The loveliest of all was the unicorn ♥ Pienen tytön yksisarviskakku

Yksisarviskakut on olleet suosittuja jo hyvän tovin, mutta vasta viime viikolla sain minäkin sellaisen tehdä. Tämä kakku matkasi supersuloisen pikkuneidin synttäreille. Kakusta löytyy seitsemän munan pohja, sisällä daim-vadelmatäyte ja päällä vaniljalla maustettu voikreemi. Vasta kakkua koristellessa tajusin, että tästä olisi voinut tehdä korkeamman, mutta toisaalta, kun kakku on iso, niin korkeana versiona sitä olisi ollut jo hankala leikata. Tärkeintä kuitenkin on, että kakku kelpasi! 

Pursotuksiin meni yllättävän paljon kreemiä ja jouduinkin tehdä lisäsatsin, kun ensimmäinen annos ei piisannut mihinkään. Kannattaa siis varata sitä kreemiä kunnolla! 

Yksisarvisen sarven kieputtelin grillitikun ympärille, korvat pysyy paikoillaan spagetinpätkien avulla. Kultamaali ei tahtonut millään peittää valkoista massaa ja jos näitä kakkuja tulee vielä tehtyä, niin varmaan tekisin sarven keltaisesta massasta ja siihen sitten kultamaali päälle. Mua vähän hirvitti, että miten sarvi pysyy pystyssä, mutta kyllä se ihan hyvin tuossa pysyi, kun pursotteli tueksi vielä kreemiä. 

Näitä kakkujuttuja on kertynyt pöytälaatikkoon enemmän kuin ehdin niitä koneelle kirjoittamaan. Tai ei kyse ole niinkään ehtimisestä vaan jaksamisesta. Viime keväänä ja kesällä vaivannut raudanpuute tuli taas ja vei jalat alta. Tai en mä ihan jalaton ole, mutta ei paljon muutakaan. Leipominen onneksi vielä sujuu, mutta paljon muuta ei sitten voikaan tehdä. Pienikin fyysinen rasitus saa sydämen vaihtamaan samballe ja puuskuttamaan kuin suuremmankin urheilusuorituksen jälkeen. Pieni toivo tässä on, että vihdoin ja viimein saisin rautaa ihan suonensisäisesti, jos se vaikka tätä oloa parantaisi. Pitäkäähän peukkuja, että lääkärit siihen suostuu! Muuten tästä tulee kyllä tuskastuttavan pitkä kevät.  Mutta kyllä tämä tästä taas iloksi muuttuu ja josko sitä sitten jaksaisi taas panostaa ruokajuttuihinkin.