaa
2tl worchestershirekastiketta
1rkl punaviinietikkaa
1tl ruokokidesokeria
persiljaa

  Nosta koipi-reisipalat suureen kulhoon. Sekoita sitruunamehu, puolet kookosmaidosta, raastettu inkivääri, hienonnettu chili (poista siemenet halutessasi), valkosipulimurska ja suola keskenään ja kaada kulhoon koipien päälle. Anna broilerien maustua huoneenlämmössä puolisen tuntia. 
  Kuumenna öljy pannulla ja ruskista broilerin koipi-reisipalat molemmin puolin. Lisää pannulle kulhoon jäänyt marinadi, hienonnettu sipuli ja rouhitut cashewpähkinät. Kaada päälle tomaattimurska, loppu kookosmaito, punaviinietikka, worchestershirekastike sekä sokeri. 
  Kuumenna kastike kiehuvaksi ja anna kypsyä hiljalleen poreillen kannella peitettynä noin tunnin ajan, tai kunnes broileri on kypsää.
  Tarjoa riisin ja salaatin kera.

16. kesäkuuta 2014

Sähkökitara, hyvää makua ja kavereita

Lauantaiaamuna kello herätti epäinhimillisen aikaisin, mutta kun syy oli hyvä, niin kummasti sitä sai pään ylös tyynystä. Pikaisesti kuppi kahvia kitusiin ja pikkumies  mummolaan, jonka jälkeen hypättiin ukon kanssa junaan suuntana Helsinki. Menomatka sujui varsin leppoisissa tunnelmissa ja fiilistä paransi entisestään junan harvinaisen mukava henkilökunta. Leppoisa, hyvällä huumorilla varustettu konduktööri sai viimeisimmänkin aamuäreyden rippeet katoamaan ja aluksi pitkältä tuntunut junamatka sujui kuin itsestään.

Helsingissä oltiin jo aamupäivällä ja ensimmäisenä suunnattiin kohti Kalliota. Miehen penkoessa levykaupan tarjontaa, piipahdin minä Hakaniemen kauppahallissa. Kauppahalleissa on aina oma tunnelmansa ja viihtyisin siellä vaikka kuinka kauan! Harmi, ettei sellaisia ihanuuksia täältä löydy. Samalla piipahdettiin yhdessä aasialaisessa putiikissa, jossa on tapana vierailla joka kerta, kun Helsinkiin päädytään. Ei sieltä tällä kertaa tarttunut mukaan muuta kuin yksi chiliöljypullo, mutta edes jotain kuitenkin. Kalliossa pidettiin pieni breikki katukiveyksellä istuen ja yhdet siiderit nauttien. Varsinainen eväsretki ;)

Koska tässä vaiheessa maha alkoi muristen vaatia jotain purtavaa, suunnasimme kulkumme hotellin kautta Helsingin keskustaan. Aikamme siellä harhailtiin ja lopulta löysimme itsemme Zetorin terassilta. Mies tilasi Zetorin tapaksia ja mämmistoutia, mun tyytyessä hemmetin hyvään, sitruunaiseen siideriin. Asiakaspalvelusta on tässä kohtaa pakko antaa hieman noottia, sillä ruokaa sai odottaa puoli elämää, eikä vastaanotto muutenkaan ollut mitenkään mieltä ylentävää.

Ei se Zetorin terassi kuitenkaan huono paikka ollut, sillä siellä treffasin Elämää Koivurannassa-blogin Nannen vanhempineen. Nanne sattui olla samaan aikaan kaupungissa ZZ-topin keikalla, joten vihdoin meillä oli mahdollisuus toisemme tavata! Puhetta on ollut monta kertaa, että jos vain joskus samalle keikalle tai festareille osutaan, niin sitten kyllä pitää treffit sopia. Hassua miten netistä voi löytää sellaisen ystävän, jonka kanssa jo ensi tapaamisella tuntuu siltä, että olisi tuntenut toisen koko elämänsä ajan. Ei kyllä yhtään tarvinnut ujostella, sillä juttua kyllä piisasi. Tässä vaiheessa aikataulut painoivat vaan harmillisesti päälle, joten melko pian jouduimme suuntaamaan kulkumme eri suuntiin.

Oikeastaan Helsingin reissun tarkoituksena oli osallistua Taste of Helskinkiin. Tapahtuma-alueelle saatiin raahattua itsemme vasta kuuden jälkeen, vaikka sisään olisi päässyt jo viideltä. Tapahtumassa oli mahdollisuus maistella useamman ravintolan valmistamia pikkuannoksia, mutta pakko myöntää, että aivan kaikkia kojuja ei läpi käyty. Ei yksinkertaisesti vaan voinut syödä niin paljoa niin lyhyessä ajassa. Pääasiassa messujen ruoka oli hyvää, mutta ei mitenkään tajunnan räjäyttävää. Tai ehkä sitten mulla oli vaan liian suuret odotukset sapuskojen suhteen. 

Alla otos siitä mitä syödäksemme haimme ja saimme. En laita näitä mitenkään paremmuusjärjestykseen, sillä se on lähes mahdotonta. Pahoittelen kuvien laatua, sillä kädet kylmästä täristen on hankala pitää lautasta tahi kameraa paikallaan... 

Ensimmäisenä pysähdyttiin Ravintola Demon kojulle, josta mies osti itselleen haudutettua vasikanrintaa, grillattua varhaiskaalia ja fermentoitunua soijapapukastiketta.Tottahan mun oli uteliaana tökättävä haarukkani miehen lautaselle ja voi että miten hyvää tuo vasikka oli. Aivan täydellistä. Eikä lisukkeissakaan ollut mitään vikaa. Tätä olisi voinut syödä reilumminkin, mutta koska oltiin aivan kierroksen alussa, en omaa annosta hakenut. Minä puolestani valitsin hummerimakkaran sahramirisoton ja rakuunadressingin kera. Tämä oli ihan ok, mutta vasikka oli jo vienyt sydämeni, joten ei tämä niin suuria intohimoja herättänyt.


Haudutettua vasikanrintaa

Hummerimakkaraa ja sahramirisottoa

Demon jälkeen jalat veivät Juuri-ravintolan maistiaisia tutkimaan. Minä pidin tässä kohtaa luovan tauon, mutta miehen lautaselta löytyi luomukyyttöä "nose to tail" - Gobbas Gårdin kevätspelttiä ja Juuren kasvimaan satoa. Tästäkin oli pakko ottaa pikkupikku maistiaiset ja onneksi otin, sillä ruoka oli oikein hyvää! Ei ehkä paras annos, mutta ehdottomasti sieltä kärkipäästä. 


Luomukyyttö, kevätspeltti ja kasvimaan satoa


Lihaisalla linjalla jatkettiin edelleen, kun Berthalta mukaan tarttui possunposkia soijan ja sellerin kanssa. Lihana possunposki oli ainakin mun ehdoton suosikki, joskin annoksessa ollut soija vähän töksähti. Kotiin tullessa appiukko kyseli, sainko reissulta mitään inspiraatioita ja ehkä tämä oli se suurin innoittaja. Possunposkia on saatava jostain!


Possunposkia, soijaa ja selleriä

Ensimmäisen pienoisen pettymyksen tarjosi Farangin Coconut caramel pork eli kotoisammin karamellipossua, paahdettua kookosdessingiä, chiliä ja korianteria. Liha oli kyllä ihan hyvää ja ihanan pehmeää, mutta kokonaisuus ei mun suuhun istunut ollenkaan. Tämä oli ensimmäinen annos, josta oli pakko jättää osa syömättä. Sinänsä harmi, sillä Farangin ruoka kiinnosti ja kiehtoi eniten. 


