17. joulukuuta 2011

Tahmatassuilua ja lanttukukkoilua

Mies on aamusta alkaen räpännyt liköörien kanssa. Ei tokikaan juoden, vaan suodattaen ja pullottaen. Ja vasta murto-osa on päässyt pulloon asti. Niin hidasta puuhaa tuo on. Eipä noita kaikkia saa tänään pullotettua, mutta onpahan projekti saatu aluilleen. Pulloihin on päässyt vasta mustaherukkalikööri ja kriikunalikööri etenee kohti pulloja hitaasti, mutta varmasti. Mustaherukkalikööriin on aiemmin lisätty sokerilientä, joten sille ei enää tarvinnut tehdä mitään. Kriikunaliköörit sen sijaan oli vähän väkeviä, joten niihin lurahti pikkuisen keskenään kiehautettua vettä ja sokeria. Ja jos noiden kriikunaliköörien malttaa antaa olla vielä jonkin aikaa pullossa, niin maku todennäköisesti pehmenee.

Sen lisäksi, että tuo liköörien suodattaminen on hidasta, niin on se kyllä sottaistakin puuhaa. Tiskiä tulee valtavasti ja joka paikka on täynnä semmoisia ylitahmeita liköörituhruja. Onneksi joulusiivoja ei oo vielä edes ajateltu, joten eipä tuo niin haittaa. Mies keksi, että hyvä keino liköörien esisuodattamiseen on ne vauvojen sideharsovaipat, vai miksi niitä oikein kutsutaan. Kun karkein moska on saatu pois, niin sitten voikin suodatella ihan vaan kahvinsuodattimen, tai siis suodatinpussin läpi. Ja niitä muuten menee sitten aika paljon! Menevät nimittäin todella nopeasti tukkoon.

Ollaan näköjään oltu tosi ahkeria noiden liköörijuttusten kanssa kesän ja alkusyksyn aikana. Pullotettu on tämän päiväisten lisäksi mustikkalikööri, hasselpähkinälikööri ja mantelilikööri. Sen sijaan pulloon pääsyä odottelee vielä päärynä-, vadelma-. mansikka- ja Sveitsin kuningatarlikööri. Eli puuhaa noiden osalta piisaa vielä yllin kyllin. Ja kuka ihme nuo kaikki oikein juo! Toisaalta, eipä nuo mene miksikään vaan paremminkin paranevat vanhetessaan.

Kun eilen en kerran ehtinyt mitään kokkailemaan, niin tänään oon sitten touhannut keittiössä senkin edestä. Tosin väsy painaa päälle, eikä ajatus oo oikein ollut mukana tuossa touhussa. Kesken kokkailun kävin ottamassa pienet päikkärit ja olihan siitä edes pikkuisen apua. Ruoaksi tein tänään käristyspataa naudan kulmapaistista, kaveriksi lanttukukkoa ruukussa ja ihan vaan keitettyjä perunoita. Käristyksestä unohtui paprika, mutta ei kai tuo haittaa. Käristyspadan ohje on lähtöisin Saarioisten menu keittokirjasta, taitaa olla kolmas sellainen ja vuodelta -88. Vähän ohjetta muuttelin omaan makuun sopivaksi. Lanttukukon ohje on taasen Me-lehden tuotosta. Oikein mainioita ohjeita olivat molemmat.

Lanttukukko ruukussa

1kg kuorittuja lanttuja
1 iso sipuli
1,5–2tl suolaa
0,5–1tl rouhittua mustapippuria
0,5dl siirappia
30g voita
1pkt (400 g) peruna-ruistaikinaa tai piirakkataikinaa (pakaste)

