Sähkökitara, hyvää makua ja kavereita

Lauantaiaamuna kello herätti epäinhimillisen aikaisin, mutta kun syy oli hyvä, niin kummasti sitä sai pään ylös tyynystä. Pikaisesti kuppi kahvia kitusiin ja pikkumies  mummolaan, jonka jälkeen hypättiin ukon kanssa junaan suuntana Helsinki. Menomatka sujui varsin leppoisissa tunnelmissa ja fiilistä paransi entisestään junan harvinaisen mukava henkilökunta. Leppoisa, hyvällä huumorilla varustettu konduktööri sai viimeisimmänkin aamuäreyden rippeet katoamaan ja aluksi pitkältä tuntunut junamatka sujui kuin itsestään.

Helsingissä oltiin jo aamupäivällä ja ensimmäisenä suunnattiin kohti Kalliota. Miehen penkoessa levykaupan tarjontaa, piipahdin minä Hakaniemen kauppahallissa. Kauppahalleissa on aina oma tunnelmansa ja viihtyisin siellä vaikka kuinka kauan! Harmi, ettei sellaisia ihanuuksia täältä löydy. Samalla piipahdettiin yhdessä aasialaisessa putiikissa, jossa on tapana vierailla joka kerta, kun Helsinkiin päädytään. Ei sieltä tällä kertaa tarttunut mukaan muuta kuin yksi chiliöljypullo, mutta edes jotain kuitenkin. Kalliossa pidettiin pieni breikki katukiveyksellä istuen ja yhdet siiderit nauttien. Varsinainen eväsretki ;)

Koska tässä vaiheessa maha alkoi muristen vaatia jotain purtavaa, suunnasimme kulkumme hotellin kautta Helsingin keskustaan. Aikamme siellä harhailtiin ja lopulta löysimme itsemme Zetorin terassilta. Mies tilasi Zetorin tapaksia ja mämmistoutia, mun tyytyessä hemmetin hyvään, sitruunaiseen siideriin. Asiakaspalvelusta on tässä kohtaa pakko antaa hieman noottia, sillä ruokaa sai odottaa puoli elämää, eikä vastaanotto muutenkaan ollut mitenkään mieltä ylentävää.

Ei se Zetorin terassi kuitenkaan huono paikka ollut, sillä siellä treffasin Elämää Koivurannassa-blogin Nannen vanhempineen. Nanne sattui olla samaan aikaan kaupungissa ZZ-topin keikalla, joten vihdoin meillä oli mahdollisuus toisemme tavata! Puhetta on ollut monta kertaa, että jos vain joskus samalle keikalle tai festareille osutaan, niin sitten kyllä pitää treffit sopia. Hassua miten netistä voi löytää sellaisen ystävän, jonka kanssa jo ensi tapaamisella tuntuu siltä, että olisi tuntenut toisen koko elämänsä ajan. Ei kyllä yhtään tarvinnut ujostella, sillä juttua kyllä piisasi. Tässä vaiheessa aikataulut painoivat vaan harmillisesti päälle, joten melko pian jouduimme suuntaamaan kulkumme eri suuntiin.

Oikeastaan Helsingin reissun tarkoituksena oli osallistua Taste of Helskinkiin. Tapahtuma-alueelle saatiin raahattua itsemme vasta kuuden jälkeen, vaikka sisään olisi päässyt jo viideltä. Tapahtumassa oli mahdollisuus maistella useamman ravintolan valmistamia pikkuannoksia, mutta pakko myöntää, että aivan kaikkia kojuja ei läpi käyty. Ei yksinkertaisesti vaan voinut syödä niin paljoa niin lyhyessä ajassa. Pääasiassa messujen ruoka oli hyvää, mutta ei mitenkään tajunnan räjäyttävää. Tai ehkä sitten mulla oli vaan liian suuret odotukset sapuskojen suhteen. 

Alla otos siitä mitä syödäksemme haimme ja saimme. En laita näitä mitenkään paremmuusjärjestykseen, sillä se on lähes mahdotonta. Pahoittelen kuvien laatua, sillä kädet kylmästä täristen on hankala pitää lautasta tahi kameraa paikallaan... 

Ensimmäisenä pysähdyttiin Ravintola Demon kojulle, josta mies osti itselleen haudutettua vasikanrintaa, grillattua varhaiskaalia ja fermentoitunua soijapapukastiketta.Tottahan mun oli uteliaana tökättävä haarukkani miehen lautaselle ja voi että miten hyvää tuo vasikka oli. Aivan täydellistä. Eikä lisukkeissakaan ollut mitään vikaa. Tätä olisi voinut syödä reilumminkin, mutta koska oltiin aivan kierroksen alussa, en omaa annosta hakenut. Minä puolestani valitsin hummerimakkaran sahramirisoton ja rakuunadressingin kera. Tämä oli ihan ok, mutta vasikka oli jo vienyt sydämeni, joten ei tämä niin suuria intohimoja herättänyt.