Karamellipossua

Sitten vielä yksi lihaisa ruoka, jonka mies löysi Smakbyn pöydästä. Annoksesta löytyi pitkään kypsytettyä ahvenanmaalaista lammasta, kermaista kastiketta, Smakbyn lammasmakkaraa, juureksia ja pehmeää perunasosetta. Annos ei mulle kolahtanut ollenkaan, sillä ainoa lammas josta oon koskaan tykännyt, tuli lahjaksi ystävältäni. Liha oli aavistuksen kuivakkaa, mutta lisukkeet olivat ihan ok. Lammasta maistellessa mies keksi miksi australialaiset tekee niin hyvää viiniä. No, koska joutuvat jatkuvasti syömään lammasta. Tässäkin tapauksessa tilkka australialaista punaviiniä paransi annoksen makua oleellisesti. 


Pitkään kypsytettyä lammasta

Jälkiruokien maistelun mies jätti suosiolla mun vastuulle, joskin joistain otti pikku maistiaiset. Ensimmäinen makea herkku löytyi Berthan kojusta, mistä hain suklaata, banaania ja parapähkinää sisältävän jälkkärin. Annos oli ehdottomasti messujen kaunein, eikä makukaan ollut pöllömpi. Mies tosin totesi, että kotona tehty olut-suklaakakku on parempaa, mutta ehkä tuo lausunto oli hieman puolueellinen. Melko makea makuelämyshän tämä oli, mutta tällaisen pikkuannokset söi ihan mielellään.


Suklaata, banaania ja parapähkinää

Toinen herkku oli Smakbyn oma versio ahvenanmaan pannukakusta, luumujen ja kermavaahdon kera. Valehtelematta tuo oli parasta ahvenanmaan pannaria, mitä olen koskaan syönyt. Aivan ihanaa!


Ahvenanmaan pannukakkua, luumua ja kermavaahtoa

Viimeisinpänä, muttei suinkaan vähäisimpänä maisteltavaksi pääsi Petris Chocolate Room'in passion-vaniljapannacotta. Jälkiruoka oli ihanan raikas kaiken ahtamisen jälkeen ja kummasti kipollinen katosi, vaikka melkoinen ähky jo olikin. Lisäksi voisi mainita, että tässä kojussa kaikki jälkiruoat olivat uskomattoman kauniita!


Passion-vaniljapannacotta

Tapahtuma päättyi ilta kymmeneltä ja silloin oli aika kahden väsyneen matkailijan suunnata tennarit ja bootsit kohti hotellia. Ei me siellä tosin kauaa ehditty vanheta, kun siirryttiin hotelli Tornin Ateljeebaariin Nannea ja perhettänsä tapaamaan. Baari itsessään oli melkoinen elämys, mutta ei se aivan heikkohermoisten paikka ole. Huipulla juotiin yhdet kupilliset, jonka jälkeen käytiin tutustumassa Tornin juurella olleesseen irkkupubiin. Irkkupubista on pakko mainita sen verran, että viskivalikoima oli kuulemma ihan kohtuullinen moneen muuhun verrattuna. Minä en viskeistä mitään ymmärrä, mutta luotan tässä ukkokullan sanaan.

Niin rankka kuin reissu olikin, niin oli meillä kivaa! Suuri kiitos vielä Suomen paras kotiruokakilpailussa mumman pannupihvejä äänestäneille, sillä ilman teitä tämä olisi jäänyt tekemättä. Reissusta muistoksi jäi uusi paistinpannu, pippurimylly ja niin kipeät jalat, että hätinä pääsen kävelemään. Mutta oli se sen arvoista!

