Pinaatti pääsi sitten yllättämään

Viime aikoina mulla on ollut hassu tarve käyttää kokkailussa sellaisia elintarvikkeita, joista en syystä tai toisesta pidä. Tai poden suunnattomia ennakkoluuloja kyseisiä aineksia kohtaan ja jätän ne suosista väliin. Tänään yritin karistaa ennakkoluuloja pinaatin suhteen. Pinaatti menee alas lähinnä kaupan pinaattikeitossa tai eineslettuina. Ja ne pinaattilätyt on syytä olla paistettuja ja mielellään tarjoillaan vielä hyvän jauhelihakastikkeen kera. Suuri syy pinaattiennakkoluuloon taitaa olla joskus kauan sitten itse väsätty pinaattikeitto, joka oli nätisti sanottuna kammottavaa. Eikä suhdetta pinaattiin parantanut se joskus kauan sitten testattu pikadieetti, jossa yhtenä päivänä lounaaksi oli keitettyä pinaattia ja tomaattia! Kääk!

No, itse itseäni kovasti kannustaen leivoin tänään pinaattisia juustosarvia. Ohjeen löytää kyllä netistä. Ja hitsi vie, ne oli oikeasti hyviä! Näytti hyviltä, tuoksui hyviltä ja ennen kaikkea maistui hyviltä. Ja olivat helppoja tehdäkin. Taikina varsinkin oli varsin helppoa käsiteltävää, siitä iso plussa. Tällä kertaa pinaatti voitti 1-0.

Päivällisellä kokeileva keittiö sai jatkoa. Koko perheen voimin tuhottiin iso annos pestolla täytettyjä kanapihvejä, marinoituja porkkanoita, pastaa ja salaattia. Nuo kanapihvit ei näyttäneet kovin kummoisilta, mutta maku oli ihan jees. Varsinkin jos pestosta tykkää. Kummasti nuo porkkanat ei niin suurta suosiota saaneet, vaikka itse niistä tykkäsinkin. Porkkanat piti hakea kaupasta, kun tänäkin vuonna meidän porkkanasato jäi hieman vaisuksi. Semmoisia muutaman sentin tumppeja ovat. Saisihan niistä tietysti baby-porkkanoita.

Nyt on hirmuinen ähky. Eli kahvikuppi kouraan ja sohvalle. Tämän päivän kokkailut on kokkailtu. Huomenna on päivä uus.