Haudutettua vasikanrintaa

Hummerimakkaraa ja sahramirisottoa

Demon jälkeen jalat veivät Juuri-ravintolan maistiaisia tutkimaan. Minä pidin tässä kohtaa luovan tauon, mutta miehen lautaselta löytyi luomukyyttöä "nose to tail" - Gobbas Gårdin kevätspelttiä ja Juuren kasvimaan satoa. Tästäkin oli pakko ottaa pikkupikku maistiaiset ja onneksi otin, sillä ruoka oli oikein hyvää! Ei ehkä paras annos, mutta ehdottomasti sieltä kärkipäästä. 

Luomukyyttö, kevätspeltti ja kasvimaan satoa

Lihaisalla linjalla jatkettiin edelleen, kun Berthalta mukaan tarttui possunposkia soijan ja sellerin kanssa. Lihana possunposki oli ainakin mun ehdoton suosikki, joskin annoksessa ollut soija vähän töksähti. Kotiin tullessa appiukko kyseli, sainko reissulta mitään inspiraatioita ja ehkä tämä oli se suurin innoittaja. Possunposkia on saatava jostain!

Possunposkia, soijaa ja selleriä

Ensimmäisen pienoisen pettymyksen tarjosi Farangin Coconut caramel pork eli kotoisammin karamellipossua, paahdettua kookosdessingiä, chiliä ja korianteria. Liha oli kyllä ihan hyvää ja ihanan pehmeää, mutta kokonaisuus ei mun suuhun istunut ollenkaan. Tämä oli ensimmäinen annos, josta oli pakko jättää osa syömättä. Sinänsä harmi, sillä Farangin ruoka kiinnosti ja kiehtoi eniten. 

Karamellipossua

Sitten vielä yksi lihaisa ruoka, jonka mies löysi Smakbyn pöydästä. Annoksesta löytyi pitkään kypsytettyä ahvenanmaalaista lammasta, kermaista kastiketta, Smakbyn lammasmakkaraa, juureksia ja pehmeää perunasosetta. Annos ei mulle kolahtanut ollenkaan, sillä ainoa lammas josta oon koskaan tykännyt, tuli lahjaksi ystävältäni. Liha oli aavistuksen kuivakkaa, mutta lisukkeet olivat ihan ok. Lammasta maistellessa mies keksi miksi australialaiset tekee niin hyvää viiniä. No, koska joutuvat jatkuvasti syömään lammasta. Tässäkin tapauksessa tilkka australialaista punaviiniä paransi annoksen makua oleellisesti. 

Pitkään kypsytettyä lammasta

Jälkiruokien maistelun mies jätti suosiolla mun vastuulle, joskin joistain otti pikku maistiaiset. Ensimmäinen makea herkku löytyi Berthan kojusta, mistä hain suklaata, banaania ja parapähkinää sisältävän jälkkärin. Annos oli ehdottomasti messujen kaunein, eikä makukaan ollut pöllömpi. Mies tosin totesi, että kotona tehty olut-suklaakakku on parempaa, mutta ehkä tuo lausunto oli hieman puolueellinen. Melko makea makuelämyshän tämä oli, mutta tällaisen pikkuannokset söi ihan mielellään.

Suklaata, banaania ja parapähkinää

Toinen herkku oli Smakbyn oma versio ahvenanmaan pannukakusta, luumujen ja kermavaahdon kera. Valehtelematta tuo oli parasta ahvenanmaan pannaria, mitä olen koskaan syönyt. Aivan ihanaa!

Ahvenanmaan pannukakkua, luumua ja kermavaahtoa

Viimeisinpänä, muttei suinkaan vähäisimpänä maisteltavaksi pääsi Petris Chocolate Room'in passion-vaniljapannacotta. Jälkiruoka oli ihanan raikas kaiken ahtamisen jälkeen ja kummasti kipollinen katosi, vaikka melkoinen ähky jo olikin. Lisäksi voisi mainita, että tässä kojussa kaikki jälkiruoat olivat uskomattoman kauniita!

Passion-vaniljapannacotta

Tapahtuma päättyi ilta kymmeneltä ja silloin oli aika kahden väsyneen matkailijan suunnata tennarit ja bootsit kohti hotellia. Ei me siellä tosin kauaa ehditty vanheta, kun siirryttiin hotelli Tornin Ateljeebaariin Nannea ja perhettänsä tapaamaan. Baari itsessään oli melkoinen elämys, mutta ei se aivan heikkohermoisten paikka ole. Huipulla juotiin yhdet kupilliset, jonka jälkeen käytiin tutustumassa Tornin juurella olleesseen irkkupubiin. Irkkupubista on pakko mainita sen verran, että viskivalikoima oli kuulemma ihan kohtuullinen moneen muuhun verrattuna. Minä en viskeistä mitään ymmärrä, mutta luotan tässä ukkokullan sanaan.

Niin rankka kuin reissu olikin, niin oli meillä kivaa! Suuri kiitos vielä Suomen paras kotiruokakilpailussa mumman pannupihvejä äänestäneille, sillä ilman teitä tämä olisi jäänyt tekemättä. Reissusta muistoksi jäi uusi paistinpannu, pippurimylly ja niin kipeät jalat, että hätinä pääsen kävelemään. Mutta oli se sen arvoista!

Toivottavasti Nanne vielä tavataan, oli nimittäin erittäin kivaa :) Perheesikin on meille aina tervetullut, jos Pohjanmaalle joskus eksyvät <3