1. heinäkuuta 2015

Long live rock 'n' roll! - Provinssikuulumisia ja sienimuhennosta

Nyt vihdoin ja viimein on Provinssista toettu sen verran, että voisi hieman kertoilla viikonlopun tapahtumista. Vaikka eipä niissä ihan hirveästi kertomista ole. Perjantaina suunnattiin hyvissä ajoin kohti Törnävää, sillä oikeastaan ainoa bändi, jonka halusin nähdä, soitti perjantaina. Aivan sama mitä ulkolaisia suuruuksia festareille raahattiin, mua kiinnosti Eppu Normaali. Muistelin, että olisin ollut Eppujen fani kolmisenkymmentä vuotta, mutta kun asian tarkistin, jäi vuosia jäljelle 26. Ihan hyvä saldo sekin. Eppuihin tutustuin kunnolla vuonna 1989, eli on siitä jo pieni ikuisuus. Eniten tykkään Eppujen vanhasta tuotannosta, siis alkuvuosien punkvedoista, mutta kyllä tuo 80-90-luvun jututkin uppoaa. Hyvä keikka oli, kiitos siitä! Loppuilta kuluikin hyvässä seurassa lähinnä olutteltassa, sillä mitään suunnatonta hinkua ei muiden bändien perään ollut. Välissä toki käytiin ensiavussa hakemassa miehelle laastaria ja mulle happea. Tarpeeksi kylmä ilma kun laittoi lihakset kramppaamaan siihen malliin, että hengittely tartti vähän lisäapua. Mutta ei siihenkään sen kummempaa dramatiikkaa kuulunut, näitä kramppeja kun tulee ja menee. 

Lauantaina hipsittiin alueelle vasta viiden jälkeen. Tällä kertaa oltiin autolla liikenteessä. Onneksi, sillä jouduin jo seitsemän jälkeen lähteä kiikuttamaan tyttöä lääkäriin. Neiti oli ollut B-tyttöjen pelissä tuuraamassa ja siellä telonut pikkurillinsä. Peli oli Salossa ja koko paluumatkan yritettiin tytön kanssa viestitellä, että mennäkkö lääkäriin vai ei. Lopulta neiti oli tajunnut kysyä huoltajan mielipidettä, sillä mun on hirvittävän vaikea arvioida hoidontarvetta, jos en sormea näe. Huoltaja komensi lääkäriin ja sinnehän sitten mentiin. Kun tytön näin, muistutti tytön pikkurilli lähinnä pientä sinistä lumiukkoa, mutta onneksi edes söpöä sellaista. Lääkärissä oltiin kahdeksan jälkeen ja siinä kohtaa tyttö oli jo todella väsynyt ja nälkäinen. Kanttiini oli ehtinyt mennä jo kiinni, mutta onneksi terveyskeskuksen äärimmäisen kultainen hoitaja hommasi tytölle edes voileivän ja pillimehun. Pieni ele, joka kyllä lämmitti mieltä. Lääkärin tuomio sormesta oli aika tylsä. Pikkurilli oli murtunut, joten maalivahdin hommat joutuu unohtamaan hetkeksi. Tällä hetkellä on turha edes koittaa saada hanskoja käteen, eikä lisäiskut oikein tee hyvää. Toivottavasti kuitenkin toipuisi pian, että ehtisi vielä piirisarjapeleihin mukaan. Muutama peli jää pakostakin väliin. Lääkärireissun jälkeen olisin toki ehtinyt festareille takaisin, mutta eipä siinä kohtaa enää huvittanut. Mieluummin jäin hoitamaan potilasta. Kokeillaan ensi vuonna uudelleen paremmalla onnella. 

Tällä viikolla keittiössä ei ole tapahtunut oikein mitään mullistavaa, mutta yhden ohjeen voisin kuitenkin laittaa jakoon, niin tavallinen kuin tuo onkin. Eilen kaivoin hyllystä Paras keittokirja No 4:n ja sen ohjeen mukaan tein muhennosta herkkusienistä. Yleensä ruskistan muhennokseen tulevat sienet ensin, mutta tässä ohjeessa ruskistaminen jätettiin väliin. Hieman epäilytti, että mitähän tästä tulee, mutta hyvä tuli kuitenkin. Sienimuhennos sopii hyvin lämpimiin leipiin tai ihan vaan broilerin tai lihan lisukkeeksi. Pelkästään syötynä on mun mielestä vähän liian tuhtia tavaraa. Itse tein tämän ranskankermasta, mutta ihan yhtä hyvin tähän voi käyttää smetanaa.




Sienimuhennos 
(4ann.)

400 g tuoreita herkkusieniä
2 dl ranskankermaa tai smetanaa
1 sipuli
2 rkl voita
1 dl maitoa
1 rkl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
ripaus musta- tai valkopippuria
½ tl paprikajauhetta

  Puhdista ja viipaloi sienet. Kuori ja hienonna sipuli ja ruskista se voissa. Ripottele päälle jauhot ja lisää joukkoon maito ja osa ranskankermasta.
  Lisää sienet ja keitä seosta 5 minuuttia, kunnes se on muhennosta. Mausta suolalla, pippurilla ja paprikajauheella. 
  Lisää loppu ranskankerma ja lämmitä muhennos varovasti. Muhennos ei saa kiehua, sillä se juoksettuu helposti. 





2 kommenttia:

  1. No huh, jopa sisältyi draamaa teidän provinssiviikonloppuun, mutta onneksi ei kuitenkaan mitään tuon vakavampaa!!! ♥
    ..ja Epuista tykkään minäkin!! ☺

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei onneksi mitään tuon pahempaa! Eniten harmittaa Emman sormi, kun nyt joutuu olla useamman viikon sivussa peleistä. Treeneihin palaa treenitauon jälkeen.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...