Äitini oli meillä viime viikolla muutaman päivän. Kun kelit oli suosiolliset, päätettiin perjantaina grillailla. Mies, joka yleensä hoitaa grillitouhut, oli töissä, joten homma jäi mun kontolle. Meidän pihasta löytyy useampikin tulipesä. On kunnon rautamötikkä, jolla grillatessa täytyy tuuhastaa puiden kanssa ja käyttää paistamiseen muurikkapannua. Lisäksi löytyy hautakivenpaloista väsätty kaksiosainen grilli, puilla toimiva tämäkin, mutta joka parhaiten sopii lähinnä makkaroiden ym. paistamiseen. Lisäksi on vielä savustin, jonka alaosa toimittaa myös hiiligrillin virkaa.
Rautamötikkä oli tällä kertaa pakko jättää rauhaan, sillä mun käsivoimilla ei muurikkapannun käsittely onnistu. (Kyllä, sekin on mulle liian painava.) Ja koska grillattavien listalla oli kaikkea muuta kuin makkaraa, jäi kivigrillikin pois laskuista. Ainoa vaihtoehto oli siis savustin ja hiilet. No, tytön kanssa tyhjättiin vanhat tuhkat pois, laitettiin hiilet paikoilleen, vähän sytkänestettä perään ja odoteltiin hetki. Siinä vaiheessa tyttö alkoi ihmetellä, miksi grillin ympärillä pörrää niin paljon ampiaisia. Olin nostanut grillin yläosan penkille ja nostin sitten typeryyksissäni grillin kannen.... Syy pörrääviin amppareihin löytyi kannen alta. Pesähän siellä oli. Kansi lensi iloisessa kaaressa maahan ja kerrankin minäkin juoksin ja lujaa. Ei ole tyttö kuulemma nähnyt mun koskaan kirmaavan sellaista vauhtia. Kun päästiin sopivan välimatkan päähän, siis turvallisesti kotiseinien sisäpuolelle, tuumailtiin miten grillailun kanssa edetään. Mies ei meitä voinut auttaa, eikä musta ollut ampiaispesää tuhoamaan, sen verran oon yliherkkä pistoksille. Ainoa ratkaisu oli siis painua kauppaan ja ostaa halvin hiiligrilli. Tytön kanssa se saatiin kasaan, joskin jostain syystä muutama ylimääräinen prikka jäi pussin pohjalle... Olisikohan ne pitänyt laittaa johonkin? Mutta anyway, me saatiin grilli kasaan, tulille ja sapuskat lämpimäksi. Tosin vähän opettelua tuo grillailu taas vaatii, kun kymmeneen vuoteen mun ei ole tarvinnut moista miettiä, muuten kuin valmistelujen osalta. Esimerkiksi hyvä olisi muistaa, että EN VOI jättää ruokia grilliin ja mennä välillä tupaan. Tai voin, mutta lopputuloksena on aina hiiltyneitä kikkareita.
Nyt on sitten tullut grillailtua aika usein, kun mulla on ihan OMA grilli. Tyttö tuumasi, ettei ole nähnyt mua pitkään aikaan niin onnellisen näköisenä, kuin mitä oon seistessä grillin ääressä pihdit toisessa, siideri toisessa kädessä. Elämän pieniä iloja. ♥
Eilen grillissä valmistui pekoniin käärittyjä broilerin fileepihvejä, joita sitten syötiin spelttihelmien ja grillattujen tomaattien ja maissien kera. Näistä nyt ei ole kummempaa reseptiä tarjota, mutta jos joku haluaa kokeilla, niin varaa kolme pekonisiivua yhtä fileepihviä kohden. Lado pekonisiivut alustalle, nosta fileepihvi päälle. Mausta broileri maun mukaan suolalla ja pippurisekoituksella. Kääri pekonit broilerin ympärille ja kiinnitä cocktailtikulla. Nosta broilerit kevyesti öljytylle folioalustalle ja grillaa, kunnes broileri on kypsää. Tomaattien päälle tein seoksen öljystä, valkosipulimurskasta, pippurista ja basilikasta. Heitin nämäkin folioalustan päälle ja grillasin, kunnes olivat sopivan kypsiä. Sitten vaan nauttimaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti