Something fast - pikainen ja helppo kinkku-carbonara

Heti kun kelit hieman paranivat, on koko päivä mennyt pihahommien parissa. Vihdoin muistin kylvää ensimmäiset salaatit, kasvihuone on muutamaa lattialaattaa vailla valmis ja ruohonleikkuriakin tuli ulkoilutettua hyvä tovi. En tiedä mistä johtuu, mutta tykkään valtavasti nurmikon leikkuusta. Minä sen meillä yleensä hoidan ja melkein suutun, jos joku yrittää edes lähestyä tuota mun lempileikkuria. Ehkä osa syy tuohon on, että nurmikkoa leikatessa voi uppoutua omiin ajatuksiin ja työnsä tuloksen näkee nopeasti. Tästä hehkutuksesta voisi päätellä, että meillä on aina hyvin trimmattu nurmikko, mutta totuus on oikeasti jotain muuta. Kummasti tuota tekemistä tuntuu riittävän ja kaikkea ei vain ehdi tehdä ajallaan. Kääpiölinnan piha on oikeastaan aina ihanasti rempallaan, mutta ei se haittaa. 

Pihalla tepastellessa huomasin, että meille on tulossa valtavasti punaherukkaa, jos ei mitään ihmeellistä tapahdu. Puskat melkein notkuu pikkuriikkiä herukoita. Mitähän ihmettä niistä taas keksisi? Varmin keino lienee kutsua punaherukoille perso serkkuni kylään, kunhan sadonkorjuun aika koittaa. Eiköhän siinä muutama marja katoaisi. Muusta sadosta on tässä vaiheessa vaikea sanoa mitään, mutta ainakin meidän toinen päärynäpuu kukki tänä vuonna ensimmäistä kertaa. Samoin yksi kuusi vuotta pihassa seissyt omppupuu, jolle meinasi jo viime kesänä tulla noutaja. Taisi hätkähtää niistä kaatouhkauksista ja alkoi vihdoin tekemään jotain ansaitakseen paikkansa meidän tontilla. Jos ei muuta, niin ainakin kukat oli nättejä.

Olin oikeastaan varautunut työntäyteiseen sunnuntaihin tämän viikon ruokalistaa suunnitellessa ja siksi ruoaksi oli valikoitunut erittäin nopea, mutta aivan syömäkelpoinen kinkku-carbonara. Eniten aikaa menee spagetin keittämiseen ja sillä välin ehtii oikein hyvin tehdä pastan joukkoon lisättävän kinkkuseoksen. Ohjeen ruokaan olen löytänyt Pirkasta, mutta muuttelin sitä hieman. En oikeastaan tykkää yhtään parmesaanista, mutta parmesaanin tyylinen Grana Padano-juusto laskee jo jotenkin. Siksi jätin tälläkin kertaa parmesaanit kauppaan. Eihän tällä ole mitään tekemistä oikean pasta carbonaran kanssa, mutta kun täytyy saada ruokaa nopeasti, on tämä ihan hyvä vaihtoehto. 

Kinkku-carbonara

300-400g täysjyväspagettia

200g palvikinkkurouhetta

2dl ruokakermaa

2 kananmunaa

1-2dl Grana Padano-juustoraastetta

1tl valkosipulimurskaa

ripaus suolaa

ripaus rouhittua mustapippuria

hienonnettua persiljaa

Tarjoiluun:

Grana Padano-juustoraastetta

  Keitä spagetti pakkauksen ohjeen mukaan suolalla maustetussa vedessä. Sekoita kerma, munat ja juustoraaste keskenään. Lisää joukkoon kinkkurouhe, mausta valkosipulimurskalla, suolalla ja pippurilla.

  Valuta spagetti ja kaada takaisin kuumaan kattilaan. Kaada päälle munaseos ja sekoita. Ripottele pinnalle persiljaa ja tarjoa lisäksi juustoraastetta.

Niin joo, kannoinhan mä (siis komensin miehen kantamaan) autotallista puutarhakalusteetkin paikoilleen. On niistä jo muutama viikko puhuttu, mutta aina se on jäänyt. Pihan perällä sijaitsevan vaahteran alle laitoin itselleni pienen pöydän ja tuolit, jossa saan sitten aamuauringossa kuunnella lintujen laulua teetä juoden ja lehteä lukien, lasten istuessa hieman kauempana kiltisti vierekkäin kertaakaan kinastelematta. Kun tätä ääneen kerroin, mies totesi, että kannattaisikohan tarkistaa lääkitys? Tuollaista seesteistä aamuteehetkeä ei taida ihan heti tässä huushollissa olla luvassa, ellei lapsia laiteta mummolaan. Mutta ainahan sitä saa haaveilla, eikö totta?