Suklaa-vadelmakakku suklaamoussekuorrutuksella ♥

Palataanpas kakkujen kanssa tuonne alkuvuoteen ja kakkuun, jonka tein eräille 50-vuotissynttäreille. Oikeastaan tämä meni vain kaveriksi varsinaiselle synttärikakulle, josta jo aiemmin kertoilinkin. Tässä kakussa uutta mulle oli kakun kuorruttaminen moussella. Yleensä suosin kermavaahtoa tai kreemiä, ja tietysti joissain tapauksissa sokerimassaa, mutta moussella en ollut kakkua ennen kuorruttanut. Mutta tottakai tein, kun näin toivottiin. Ja olihan sitä kiva oppia taas jotain uutta!

Tämä kuuden munan gluteeniton & laktoositon kakku piti sisällään suklaa- ja vadelmamousset. Koristeiden suhteen ei ollut erityisiä toiveita, joten käytin ihan vaan marjoja ja viikunoita. Kuorrutukseen käytettävää moussea tuli vähän reiluhko satsi, joten jonkinmoiset pursotuksetkin olisi saanut aikaiseksi, mutta jätin ne kuitenkin tekemättä. Tämä satsi piisaa siis halkaisijaltaan 23 senttiseen ja 10 senttiä korkeaan kakkuun. 

Suklaamoussekuorrutus

3 dl vispikermaa

100 g mascarponea

115 g suklaata

  Paloittele suklaa mikron kestävään kulhoon ja sulata mikrossa 20-30 sekuntia kerrallaan välillä sekoitellen. Jätä sula suklaa jäähtymään hetkeksi. Vatkaa kerma löysähköksi vaahdoksi. Mittaa tuorejuusto omaan kulhoon, vatkaa notkeaksi. Lisää suklaasula tuorejuuston joukkoon ja vatkaa tasaiseksi. Kaada tuorejuusto-suklaaseos kermavaahdon joukkoon ja vatkaa tasaiseksi, napaksi vaahdoksi. Levitä mousse kakun päälle. Anna jässähtää jääkaapissa ainakin tunti pari ennen koristelua. Itse kuorrutin kakun illalla ja koristelin vasta aamulla. Näin koristeet eivät uppoa aluksi pehmeään pintaan. 

Suklainen karatekakku ♥

Meidän perheelle, tai siis osalle siitä, on vihdoin löytynyt yhteinen harrastus. Poika on isänsä kanssa käynyt karatessa jo muutaman vuoden ja vihdoin viime kesänä minäkin voitin pelkoni ja lähdin treeneihin mukaan. Joskus teininä ihan hetken karatessa kävin, mutta jotenkin se homma sitten jäi. Perheen miesten aloittaessa treenaamisen olin ehkä vähän kateellinenkin, sillä kovasti olisin halunnut mukaan, mutta ajattelin että ei mun kroppani moista kestäisi. Viimeiset 20 vuotta kun on noiden kropan "pikkuvikojen" takia saanut kuulla lääkäreiltä mitä kaikkea EI saa tehdä ja mitä kaikkea pitää varoa. Joten olin ihan vakuuttunut, että saan unohtaa haaveeni lajista. 

Tuosta rohkaistumisestani olen kyllä suunnattoman iloinen. Viimeinen vajaa vuosi on pitänyt sisällään paljon treeniä, lukuisia mustelmia ja kipua mutta myös suunnatonta riemua ja onnistumisen iloa. Ei tällä ikää tai tällä kropalla tietenkään mitenkään suunnattoman notkea ole, eikä pysty samaan kuin moni muu, mutta ei se haittaa! Mä teen sen mitä pystyn ja aina vähän enemmän. Ja vaikka 20 vuotta olen kuunnellut, miten kaatumista pitää vältellä viimeiseen asti, niin siinäkin oon ylittänyt itseni. Ainakin välillä mä uskalla kaatua ja se on paljon se. Ja kun muistaa että viime keväänä kunto oli sellainen, että fysioterapeutin luona kuntoutuskin piti tehdä istuen, kun ei voimat muuhun piisanneet, niin onhan tuo muutos melkoinen. 

Tuossa parisen viikkoa sitten meillä oli vyökoe, jossa poika sai toisen vihreän natsan oranssiin vyöhönsä ja minä toisen oranssin vyön. Muksuilla mennään aina natsojen kautta eteenpäin. Suunnattoman ylpeä olen tuosta pojan suorituksesta! Jo aiemmin olin pojalle luvannut pienen kakun vyökokeen kunniaksi ja sellaisen sitten sai. ♥ 

Tässä pienessä neljän munan kakussa oli kaakaolla maustettu pohja, täytteenä Royalin minttu-toffeekrokanttisuklaamousse. Sokerimassan alla oli kaakaovoikreemi. Kostutukseen ehkä käytin Spriteä, mutta en nyt enää muista niin tarkasti. Mä en yleensä omatekoisista kakuista niin piittaa, kun hieman on tullut kyllästyttyä kakkutäytteisiin, mutta tämä kakku oli sellainen jota minäkin saatoin syödä. 

Minttu-toffeekrokanttisuklaamousse

(halk. 18cm kakun kolmeen väliin)

4 dl vispikermaa

150 g mascarponea

160 g minttu-toffeekrokanttisuklaata sulatettuna

30 g minttu-toffeekrokanttisuklaata rouheena 

  Paloittele 160 g suklaata mikron kestävään kulhoon. Sulata noin 20-30 sekuntia kerrallaan välillä sekoitellen, kunnes suklaa on sulanut. Jätä suklaa jäähtymään. 

