6. kesäkuuta 2014

Mukiin menevä mukisuklaakakku

Niin se taitaa olla, ettei urheilija tervettä päivää näe. Tyttö oli hiljalleen päässyt takaisin treeneihin ja peleihin koko kevään jatkuneen jalkapallo + leuka -episodin jälkeen, mutta mutta.... Eilen ehti olla pelissä kymmenisen minuuttia, kun vastustaja onnistui sovittamaan polvensa maalivahtina olleen tyttöni pääkoppaan. Leuat sai taas kerran osuman, eikä tyttö saanut kunnolla suuta auki. Ei muuta kuin tyttö autoon ja terveyskeskuksen päivystykseen. Meiltä ei kukaan ollut peliä katsomassa, mutta onneksi yhden joukkuelaisen äiti toimi ystävällisesti kuskina ja matkalta hälyttivät meidät paikalle. Leuoille ei onneksi isompaa vahinkoa tullut, mutta lievän aivotärähdyksen tyttö sai. Tällä tietoa jää viikonlopun turnauksesta ainakin lauantain pelit väliin ja sunnuntaikin on vähän epävarmaa. Puolikuntoista lasta ei viitsi peleihin laittaa, etenkään kun kyseessä ei ole tärkeät piirisarjapelit. Oikeasti alan harkitsemaan tuolle muksulle kypärää peleihin, sillä iskut saisivat jo hiljalleen riittää. Välillä tuntuu, että jopa junnutasolla maalivahdit ovat melko vapaata riistaa ja päälle tullaan surutta, vaikka pallo olisi tiukasti maalivahdin käsissä. Siinä kohtaa ei maalivahtiin enää kosketa! Eikä tähän tunnuta oikein puuttuvan ainakaan tuomareiden taholta. Valmentajien roolista en tiedä, sillä en tiedä millaisia puhutteluja pelaajat kentän laidalla tai pelien jälkeen saavat. Ja käyttäähän se maalivahtina toimiva Cech'kin kypärää, joten miksei se olisi sallittua muillakin?

Toipilasta piristääkseni tein tytölle pikaisen mukikakun. Ohjetta en kauaa ehtinyt metsästellä, mutta eipä sille ollut tarvettakaan, kun Suussasulavaa rakkautta-blogista löytyi nopeasti sopivalta kuulostanut ja hyväksi kehuttu resepti. Koska mikrojen tehoissa on suunnattomasti eroja, kypsensin kakkua vähän kerrallaan ja tehoja oli 450w. Kakun jätin aavistuksen raa'aksi, jolloin tuntui, että kakussa olisi suklaakastike mukana. Itse taikina maistui täysin samalle kuin äitini aikoinaan valmisjauheesta tekemä suklaavanukas. Pikkulikasta se vanukas oli uskomattoman hyvää! Visuaalisestihan tämä kakku ei ole mikään kaunokainen, mutta maku ja helppous saa unohtamaan moiset pikkuseikat.




Suklainen mukikakku
(1ann.)

4rkl vehnäjauhoja
4rkl sokeria
3rkl kaakaojauhetta
3rkl maitoa
1rkl öljyä
1 muna
1/4tl suolaa
1/4tl leivinjauhetta

  Sekoita kaikki ainekset kulhossa ja kaada taikina mikron kestävään, suureen mukiin. Laita mikroon ja kypsennä ensin 50 sekuntia. Tarkista koostumus ja jatka kypsentämistä 50 sekuntia. Jos kakku ei ole vielä kypsä, jatka kypsentämistä 20-30 sekuntia kerrallaan. Oma kakkuni oli mikrossa yhteensä 3 minuuttia. Mikron teho paistettaessa oli 450w. Kakku saa jäädä hieman raa'aksi, jolloin se on pehmeää ja mehevää. 





10 kommenttia:

  1. Eikun oikein hyvältähän tämä näyttää, suklainen herkkuannos <3
    Todella harmi tyttäresi puolesta noi loukkaantumiset! On ollut kyllä epäonnea mukana nyt teillä. Paranemisia kovasti!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) On neidillä ollut kyllä uskomattoman huono tuuri. Tuntuu, että koko alkuvuosi on mennyt sairastellessa. Ensin oli polvi, sitten leuat ja nyt pää.

