30. syyskuuta 2011

Keittiönvaltaajat

Apua, mun keittiö on vallattu. Tai no ei ihan vallattu, mutta tänään siellä on touhannut kaikki muut paitsi minä. Oli erittäin omituista vaan istua ja katsella mitä muut leipoo ja kokkaa. Oon silti aika ylpeä itsestäni, että osasin olla sekaamatta koko aikaa muiden touhuihin. Hyvä minä! Mulla on nimittäin hirvittävän paha tapa muka "auttaa" just noissa kokkailujutuissa ja ehkä vähän kaikessa muussakin. Toisin sanoen ajan muut pois ja teen itte.

Tänään oli miehen kokkausvuoro eli syötiin Meksikon pataa. Mies on mestari soveltamaan noita puolivalmiita ruokia. Vai voiko semmoista "lisää vain jauheliha"-patapussia sanoa puolivalmiiksi? Kai sitä voi. Paljon sipulia, vähän tuoretta chiliä ja itse tehtyä habaneroöljyä sekä pussi herne-maissi-paprikaa ja vähän riisiä sen perusohjeella tehdyn ruoan lisäksi niin hyvä tulee. Mä oon ennen aina inhonnut noita patajuttuja, mutta miehen tekemänä ne on hyviä.

Valmistumassa olevat vadelma- ja kuningatarliköörikin piti koemaistaa. Vadelmalikööriin lisättiin hieman sokerivettä. Ja todennäköisesti vadelman saa pian pullottaa. Kuningatarlikööri saa jatkaa vielä kypsymistään. Tuon kuningattaren kohdalla pullotus saa todennäköisesti odottaa ainakin marraskuulle saakka. Silloin tulisi kolme kuukautta valmistuksesta. Mutta täytyy seurata tilannetta. Eihän se pienen likööritilkan maistaminen aina silloin tällöin mitenkään kamalaa ole.

Niin ja miehen siskoo kävi tänään täällä leipomassa huomisille synttärijuhlille kakkua. Tuo on ihan yllätysjuttu, siksi ei voinut kotonaan leipoa. Kakun piilottaminen jääkaappiin voi olla hieman hankalaa :) Mielenkiinnolla odotan, mitä tuosta kakusta tulee. Todennäköisesti hyvää! Täytyy udella jahka kakku on syöty.

Kakkupohjaksi tuli seitsemän munan sokerikakkupohja. Kuulostaa isolta, mutta iso oli vuokakin. Täytteeksi laitettiin suklaamoussea, mansikoita ja banaania. Tuo suklaamousse-idea varastettiin siitä suklaa-kirsikkakakusta, minkä tein tytölle parisen viikkoa sitten. Tällä kertaa käytettiin tosin maitosuklaata. Eli vaahdoksi vatkatun vaniljakastikkeen (2,5dl) sekaan vatkattiin 100g sulatettua maitosuklaata. Joka toiseen väliin tuli banaaniviipaleita ja joka toiseen väliin mansikkapaloja. Kostutukseen käytettiin kaakaota.

Huomenna pitäisi tuosta kakusta saada aikaiseksi jalkapallo sokerimassan avulla. Apua! Ehkä tuo kuitenkin jotenkin onnistuu. Tai sitten siitä tulee taas lässähtänyt jalkapallo. Luulen tosin, ettei se ketään haittaa. Ajatus lienee se tärkein juttu :)

Pallo ennen täytteitä

29. syyskuuta 2011

Juustoa ja juureksia

Jälleen kerran sain hyvän muistutuksen siitä, että ei kannata tehdä asioita sillai "kyllä mä tämän tästä äkkiä hoidan"-asenteella samalla kun on paistamassa jotain. Jälleen kerran oli tuloksena hyvin käristynyt ruoka ja tuuletusta kaipaava tupa. Taidan olla hieman tohelo :) Ajatuksena oli siis paistaa muutama pakkasesta löytynyt kalapihvi, mutta ne sai niin eksoottisen mustan värityksen, että päätyivät sitten roskiin. 

Mutta päivän ruoka oli kyllä herkkua. Kotimaiset juurekset on vaan jotain niin hyvää! Varsinkin uunissa muhitettuna tai voissa paistettuna. Se siis siitä terveysruoasta. Voinhan mä uskotella itselleni, että se ruoka on terveellistä, kun siinä on paljon kasviksia. Eihän sitä voita tai öljyä lasketa, eihän?

Tämän päivän ruoan alkuperäisen ohjeen löytää ainakin kasvikset.fi-sivulta feta-juurespaistoksen nimellä. Muuttelin ohjetta hieman meille sopivammaksi. Silti tuota ruokaa tuli iso annos, ainakin kun syöjiä oli tällä kertaa vain kaksi. Sinänsä kiva ohje, että tuota syö ihan tuollaisenaan ja toimii kyllä lisäkkeenäkin. Seuraavalla kertaa lisäisin ehdottomasi sipulia.

Juurespaistos

2 isohkoa porkkanaa
1 reilun kokoinen palsternakka
1 iso lanttu
öljyä
n. 60g salaattijuustoa öljymarinadissa (tai vastaavaa)
suolaa
mustapippuria
kuivattua ruohosipulia
(juoksevaa hunajaa)

  Kuutioi kuoritut juurekset ja laita öljyllä voideltuun uunivuokaan. Ripota päälle maun mukaan suolaa, pippuria ja kuivattua ruohosipulia. Paista 200-asteisessa uunissa noin 30 minuuttia.
  Lisää juustokuutiot juuresten joukkoon. Juustoa voi kyllä laittaa ihan reilustikin jos haluaa. Kaada päälle muutama lusikallinen salaattijuuston öljymarinadia ja sekoittele juureksia hieman. Jatka paistamista noin 30 minuuttia tai kunnes juureskuutiot ovat kypsiä. Halutessasi voit lorauttaa valmiin ruoan päälle juoksevaa hunajaa.
  Meillä ruoka oli uunissa tunnin ja 20 minuuttia ja lantut jäivät rapsakoiksi. Mutta meidän uuni onkin hidas.

28. syyskuuta 2011

Omenasta piirakkaan

Yksi näitä syksyn "pakko tehdä"-juttuja on omenapiirakka. Ihan vaan jo se omenoiden ja kanelin tuoksu on niin huumaava. Ja kanelista ajatus loikkaa aina jouluun ja riisipuuroon. Ooh.. Joulu. Okei, siihen on vielä vajaa kolme kuukautta aikaa, mutta saa sitä jo ajatella niitä ihania tuoksuja ja makuja. Tästä joulusta tulee muutenkin hieman erilainen ja ruokaan ajattelin panostaa heti kunnolla. Kohtaako todellisuus sitten pätkääkään näitä mun ajatuksia, on asia erikseen.

Mutta siihen omenapiirakkaan. Noiden ihanien tuoksujen jälkeen parasta taitaa olla se taikinajämien syöminen suoraan kulhosta. Jotain huonoja, lapsuudesta opittuja tapoja täytyy vaan vaalia. Ja tietysti opettaa omille lapsille. Paha, paha äiti :) Ja täytyy myöntää, että onhan se itse piirakkakin hyvää. Vielä kun löytyisi vaniljajäätelöä pakastimesta. Mutta eipä taida löytyä.

Tämä piirakan ohje oli erittäin helppo. Itse laitoin vain kaksi isohkoa omenaa. Niitä olisi saanut olla enemmänkin, mutta näin mentiin tällä kertaa. Vähän haaveilin, että olisin kuorinut päärynän tai kaksi tuonne sekaan, mutta unohdin sitten kuitenkin. Seuraavalla kertaa laittaisin piirakan mieluummin isohkoon vuokaan kuin pellille. Pellillä pohja jäi aika ohkaiseksi. Ja muutaman minuutin kauemmin tuo piirakka olisi saanut olla uunissa.

Omenapiirakka

4 kananmunaa
2dl sokeria
2tl leivinjauhetta
5dl vehnäjauhoja
1dl sulatettua voita
1dl maitoa
3-4 isoa omenaa
Päälle:
50g pehmeää voita
1dl sokeria tai fariinisokeria
1dl kaurahiutaleita
1tl kanelia
0,5tl jauhettua inkivääriä

  Vatkaa huoneenlämpöiset kananmunat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet, maito ja voi. Sekoita taikina varovasti nuolijalla nostellen. Levitä taikina pellille leivinpaperin päälle tai isohkoon voideltuun vuokaan.
  Kuori ja viipaloi omenat la levitä viipaleet taikinan päälle. Sekoita pehmeän voin sekaan sokeri, kaurahiutaleet ja mausteet. Ripottele seos piirakan päälle.
  Paista 200-asteisessa uunissa n. 20 minuuttia.

27. syyskuuta 2011

Leivon, leivon (lässähtänyttä) leipää....

Leivon, leivon leipäsiä.... Tuo lastenloru on tullut taas tutuksi tässä viime kuukausien aikana. Ehkä sen jatkuva hokeminen oli yksi syy pakonomaiseen tarpeeseen leipoa tänään leipää. Tai olisin mä leiponut varmaan muutenkin. Sitten kun kuvittelee, että kaapista löytyy enemmän juttusia kuin siellä oikeasti onkaan, niin lopputulos ei ole aina sitä mitä pitäisi. Ja kun kuvitelmiin lisätään vielä väsynyt, kömpelö leipuri, niin hyvä tulee. Tai siis hyvä tuli, jos ulkonäköä ei huomioida. Leivästä tuli jättikokoinen ja lässähtänyt, mutta onneksi maku oli kohdillaan :) Varsinkin valkosipulituorejuuston kanssa tuo oli ihan jees.

Leipään siis olisi pitänyt tulla desin verran aurinkokuivattuja tomaatteja, mutta laitoin vain puolet. En viitsinyt uutta purkkia avata muutaman tomaatin tähden. Olin ihan varma, että auringonkukansiemeniä on vaikka kuinka, mutta niitä löytyi vajaa puoli desiä. Kuvittelin, että kaapista löytyneet pinjansiemenet riittäisi korvaamaan puuttuvan osan, mutta eihän niitäkään ollut tarpeeksi. Eli näiden lisäksi laitoin taikinaan vielä kurpitsansiemeniä. Kun niitä auringonkukansiemeniä olisi pitänyt laittaa vielä pinnallekin, niin ne korvasin sinisillä unikonsiemenillä. Tuosta tuli siis varsinainen sekametelisiemenleipä.