  Vatkaa kerma löysähköksi vaahdoksi. Mittaa tuorejuusto eri kulhoon ja vatkaa notkeaksi. Kaada suklaasula tuorejuuston joukkoon ja vatkaa tasaiseksi. Lisää tuorejuusto-suklaaseos kermavaahdon joukkoon ja vatkaa tasaiseksi, napakaksi vaahdoksi. Rouhi loppu suklaa ja kääntele täytteen joukkoon. 

Helppo ja herkullinen lohi-perunavuoka tilli-ranskankerman kera

Hei taas! Viime viikot on olleet niin kiireiset ja täynnä tunteita, että en ole suonut blogille ajatustakaan. Näihin päiviin on mahtunut niin suunnatonta iloa, onnea, haikeutta, jännitystä kuin vähän huolta ja murhettakin. Tiesin että jonain päivänä tuo mun tyttöni pakkaa kimpsunsa ja suuntaa maailmalle. Nyt se hetki alkaa olla lähellä, enkä oikein tiedä miten tuohon suhtautuisi. Toisaalta olen suunnattoman ylpeä ja onnellinen, että likka sai haluamansa opiskelupaikan ja asuntokin jo löytyi, mutta kyllä tämä irtipäästäminen vähän kipeää ottaa. Onneksi tyttö on kesän vielä kotona, mutta valitettavan nopeasti taitaa tämäkin aika kulua. Mutta kyllähän junat kulkee ja autolla pääsee, jos oikein kova ikävä iskee.

Kakkuja olen leiponut tasaiseen tahtiin ja kesän osalta kalenteri alkaakin olla täynnä. Jotain vapaita päiviä saattaa vielä löytyä, eli jos kakkua kesällä tarvit, kannattaa olla ajoissa asialla!

Kakkuja olisi tosiaan tuolla pöytälaatikossa yksi jos toinenkin, mutta ennen kuin alan niistä mitään kirjoittelemaan, laitan pitkästä aikaa ihan ruokaisan reseptin jakoon. Kuten monesti aiemminkin olen maininnut, reseptejä on tullut kerättyä melkein 30 vuotta! Tai ei ihan niin kauaa, mutta liki kuitenkin. Mun ensimmäisestä reseptimapista löytyy lohiperunavuoan ohje, jonka testaamista olen suunnitellut vuosia. Mutta aina se on vaan jäänyt, koska tämä ei muun perheen lempiruokiin taatusti lukeudu. Resepti on vanhasta Pirkasta kopsattu ja vuoan ohje löytyy sieltä edelleen. Tosin kastike on vuosien varrella vaihtunut toiseksi. 

Tämä vuoka, ja etenkin tuo kastike, oli just niin hyvää kuin ajattelinkin! Ja olihan tämä tämä valtavan helppo tehdä. Jos lohesta tykkäät, kokeile ihmeessä!

Lohi-perunavuoka ja tilli-ranskankerma

1 ps (500g) viipaleperunoita (pakaste)

1 sipuli

1 rkl voita

2 pkt (à150g) graavikirjolohta viipaleina

pikkuripaus suolaa perunoille halutessa

Munamaito:

4 kananmunaa

3 dl maitoa

1/4 tl mustapippuria

Tilli-ranskankerma:

150 g ranskankermaa

1/3 kasvisliemikuutiota

2 dl ruokakermaa

½ dl hienonnettua tuoretta tilliä 

  Anna perunoiden sulaa. Hienonna sipulit ja kuullota ne pannulla voissa. Voitele 1,5-2 litran vetoinen kapea vuoka.

  Jaa perunat neljään yhtä suureen osaan ja varaa ehjiä viipaleita pohja- ja pintakerrosta varten. Lado viipaleet vuokaan limittäin pohjaksi. Ripottele halutessasi perunaviipaleille ihan pikkuisen suolaa. Leikkaa lohiviipaleet keskeltä kahtia ja lado perunaviipaleiden päälle kolmannes lohiviipaleista. Levitä päälle kolmannes sipulista. Jatka taas perunakerroksella, ripottele päälle halutessasi ihan vähän suolaa. Tee yhteensä kolme lohi-sipulikerrosta ja neljä perunakerrosta. Lado pinnalle loput perunaviipaleet.

  Vatkaa munien rakenne kevyesti rikki ja sekoita joukkoon maito. Mausta pippurilla ja kaada munamaito vuokaan niin että perunakerros peittyy.

  Kypsennä 225 asteessa uunin alatasolla ensin noin 15 minuttiia. Paina sitten pintaan noussutta perunakerrosta lastalla niin, että munamaito peittää sen. Jatka kypsentämistä vielä noin 45 minuuttia. Kypsyyttä voi kokeilla pistämällä veitsellä perunakerrosten läpi. Jos veitseen tarttuu maitoa, munamaito ei ole vielä täysin hyytynyt. Anna vuoan tasaantua 15-20 minuuttia uunista ottamisen jälkeen.

  Valmista kastike. Lämmitä ranskankerma varovasti pienessä kattilassa. Murenna joukkoon kasvisliemikuutio, sekoittele kunnes liemikuutio on liuennut ranskankermaan. Lisää kerma ja hienonnettu tilli. Sekoita ja kuumenna kiehuvaksi. Tarjoa lohi-perunavuoan kera.