Isänpäiväksi irlantilainen viskikakku ja pari sanaa kahvista

Kauan, kauan sitten aloitin keittokirjaprojektin, jossa tarkoituksena oli käydä kaikki hyllystä löytyvät keittokirjat ajatuksella läpi ja kokeilla kustakin kirjasta ainakin yhtä ohjetta. Jos kirjassa ei mitään mielenkiintoista ollut, sai kirja jatkaa matkaa jonkun toisen hyllyyn. Alkuinnostuksen jälkeen homma vähän jäi, mutta koska kirjoja tuntuu koko ajan tulevan lisää, päätin jatkaa kirjojen läpikäymistä. 

Pari päivää sitten tarkempaan tarkasteluun pääsi ilmeisesti Maku-lehden kylkiäisenä tullut Maailman ihanimmat leivonnaiset kirja. Tämä tarttui kirpparilta mukaan jonkin aika sitten, mutta kummasti unohtui sitten hyllyyn. Kirjan ohjeista päätin testata irlantilaista viskikakkua, sillä tuo ukkokulta on innokas viskiharrastaja, tykkää kahvikakuista ja onhan tuo isäinpäiväkin ihan nurkan takana. Eilen tein kakusta ensimmäisen version, mutta se vähän epäonnistui. Tai ei siinä mitään muuta mennyt vikaan, kuin virheellinen vuokavalinta. Paistoin kakun aivan liian suuressa vuoassa, jolloin kakusta tuli olemattoman matala. Koska maku oli hyvä, ja kakku katosi nopsaan, tein tänään sitten uuden version. En tiedä piisaako tästäkääm sunnuntaihin saakka, mutta muuta en aio tuolle ukolle leipoa. 

Kakkuun olisi voinut tehdä vielä kuorrutuksen tomusokerista ja viskistä, mutta koska tuollaiset kuorrutteet ei miehelle kelpaa, jätin sen sitten suosista pois. 

Irlantilainen viskikakku

2½ dl rusinoita

1 1/4 dl viskiä

1 sitruunan kuori raastettuna

150 g voita

2½ dl fariinisokeria 

3 munaa

3 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1/4 tl suolaa

1/4 tl neilikkaa

Kuorrutus halutessa:

3½ dl tomusokeria

1 rkl viskiä

1 tl sitruunamehua

  Pane uuni lämpenemään 175 asteeseen. Voitele ja jauhota pienehkö rengasvuoka. Itse käytin voiteluun vuokasprayta, enkä jauhottanut vuokaa ollenkaan.

  Pese sitruuna huolellisesti ja raasta siitä keltainen pinta. Mittaa rusinat, viski ja sitruunankuori kulhoon. Anna maustua mielellään tunnin verran. 

  Vatkaa toisessa kulhossa voi ja fariinisokeri vaahdoksi. Erottele keltuaiset ja valkuaiset. Lisää keltuaiset voi-sokerivaahtoon yksitellen vatkaten.

  Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää sokerivaahtoon vuorotellen viski-rusinaseosta ja jauhoja. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja kääntele varovasti taikinan joukkoon.

  Kaada taikina vuokaan ja paista kakkua noin tunti, kunnes sen keskelle työnnettyyn tikkuun ei tartu enää taikinaa. Anna kakun jäähtyä hetki ja kumoa se sitten vadille.

  Jos haluat kuorruttaa kakun, tee kuorrutus sekoittamalla tomusokeriin viski sekä tipoittain sitruunamehua, jotta saat notkean tahnan. Valuta tahna jäähtyneen kakun pinnalle.

Sitten pari sanaa kahvista. Mä en koskaan ole ollut mikään päivänsäde aamuisin ja ennen muinoin kukaan ei tohtinut puhua mulle aamuisin ennen kuin olin saanut mukillisen kahvia eteeni. Vanhemmuuttani olen hieman seestynyt, vaikka kyllä niitä äreitäkin aamuja vielä joukkoon mahtuu. Välillä mulla on kausia, jolloin kahvi vaihtuu teehen, mutta aika harvoin kuitenkin. Mikään hifistelijä en kahvin suhteen ole, vaan enemmänkin tykkään ihan tavallisesta sumpista. Vaikka onhan se pakko myöntää, että parhaimmillaan kahvi on vanhanaikaisesti pannussa puuhellalla keitettynä. Etenkin viikonloppuaamuisin, kun muu väki vielä nukkuu ja ulkona paukkuu kova pakkanen. Viime talvena en tainnut kertaakaan keitellä pannukahveja aamutuimaan, mutta tänä talvena on pakko kokeilla edes kerran tai pari. 

Olin aika innoissani, kun Valkoinen risti tarjosi testattavaksi kahvia. Yleensä kaupasta mukaan tarttuu ne perinteiset merkit, eikä oikein tule kokeiltua mitään uutta. Siksi tällaiset testihommat on kivoja. 

Valkoisen Ristin paketista löytyi kahdenlaista kahvia. Toinen oli Jacobs Krönung tummapaahtoinen suodatinkahvi, toinen kofeiiniton Café Hag. Tässä kohtaa on pakko tunnustaa sivistymättömyyteni, sillä aiemmin en ole kofeiinitonta kahvia juonut. En ainakaan tietääkseni. Siksi on vaikea verrata tätä muihin kofeiinittomiin kahveihin, mutta sen verran voi sanoa, että hyvää tämä kyllä oli. Ei tämän kahvin valmistus suotta ole jatkunut vuodesta 1906 alkaen, jolloin saksalainen Ludvig Roselius kyseisen kahvin kehitteli. 

Suodatinkahvista keittelin ensin liian vahvaa, kun menin laskuissa sekaisin, mutta toisella kerralla tästä tuli jo hyvä. Kahvi on tosiaan tummapaahtoinen, pehmeä ja täyteläinen. En muista tällaista nähneeni kaupan hyllyssä (enpä kyllä ole kahvipaketteja koskaan sen kummemmin tutkinutkaan), mutta on kuulemma Euroopan myydyin suodatinkahvi. Meillä suositaan yleensä juuri tummapaahtoisia kahveja, siksi tämä oli miellyttävä uusi tuttavuus. 

Kahvit tarjosi Valkoinen Risti Oy