Tänään ruokana piti olla jauheliha-makaronipataa, mutta vajavaisen kauppalistan takia puolet aineksista on edelleen kaupassa. Näitä sattuu. Kun talosta löytyy aina sipulia ja makaronia (ja pari muutakin juttua), niin pata vaihtui perinteiseen nyppysoosiin ja makaroniin. Niin tavisruokaa kuin olla ja voi. Ja hyvää.

Parasta päivän ruokajutuissa oli ehdottomasti rakkahan ystävän kanssa vietetty kakunsuunnitteluhetkinen. Uusi jalkapallokakku odottaa tulemistaan. Jännittää, että mitä siitä tulee. Tuo kakun koristelu tuottaa vielä päänvaivaa, mutta uskon, että ratkaisu löytyi. Se, että toimiiko tuo idea, jää nähtäväksi. Tosi toimiin päästään siis perjantaina. Tuskin maltan olla kirjoittamatta aiheesta sitten lisää :)

Tässä vielä tuon leivän alkuperäinen ohje, joka on lähtöisin... yllätys, yllätys.... Pirkka-lehdestä. Oon näköjään yhden, jos toisenkin ohjeen niistä lehdistä vuosien varrella kirjoittanut muistiin. Leivästä pitäisi tulla 20 viipaletta, mutta kyllä tuosta mun leivästä tuli isompi. Se oli melkein normi pellin kokoinen.

Auringonkehräleipä

5dl vettä
1dl aurinkokuivattuja tomaatteja
1pss kuivahiivaa
1,5tl suolaa
3rkl vaaleaa siirappia
1dl auringonkukansiemeniä
4dl kaurahiutaleita
n.8dl hiivaleipäjauhoja
0,5dl tomaattitölkin öljyä
Päälle:
2rkl sokeria
2rkl vettä
auringonkukansiemeniä

  Leikkaa (tai saksi) tomaatit pieniksi kuutioiksi. Lämmitä vesi 42-asteiseksi. Sekoita veteen suola, siirappi, desiin jauhoja sekoitettu kuivahiiva, tomaattikuutiot, siemenet ja hiutaleet.
  Lisää jauhoja samalla vatkaten. Jatka alustamalla loput jauhot taikinaan. Lisää öljy ja vaivaa se tasaisesti taikinaan. Alusta taikina sileäksi pöydällä. Nosta taikina takaisin kulhoon ja anna kohota lämpimässä paikassa kaksinkertaiseksi.
  Jaa kohonnut taikina kahtia ja vaivaa puoliskat sileäksi pöydällä. Leivo kumpikin tasaiseksi, n. 60cm pitkäksi säikeeksi. Kierrä säikeet löysästi yhteen ja käännä ympyräksi tai rinkeleiksi. Nosta leipä leivinpaperin päälle uunipellille ja anna kohota liinalla peitettynä lämpimässä paikassa.
  Leikkaa halutessasi rinkelin jokaisesta ulkokierteestä vinosti "säde". Kiehauta vesi ja sokeri ja voitele leipäseoksella. Ripottele päälle auringonkukansiemeniä.
  Paista leipää 200-asteessa uunin alatasolla n. 25 minuuttia. Anna leivän jäähtyä liinan alla.

26. syyskuuta 2011

Helppojen ruokien päivä

En ymmärrä, miksi maanantait tuntuu olevan aina sekavia ja raskaita. Vaikka eihän nämä päivät poikkea millään tavalla muista päivistä. Ainakaan mulla. Mutta senpä vuoksi maanantaisin on kiva päästä helpolla ruokien suhteen. Tämän päivän helppousruokiin kuului ihan vaan kanakeittoa ja kerroskiisseliä. Pitäähän keittopäivinä olla jälkiruokaa. Tai siis ainakin silloin, jos kokin tekee mieli jotain hyvää.

Tuo keitto ei tytölle aiheuttanut mitään suunnattomia riemunkiljahduksia. Hän kun ei keitoista tykkää. Mutta mun mielestä se oli hyvää. Ja etenkin helppoa. Toimii siis oikein hyvin maanantairuokana. Mulla lorahti tuohon keittoon vahingossa kaksi ruokalusikallista sitruunamehua. Luetun ymmärtäminen näköjään taas hukassa :) Ohje on lähtöisin Yhteishyvä-lehdestä.

Keltainen broilerikeitto

300g maustamatonta broilerin tai kalkkunan fileesuikaleita tai fileepihviä paloina
öljyä
0,5tl kurkumaa
1mm currya
1mm chiliä
250g pakastekasvissuikaleita
2 kanaliemikuutiota
5dl vettä
2dl pakasteherneitä
4dl kookosmaitoa
2tl sitruunamehua
suolaa tarvittaessa

  Ruskista broilerisuikaleet kevyesti öljytilkassa kattilassa. Laita mausteet sekaan ja kypsennä vielä hetki. Lisää vesi, liemikuutiot sekä jäiset kasvissuikaleet. Keitä noin 5 minuuttia. Lisää jäiset herneet, kookosmaito ja sitruunamehu. Kiehauta ja lisää suolaa tarvittaessa. 


Jälkiruoankin suhteen halusin päästä helpolla. Siksipä oli taas kiisselipäivä. Tänään tein kerroskiisseliä, jossa toinen kerros maistui mustaherukalle ja toinen valkosuklaalle. Kiisseli ei todellakaan ollut mitenkään makeaa ja suklaata olisi voinut olla paljon enemmän. Tässä on käytetty leivontasuklaata, mutta miksei tavallinenkin kävisi. Luulen, että tuo leivontasuklaa vaan sulaa helpommin tuohon maitokiisseliin. Mutta haittaisiko se, vaikka kiisselissä olisikin suklaapaloja? Tämän ohjeen oon napannut jostain Pirkka-lehdestä.

Mustaherukka-valkosuklaakiisseli

Mehukiisseli:
1dl mustaherukkamehutiivistettä
4dl vettä
2,5rkl perunajauhoja
1rkl sokeria
Valkosuklaa-maitokiisseli:
75g valkoista leivontasuklaata
5dl maitoa
2.5rkl perunajauhoja
Pinnalle:
25g valkoista leivontasuklaata

  Mittaa mehukiisselin ainekset kattilaan. Sekoita hyvin ja kuumenna koko ajan sekoittaen, kunnes kiisseli pulpahtaa ja sakeutuu. Nosta kattila kylmään vesihauteeseen jäähtymään tai kaada kiisseli toiseen astiaan. Kannattaa ripottella pikkaisen sokeria pinnalle.
  Rouhi suklaa veitsellä. Valmista maitokiisseli samalla tavoin kuin mehukiisseli. Lisää suklaarouhe valmiiseen kiisseliin.
  Kaada kiisseliä kerroksittain laseihin tai jälkiruokamaljoihin aloittaen maitokiisselillä. Koristele valkosuklaalla.

Minä en ainakaan saanut laitettua maitokiisseliä enää mehukiisselin päälle. Maitokiisseli upposi siihen mehukiisseliin.

24. syyskuuta 2011

Mmmmm... mustikkaa!

Päivän ehdottomasti parhaan makunautinnon tarjosi kyllä pullotusvuorossa ollut mustikkalikööri! Pitihän sitä tilkkanen maistaa ja on se kyllä hyvää. Yksi parhaimmista likööreistä, mitä ollaan tehty. Ja väri on uskomattoman kaunis. Vielä muutama viikko sitten liköörissä oli voimakas alkoholin haju, mutta nyt sekin oli laimentunut. Vähän vätkää tuo vielä on, mutta uskoisin muutaman viikon pullossa auttavan vielä siihenkin. Jos sitä malttaa vaan niin kauaa säilöä :)



Tänään ollaan muutenkin aherrettu keittiössä. Saatiin keitettyä useampi pullollinen päärynämehua ja päärynälikööriäkin laitettiin muhimaan. Sen lisäksi tehtiin vielä iso klöntti kebabia. Tietää siis, mitä lähipäivinä syödään. Tällä kertaa tuo kebab ei vaan onnistunut niin hyvin kuin viimeksi. Taisin vaivata taikinaa liian vähän tai sitten tuo meidän uuni taas temppuili. Siinä kun ei tahdo lämmöt enää nousta siihen, mihin pitäisi. Kebabista pitäisi tulla sellaista kiinteää, mutta tällä kertaa tuo jäi aavistuksen murekemaiseksi.

Kebabin kanssa tein vielä perunasuikaleita uunissa. Suikaloin n. 450g kuorittuja perunoita, sekoitin joukkoon 3rkl öljyä, teelusikallisen suolaa ja paprikajauhetta ja pari teelusikallista sipulijauhetta. Uunissa matalassa vuoassa annoin olla 30min. 225-asteessa. Ja maustaa voi tietysti makunsa mukaan.

Kebab

2kg naudan jauhelihaa
90g aromisuolaa
0,5dl mustapippurirouhetta

Sekoita jauhelihan joukkoon mausteet. Vaivaa taikinaa hyvin. Muotoile napakaksi murekkeeksi ja kääri tiiviisti folioon. Paista 100-asteisessa uunissa 4 tuntia. Anna vetäytyä uunista ottamisen jälkeen. Pitkän paistoajan ja alhaisen paistolämpötilan ansiosta tästä tulee oikean kebabin kaltaista.Mausteiden määrä saattaa kuulostaa hurjalta, mutta kannattaa noita mausteita vaan laittaa kunnolla.

23. syyskuuta 2011

Vadelmaglögiä lämmikkeeksi

Kiitos ihanan syysflunssan, kokkailusta sai tänään huolehtia läheisen lounasravintolan kokki. Ei sen puoleen, hyvät ruoat saatiin. Se onkin ainoa paikka, jossa näillä kulmilla tiedän käytettävän kokolihahampurilaisissa oikeita pihvejä.

