Pikkuinen mansikkakakku eskariväen iloksi ♥

Viime torstaina suljimme päiväkodin oven viimeistä kertaa. Kyllähän se vähän haikealta tuntui, kun eskarivuosi päättyi, eikä enää tarvi yhtään omaa lasta päiväkotiin kiikuttaa. Vaikkei tuo meidän juniori ollut tuossa päiväkodissa kuin eskarivuoden, niin kyllähän siihen henkilökuntaan ja paikkaan ehti jo kiintyä. Elävästi muistan sen ensimmäisen palaverin hoitajien kanssa, kun käytiin pojan diabetekseen liittyviä asioita läpi. Silloin pelkäsin, että mitenkähän vuosi menee ja miten oppivat inskat sun muut hoitamaan, mutta näin jälkikäteen on pakko sanoa, että koko porukka selvisi tästä hommasta mainiosti! Ei voi olla muuta kuin kiitollinen, että juuri nuo ihmiset pikkumiehen hoitivat läpi eskarivuoden. 

Viime viikon alkupuolella kiikutin pikkuruisen mansikkakakun kiitokseksi kuluneesta vuodesta. Poika sai valita kakun täytteet, joten sisältä löytyi vaniljarahka + kermavaahto, hipaisu mansikkahilloa sekä tuoreet mansikat. Kakun päällä on puolestaan vaniljakreemijauheella sekä tomusokerilla maustettu kerma, tuoreet mansikat sekä muutama hento sokerimassakukkanen. Pohja oli gluteeniton kolmen munan pohja. 

Kesä ollaan pojan kanssa kotona ja syksyllä odottaakin sitten uudet haasteet koulun merkeissä. Taas olen siinä tilanteessa, että pelkään miten diabetes uudessa paikassa hoituu. Ja tottahan sitä äitinä pelkää, että poika joutuu silmätikuksi sairautensa takia. Tähän saakka ollaan yritetty olla mahdollisimman avoimia, sillä salailu ei hyödytä ketään. Kouluun tutustumispäivänä poikaa oli kiikutettu luokan ulkopuolelle sokereita mittaamaan, mutta toivon, että jatkossa tämän saa hoitaa ihan siinä luokkatilassa. Nykyisillä laitteilla kun toimenpide on sekä nopea, että varsin huomaamaton. En halua, että poika oppii sen, että sairautta pitäisi jotenkin salailla, piilotella tai hävetä. Sen kanssa kun on vaan pakko olla ja elää. Mutta ehkä mä murehdin tätä sitten elokuussa ja kesä eletään ja nautitaan hetki kerrallaan. ♥