Toivottavasti Nanne vielä tavataan, oli nimittäin erittäin kivaa :) Perheesikin on meille aina tervetullut, jos Pohjanmaalle joskus eksyvät <3

13. kesäkuuta 2014

It's only tuna roll (But I like it!) - helppo tonnikala-munakasrulla

Munakasrullaa en ole tehnyt aikoihin. En edes muista koska viimeksi tämä vaivaton ja ruokaisa herkku olisi meikäläisen ruokapöytään  päätynyt. Useampi vuosi siitä joka tapauksessa on. Viime aikoina munakasrulla on vilahdellut useammassa blogissa ja sen seurauksena tämän olemassa olo muistui mieleeni. Pohjan ohjeen nappasin Pippurimylly-blogista, täytteeksi tein tonnikalatahnan, jota tuli nuorempana tehtyä usein patonkien seuraksi. Sen verran täytteen aineksia muuttelin, että majoneesin korvasin maustetulla ranskankermalla ja sipulit kuullotin tilkassa öljyä. Patonkeihin sipulit käytin raakana. Salaatin kera tarjottuna tämä riitti vallan mainiosti mun ja muksujen päivälliseksi ja loput saa syödä sitten tänään iltapalaksi.




Tonnikala-munakasrulla

6 dl maitoa
1 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
6 kananmunaa
Täyte:
2tlk tonnikalapaloja öljyssä
1prk(200g) Valio Crea paahdettu sipuli-ranskankermaa
1 pieni punainen paprika  
1 pieni sipuli
1tl valkosipulimurskaa
tilkka öljyä
1 maustekurkku
ripaus mustapippuria
Päälle:
juustoraastetta

  Sekoita maito, jauhot ja suola keskenään. Anna turvota hetken aikaa. Vuoraa uunipannu leivinpaperilla ja voitele öljyllä. Lisää munat taikinapohjaan ja vatkaa tasaiseksi. Kaada seos uunipannulle ja paista uunin alatasolla 225 asteessa noin 25 minuuttia. Kumoa kypsä levy leivinpaperin päälle.
  Valmista täyte. Hienonna sipuli ja kuullota sitä yhdessä valkosipulimurskan kanssa hetki öljyssä pannulla. Kaada sipulit kulhoon. Lisää joukkoon hienonnettu paprika ja maustekurkku, sekä valutetut tonnikalat ja ranskankerma. Sekoita tasaiseksi ja mausta mustapippurilla. 
  Anna munakkaan jäähtyä muutama minuutti niin, että sitä saa käsiteltyä. Levitä tonnikalatäyte munakaslevylle ja kääri rullalle leivinpaperia apuna käyttäen. Nosta rulla leivinpaperille pellille saumapuoli alaspäin. Ripota päälle juustoraastetta ja gratinoi rullaa 250-asteisessa uunissa, kunnes juusto sulaa ja saa hieman väriä.

Huomenna aamulla tämä herrasväki hajasijoittaa lapset kahteen eri osoitteeseen, antaa Kääpiölinnan ja kissat miehen siskon holhouksen alaiseksi ja suuntaa kohti Helsinkiä. Tiedossa on Taste of Helsinki ja sitäkin tärkeämpänä yksi mieluisa ja odotettu tapaaminen :) Tällainen miniloma tulee enemmän kuin tarpeeseen. Kannatti osallistua Suomen paras kotiruoka-kilpailuun, sillä ilman sitä edessä olisi normi työntäyteinen viikonloppu. :)

12. kesäkuuta 2014

Wouldn't it be nice to have lemon n' ice? - hellepäivän raikas sitruuna-mangosorbetti

Mä oon taas vähän jälkijunassa näiden testailujeni kanssa. Tarkoitus oli tehdä hellepäivien helpotukseksi sitruuna-mangosorbettia Valintatalon ohjeen mukaan, mutta helteet loppui ennen kuin sain sorbetin pakastimeen asti. Jotenkin tämä harmaa, kolea ja sateinen päivä ei luo oikeanlaisia puitteita kylmän herkun nauttimiseen. Sorbetissa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta jotenkin tämä olisi lämpimällä säällä toiminut paremmin. Jos jotain moitittavaa tästä jälkkäristä pitää löytää, niin ehkä se on tuo tuore minttu. Se ei oikein mun suuhuni tässä yhteydessä istu. Joku toinen sen sijaan saattaa tykätä kovastikin. 