Sen verran sain tänään aikaiseksi, että flunssalääkkeeksi ja lämmikkeeksi keitin nokon vadelmaglögiä. Ja tietenkin sekaan piti lorauttaa tilkka vadelmalikööriä. Makeaa, lämmintä ja hyvää. Ehkä nuo pöpöt sai edes vähän kyytiä.

Tein taas tuosta ohjeesta vain puolet ja siitä tuli kaksi isoa mukillista.

Vaniljainen vadelmaglögi

400g pakastevadelmia
1 vaniljatanko
5dl vettä
1dl sokeria
5dl valkoviiniä
vadelmalikööriä jos haluaa

  Halkaise vaniljatanko ja kaavi siemenet erikseen. Laita jäiset vadelmat, vaniljatanko ja -siemenet kattilaan. Kaada vesi päälle ja keitä n. 10 minuuttia. Lisää sokeri ja jatka keittämistä vielä viitisen minuuttia.
  Siivilöi liemi. Kaada liemi takaisin kattilaan, lisää valkoviini ja kuumenna. Terästä halutessasi :)


Tämä siis tältä erää. Jos kuntoa huomenna piisaa, niin sitten onkin vuorossa mehun keittoa puuhellalla sekä päärynäliköörin ja kebabin tekoa. Tiedossa siis erittäin lämmin tupa :)

22. syyskuuta 2011

Hunajakakkua ja kurkkujen säilöntää

Hieman harmittaa, kun en kauheasti tänä kesänä ehtinyt noihin säilöntäpuuhiin. Osan marjoista keitin mehuksi ja osa meni tietenkin likööreiksi, mutta kaikki hillot ja sen sellaiset jäi tekemättä. Viikonlopun suunnitelmissa on kyllä keittää vielä omena-päärynämehua ja laittaa uusi satsi päärynälikööriä muhimaan. Pakkohan tuota likööriä on tehdä lisää, kun kerran joka paikassa kaupitellaan päärynöitä puoli ilman. Sentään sain tänään tehtyä tuollaisen koe-erän tulisesti maustettuja kurkkuja. Mielenkiinnolla odotan, millaisia ne on. Huomasinpa vaan taas, että väsyneenä yksinkertaistenkin ohjeiden seuraaminen voi olla erittäin haasteellista. Hieman meni soveltamiseksi ja säätämiseksi, mutta ei haittaa.

Tässä siis alkuperäinen ohje. Itse tein vain puolikkaan annoksen näin ens alkuun. Ja puolikkaalla annoksella sai kaksi pienehköä tölkkiä täyteen.

Tuliset maustekurkut

1kg avomaankurkkuja
10 valkosipulinkynttä viipaloituna
reilu pala tuoretta inkivääriä
1 chili
1rkl kokonaisia mustapippureita
Säilöntäliemi
6-7dl vettä
3dl väkiviinaetikkaa
3dl sokeria
1rkl suolaa

  Pese kurkut ja liota niitä muutama tunti puhtaassa vedessä. Viipaloi kuoritut valkosipulinkynnet ja inkivääri. Viipaloi chili. Viipaloi kurkut ja laita kurkkuviipaleet kerroksittain hyvin pestyihin lasipurkkeihin.
  Kiehauta kattilassa vesi, etikka, valkosipulinkynnet, inkivääri, chili ja mustapippurit. Kaada kuuma seos kurkkujen päälle.
  Sulje purkit tiiviisti ja säilytä ne kylmässä ja pimeässä.


Mä taidan olla kyllä vähän hassu, kun mun mielestä on kamalaa heittää mitään ruokia roskiin. Jos jääkaappiin jää jotain jämiä muusta ruoanlaitosta, niin mun on ihan pakko käyttää ne johonkin. Vaikka sitten varta vasten etsiä joku ohje, mihin kyseisen elintarvikkeen saisi käytettyä. Tänään vuorossa oli kiltin lähikauppiaan lahjoittama maustamaton jogurtti. Löysin helpon kuivakakun ohjeen, jota vähän sovelsin. Itse en oo kakkua vielä maistanut, mutta kuulemma on ihan hyvää. Ja ainahan nuo kuivakakut paranee vanhetessaan.

Joku kurja oli vaan piilottanut mun lempparikakkuvuoan :/ Se on sellainen miehen mummavainaan perintövuoka. Huomenna taidan kääntää kaapit ylösalaisin, että sen löydän. Tykkään siitä vuoasta ihan hirmuisesti.

Hunajakakku

2 munaa
2dl maustamatonta jogurttia
1-2rkl juoksevaa hunajaa
200g voita sulatettuna
2dl sokeria
5dl vehnäjauhoja
2tl kanelia
1tl vaniljasokeria
1tl soodaa

  Voitele ja korppujauhota vuoka. Mantelirouhekin saattaisi toimia. Sekoita munat, jogurtti, hunaja sekä sokeri mutta älä vatkaa. Sulata voi ja lisää taikinaan. Sekoita kuivat aineet keskenän ja kaada taikinan joukkoon varovasti sekoittaen. Paista 175 asteessa n. 1h tai kunnes kakku on kypsä. Kumoa kakku hieman jäähtyneenä ja ripottele tomusokeria pinnalle.

20. syyskuuta 2011

Persikat rahkassa ja tomaattimuffinsseja

Tänään jatkui taas "hävitetään jääkaapista jämät"-kokkailu. Samalla sain vähän noita säilykkeitäkin hävitettyä. Kermatilkka pääsi persikkarahkan jatkoksi ja juustoraasteen ja raejuuston loput tomaattimuffinsseihin. Nuo rahkat on helppoja ja nopeita välipaloja. Ja tyttökin tykkää :) Tänään rahkasta tuli vaan turhan makeaa, kiitos sokeriliemessä lilluneiden persikoiden. Edelleen ihmettelen, miten kyseinen säilyke on meille päätynyt. Mutta se siitä säilykkeestä. Sen verran täytyy myöntää, että vieläkään mikään itse tehty rahka ei vedä vertoja sille äidin tekemälle mansikkarahkalle, jota muksuna sai.

Rahkaa varten vatkasin desin vispikermaa kovaksi vaahdoksi. Kermaa olisi kyllä saanut olla enemmänkin. Sitten sekoitin maitorahkan, kermavaahdon, sokerit sekä kuutioidut ja valutetut säilykepersikat keskenään. Muutaman säilykepersikan viipaleen jätin koristeeksi. Hetki kylmässä ja rahka oli valmis.


Noihin suolaisiin muffinsseihin tykästyin jokunen vuosi sitten. Turhan harvoin vaan tulee tuollaisia tehtyä. Nuo tomaattimuffinssit on ihan hyviä, tosin suolaa olisi mun mielestä saanut olla hieman enemmän. Mutta makuasia tuokin. Sopivat hyvin tarjottavaksi niin iltapalana kuin juhlapöydässäkin. Tämän ohjeen oon joskus löytänyt Yhteishyvä-lehdestä.

Tomaattimuffinssit

(12kpl)

 3dl vehnäjauhoja
1dl kaurahiutaleita
2tl leivinjauhetta
0,5-1tl suolaa (itse laittaisin jatkossa tuon teelusikallisen)
2 kananmunaa
2dl kermaviiliä
0,5dl öljyä
Täyte:
1 kananmuna
2dl raejuustoa
1dl juustoraastetta
0,5 punasipulia
10 viipaletta aurinkokuivattuja tomaatteja
1dl tuoretta basilikaa tai 1-2rkl kuivattua
Päälle:
6 viipaletta aurinkokuivattuja tomaatteja
pala punasipulia

  Sekoita vehnäjauhot, kaurahiutaleet, leivinjauhe ja suola kulhossa. Sekoita toisessa kulhossa munan joukkoon kermaviili ja öljy. Lisää munaseos jauhojen joukkoon ja sekoita tasaiseksi. Kuutioi aurinkokuivatut tomaatit ja punasipuli. Sekoita täytteen ainekset keskenään ja lisää puolet täytteestä taikinan joukkoon. Tuoreen basilikan korvasin reilulla ruokalusikallisella kuivattua. 
  Annostele taikina voidelluihin muffinssipellin koloihin. Nosta loppu täyte muffinssien päälle ja paina vielä koristeeksi aurinkokuivattuja tomaatteja ja sipuliviipaleita. Paista 200 asteessa noin 30 minuuttia.



Nyt taidan olla ansainnut kupposen teetä ja muffinssin :)

19. syyskuuta 2011

Värikästä kasviksista

Jääkaapissa jo reilun viikon kummitellut punajuuripussin loppu pääsi tänään hyötykäyttöön. Kun kerran leipä oli vähissä ja punajuurista piti päästä eroon, niin leivoin sitten punajuurisämpylöitä. Kun kerran porkkanaa voi raastaa sämpylään, niin miksi ei sitten punajuurta. Ainakin taikina oli nätin väristä. Ja kyllä nuo sämpylätkin on ihan ok. Varsinkin jos punajuuresta tykkää. Mielessä kävi, että jos olisi leiponut vielä niitä porkkanasämpylöitäkin, niin olisi saanut aikaiseksi aika iloisen värisen leipäkorin.

Vieläkään en tiedä, mitä päivän ruoasta ajattelisin. Viikon kasvisruokana oli siis kasvisgumbo. Paras määritelma tälle ruoalle voisi olla "eksoottinen". Ehkä tuohonkin ruokaan tottuisi, jos sitä söisi enemmän. Ruoassa hyvää oli se sopiva tulisuus, outoa taas tuo bataattien tuoma makeus. Jään siis edelleen pohtimaan, tykkäsinkö ruoasta vai en.

Punajuurisämpylät

5 (vajaa 200g) pientä tuoretta punajuurta
2dl vettä
1dl maitoa
1pss kuivahiivaa
1rkl siirappia
1tl Herbes de Provencea
9-10dl hiivaleipäjauhoja
50g voita tai margariinia
Voiteluun:
kananmunaa
Pinnalle:
seesaminsiemeniä

  Raasta kuoritut punajuuret hienolla terällä. Lämmitä vesi-maitoseos 42-asteiseksi ja lisää joukkoon pieneen jauhomäärään sekoitettu kuivahiiva, suola, siirappi, yrttiseos sekä punajuuriraaste. Alusta taikinaan jauhot ja lopuksi pehmeä rasva. Taikina saa jäädä aika pehmeäksi. Anna taikinan kohota liinalla peitettynä lämpimässä paikassa hyvin peitettynä.
  Jaa taikina n. 15 palaan ja pyörittele sämpylöiksi. Anna sämpylöiden kohota pellillä leivinpaperin päällä ja liinalla peitettynä. Voitele kohonneet sämpylät munalla ja ripottele seesaminsiemeniä päälle.
  Paista 225 asteessa uunin keskitasossa n. 12min. tai kunnes sämpylät ovat kypsiä.




Kasvisgumbo

2 valkosipulinkynttä
2 pientä punaista chiliä
1 bataatti
3 tomaattia
2 maissintähkää
1tlk valkoisia papuja tomaattikastikkeessa
0,5dl chilikastiketta
1rkl hunajaa
1dl vettä
2tl suolaa
oreganoa

  Hienonna valkosipulinkynnet. Halkaise chilit, poista siemenet ja hienonna. Paloittele kuorittu bataatti kuutioiksi. Paloittele tomaatit ja poista niistä siemenet. Leikkaa maissit noin sentin paksuisiksi viipaleiksi.
  Sekoita keskenään valkosipuli, chili, pavut kastikkeineen, chilikastike, sokeri, vesi, suola ja oregano. Pane baatatit ja tomaatit uunivuoan pohjalle. Levitä maissiviipaleet päälle. Kaada papuseos kasvisten päälle.
  Kypsennä vuokaa uunissa 200 asteessa, kunnes bataatit ovat kypsiä. Meidän uunilla meni reilu tunti.

16. syyskuuta 2011

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita

Jälleen kerran sain hyvän muistutuksen siitä, miksi varsinkin wokkiruokia tehdessä kannattaa esivalmistelut hoitaa huolella ja hyvissä ajoin. Eikä kannata luottaa siihen, että voin ruokaa laittaessa pilkkoa osan raaka-aineista, tyhjätä tiskikoneen, keittää riisiä ja hoitaa vauvaa. Siitä sen kummemmin tarinoimatta voin kertoa, että välillä meinasi tulla kiire. Eikä kuuman öljyn sekaan roiskuva riisin keitinvesi välttämättä tee hyvää. Mutta tästäkin selvittiin.

Hurja laatuero raaka-aineissa tuli taas esiin. Ruoka on meillä sellainen asia, mihin yritetään panostaa ja sen vuoksi pyritään valitsemaan niitä aineksia missä hinta-laatusuhde on kohdillaan. Esimerkiksi soijissa on valtavia eroja. Virheostoksena tarttui aasialaisesta kaupasta mukaan mustaa soijaa, jonka maku ei juuri houkuttele. Harmiksemme meidän suosikkisoijaa ei paikallisista kaupoista enää saa, siksi uusi suosikki on vielä hakusessa. Just tuon soijan laatu- ja makuerot kyllä huomaa ruoissa. Varsinkin tämän päiväiseen sapuskaan tuo väärä soija toi kenkun "tunkkaisen" maun. Harmi sinänsä, sillä muuten ruoka oli ihan ok.

Paahdettuja pähkinöitä ja broileria

600g broilerin maustamatonta fileepihviä
maapähkinäöljyä
2 pientä punaista chiliä
chilijauhetta
1rkl valkosipulimurskaa
pala purjoa
1-2 sipulia
150g sokeriherneenpalkoja
125g cashewpähkinöitä
1rkl kalakastiketta
1rkl ruokosokeria
2rkl vaaleaa soijaa
1rkl tummaa soijaa
2rkl limemehua

  Paahda ensin cashewpähkinät kuivalla pannulla. Suikaloi broileri n. sentin paksuisiksi suikaleiksi. Hienonna chili, poista siemenet halutessasi. Suikaloi purjo ja hienonna sipuli.
  Kuumenna öljyä wokpannussa ja ruskista kanapalat kahdessa erässä kuumalla pannulla. Mitä kuumempi pannu, sen parempi lopputulos. Kaada lopuksi kaikki kanapalat pannuun, lisää joukkoon hienonnettu chili, chilijauhe ja valkosipulimurska. Sekoittele ja kaada kanapalat lautaselle.
  Pyyhi wokpannu talouspaperilla. Lisää öljyä ja kuumenna. Lisää öljyyn hienonnettu sipuli, purjo ja sokeriherneet. Sokeriherneenpalot voi halutessaan leikata kahteen kolmeen palaan. Paista pari minuuttia. Lisää pannuun kanapalat ja pähkinät. Mausta kalakastikkeella, ruokosokerilla, soijilla ja limemehulla. Soijaa kannattaa ja voi lisäillä oman maun mukaan. Itse lisäsin vielä chilisoijaa. 
  Tarjoa riisin kanssa.

15. syyskuuta 2011

Jääkaappiargeologiaa

On se kumma, miten paljon meidän jääkaappiin, pakastimeen ja "kuivaruokakaappiin" kertyy kaikkea kummallista. Kukahan niitä sapuskoja noihin kaappeihin oikein kantaa?!? Välillä on tosin mielenkiintoista tehdä omo-ruokaa. Siis otetaan mitä on. Tässä vuosien varrella on syöty todella hyvinkin ihan vaan pengastamalla ja hyödyntämällä vaikkapa pakastimen sisältöä.

Tänään innostuttiin tytön kanssa tuhoamaan piakkoin parasta ennen-päiväyksensä saavuttava tortillapaketti. Kun iltapalaksi ei viitsitty tortilloja tehdä, niin keksittiin sitten tehdä quesadilloja ja pinjan- ja kurpitsansiemenillä päällystettyä tortillalastuja. Jääkaapista olisi löytynyt vaikka mitä täytevaihtoehtoja, mutta päädyttiin tekemään kolme erilaista versiota. Yhteen tuli täytteeksi tonnikalaa, ohuita sipulirenkaita ja juustoa. Toiseen laitettiin kinkkua, juustoa ja paholaisen hilloa. Viimeinen sai täytteekseen sulatejuustoa, sipulirenkaita ja paholaisen hilloa.

Nuo on helppoja ja nopeita tehdä ja tosiaan täytteeksi voi laittaa mitä mieleen juolahtaa. Esimerkiksi pesto kera kinkun ja juuston toimii oikein hyvin. Eli laita haluamaasi täytettä tortillan toiselle puoliskolle. Käännä toinen puoli täytteen päälle, että saat puolikuun muotoisen quesadillan. Paista quesadillaa kuivalla, kuumalla pannulla, kunnes paistopinta on kauniin ruskea. Käännä ja paista toinen puoli. Kovin kauaa näitä ei kannata pannulla pitää.

Siemenillä päällystetyt tortillat tehtiin voitelemalla tortillan pinta kananmunalla ja ripoteltiin siemeniä pinnalle. Annoin ensin olla 175-asteisessa uunissa n. 7 minuuttia ja vielä pari minuuttia 200 asteessa. Tuo 175 asteen lämpötila tuntui olevan liian matala. Ehkä paistaminen esim. 200 asteessa lyhyemmän ajan toimisi paremmin. Leikkasin tortillat heti kuumina lohkoiksi. Nämä olisivat kaivanneet jotain dippiä kaverikseen, sillä olivat vähän kuivia. Juustodippi tai guacamole voisi toimia. Kaapista löytyi tällä kertaa vain salsaa ja se peitti vähän turhankin paljon siementen makua. Tätä siis kehitellään ja mietitään vielä :)


14. syyskuuta 2011

Lihapullissa maistuu rakuuna ja valkosipuli

Aina välillä yritän keksiä lihapulliin eri mausteita sen tavanomaisen, joskin hyväksi havaitun, grillimausteen tilalle. On mukamas niin helppoa tarttua aina siihen samaan maustepurkkiin. Mutta jos ei koskaan kokeile mitään uutta, niin saattaa jäädä jostain tosi hyvästä paitsi. Tänään lihapulliin pääsi sitten rakuunaa ja valkosipulia. Mustapippuria ja suolaa unohtamatta. Tosin osan suolasta korvasin kuullotetun sipulin sekaan lorautetulla häränlihafondilla. Korppujauhotkin jäi näistä lihapullista pois ja tilalle laitoin ranskanleipää. Ihan varta vasten menin ranskanleivän ostamaan, kolmannen kerran viiden vuoden aikana. Ei siis yleensä kuulu mun ruokaostoksiin. Vaikka kyllähän tuohon taikinaan kävisi muutkin vaaleat leivät, ei sen puoleen :)

Lihapullien seuraksi tein muusia. Muuten ihan perusmuusi, mutta valmiin muusin sekaan laitoin reilusti paahdettua sipulia. Toimii muusissa ihan hyvin. Tai ainakin meillä tuo kelpaa. Ja taas kerran löytyi ruoka, jossa käytän vain ja ainoastaan aitoa voita ja kunnon maitoa. 

Meillä lihapullat on todella nopeasti katoava luonnonvara. Osa katoaa heti paiston jälkeen ennen kastikkeeseen pääsyä. Siksi teen kerralla isoja määriä ja lihapullia syödään sitten parina päivänä peräkkäin. Ja jos lihapullia sattuu jäämään, niin niistä saa oikein hyvää täytettä patonkeihin.

Lihapullat

750g jauhelihaa
4 pientä sipulia
2tl valkosipulimurskaa
tilkka vettä
öljyä
n. 3rkl lihafondia
3 viipaletta ranskanleipää
vajaa desi ruokakermaa
1 kananmuna
2-3rkl rakuunaa
mustapippuria
suolaa
Kastike:
vettä
0,5-1 lihaliemikuutio
vehnäjauhoja
ruokakermaa

  Hienonna sipulit pieneksi silpuksi ja kuullota hetki öljyssä kuumalla pannulla. Lisää vajaa puoli desiä vettä. Mausta lihafondilla ja valkosipulimurskalla. Anna hautua muutaman minuutin. Vettä ei kannata laittaa kovin paljoa, ettei taikinasta tule vetistä.
  Murenna leipä pieneksi kulhon pohjalle ja kaada joukkoon sen verran kermaa, että saa sopivan tahnan. Anna turvota hetken. Lisää leipäseoksen joukkoon jauheliha, sipuliseos, kananmuna ja mausteet. Sekoita nopeasti taikinaksi ja anna maustua puolisen tuntia. Paista taikinasta pieniä lihapullia öljyssä pannulla.
  Kastiketta varten kiehauta sopiva määrä vettä (itse laitoin reilu 3dl) lihapullapannulla. Murenna liemikuutio joukkoon. Suurusta vesitilkkaan sekoitetuilla vehnäjauhoilla. Anna kiehua muutaman minuutin. Lisää lihapullataikinasta yli jääneet kermat kastikkeeseen. Kaada lihapullat kastikkeeseen ja kuumenna vielä hetki.
  Mausteita kannattaa lisäillä oman maun mukaan. Hyvää perussapuskaa :)

13. syyskuuta 2011

Kun ulkonäkö pettää

Tänään oli taas viikon kasvisruoka- ja keittopäivä. Saipahan hoidettua molemmat samalla kertaa niin saa loppuviikon syödä tuhdimpaa sapuskaa. Eipä tuolla mulle ole niin suurta merkitystä, mutta kasvava muksu ja raskasta työtä tekevä ukko kaivannee jotain muutakin kuin pelkkää soppaa.

Tänään kokeiluvuoron sai sieni-porkkanakeitto. En taas lukenut ohjetta kokonaan ennen ruokalistan laatimista, joten mielikuva ruoasta oli jotain muuta kuin mitä sitten sain aikaiseksi. Jotenkin ajattelin, että keitto olisi sosekeittoa. Homma ei alkanut kovin lupaavasti, sillä keittoon tarkoitetut tuoreet herkkusienet oli jotain muuta kuin tuoreita. Se rasiallinen pääsi suoraan roskiin :/ Onneksi kaapista löytyy aina tölkillinen tai kaksi herkkusieniä. Eihän ne tuoreille sienille vedä vertoja, mutta menettelee hätätapauksissa. Keittoa tehdessä olin hyvin epäileväinen lopputuloksen suhteen ja vähän väliä suunnittelin karkaavani pizzalle. Kävely vesisateessa lähimpään pizzapaikkaan ei kuitenkaan houkutellut, joten urhoollisesti tein keiton loppuun. Ja onneksi tein! Keitto oli ihan hyvää, vaikkei näyttänytkään oikein miltään. Ulkonäkö siis petti tällä kertaa. Mutta sen verran kevyttä tavaraa tuo on, että sopisi paremmin alkukeitoksi tai kevyeksi lounaaksi.

Sieni-porkkanakeitto

200g tuoreita herkkusieniä tai tölkki säilöttyjä herkkusieniä
2rkl margariinia
2 pientä sipulia
3(n.250g) porkkanaa
3rkl vehnäjauhoja
10dl vettä
1 kasvisliemikuutio
0,5tl mustapippuria
1tl kirveliä
suolaa maun mukaan
1tlk ranskankermaa
1-2rkl kuivattua persiljaa

  Sulata rasva kattilassa ja kaada sienet joukkoon. Hienonna sipulit ja kuutioi porkkanat pieniksi kuutioiksi. Lisää sipulit ja porkkanat sienten joukkoon. Anna kasvisten kypsyä muutama minuutti. Lisää jauhot kattilaan. Lisää vettä vähän kerrallaan. Murenna joukkoon kasvisliemikuutio. Sekoita keitto tasaiseksi ja mausta pippurilla, kirvelillä ja suolalla. Anna hautua kypsäksi miedolla lämmöllä. Lisää lopuksi ranskankerma ja persilja. Kuumenna, mutta älä enää keitä. Tarjoa hyvän leivän kanssa.

12. syyskuuta 2011

Hupsis....

Tämä oli taas niitä päiviä, että olisi ollut parempi pysytellä kaukana keittiöstä. Salaatin teko ei mennyt ihan putkeen. Ajatuksena oli tänään kokeilla sitä riisi-vuohenjuustosalaattia, joka oli tarkoitus tehdä jo viime viikolla. Alku meni ihan lupaavasti ja muistin kerrankin laittaa riisin ajoissa marinoitumaan. Muutenkin sain salaatin melkein kokonaan ja kunnialla tarjoiluastiaan saakka.

Mutta sitten se juusto! Ensinnäkään en ole mikään suuri vuohenjuustofani, mutta se on kanssa sellainen juttu, jota haluaisin oppia syömään. Salaatin päälle olisi pitänyt ohjeen mukaan laittaa kuumassa öljyssä paistettuja vuohenjuustopaloja. Ensin unohdin itteni kokonaan tietokoneelle, kun olin laittanut öljyn pannulle kuumenemaan. Onneksi muistin öljyn ajoissa, sillä kärystä päätellen se olisi hetkenä minä hyvänsä saattanut syttyä palamaan. No, hetki tuvan tuuletusta ja uusi yritys. Juusto oli ilmeisesti ihan vääränlaista, sillä kauniisti ruskistuneiden juustopalojen sijaan sain sellaisen epämääräisen juustoklöntin :/ Ei siis sitten laitettu juustoa salaattiin. Mutta, tuo salaatti oli kyllä hyvää noinkin. Eli ei tässä kovin suurta vahinkoa päässyt käymään. Tämä kärykin tästä varmasti pian häviää :)


Tässä tämä ohje, jos joku haluaa kokeilla. Yhtään en muista mistä lehdestä olen ohjeen löytänyt. Itse korvasin riisi&moniviljan riisi&kauraseoksella, kun sitä sattui kaapista löytymään. Ja tein tällä kertaa vain puolikkaan annoksen.

Riisi-vuohenjuustosalaatti

1litra vettä
1tl suolaa
2dl riisi&moniviljaa
Marinadi riisille:
0,5dl rypsiöljyä
2rkl hunaja-omenaviinietikkaa
1rkl juoksevaa hunajaa
0,5rkl sinappia
0,75tl suolaa
1 valkosipulinkynsi murskattuna tai valmista valkosipulimurskaa
Salaatti:
125g kirsikkatomaatteja
100g kurkkua
1dl purjosuikaleita
1 ruukku tammenlehväsalaattia
100g kypsytettyä vuohenjuustoa
rouhittua mustapippuria
basilikaa
Paistamiseen:
rypsiöljyä

  Keitä riisiseos pakkauksen ohjeen mukaan. Huuhtele kylmällä vedellä ja valuta. Sekoita marinadin ainekset keskenään ja lisää riisin joukkoon. Anna maustua jääkaapissa 2-3 tuntia.
  Sekoita suikaloitu purjo ja kurkku marinoituneen riisin joukkoon. Laita salaatinlehdet laakealle vadille. Kaada riisiseos ja halkaistut tomaait salaatin päälle.
  Leikkaa vuohenjuusto sentin viipaleiksi ja paista nopeasti kuumassa öljyssä molemmin puolin. Nosta juusto salaatin päälle. Rouhi päälle mustapippuria ja koristele basilikanlehdillä.

11. syyskuuta 2011

Palloilijalle kakkua ja kriikunat likööriksi

Jalkapalloturnauksesta selvitty. Kummasti tuo turnaus vaati kestävyyttä aikuisiltakin, saati sitten muksuilta. Reippaan jalkapalloilijan iloksi leivoin sitten suklaa-kirsikkakakun ja naamioin sen jalkapalloksi sokerimassalla. Kakun ohje on muuten lähtöisin Pirkka-lehdestä. Kakku ei mun mielestä ollut kovin kummoinen, vaikka muu sakki siitä tykkäsikin. Sain siitä kuitenkin jatkoidean jotain toista kakkua varten. Eli ei ihan turha kokeilu. Tuo kakkupohja oli jotenkin raskasta sorttia tavalliseen sokerikakkupohjaan verrattuna. Ehkä tuo kakku on huomenna vähän parempaa, kun saa vielä yön yli mehevöityä.

Uuden kakkuvuoan käyttö vaatii vielä hieman opettelua. Kun tuo vuoka on tuollainen puolikas pallo, niin kakku on keskeltä aikalailla paksumpi. Siksi kypsyminen vaati hurjasti aikaa. Kakkupohja näytti aluksi olemattomalta, mutta kun kakun täytti, niin tuli siitä ihan hyvän kokoinen. Sain muuten idean tuon kakkuvuoan hyödyntämiseen. Tuolla saisi tehtyä hienoja kilpikonna- tai kypäräkakkuja :)

Mun kakusta tuli hieman lässähtäneen jalkapallon näköinen, mutta ei se haittaa :) Päällinen piti tehdä hieman kiireellä ennen tytön kotiutumista. Ja kun samalla sai pitää seuraa tuolle vauvalle, niin tässä on lopputulos. Kakun ympärille olisi voinut tehdä ruohoa tai jotain sokerimassasta tai marsipaanista, mutta nyt sille ei ollut aikaa. Seuraavalla kerralla teen päällisenkin hieman toisin. Oon kovasti tykästynyt tuolla sokerimassalla leikkimiseen. Tosin oon koristellut sillä vasta kaksi kakkua eli harjoitusta tarvitaan runsaasti!