      Poista
  2. Kuulostaa vähän samalta tuo toiminta kuin jääkiekon puolellakin; ennen ei tehdä mitään, ennen ku jotain sattuu oikeesti pahasti!! Tuomarien ja valmentajien pitäs kuitenki tuossa vaiheessa opettaa se, että vastustajia kuuluu myös kunnioittaa, eikä yrittää vahingoittaa tahallaan. Tosin vahinkoja sattuu, ja tapahtumaa näkemättömänä paha sanoa että onko ollut tahallinen vai tahaton.
    Mutta mitä on kuullut ystäviltä joiden lapset pelaa jalkapalloa & jääkiekkoa, niin katsomot on kuulemma täynnä niitä hulluja vanhempia jotka ihan surutta siellä huutaa "tapa se, tapa se" jne jne.... Kaukana se reilu urheilumeinkinki.
    Tsemppiä Emmalle, kyllä se siitä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No huh! Melkoista touhua vanhemmilta :/ Jos oikein muistan, niin täällä oli aikoinaan keskustelua vanhempien huonosta käyttäytymisestä pesiskentän reunalla. Pitäisi aikuisten ihmisten ymmärtää, että me toimitaan muksuille esimerkkinä ja käytöksen pitäisi olla sitä tasoa.

      Vaikea tosiaan tuomita, kun ei ole itse tilannetta nähnyt, mutta sen verran kuulin, että samainen tyttö oli juossut päin myös varamaalivahtia, vaikka pelitilanne oli ollut jo ohi. Jotenkin tuntuu, että pieni hyvien pelitapojen kertaus voisi olla paikallaan.

      Poista
  3. Voi kääk mikä säkä sillä on :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö :/ Ihan uskomaton. Mitähän seuraavaksi?

      Poista
  4. Pikaisia paranemisia sinne <3 Tidän niin tuon, mitä jalitsu tuo tullessaan. Kolmen futarin kanssa elellessä, saa jännittää mitä seuraavaksi? Juuri poka oli magneettikuvissa, kun polivi meni :( Jaksuja sinne ja toivottavasti suklaa sekä halit parantavat tytön pian taas pelikuntoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Löytyikö pojan polvesta jotain? Neitihän oli kanssa magneettikuvissa polvesta vuoden vaihteen tienoilla, kun polvi kipeytyi aina treeneissä. Vaarallista tuo jalkapalloilu, mutta eipä noita muksuja taida saada kentältä poiskaan :)

      Poista
  5. Voimia urheilijan äidille ja pikaista paranemista tytölle! Olen itse jalkapalloilijan ja jääkiekkoilijan äiti, joten TODELLAKIN tiedän mistä puhut, meillä on tämän tästä eletty raskaita aikoja noiden loukkaantumisten kanssa. Mä olen noiden kokemusten takia aina vähän sydän syrjälläni. Jos ei ole itse oltu paikalla, se kamala puhelinsoitto on tullut niin usein. Tuo mukikakku näyttää herkullisesta, pitäis varmaan kokeilla joskus. Omalta kohdaltani toivon, että juhannus tulis tavallisen äkkiä, että tuo meidän terassi- ja pihaprojekti tulisi valmiiksi, ehtis vaikka bloggaamaan välillä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, eiköhän tuo tyttö tuosta jossain vaiheessa toivu. Vielä on pää kipeä, mutta ainakin jaksoi jo lähteä kavereiden luo. Tähän saakka on lähinnä maannut. Ei taida urheilevien lasten äitien osa olla helppo, kun aina saa pelätä niitä kolhuja. Toisaalta, ehkä nekin sitten jollain tapaa vahvistavat, niin pahalta kuin se itsestä tuntuukin.

      Mukikakku sai meillä niin suuren suosion, että oon joutunut tekemään niitä melkoisesti. Ja opinpa samalla, että mukin täytyy olla oikeasti iso ja että kypsymistä on syytä vahtia silmä kovana. Yksi nimittäin kuohui iloisesti yli mukin reunan ja sotku oli melkoinen. Mutta se vähä mikä mukiin jäi, oli oikein hyvää :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...