Koska en keksinyt mitään käyttöä ylimääräisille keltuaisille ja tarvitsen valkuaisia vähän myöhemminkin, tein tämän tölkkivalkuaisista. Desi valmista valkuaismassaa vastaa kolmea valkuaista, joten mittaamisessa ei tarvinnut kauheasti päätä vaivata. Mangon osalta jouduin turvautumaan tölkkimangoon, sillä tuoreet olivat vähän turhankin kypsiä. Tämä sorbetti valmistuu kätevästi ilman jäätelökonetta, kulho ja kierrevatkain piisaa.




Raikas sitruuna-mangosorbetti
(6ann.)

3 valkuaista (tai 1dl valmista valkuaismassaa)
1,5-2dl tomusokeria
1 ison sitruunan kuoriraaste ja mehu
150g tuoretta kypsää mangoa tai säilykemangoa valutettuna
0,5dl tuoretta minttua silputtuna

  Vatkaa huoneenlämpöisiä valkuaisia ja tomusokeria kunnes seos on tasaista ja sakeaa, mutta ei vielä kovaa vaahtoa. Lisää sitruunan kuoriraaste ja mehu, soseutettu mango sekä minttusilppu seokseen. Pane kulho pakastimeen ja jäädytä seosta 4-6 tuntia. Sekoita 3-4 kertaa jäätymisen aikana. Kauho tai lusikoi sorbetti tarjolle. Halutessasi voit lorauttaa tilkan likööriä jälkiruokamaljan pohjalle. Nauti heti.

11. kesäkuuta 2014

Punaista ja makeaa... - kesän pakollinen vadelma-raparperikiisseli

Vadelma-raparperikiisseli on yksi mun lempikiisseleistä ja ainakin kerran kesässä sitä on tehtävä. Onneksi pakastimesta löytyi vielä pikkupussukka viime vuotisia raparpereja, niin sain keitellä kiisselin uunipuuron kaveriksi. Loput kiisselit saa tyttö syödä iltapalaksi vaahdotetun vaniljakastikkeen kanssa, kunhan vaan kotiutuu pelireissulta. Yleensä teen kiisselit veteen, mutta Valion sivuilta sattumalta silmiin osunut raparperikiisseliohje sai suunnitelmat muuttumaan ja korvasin osan vedestä omenamehulla. Muutenkin tein kiisselin tuota ohjetta soveltaen, ihan vaan vaihtelun vuoksi. 





Vadelma-raparperikiisseli

5dl omenamehua
5dl vettä
1,5dl sokeria
200g raparperia (pakastettukin käy)
200g pakastevadelmia kohmeisina
4-5rkl perunajauhoja
Pinnalle:
sokeria
Lisäksi:
vaahtoutuvaa vaniljakastiketta

  Kaada kattilaan omenamehu ja 3dl vettä. Lisää joukkoon raparperit ja sokeri. Keitä hiljalleen kymmenisen minuuttia. Nosta kattila pois liedeltä. 
  Sekoita perunajauhot lopun veden (2dl) joukkoon ja kaada seos ohuena nauhana kattilaan samalla sekoittaen. Nosta kattila takaisin liedelle ja kuumenna kunnes pulpahtaa.
  Kaada kohmeiset vadelmat kulhon pohjalle ja kaada kiisseli päälle. Sekoita. Ripottele pintaan hieman sokeria. 
  Tarjoa vaahdotetun vaniljakastikkeen kera. 

10. kesäkuuta 2014

Sometimes it takes (meat)balls to be a woman... - ihanat lihapullat tomaattikastikkeessa

En mä oikeastaan ihmettele yhtään, miksi lihapullat kuuluu niin monen muksun lempiruokiin. Hyvin nimittäin kelpaavat vähän vanhemmallekin. Keittokirjahaasteen hidas eteneminen on viime päivinä ärsyttänyt, joten viikon ruokalistaa suunnitellessa nappasin yhden keittokirjan summamutikassa ja siitä oli jotain ohjetta testattava. Kirja oli Ruokasuosikit - Italia ja yllättäen kokeiltavaksi reseptiksi valikoitui lihapullat. Pakko tunnustaa, että ihan kirjaimellisesti en ohjetta noudattanut, mutta meni niin liki, että katson tämän kirjan testatuksi. Kirjan ohjeesta poikkesin persiljassa, sillä miksi ostaa sileälehtistä persiljaa, kun tavallista kasvaa omassa pihassa. Naudan jauhelihan vaihdoin sika-nautaan pihiyden iskiessä kauppareissulla ja spagetin korvasin toisella pastalla. Parmesaaninkin jätin kauppaan ja hyvää oli ilmankin. 