Suklaa-kirsikkakakku

150g voita
3dl sokeria
3 kananmunaa
4,5dl vehnäjauhoja
1dl kaakaojauhetta
2tl leivinjauhetta
1tl vaniljasokeria
2dl appelsiinitäysmehua
Kostutus:
1,5dl appelsiinitäysmehua
2rkl rommia, konjakkia tai appelsiinimehua
Täyte ja kuorrutus:
300g kirsikkahilloa
100g taloussuklaata
2,5dl vaahtoutuvaa vaniljakastiketta
Koristeeksi:
1pss(70g) kuivattuja kirsikoita
1tlk(90g) punaisia kirsikoita sokeriliemessä
0,5dl mantelilastuja

  Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää munat yksitellen voimakkaasti vatkaten. Sekoita keskenään kuivat aineet ja lisää jauhoseos siivilän läpi taikinaan vuorotellen mehun kanssa.
  Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun kakkuvuokaan (3l). Paista 175-asteisessa uunissa alimmalla tasolla 45-50min. Kumoa kakku hieman jäähtyneenä.
  Sulata suklaa miedolla lämmöllä kattilassa tai mikrossa. Vatkaa vaniljakastike vaahdoksi. Sekoita joukkoon juokseva suklaa. Älä anna suklaan jäähtyä liikaa!
  Leikkaa kakku kolmeen osaan. Kostuta pohjalevy, levitä päälle puolet hillosta ja kolmasosa täytteestä. Laita toinen kakkulevy päälle, kostuta ja täytä samoin. Nosta kansilevy päälle, kostuta se ja levitä kakun päälle ja reunoille loput suklaamoussesta. Anna kakun mehevöityä jääkaapissa vähintään 2 tuntia, mieluiten yön yli. Koristele.
  Itse laitoin hyvin ohuen kerroksen moussea kakun päälle ja moussen päälle laitoin sitten tuon sokerimassan. Tuo suklaamousse on hyvää sellaisenaankin :)

Niin ja asiasta aivan toiseen. Kriikunat ovat kypsyneet! Ihanaa! Ja isäntä kävi niitä hakemassa muutaman litran. Iso kiitos veljelleni ja vaimollensa jälleen kerran! Nyt taidan mennä isännän avuksi likööriä valmistamaan. Kirjoittelen kriikunaliköörin ohjeen tuonne "Likööritehtailua"-sivulle pikimmiten, kunhan vaan saadaan ensin kriikunat lillumaan kirkkaaseen :)

9. syyskuuta 2011

Tarjolla tänään punajuuripastaa

Yleensä yritän viikon ruokalistaan sisällyttää myös yhden kasvisruoan. Tosin aika usein pääsen siitä livahtamaan tavalla tai toisella. Tämä sai alkunsa siitä, kun tyttö oli yhdessä vaiheessa vakaasti sitä mieltä, että syö vain kasviksia. Nakit ja makkarat laskettiin tietenkin kuuluvaksi kasvisravintoon. Vieläkään neiti ei syö kokolihaa (paitsi lehtipihvejä), mutta muuten menee jo joitakin liha-, kana- ja kalaruokia. Tosin on edelleen ruokansa suhteen erittäin tarkka eli mitkään valmiit kanasuikaleet ei kelpaa. Jos saisi päättää, niin eläisi kukkakaalilla ja perunalla.

Tämän viikon kasvisruoaksi valikoitui punajuuripasta. Edelleen kun tykkään hyödyntää syksyn kasvissatoa mahdollisimman paljon niin siksi päädyin punajuureen. Muutenkin oon tuota ohjetta pyöritellyt, että pitäisi kokeilla. Kuulosti niin hyvältä ja hyvää ja ennen kaikkea helppoa ruokaa tuo olikin! Ja vaihtelua saa kokeilemalla eri tuorejuustoja. Kastikkeen kanssa keitin pinaatti-tuorepastaa. Jälkikäteen tuli mieleen, että tuon kauniin punaisen kastikkeen kanssa olisi visuaalisesti sopinut musta tagliatelle. Ehkä ensi kerralla sitten :)

Punajuuripasta

n.600g tuoretta punajuurta
1 iso sipuli
öljyä
suolaa
pippuria
2-3dl vettä
200g tuorejuustoa
tuoretta basilikaa
Päälle:
raastettua parmesaania

  Suikaloi kuoritut punajuuret. Lohko sipuli. Kuullota sipulilohkoja ja punajuuria hetki öljyssä, mausta suolalla ja pippurilla ja kaada vesi joukkoon. Anna hautua miedolla lämmöllä kannen alla n.20 minuuttia. Sekoita tuorejuusto sekaan ja ripottele päälle hienonnettua basilikaa. Anna hautua vielä hetki. Tarjoa pastan kanssa ja ripottele päälle parmesaania.

Itse unohdin parmesaanin kauppaan ja basilikaa en lähtenyt pihan perältä hakemaan, kiitos kunnon vesisateen. Mutta hyvää tuo ruoka oli ilman niitäkin. Tuorejuustona mulla oli yrtti-mustapippurituorejuusto, joka sopi kastikkeeseen ihan hyvin. Mutta kannattaa kyllä kokeilla muitakin juustovaihtoehtoja.


Eilen maisteltiin taas manteli- ja hasselpähkinälikööriä. Vielä ei ollut niiden pullottamisen aika. Tosin tällä maistelutahdilla pullotettavaa saattaa jäädä vähänlaisesti... Molemmat kaipaa vielä tilkkasen lisää sokerilientä ja hasselpähkinäliköörin sekaan lisättiin puolikas vaniljatanko. Tuumailtiin, että se saattaisi sopia tuohon likööriin kuin nenä päähän.

Edelleen malttamattomana odottelen kriikunasadon kypsymistä. Eilen taas kyselin kriikunoiden tilannetta, mutta vielä ei ole niiden aika. Malttia siis vaaditaan. Eikä ne taida kypsyä yhtään sen nopeammin, vaikka kuinka hokisin, että joko joko joko.... Hieman pitää muistella, miten tuo kriikunalikööri viimeksi tehtiin, mutta eiköhän se ohje muistu mieleen kun sen aika on. Viimeksikin likööri tehtiin aikalailla soveltamalla. Kirjoittelen sen ohjeen sitten tänne, kunhan vaan saadaan likööri aluillensa ja ohje palautettua mieleen.

Nyt meneekin viikonloppu jännittäessä tytön jalkapalloturnausta. Syödään siis mitä ehditään. Sunnuntaina ajattelin yllättää neitokaisen jalkapallokakulla. Saan samalla testailla mun uutta hienoa jalkapallokakkuvuokaa :)

8. syyskuuta 2011

Häkeltävää soppaa

Kun viikon ruokalista laahaa taas jäljessä, niin tänään oli vuorossa tuo Tom kha gai eli mausteinen broileri-kookoskeitto. Tässä ruoassa aivan uusia tuttavuuksia olivat sitruunaruohotahna ja galangaltahna. Sitruunaruohoa olisi voinut käyttää tuoreenakin ja galangalia lastuina, mutta en usko, että moisia ihan heti paikallisista marketeista löytyisi. Tai sitruunaruohoa muistan joskus nähneeni kaupiteltavan. Helpompi oli siis tyytyä valmiisiin tahnoihin, niin välttyi ylenpalttiselta juoksemiselta. Pakkohan niitä tahnoja oli maistaa, enkä oikein vieläkään tiedä mitä niistä ajattelisi. Mausteina isommassa keitossa ehkä ihan ok, sellaisenaan.. no hmmm... Sen verran täytyy myöntää, että ennen tätä en ollut kuullutkaan mistään galangalista. Mutta nyt siis sain selville, että se on inkivääriä muistuttava juuri, josta valmistettua maustetta käytetään yleisesti Aasiassa. Korjatkaa, jos olen väärässä!

Keitto oli ensin häkeltävää. Mitä enemmän sitä söi, sen paremmalta ja tulisemmalta se maistui. Hiipivää hulluutta siis. Tulisuuteen ei tietenkään vaikuttanut mitenkään lautaselle lorautettu chiliöljy ja chilisoija (en tosin tiedä, miksi tuo on chilisoijaa, kun valmistamisessa ei ole käytetty yhtään chiliä...). Keiton kanssa tarjottiin riisiä, enkä kyllä tiedä miten ruoka olisi oikeaoppisesti pitänyt syödä. Siksipä laitoin aina lusikalla riisiä sopan sekaan. Pääasia kuitenkin, että maha tuli täyteen. Muotoseikoista viis!

Tom kha gai

6dl kanalientä
6dl kookosmaitoa
4 kaffirlimetinlehteä (tai sopivasti valmiiksi hienonnettuja lehtiä)
400g broilerin rintafileetä viipaloituna (itse laitoin broilerin pintamaustettuja sisäfileepaloja)
100g siitakesieniä
1rkl valkosipulitahnaa (laitoin murskaa)
3 sitruunaruohoa pilkottuna TAI 2rkl sitruunaruohotahnaa
8 lastua galangalia TAI 2rkl galangaltahnaa
4rkl limetin mehua
4rkl kalakastiketta
muutama pieni punainen chili
chiliöljyä
Koristeeksi:
tuoretta korianteria (itse en laittanut)
Lisäksi:
keitettyä jasminriisiä

Kiehauta kanaliemi ja kookosmaito. Jos käytät kokonaisia kaffirlimelehtiä, poista kova keskiosa. Itse laitoin pari teelusikallista kuivattuja lehtiä. Lisää keittoon broileri, halkaistut sienet, valkosipuli, sitruunaruoho, galangal sekä limetinlehdet ja hauduta, kunnes broileri on kypsää. Itse annoin olla viitisentoista minuuttia. Mausta kalakastikkeella, limettimehulla, chilisuikaleilla ja chiliöljyllä. Chileistä poistin osan siemenistä, osan jätin. Mutta makuasia tämäkin. Koristele halutessasi korianterilla ja chilisuikaleilla. Tarjoa riisin kera. Lautaselle lisäilin sitten vielä chiliöljyä ja chilisoijaa mausteeksi.

7. syyskuuta 2011

Stressipullaa

Pullien leipominen on mitä parhainta stressinpoistopuuhaa. Taikina saa kunnolla kyytiä, kun purkaa kaiken kiukun, stressin ja kenkutuksen siihen taikinaan ja sen vaivaamiseen. Tänään stressi oli taas sitä luokkaa, että oli aika leipoa pullaa. Tavallisesti leivon voisilmäpullia tai suklaapullia, mutta tänään ajattelin kokeilla jotain muuta. Kun kaapista kerran löytyi vaniljakastikejauhetta, niin leivoin sitten vaniljasilmäpullia.

Taikina tässä ohjeessa oli vähän hassu, mutta kaikkea pitää kokeilla. Edelleen olen perinteisen pullataikinan kannalla. Tosin näitä pullia en ole vielä maistanut, joten katsotaan sitten myöhemmin perunko puheeni. En muista, mistä tämän pullaohjeen oon löytäny, mutta netistä tämä ohje löytyy aika monesta paikkaa.


Vaniljasilmäpullat

50g hiivaa (tai 2pss kuivahiivaa)
100g voita
3dl maitoa
0,5tl suolaa
1dl sokeria (tai vaaleaa siirappia)
2tl kardemummaa
n.9dl vehnäjauhoja
Täyte:
1pss vaniljakastikejauhetta
2,5dl maitoa
Voiteluun:
1 muna
Koristeluun:
50g voita
1,5dl sokeria

  Murenna hiiva astiaan. Sulata rasva kattilassa miedolla lämmöllä. Lisää maito ja lämmitä seos kädenlämpöiseksi. Kaada lämmin neste hiivan sekaan ja anna hiivan liueta nesteeseen.
  Itse käytin hiivan tilalla kuivahiivaa, kun kaapista ei muuta löytynyt. Sulatin rasvan edellisen ohjeen mukaan, lisäsin maidon ja lämmitin nesteen n. 42. asteiseksi. Sekoitin kuivahiivan n. puoleen desiin jauhoja ja kaadoin seoksen kulhoon. Päälle kaadoin lämpimän nesteen. Sitten jatkoinkin alkuperäisen ohjeen mukaan eli...
  Lisää suola, sokeri tai siirappi ja kardemumma. Mittaa jauhot ilmavasti litran mitalla ja lisää ne nesteeseen. Vaivaa taikinaa n. 8 minuuttia, kunnes siitä tulee notkeaa ja se irtoaa astian reunoista. Anna nousta liinan alla kaksinkertaiseksi eli vähintään 30 minuuttia.
  Kaada taikina jauhotetulle pöydälle. Lisää jauhoja tarvittaessa ja vaivaa taikina tasaiseksi. Tosin liikaakaan ei kannata jauhoja laittaa, ettei taikinasta tule kovaa ja pullista kuivia.
  Jaa taikina kahteen osaan. Leivo pötköiksi ja jaa paloiksi. Ohjeen mukaan taikinasta pitäisi tulla 24 pullaa, mutta itse tein vähän suurempia eli sain taikinasta 14 pullaa. Pyörittele palat pulliksi ja anna kohota leivinpaperin päällä vielä puolisen tuntia.
  Kuumenna uuni 250 asteeseen. Valmista vaniljatäyte pakkauksen ohjeen mukaan, mutta käytä vain 2,5dl maitoa. Kaada täyte pursottimeen. (Tai käytä lusikkaa.) Tee kuoppa jokaisen pullan keskelle ja voitele pullat munalla. Jätä kuopat voitelematta. Täytä pullat vaniljatäytteellä. Saa laittaa reilusti täytettä.
  Paista pullia uunin keskiosassa n. 5-10 minuuttia. Kannattaa seurata koko ajan, sillä pullat paistuvat todella nopeasti! Anna pullien jäähtyä ritilällä liinan alla. Voitele pullat paistamisen jälkeen voisulalla ja kasta sokeriin.

Itse käytän kaikkiin leipomuksiin aitoa voita. Maku on oleellisesti parempi kuin margariineilla leivotuissa. Ainakin mun mielestä. Ja kun harvoin pullaa tai muuta hyväskää syö, niin ei se voi haittaa.

Kuulemma nuo pullat on hyviä. Heti piti testauttaa, kun kävi vieraita. Ja kaiketi nuo jäivät pullista henkiin, ainakin kotiväki hengittää vielä :) Jospa sitä itsekin uskaltaisi mennä ottamaan kupposen kahvia ja pullan tai pari.

6. syyskuuta 2011

Kalastajanvuokaa ja mustikkavispipuuroa

Herttileijaa! Kerrankin löytyi ruoka, jossa sain muulle perheelle syötettyä kalaa! Nuo muut kun eivät kauheasti kalojen kanssa kaveeraa. Tyttökin söi nurisematta, joka on jo pienoinen ihme. Periaatteessa ruoka oli perunamuusia, valkokastiketta ja seitiä. Tosin hieman eri tavalla tarjottuna. Ohje on todennäköisesti lähtöisin Pirkka-lehdestä.

Ruokaan tarvitaan 400g seitiä, suolaa, mustapippuria ja sitruunamehua. Valkokastikkeeseen tulee 30g voita, 3rkl vehnäjauhoja, 4dl maitoa, ruokalusikallinen sinappia, 4 keitettyä kananmunaa sekä ripaus suolaa ja jauhettua maustepippuria. Muusiin laitoin n. 500g perunaa, 1,5dl maitoa, nokareen margariinia ja ripauksen suolaa.

Ensin tein muusin. Perunoiden kiehuessa paloittelin kohmeisen sein noin viiteen tai kuuteen palaan ja laitoin pienehköön uunivuokaan. Kalapalojen päälle ripottelin suolaa ja mustapippuria ja lorautin tilkkasen sitruunamehua. Alkuperäisessä ohjeessa käytettiin valkopippuria, mutta kun se ei kuulu lempimausteisiini, niin korvasin sen mustapippurilla. Esikypsensin kalapaloja 200-asteissa uunissa n. 10 minuuttia.

Valkokastikkeen tein normaalisti sulattamalla rasvan kattilassa ja lisäsin siihen vehnäjauhot. Annoin jauhojen hieman kypsyä ja lisäsin maitoa vähän kerrallaan. Kastikkeen annoin kiehua muutaman minuutin ja maustoin sen jälkeen suolalla, maustepippurilla ja sinapilla. Lopuksi lisäsin hienonnetut kananmunat. Tuo maustepippuri ja sinappi toimi niin hyvin tuossa valkokastikkeessa, että sitä voisi tarjota ihan sellaisenaankin.

Kalojen kypsyttyä tuon hetkisen, lisäsin kalojen päälle kastikkeen ja muusin. Uunissa annoin olla vielä reilut 30 minuuttia, kunnes pinta oli kivan ruskea. Kannattaa kokeilla! Tytön toiveena oli, että muusia olisi saanut olla enemmänkin :)


Illalla tein vielä ison kattilallisen mustikkavispipuuroa. Saipahan taas pikkuisen lisää tilaa pakastimeen. Tykkään tehdä vispipuuroja eri marjoista. Varsinkin punaiset karviaiset toimii! Tästä mustikkapuurosta tuli ehkä pikkasen liian makeaa, mutta kyllä se syötyä tulee. Luulisin ainakin :)

Vispipuuroa varten kiehautin litran vettä ja n. 4-5 desiä mustikkaa. Rasiassa taisi olla n. 250 grammaa. Yleensä en ole kauhean tarkka marjojen määrästä, vaan laitan jonkun sopivan rasiallisen. Kiehuvaan liemeen vispasin 2 desiä tummia mannasuurimoita ja reilu puoli desiä sokeria. Annoin puuron kiehua kymmenisen minuuttia. Puuron jäähdytin vesialtaassa, kun muuten tuon jäähtymiseen menee ikuisuus. Sitten vain vatkataan sähkövatkaimella kuohkeaksi.

Periaatteessahan nuo marjat voisi siivilöidä pois kiehauttamisen jälkeen, mutta itse jätän aina kuoret ja muut puuroon. Keittäessä ja viimeistään vatkatessa ne menee niin pieneksi, ettei niitä huomaa. Ja jos jotain jää, niin onpahan puurossa jotain purtavaakin :)

5. syyskuuta 2011

Kahvifanin kiisseli

Tänään väki säästyi vielä kalaruoalta eilisen ison kiinalaisen sapuskasatsin ansiosta. Välillä on kiva luovuttaa keittiö ja kokkausvuoro miehelle ja mielenkiinnolla odottaa, mitä saa syödäkseen. Tai kyllähän tuo aina kysyy mikä kelpais. Tähän asti ruoat ovat kelvanneet vallan mainiosti, eli kokonaan mun ei oo tarvinnut keittiötä vallata. Eilen ja tänään saatiin siis herkullista paistettua porsasta ja kasviksia riisin kera. Kuulemma muutaman kerran mies katsoi ohjetta keittokirjasta, mutta pääasiassa teki ruoan soveltaen. Ja hyväähän tuo oli. Se mitä ruoasta tunnistin, oli hyvin pieneksi silputut, marinoidut porsaan sisäfileepalat, porkkanasuikaleet, herkkusienet, herne-maissi-paprika ja purjo. Marinadi sisälsi punaviiniä, soijaa, ruokosokeria, riisiviiniä ja maizenaa sekä mausteina valkosipulimurskaa, chiliä, china-mausteseosta ja punapippuria. Tämä kaikki paistettiin kahdessa erässä (siis ensin lihat, sitten kasvikset) kuumassa vokkipannussa pähkinäöljyssä. Ja palan painikkeeksi punaviiniä, tietenkin :) 


Aika usein tulee tehtyä välipalaksi tai jälkiruoaksi erilaisia kiisseleitä. Aina ei jaksa marjakiisseleitä syödä, joten tänään tein jälkiruoaksi kahvikiisseliä. Ja päälle maitosuklaata raastettuna. Ihanan pehmeää ja hyvää! Tosin kahvi olisi saanut maistua enemmän. Jatkossa siis vahvempaa kahvia, kiitos! 

Kiisseliä varten kaadoin kattilaan 2dl vaniljalla maustettua vahvaa kahvia, 2dl kevytkermaa, 3dl maitoa, 4,5rkl maizenaa, 2rkl kaakaojauhetta ja 0,5dl sokeria. Maizenaa olisi saanut olla vähän enemmän! Kuumensin kiisselin kiehuvaksi koko ajan sekoitellen ja annoin kiehua miedolla lämmöllä pari minuuttia. Valmiin kiisselin maustoin vielä ruokalusikallisella vaniljasokeria. Kiisselin kaadoin kulhoon ja päälle ripottelin vielä vähän sokeria. Kiisseli ei ole mitenkään makeaa, joten huoletta voi raastaa suklaata päälle. Suklaa sopii tämän kiisselin kanssa erinomaisesti. Ensin haaveilin niistä kahvipavun näköisistä irtokarkeista, mutta laiskuus iski, enkä jaksanut kävellä lähikauppaan. Piti siis tyytyä siihen mitä kaapista sattui löytymään.

3. syyskuuta 2011

Roskaruokapäivä

Taas meni tämän päivän menu uusiksi ajanpuutteen vuoksi. Suunnitelmat kunnon makumatkasta Amerikkaan jäi tällä kertaa väliin. Sopivaa sapuskaa ei vaan löytynyt. Ei sellaista, jota olisi jaksanut tai ehtinyt väsätä. Mutta kirjoista löytyi kyllä niin herkullisia juustokakku- ja pecanpähkinäkakkuohjeita, että niitä on aivan pakko kokeilla pikapuolin. Tosin täytyy kyllä tyytyä tekemään pikkukakkuja tai pyytää apujoukkoja kakkujen tuhoamiseen. Kovin montaa juustokakkua ei meidänkään perhe saa tuhottua.

Kun ideat sapuskoihin oli tänään vähissä, päädyin tekemään kunnon kääpiöpurilaisia. Näitä hampurilaisia olen tehnyt hyvällä menestyksellä viimeiset parikymmentä vuotta. Enkä vieläkään ole oppinut, että joskus vähempikin piisaisi. Näillä saa helposti hankittua kunnon ähkyn. Seuraksi tein coleslaw-salaattia ja krokettiperunoita. Aikamoinen kaloripommi, mutta hyvää!

Kääpiöpurilaiset
 (4kpl)

4 sämpylää
400-500g jauhelihaa
4 kananmunaa
öljyä
4 viipaletta cheddarjuustoa
suolaa
pippuria
2 tomaattia
pala kurkkua
2 sipulia
salaattia
ketsuppia
sinappia
majoneesia

Yleensä teen yhden hampurilaisen kerrallaan, niin jokainen saa lämpimän hampurilaisen syödäksensä. 

Huuhtele salaatinlehdet, viipaloi kurkku ja tomaatti ja leikkaa sipulit renkaiksi. Kuullota puolet sipulirenkaista öljyssä. Jaa jauheliha neljään osaan ja taputtele ohuiksi pihveiksi. Kuumenna öljy pannussa ja laita pannuun sämpylän alapuoli, yksi pihvi ja kananmuna. Kannattaa siis käyttää mahdollisimman isoa pannua. Kun käännät pihvin, mausta paistettu puoli suolalla ja mustapippurilla. Käännä myös sämpylä kertaalleen. Kananmunan voi maustaa esim. suolalla, pippurilla ja chilijauheella. Nosta hieman ruskistunut sämpylän alapuoliska lautaselle ja nosta sämpylän kansiosa paistumaan. Käännä pihvi ja mausta toinenkin puoli. Nosta paistunut pihvi sämpylälle ja laita juustoviipale päälle. Tämän päälle voi nostaa kuuman kananmunan, niin juusto sulaa mukavasti. Sitten vain väliin salaattia, tomaattia, kurkkua, tuoreita ja kuullotettuja sipulirenkaita ja mausteita oman maun mukaan.

Joskus innostun tekemään hampurilaisten kastikkeeksi chili- tai valkosipulimajoneesia. Eli maustan vain majoneesin joko valkosipulimurskalla tai chilijauheella. Kannattaa tehdä majoneesi hyvissä ajoin ja antaa maustua kannellisessa rasiassa jääkaapissa.



Tämän hampurilaisen salaisuus on tuossa pihvissä ja paistetussa sämpylässä. Sämpylän pinnasta saa ihanan rapean öljyssä paistamalla. Eikä tuo pihvi kaipaa mausteeksi muuta kuin suolaa ja pippuria. Tässä tapauksessa yksinkertainen on hyvää!

Coleslaw:n ohjeen nappasin vanhasta Ruutukokki-keittokirjasta. Salaatin kastiketta varten sekoitin desiin majoneesia ruokalusikallisen valkoviinietikkaa, 0,5tl sinappijauhetta, ripauksen suolaa ja pippuria. Majoneesin voi korvata kermaviilillä. Annoin kastikkeen maustua jääkaapissa salaatin valmistamisen ajan. Salaattia varten suikaloin 200g kaalta ja raastoin yhden porkkanan ja palan kurkkua karkeaksi raasteeksi. Kurkkuraasteesta puristin enimpiä nesteitä pois. Lisäksi leikkasin yhden varsisellerin varren ohuiksi viipaleiksi ja silppusin hieman persiljaa. Sitten vain salaattiainekset ja kastike sekaisin ja salaatti hetkeksi kylmään maustumaan. 

2. syyskuuta 2011

Voihan vatukka!

Näitä likööriasioita tuumaillessa ja omia orastavia karhunvatukkapuskia katsellessa juolahti mieleen karhunvatukkalikööri. Kauppareissun yhteydessä isäntä kävi moista Alkosta kysymässä, että saisi ensin kokeilla tuota likööriä tehdastekoisena. Mutta kas kummaa, eihän sellaista pitkäripaisesta löytynyt. Iltasella yritettiin etsiä tietoa netistä, mutta ei löytynyt kuin yksi firma, joka sitä valmistaa! Saattaahan niitä toki olla muitakin jossain päin maailmaa, mutta Suomesta karhunvatukkalikööriä ei saa :/ Täytyy siis tehdä tuota likööriä itse. Tosin tuo liköörikokeilu jää ensi vuoteen, ellei anopilta löydy muutamaa desiä karhunvatukkaa.

Kirsikatkin ovat tänä vuonna olleet hakusassa. Tarkoituksena oli tehdä tilkka kirsikkalikööriä, mutta kotimaisia kirsikoita ei täältä löydy. Joko täytyy tyytyä ulkolaisiin tai odotella muutama vuosi, jos nuo meidän kirsikkapuut vaikka saisivat joskus jotain aikaiseksi. Sen varaan en kyllä kovin paljoa laskisi. Mutta kuulemani mukaan kriikunasato on kypsymässä hyvää kyytiä, eli saa tässä vielä ainakin yhden herkullisen liköörisatsin muhimaan. Kivaa :)

Kuvassa tummimmasta lähtien myötäpäivään; kriikunalikööri, vadelmalikööri, mansikkalikööri, luumulikööri ja päärynälikööri.

Joskus noita liköörejä on hyvä maistellakin, niin tietää mitä on tekemässä. Tänään maisteluvuoroon pääsi kriikuna-, vadelma-, luumu-, mansikka- ja päärynälikööri. Eihän noita paljoa voi kerralla juoda, kun ovat niin makeita. Mutta siitä vähästäkin tulee hyvä mieli (ja tahmaiset hampaat). Kriikunalikööristä tulee mieleen liköörikonvehdit, luumulikööristä joulu ja luumukiisseli, mansikasta kesä ja mansikkahillo ja päärynästä metrilaku. Tuo päärynäliköörin tuoma mielleyhtymä hieman hymyilyttää. Viimevuotinen vadelmalikööri jäi hieman liian tiukaksi, mutta kyllä siitä vadelman aromit löytää ja on se vaan niin hyvää! Hyviä (ja vaarallisia) kesäjuomia näistä saa lisäämällä saksalaisen kauppaketjun hiilihapotettua lähdevettä. Ja paljon jäitä :)

1. syyskuuta 2011

Suolaista sadepäivän ratoksi

Ihan ensiksi täytyy iloita kahdesta pikkuruisesta kulhosta, jotka löysin paikallisesta Honkkarista. Niitä ei vaan voinut jättää sinne hyllyyn. Vaikka noita kippoja ja kappoja taitaa löytyä toinen tuolta kaapista.


Tällaiset sateiset, syksyiset päivät on mukava käyttää leipomiseen. En vaan tiedä koska sitä alkais uskoa, ettei nuo valmiit piiraspohjat ole mua varten. Ajattelin päästä helpolla ja tehdä tonnikalapiiraan valmista pohjaa käyttäen. Onhan ne pohjat ihan ok ja helppoja käyttää, mutta silti. Kun ei siinä olisi kova homma tehdä sitä pohjaa itsekään. no, täytteeksi piirakkaan laitoin öljyssä kuullotettua purjoa, tonnikalapaloja öljyssä, kuivattua tilliä ja tomaattiviipaleita. Se, mikä tässä ohjeessa oli positiivista oli tuo munamaito. Desi maitoa kiehautettiin ja siihen sulatettiin 100g sulatejuustoa. Seoksen annettiin jäähtyä hieman ja joukkoon sekoitettiin kaksi kananmunaa. Mausteeksi oreganoa, suolaa ja pippuria. Ja vielä piiraan päälle paljon juustoraastetta! Uunissa 225-asteessa n. 30 minuuttia. Tosin en tarkkaa aikaa tiedä, kauanko ehti uunissa olla, kun unohdin hieman itseni netin ihmeelliseen maailmaan. Munakellon hälytys jäi taas kuulematta.

Tuota munamaitoa ajattelin kokeilla joissain muissakin piiraissa. Oli se sen verran hyvää! Mielessä pyörii jo oikein sipulinen piiras. Kokeilun arvoisia versioita tuosta piiraasta voisi olla myös kinkku-purjo-paprikatäytteinen piiras tai sieni-sipulipiiras. Muitakin ideoita kuunnellaan! Tosin noita tehdessä taidan jättää valmispohjat kaupan pakastealtaaseen.


Viikonlopun ruokasuunnitelmatkin alkoivat hahmottua. Kun meillä ei juurikaan ole mahdollista matkustella, niin ollaan tavattu tehdä aina ajoittain makumatkoja ympäri maapallon. Yleensä tyttö saa valita maan osoittamalla karttakirjasta jotain maata. Silmät kiinni tietenkin ;) Joskus toki kuuntelen toisten toiveitakin. Tällä kertaa tyttö toivoi makumatkaa Amerikkaan. Hieman täytynee vielä tarkentaa, mihin päin suunnataan. Vaihtoehtoja kun taitaa olla aika runsaasti :)