  Leikkaa lanttupalat ohuiksi viipaleiksi. Halkaise sipuli ja viipaloi puolikkaat. Pane viipaleet suureen kulhoon, ripottele päälle suola ja rouhittu pippuri. Sekoita hyvin. Anna seistä huoneenlämmössä 30–60 minuuttia. Anna taikinan sulaa huoneenlämmössä sen aikaa.
  Kaada kasvispalat isoon, voideltuun uunivuokaan. Valuta siirappi päälle ja vedä jääkaappikylmästä voista ohuita lastuja pinnalle. Kauli 2/3 osaa taikinasta kulhon kokoiseksi levyksi ja nosta se lanttupalojen päälle. Pyöritä lopusta taikinasta ohuet kierteiset nauhat ja nosta ne taikinakannen päälle reunakoristeeksi.
  Paista kukkoa ensin 225-asteisessa uunissa 20 minuuttia. Alenna lämpötila 150 asteeseen ja jatka paistamista vielä noin 90 minuuttia. Jos pinta tuntuu tummuvan liikaa, laitaa ruukun päälle alumiinifolio kevyesti. Tarjoa höyryävän kuumana

Mä jätin kukon vielä jälkilämmölle noin puoleksi tunniksi. Lantut kannattaa leikata todella ohuiksi, niin ovat sitten ihanan pehmeitä. Jos jaksan, niin taidan tehdä tätä jouluksikin. Oli tuo niin hyvää! Aika paljon tuota tulee, mutta en usko, että kovin nopeasti pilaantuukaan.

Lanttukukko

Käristyspata kasviksilla

500-700g naudan paistia (esim. kulma- tai sisäpaistia)
2 isoa sipulia
1 kiinankaalin kantaosa
(1-2 paprikaa)
1rkl ketsuppia
suolaa tai 0,5-1 liemikuutio
mustapippuria
voita paistamiseen
3-5dl vettä lihamäärästä riippuen
instat-kastiketahnaa (??) halutessa suurustamiseen, oletan että maizena ajaa saman asian

  Laita paistipala muutamaksi tunniksi pakkaseen. Leikkaa kohmeinen paisti noin 2mm paksuiksi viipaleiksi poikkisyin.
  Kuumenna voi paistinpannulla ja ruskista lihaviipaleita kevyesti muutamassa erässä. Laita ruskistetut lihat kattilaan tai kasariin. Huuhtele pannu jokaisen ruskistetun lihaerän jälkeen ja kaada huuhdeliemi kasariin. Huuhdelientä tarvitaan vain sen verran, että lihat juuri ja juuri peittyvät. Keitä lihoja noin 20 minuuttia miedolla lämmöllä kannen alla.
  Viipaloi sipulit ja kiinankaali. Lisää voita pannulle ja kuullota sipulit. Kaada sipulit kasariin lihojen päälle, huuhtele pannu ja kaada taas huuhdeliemi kasariin. Lisää voita pannulle ja kuullota suikaloitua kiinankaalta hetki pannulla. Lisää nämäkin kasariin. Lisää suikaloitu paprika kasariin kuullottamatta. Paprikan voi kyllä ihan hyvin jättää poiskin.
  Lisää kasariin pippuria ja suola tai murennettu liemikuutio. Keitä kymmenisen minuuttia tai kunnes liha on pehmeää ja kypsää. Halutessasi voit suurustaa kastikkeen.

Käristyspata

Yhtään en kyllä tiedä, mitä tuo ohjeessa mainittu kastiketahna on tai onko sellaista edes enää olemassa. Ohje on kuitenkin jo reilut 20 vuotta vanha. Ihan hyvin tuon voi varmasti suurustaa vaikka maizenalla tai vastaavalla jos haluaa.

Mies yllätti mut positiivisesti, kun toi Alkosta pullollisen hasselpähkinän makuista Baileysia. Ostettiin sitä alkuvuodesta laivareissulla, kun silloin sitä ei täältä vielä saanut. Pulloa varjeltiin kuin parastakin aarretta siihen saakka, että pystyin taas tuollaisia juttusia nauttimaan. Ja kun sen sitten auki sai, niin siitä tuli oitis mun lempparikermalikööri. Nyt tuota ihanuutta oli sitten vihdoin Alkossakin. Kun kahvin sekaan laittaa ihan pienen tilkan maitoa ja lorauksen kermalikööriä, niin ei sitä muuta jälkkäriä sitten tarvita.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...