Nämä lihapullat olivat melko mietoja maultaan, mutta aivan ihania olivat silti. Suussasulavan pehmeitä, etten sanoisi. Uutena juttuna näissä mulle oli korppujauhojen korvaaminen perunalla. Pyörykkätaikinassa on tullut käytettyä niin leipää kuin fibrex-kuituakin, mutta peruna oli vielä testaamatta. Koostumukseltaan taikina oli oikein soppeli ja pyörykät pysyivät hyvin koossa paistettaessa. Yleensä en tykkää käyttää oliiviöljyä paistamisessa, mutta näissä se ei haitannut yhtään.




Lihapyörykät tomaattikastikkeessa

1 peruna kuutioituna
400g jauhelihaa
1 sipuli hienonnettuna
1 kananmuna
4rkl tuoretta (sileälehtistä) persiljaa hienonnettuna
1tl suolaa
mustapippuria
vehnäjauhoja jauhottamiseen
5rkl neitsytoliiviöljyä
400g tomaattimurskaa tölkistä
2rkl tomaattipyreetä
400g pastaa
Koristelu:
basilikanlehtiä
(vastaraastettua parmesaania)

  Pane peruna pieneen kattilaan, lisää kylmää vettä sen verran että se peittyy ja hyppysellinen suolaa. Kiehauta ja keitä 10-15 minuuttia, kunnes peruna on pehmennyt. Valuta. Hienonna peruna.
  Pane peruna, jauheliha, sipuli, kananmuna ja persilja kulhoon, mausta maun mukaan suolalla ja pippurilla ja sekoita.
  Levitä jauhot lautaselle. Muotoile seoksesta pyöryköitä kostutetuin käsin ja jauhota ne. Ravista ylimääräiset jauhot pois.
  Kuumenna öljy paksupohjaisessa paistinpannussa, lisää pyörykät ja paista keskilämmöllä käännellen usein 8-10 minuuttia, kunnes ne ovat jokapuolelta kauniin ruskeita.
  Lisää tomaattimurska ja -pyree ja anna kiehua hiljalleen vielä 10 minuuttia, kunnes kastike on vähentynyt ja se on sakeaa.
  Halutessasi sekoita kypsä pasta lihapullakastikkeen joukkoon, kaada seos lämmitettyyn tarjoiluastiaan ja koristele suikaloiduilla basilikanlehdillä. Tarjoa parmesaanin kera.

Kääpiölinnan keittokirjat:
(jo käytetyt punaisella tekstillä, poistettavat sinisellä)

