Joku aika sitten innostuin kokeilemaan Suklaapossun daimjuustokakkuohjetta. Enää en tahdo itse saada kakkuja syötyä, mutta tämä kakku kelpasi mullekin. Tai en tätäkään niin hirveästi saanut syötyä, mutta pari pientä palaa kuitenkin. Kakku on supermakea, mutta pieninä paloina kahvin kera aika jees.
Pikkuisen muuttelin alkuperäistä ohjetta. Lähinnä vaihdoin Flora Kuohun kermaan ja laitoin kermaa ja keksejä pikkuisen enemmän. Alkuperäisen ohjeen voit kurkata Kotilieden sivuilta. Kakun tein 18 senttiseen vuokaan, eikä kakku ollut hirveän korkea. Voit halutessasi käyttää vähän pienempää vuokaa.
Daim-juustokakku ilman liivatetta
n. 16-18 cm vuokaan
Pohja:
115 g suklaahippukeksejä
30 g voita sulatettuna
Täyte:
200 g valkosuklaata
2 isoa (á 56 g) Daim-patukkaa
3 dl vispikermaa
200 g maustamatonta tuorejuustoa
1 dl turkkilaista jogurttia
Koristeluun:
1 (á 56 g) Daim-patukka
Voit koota kakun n. 16-18 cm irtopohjavuokaan tai suoraan tarjoilulautaselle. Jälkimmäisessä tavassa irroita vuoan reunaosa ja aseta se keskelle tarjoilulautasta. Voitele vuoan reunat hyvin esim. vuokaspraylla tai vuoraa vuoan reunat leivinpaperisuikaleilla tai reunakalvolla. Jos teet kakun vuokaan, laita vuoan pohjalle leivinpaperi.
Murskaa keksit pakastepussissa rutistelemalla tai lihanuijalla paukuroimalla. Kaada keksimurska kulhoon ja sekoita joukkoon sulatettu voi. Painele seos vuoan pohjalle. Laita vuoka jääkaappiin täytteen valmistamisen ajaksi.
Tee täyte. Sulata valkosuklaa mikrossa varovasti n. 20 sekuntia kerrallaan, välillä sekoitellen, kunnes suklaa on sulanut. Rouhi Daim-patukat karkeaksi rouheeksi. Jätä suklaat sivuun odottamaan.
Vatkaa kerma löysähköksi vaahdoksi. Lisää jogurtti. Notkista tuorejuusto omassa kulhossaan ja vatkaa joukkoon sula, hieman jäähtynyt valkosuklaa. Lisää tuorejuusto-suklaaseos kerma-jogurttivaahtoon ja vatkaa napakaksi vaahdoksi. Kääntele lopuksi joukkoon rouhittu Daim. Kaada taikina keksipohjan päälle. Tasoita ja nosta kakku jääkaappiin muutamaksi tunniksi tai yön yli.
Rouhi yksi iso Daim-patukka ja koristele kakku ripottelemalla rouhe kakun päälle.
Tämä kakku on kyllä niin hyvää! Huomasin muuten googlettaessani diabetes ja leivonta, että teidänkin perheessä on diabetesta. Mun 6 v. lapsenlapsella todettiin 4 viikkoa sitten ykköstyypin diabetes ja täällä ollaan oltu ihan puulla päähän lyötyjä. Kenelläkään ei ole lähipiirissä diabetesta. Tytöllä on syntymässä todettu 8 % alttius ( mistähän sekin alttius tulee) ja niin kävi, että 8 prosentin alttiudella tauti puhkesi. Uuden edessä ollaan jopa me isovanhemmat. Hetkeksi jopa mun leipominen lamaantui, koska onhan tämä iso asia. Tavallisia leipomuksia toki tyttökin saa syödä, mutta ovathan ne hitaat hiilihydraatit parempi vaihtoehto. Netistä kyllä löytyy kivoja reseptejä.
VastaaPoistaEnsinnäkin, kyllä te pärjäätte! ♥ Aikamoista opettelua toki vaatii, mutta pian diabeteksen hoito sujuu varmasti tuosta vaan. Ja ihanaa, että isovanhempina ootte mukana pienen elämässä. Itse olen ainakin huomannut, että isovanhemmat ovat kultaakin kalliimpia. ♥ Sen voin luvata, että diabeteksen kanssa ei yhtään samanlaista päivää ole, mutta kaikesta selviää. Meillä diabetes on ollut matkassa mukana jo reilu kuusi vuotta, eikä enää tahdo edes muistaa millaista elämä oli ennen sitä.
