6. syyskuuta 2014

...and the little pot cooked some porridge! - uuniohrapuuroa hissukseen mansikkakiisselin kera

Lauantai on mennyt jännätessä SyysSemissä tyttöjen pelejä. Kaksi peliä ja molemmat päättyivät tasan. Ensimmäisen pelin tulos taisi olla hieman pettymys, sillä vastustaja olisi ollut voitettavissa. Mun mielestä peli oli kuitenkin jännä ja molemmat joukkueet pelasivat hyvin. Toisen, Semi-HJK-peli sen sijaan oli aivan mieletön! Vastustaja oli ennakkotietojen mukaan todella kova ja siltä se kyllä näyttikin. Mutta hienosti Semin tytöt pistivät kampoihin ja 0-0 lopputulos tuntui melkein voitolta. Tyttöni pelasi maalivahtina ja oli kyllä aivan ilmiömäinen! Upeita torjuntoja kerta toisensa jälkeen! Kyllä siinä taisi useamman kerran jättää meikäläisen pumppu yhden lyönnin väliin, kun peliä kentän laidalla jännäsin. Eniten huoletti tyttöni polven kestäminen, mutta kuin ihmeen kaupalla polvi pysyi kunnossa. Ihmeen syy on kyllä tiedossa, sillä käytin likkaa edellisenä päivänä semmoisella jäsenkorjaajalla, joka on mun lantiota ja selkää oikonut jo vuosia. Ei ehditty polvesta edes mainita mitään, kun tämä itseään poppamieheksikin itseään kutsuva herrasmies totesi, että taitaa tytön polvessa olla jotain vialla, joka vaikuttaa nilkkaan asti.... No todellakin! Lopulta kävi ilmi, että polvi oli "vinossa" ja hyvin helposti meni oikeaan asentoon. Kipu polvessa loppui siihen. Kyllähän mä sen tiesin, että tuolla ihmisellä on uskomaton kyky hoitaa ihmisiä, mutta tämä oli kyllä melkoinen riemuvoitto. Oli uskomattoman ihana nähdä pelien jälkeen se pitkään kadoksissa ollut iloinen tyttö, joka hehkuttaa ja riemuitsee siitä, miten kivaa jalkapallo on. Kyllä siinä äitikin tuntee pienen onnen läikähdyksen rinnassaan. Toivottavasti polvi saadaan pidettyä kunnossa ja nyt ainakin tiedän, mitä pitää tehdä, jos oireita tulee. 

Koska päivä on tosiaan kulunut rampatessa kodin ja melkein vieressä olevan raviradan väliä, ei kokkailuun kauheasti ole ollut aikaa. Siksi päädyin yksinkertaiseen uuniohrapuuroon, jonka lisukkeeksi keitin mansikkakiisseliä. Puuron keitin kokonaisista ohrasuurimoista, joiden annoin liota ensin yön yli ja esikeitin ennen uuniin laittamista. Puuro sai olla uunissa useamman tunnin. Kaikessa yksinkertaisuudessaan uunipuurot ovat suunnattoman herkullisia!




Uuniohrapuuro

2dl ohrasuurimoita
vettä liottamiseen
5dl vettä
1l punaista maitoa
1tl suolaa

  Laita suurimot kulhoon ja kaada päälle vettä niin, että peittyvät reilusti. Anna liota seuraavaan päivään. 
  Kaada liotusvesi pois, laita suurimot kattilaan ja mittaa päälle 5 desiä vettä. Kuumenna kiehuvaksi ja anna kiehua miedolla lämmöllä, kunnes pehmenevät ja hieman sakenevat. 
  Voitele kannellinen uunivuoka ja kaada suurimot keitinvesineen vuokaan. Lisää joukkoon maito ja suola. Sekoita hyvin. 
  Peitä vuoka kannella ja nosta 150-asteiseen uuniin. Kypsennä 3-4 tuntia, tai kunnes suurimot ovat kypsiä. Sekoittele välillä. Halutessasi lisää joukkoon nokare voita, Sekoita ja anna muhia vielä jälkilämmöllä tunnin pari.
  Tarjoa sellaisenaan tai kiisselin kera. 




4 kommenttia:

  1. Onpa täällä hyviä uutisia!! <3 <3 <3 Ihanaa että polvi kesti pelaamista ja kaiken kukkuraksi vielä pelitkin menivät niin hyvin!
    Ja kiitos tästä puuro ohjeesta! Just eilen sanoin äidille, että haluaisin kokeilla tehdä jotain puuroa leivinuunissa. Siis muutakin kuin riisipuuroa. Tämä menee ihan varmasti testaukseen. Eikös sulla ollut joku muukin uunipuuron ohje täällä blogissa, vai muistanko ihan väärin....?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tasapeleillä ei kuitenkaan kauheasti pisteitä herunut, joten olivat vasta seitsemänsiä. Mutta ei sillä sijoituksella ole niin väliä, paljon tärkeämpää on, ettät tytöillä oli kivaa :) En tiedä mikä taika kotiturnauksissa on, kun sijoitus ei kovin hyvä ole.

      Kurkkaa tuon mansikkakiisselin linkistä, sieltä löytyy toinenkin uunipuuro-ohje :)

      Poista
  2. Tämä on kyllä kanssa sellainen ruoka, josta tietää syksyn saapuneen. Äiti teki aina ohrasuurimoista uunipuuroa mansikkakiisselin kera. Ihan tulee lapsuus mieleen. Ja voi että miten hyvää se oli, ja on edelleen!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana lapsuusmuisto tuollainen :) Mä en muista, että meillä olisi kovin paljoa uunipuuroja syöty, Tai sitten ei vain ole jäänyt mieleen. Mutta onhan nuo uunipuurot valtavan ihania!

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...