1. 1000 cocktailia
2. Alaston kokki (poistettu)
3. Arabialainen keittiö 
4. Arto Paasilinnan taivaallinen herkkukirja
5. Baarimestarin parhaat
6. Curryruoat
7. Diabeetikon ruokavalio
8. Eurooppalaisessa keittiössä
9. Farang - modernia aasialaista
10. Grilli- ja fondyyherkkuja
11. Grillikirja
12. Hannah Montana - Hannahin herkkuja
13. Helpot herkut - juhlaruokia
14. Herkkuja Indonesiasta
15. Hyvän olon herkut
16. Hyvää ruokahalua - Kotikokin parhaat ruokaohjeet
17. Ihanimmat piirakat
18. Italian herkut
19. Itämainen keittiö 
20. Juhlaleivonnaiset
21. Kansainväliset kotiruokasuosikit
22. Karvinen keittää
23. Keittiön tuliset herkut 
24. Keittotieto - kasvisruoat ja kastikkeet
25. Kiinalainen keittokirja
26. Kodin herkkuleivonnaiset 
27. Kodin parhaat juhlat
28. Koko perhe keittiössä 
29. Kotilieden iso leivontakirja
30. Kotilieden parhaat leivonnaiset
31. Kotilieden suuri keittokirja
32. Kotitalous 7
33. Kuppikakut
34. Kreikka - Välimeren keittiö 
35. Kätevä keittokirja
36. Lasten omat synttärikakut
37. Leipää monella tavalla 
38. Leivonta
39. Maailman herkut
40. Maailman keittiöt - opas kansainväliseen ruokakulttuuriin
41. Makeat herkut
42. Marjaherkkuja ja muuta hyvää
43. Maukas texmex-keittiö
44. Maukkaita pikkupaloja
45. Me-lehden ruokakirja
46. Menu keittokirja III
47. Mummo Ankan unelmaherkut
48. Murhaavan herkullista
49. Nanny Ogg's cookbook
50. New Yorkin baarimestarien parhaat drinkit 
51. Painonvartijat - Klassiset herkut
52. Paras keittokirja No 1. Noutopöytään. Parsaherkkuja. Unelmajälkiruokia.
53. Paras keittokirja No 2. Salaatteja. Grilliin. Piknikille. Ym.
54. Paras keittokirja No 3. Rapuja. Sieniä. Marja- ja hedelmäjälkiruokia. Ym.
55. Paras keittokirja No 4. Äyriäisherkkuja. Nopeaa. Suklaista.
56. Paras keittokirja No 5. Intialaista. Patoja. Pastaa.
57. Paras keittokirja No 10. Kananmunia. Lammasta. Kotileipää. Ym.
58. Parhaimmat ruokasienet ja sieniherkut 
59. Pastat
60. Pirkan paras leivontakirja 
61. Pirkan parhaat jouluherkut
62. Pirullisen kuuma chilikirja
63. Prinsessojen keittokirja 
64. Rottatouille - Mestarirotan reseptit
65. Ruokamatka maailmalle
66. Ruokasuosikit: Italia
67. Ruokasuosikit: Jälkiruoat 
68. Ruokasuosikit: Kiina
69. Ruokasuosikit: Kreikka
70. Ruokasuosikit: Meksiko
71. Ruokasuosikit: Sushi
72. Ruokasuosikit: Vokki
73. Ruotsalaisen kokin keittokirja
74. Ruutukokki - Kodin paras keittokirja 
75. Seuran herkut - suuri ruokakirja
76. Suloiset suolaiset
77. Superruokia - syömällä terveemmäksi
78. Suussa sulava suklaa
79. Syötävän hyvä olutkeittokirja
80. Syötävän suloiset kuppikakut
81. Taivaalliset täytekakut
82. Tee itse terveyssnapsit, -viinit ja -liköörit
83. Tyylikkäitä thaiherkkuja hetkessä 
84. Unelmakakut
85. Uusia makuja Kiinasta
86. Valkokankaan herkkuja
87. Vie kielen - Herkullisia ruokaohjeita hyvän mielen keittiöstä 
88. Vietnamilaisen keittiön parhaat
89. Viinanmaustajan käsikirja 
90. Vähäkolesterolista ruokaa
91. Värioppia ja sommittelua ruokaan - keittokirja
92. Wok-ruokien parhaat
93. Yksinkertaisesti parasta - Helppojen herkkujen opas
94. Zanuska - Venäläinen keittiö Jäämereltä Kaukasiaan
95. Fun food - Yllätyksellisiä oivalluksia keittiöstä 
96.  Salaattisuosikit ja parhaat buffetit
97. Tapakset ja antipastot 
98. Pieni jäätelökirja suurista nautinnoista 
99. Sopat!
100. Kakkutikkarit 
101. Kotilieden suuri juhlakirja
102. Lempileivonnaiset 
103. Reseptien aarteet sukupolvelta toiselle