Pienen tytön koirakakku ♥ (Ja vähän infoa tulevasta)

Aikani kuluksi ajattelin taas palailla keväällä tehtyihin kakkuihin ja samalla kertoilla vähän ajatuksia leipomisista jatkossa. Monenmoisia ajatuksia on viime kuukausina päässä pyörinyt ja nyt kun sain vihdoin tehtyä päätöksiä, on olo aika helpottunut.

Mutta aloitetaan ensin tuolla kakulla. Keväällä sain tehdä kakun pienen tytön synttäreille. Kakkuun toivottiin koirahahmoja, mutta muuten kakku sai olla aika simppeli. Koirien roduilla ei ollut väliä, kunhan vaan koiraksi tunnistaa. Kakussa oli kuuden munan vaalea pohja, täytteenä rahka-kermavaahto vadelmilla ja mustikoilla. Hilloa ei tähän kakkuun tullut. Sokerimassan alla oli vaniljainen voikreemi. 

Vaikka tämä varsin yksinkertainen koristeluiltaan olikin, niin mun mielestä tämä oli ihan söpö. ♥ Toivottavasti kelpasi myös synttärisankarille. ♥

No niin... Ja sitten se tylsempi osuus. Siitä kun ensimmäisen "tilauskakun" tein, on muutamaa kuukautta vajaa 10 vuotta. Ihan järjettömän pitkä aika siis! Aluksi tein kakkuja aina silloin tällöin, en varmaan edes joka kuukausi. Hiljalleen homma alkoi kasvaa ja kasvaa ja jossain vaiheessa huomasin, että mun harrastuksesta oli tullut aika työläs ja aikaa vievä. Tykkäsin ja tykkään kyllä leipoa ja olihan se ihanaa ideoida kaikkia uusia juttuja. Lisäksi kakuista saatu palaute oli aina ihan hyvää. Ja parasta oli, kun kuuli päivänsankarin ilahtuneen suuresti mun tekeleestäni. ♥ 

Jossain vaiheessa, en oikein tarkkaa tiedä että koska, innostus leipomiseen alkoi laantua. Ehkä se osaksi johtui siitä, kun lähes joka viikko olin kakkujutuissa kiinni keskiviikosta sunnuntaihin. Välillä niin, että leipoa sai aamuvarhaisesta iltamyöhään. Siihen lisäksi suunnittelut, koristeiden teot ja kauppareissut, jotka painottuivat alkuviikkoon. Viikonloppuisin sai laittaa kellon herättämään aamuvarhaisella, että sai kakut ajoissa valmiiksi, jolloin niitä aamuja kun saisi nukkua pitkään, ei enää ollut. Ja kun ollaan siinä tilanteessa, että olen saanut leivottua käteni huonoon kuntoon, on nyt vaan pakko himmata tahtia. Syksyllä todettiin todennäköisimmin leipomisesta aiheutunut tenniskyynärpää, eikä tuo pirulainen näytä paranevan sillä millä on tullut. Pari viikkoa ilman kakkuja saa kivun hetkeksi helpottamaan, mutta heti kakun tai parin jälkeen kipu on sietämätön. 

Nyt kesällä leivon kaikki ne kakut, jotka olen luvannut. Ja teen ne ilomielin. ♥ Syksyllä vedän leipomiset ihan minimiin. Tai oikeastaan palaan siihen tilanteeseen mistä lähdettiin, eli teen kakkuja vain silloin tällöin. Voi ja saa siis kysyä, mutta en lupaa mitään! Niin vaikea päätös kuin tämä onkin, niin tuli vaan tunne, että haluan viettää jatkossa enemmän viikonloppuja perheeni kanssa. 

Matka kakkujen parissa on ollut huikea ja opettavainen. Kiitos siis jokaiselle, jolle olen saanut leipoa. ♥ Matka ei lopu, mutta muuttaa vaan hieman muotoaan. ♥ En tiedä onko tämä päätös lopullinen. Jos kipinä leipomiseen jostain taas löytyy, niin mietitään asiaa sitten uudelleen.