Epäonninen mustikka-valkosuklaakakku ja vähän remppakuulumisia!

Aina ei kakkuhommat mene putkeen, vaikka kuinka tekisi ohjeen mukaan. Yleensä en ohjeita juuri noudattele, mutta viikonlopuksi halusin kokeilla mustikka-valkosuklaakakkua Vaaleanpunaisen Nonparellin kakkukirjan reseptin mukaan. Täyte onnistui kyllä ja oli hyvää, mutta kuorrutuksen kanssa mentiin pahasti metsään. Päälle kuulunut valkosuklaakreemi ei onnistunut, enkä saanut sitä nätistä levitettyä kakun päälle. Onneksi jääkaapista löytyi purkki kermaa, jotta sain rumat kuorrutteet piiloon. Lisäksi tuo valkosuklaakreemi oli aivan liian makeaa meidän perheen makuun. Mutta täyte on sellainen, jota voi ilomielin suositella! Jotenkin se toi mieleen mustikkapiirakan. ♥

Kakkuun tein neljän munan pohjan, kostutukseen käytin vaniljasokerilla maustettua maitoa ja täyte on tosiaan tuo mustikkatäyte. Täytteeseenkin laitoin sokeria vain puolet kirjan ohjeen sokerimäärästä. Mutta jos makeammasta tykkäät, lisää ihmeessä sokeria maun mukaan. Koristeet on heitetty hät'hätää kakun päälle, kun en jaksanut niitä sen kummemmin suunnitella. 

Mustikkatäyte täytekakkuun

5 liivatelehteä

4 dl vispikermaa

300 g mustikkasosetta

200 g vaniljarahkaa

½-1 dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

1 tl sitruunamehua

3 rkl kiehuvaa vettä

  Laita liivatelehdet kylmään veteen likoamaan. Vaahdota kerma. Sekoita mustikkasoseen joukkoon rahka, vaniljasokeri, sitruunamehu ja maun mukaan sokeria.

  Kuumenna vesi kiehuvaksi ja lisää joukkoon kuivaksi puserretut liivatelehdet. Anna liivateseoksen jäähtyä hetkisen. Kaada se sitten ohuena nauhana täytteen joukkoon samalla hyvin sekoittaen. Sekoita kermavaahto täytteen joukkoon.

  Täytteestä tuli kaksi paksua kerrosta halk. 20 senttiseen kakkupohjaan ja hyvin piisaa isompienkin pohjien väliin.

Meillä alkoi eilen kylppäriremppa ja nyt eletäänkin sitten melkoisen kaaoksen keskellä. Eilen lähti kaikki kylppärikalusteet sekä seinistä ja lattiasta kaakelit. Tänään oli vuorossa kattopaneelit sekä eteisen ja kylppärin välinen seinä. Seinä oli rakennettu niin päin hanuria, ettei sitä voinut jättää pystyyn. Musta tuntuu, että tuon seinän aikoinaan rakentaneen henkilön voisi huoletta ilmoittaa Suomen surkein nikkari-ohjelmaan. Yhtään jaksoa en tosin ole ohjelmaa katsonut, joten pahoittelut vertauksesta, jos kilpailijoiden taso on oleellisesti parempi, kuin meidän taloa aikoinaan rempanneen henkilön! Tässä vuosien varrella on tuvassa tullut vastaan niin mielenkiintoisia rakennusratkaisuja, ettei sille ihmiselle enää ikinä saa antaa vasaraa tahi muuta työkalua käteen! Mutta positiivista on, että nyt tuntuu tämän remppafirman kanssa hommat hoituvan ja että kylppärin rakenteet näyttävän olevan täysin kuivat! Jännityksellä toki odotellaan mitä huomenna löytyy, kun eteisen lattia vedetään auki. Laittelen teille kuvia rempasta myöhemmin, kun hommat etenee ja ehdin koneen ääressä istuskella.