PoistaMeillä poika saa syödä kaikkia samoja juttuja kuin muutkin. Ihan jo senkin vuoksi, ettei ruoasta tule ajan kanssa "mörköä", eikä myöskään tule kiusausta syödä herkkuja salaa. Ja kun ei niitä leivonnaisia kuitenkaan joka päivä syödä, niin en ole sen kummemmin yrittänytkään etsiä esim. vähähiilarillisempia ohjeita. Pyritään syömään terveellisesti tavallista kotiruokaa, välillä pizzaa tms. jos siltä tuntuu ja herkutellaan aina välillä. :) Eli ihan samoin kuin ennen sairastumistakin.
Kiitos ♥ Niin myös sairaalassa ravitsemusterapeutin luona sanottiin, että saa syödä ihan normaalia ruokaa / leivonnaisia. Minua alkoi kuitenkin kiinnostaa nuo "hyvää hiilihydraatteja" sisältävät leipomukset. Innalla nousee kovin nopeasti verensokeri kun syö jotain ( ehkä kaikilla diabeetikoilla, en tiedä), joten mietin että nuo hitaasti imeytyvät hiilihydraatit eivät aiheuttaisi sellaista piikkiä. Muutenkin sellaista hapuilua ja etsimistä on ollut vielä , kun ovat yrittäneet saada verensokerin pysymään sopivalla käyrällä. Nyt kun saivat pari päivää arvot pysymään alle 10 ja yli 4 , niin flunssahan se iski ja arvot lähtivät heittelehtimään sinne sun tänne ja piti alkaa taas säätämään insuliinin määrää. Paljon olen diabeteksestä oppinut tänä lyhyenä aikana vaikka tosin jotain tiesin jo tätä ennen. Mutta en todellakaan näitä kaikkia asioista, joita on nyt opittu. Kiitos tsempeistä! Kerron tyttärellekin esimerkkinä teidän tilanteen ja sen ettei kuuden vuoden jälkeen enää edes mista millaista elämä oli ennen. Auttaa jaksamaan eteenpäin :)
PoistaAjan kanssa opitte kyllä parhaiksi asiantuntijoiksi juuri tämän tytön diabeteksen kanssa. ♥ Jokainen diabeetikko reagoi eri ruokiin yksilöllisesti. Esimerkiksi meillä pojalle sokeripitoiset mehut on ehdoton ei. Nostavat sokerit nopsaa ja laskee vielä nopeammin. Mutta sitten taas leivonnaiset ja hampurilaiset ym. joissa on paljon rasvaa, nostavat hitaammin. Niiden sokereita nostava vaikutus näkyy yleensä viiveellä, joskus vasta öisin. Eli tarvii sitten enemmän inskaa vasta myöhemmin. Yleensä jos käydään vaikka hampurilaisella, insuliini pistetään ensin kahdesa erässä ja sitten vähän myöhemmin tarvittaessa lisää. Sama on noiden hitaiden hiilareiden kanssa. Eli nostavat sokerit vasta paaaaljon myöhemmin. Siksi niihin on välillä aika hankala pistää.
PoistaToki on hyvä pyrkiä pitämään sokerit suht tasaisina ja maltillisina, mutta karu totuus on, etenkin näiden kasvavien lasten kohdalla, että sokerit heittelee. Niihin kun vaikuttaa kaikki; jännitys, kuun ja tähtien asento, hormonit, mielialat, ruttu sukassa, kasvupyrähdykset, alussa haiman osittainen toiminta (kunnes sammuu kokonaan), flunssat ja muut sairaudet, liikunta, innostus ja ihan kaikki maan ja taivaan välillä. Jonain päivänä saattaa mennä sokerit täydellisesti ja toisena aivan päin seiniä, vaikka olisi syönyt ja pistetty suht samoin. Niille ei vaan aina voi mitään, eikä niistä saa ottaa stressiä. Jos joku päivä menee huonommin, niin seuraava on ehkä jo parempi. Sitten vaan korjataan tarpeen mukaan suuntaan tai toiseen. Esim. meillä poika oli nyt viikon flunssassa ja insuliini ei vaikuttanut oikein ollenkaan. Ihan sama mitä söi tai pisti, sokerit oli koko ajan taivaissa. Mutta kyllä se siitä. Ajan kanssa oppii ottamaan rennommin, vaikka tosiaan pyrkimys onkin pitää lapsen sokerit suht hyvinä. Pyrkikää elämään ihan samoin kuin tähänkin asti. Vaikka diabetes siinä sivussa kulkeekin, niin ei sen tarvi olla koko olemisen keskipisteenä. Nauttikaa elämästä ja hoitakaa diabetes siinä sivussa. ♥ Niin mekin yritetään.