25. elokuuta 2012

White heat, red hot

Tänään sattui kyllä jotain hyvin harvinaislaatuista. Luovutin ihan suosiolla päävastuun kokkailuista tuolle ukolle. Kun toiveena oli meksikolaista lihapataa, niin tuumasin että tehkööt itte. On sitä tehnyt ennenkin, niin tulee todennäköisesti parempaa. Alunperin ohje on Pirkasta. Ukon mukana kulkenut lehdestä leikattu lappunen oli vuosien kuluessa kärsinyt erinäisiä vauroita ja sen lukeminen oli hieman haasteellista. Ohje löytyi onneksi vielä Pirkan nettisivuilta. En mä kuitenkaan osannut olla puuttumatta herran kokkailuihin ja heitinkin mielipiteitäni vähän joka asiasta. Mulla on paha tapa puuttua toisten tekemisiin, jos ne puuhaa jotain MUN valtakunnassa... Vaikka eipä tuo keittiö yksin mun oo. Vielä kun sen aina muistaisin.

Muutenkin nyt on muutaman päivän ajan tehnyt mieli kaikkea mausteista ja tulista. Ruokaohjeita selatessa katse tuntuu kiinnittyvän vaan ja ainoastaan chiliä jossain muodossa sisältäviin herkkuihin. Enpä siis voinut jättää Dansukkerin sivuilta löytämääni tulista vadelmahilloa testaamatta. Noita vattuja kun piisaa, aina vaan. 

Lisäksi siitä lähtien, kun Kärähtäneet-blogin Heidi julkaisi postauksen pekoniin käärityistä chileistä, oon kuola valuen haaveillut kokeilevani moisia itsekin. Tänään sitten koitti se hartaasti odotettu päivä. Kiitos Heidi ohjeesta! Annoin ukolle tehtäväksi tuoda chilejä kaupasta ja toikin niitä sitten heti kunnolla Harmi vaan, ettei pekonia ollut sitten tarpeeksi. Chilejä ja juustoja voi vaihdella maun mukaan, jossain oon törmännyt tuorejuustotäytteeseen ja Heidi kertoi kokeilleensa mm. cheddaria ja brietä. Mä luulen, että tuo cheddar on meillä testivuorossa seuraavana. Mä tuppasin chilien sisään leppäsavujuustoa, joka oli kanssa tosi hyvää. Tosin juustoa olisi voinut olla reilumminkin.

Juustotäytteiset pekoniin kiedotut chilit

tuoreita chilipalkoja (meillä punaisia chilejä, vihreitä jalapenoja ja keltaisia Aji fantasy-chilejä)
juustoa (meillä leppäsavujuustoa, mutta muutkin käy)
1 pekoniviipale/chili

  Halkaise chilit pituussuunnassa toiselta reunalta ja poista siemenet. Jalapenoista leikkasin yhden reunan ikään kuin kantena pois. Täytä chilit juustolla. Kovempi juusto kannattaa kuulemma laittaa suikaleina. Sulje chilit takaisin muotoonsa ja kiedo pekoniviipale ympärille. Jalapenoihin ja Ajeihin laitoin vielä cocktailtikun pitämään pekonia paikoillaan.
  Asettele chilit leivinpaperille pellille ja paista 220 asteisessa uunissa, kunnes ovat rapeita. Muista käännellä välillä. Nosta lopuksi talouspaperin päälle valumaan.




Meksikon lihapata

700-800g karjalanpaistilihoja
4 isoa porkkanaa
2 sipulia
2-3 lehtisellerin vartta
2tlk(à400g) kuorittuja tomaatteja
6 säilöttyä pepperonia kokonaisina
1dl vettä
6rkl tulista chilikastiketta
1rkl juoksevaa hunajaa
1tl suolaa
1tl oreganoa
mustapippurirouhetta

  Kuori ja paloittele porkkanat ja silppua sipulit. Viipaloi lehtisellerin varret. Valuta tomaateista liemi ja sekoita liemen joukkoon chilikastike ja hunaja. Puolita tomaatit. Voitele uuninkestävä vuoka tai pata.
   Lado pataan kerroksittain karjalanpaistilihoja (jätä rasvaisimmat päällimmäisiksi) ja vihanneksia. Pepperonit voi lisätä kokonaisia, kanta poistettuna. Ripottele kerrosten väliin suolaa, oreganoa ja mustapippurirouhetta. Kaada väliin myös maustettua tomaattitölkin lientä.
   Huuhtele tomaattitölkit vedellä (1dl) ja kaada se pataan. Kypsennä pataa 200 asteessa noin 2 tuntia. Voit alentaa uunin lämmön puolessa välissä 150 asteeseen. Tarkista lihan kypsyys. Koristele pata lehtisellerin lehdillä. Tarjoa riisin tai perunoiden sekä salaatin kanssa.




Tulinen vadelmahillo

2ps (à 200g) pakastevadelmia tai 400g tuoreita
200g (vajaa 2,5dl) hillosokeria
3rkl balsamietikkaa
ripaus cayennenpippuria

  Mittaa kohmeiset (tai tuoreet) marjat ja muut ainekset kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä hiljalleen noin 5 minuuttia välillä sekoittaen. Purkita hillo puhtaaseen, kuumennettuun lasipurkkiin. Nauti hillo paahtoleivän kanssa.

Mä laitoin hilloon noin 1/4 teelusikallisen cayennea, mutta olis sitä voinut olla ehkä pikkaisen enemmänkin. Vaikka makuasiahan se on. Muuten hillo oli aivan älyttömän hyvää! Tuo etikka toi jännän, oman säväyksensä.


2 kommenttia:

  1. Kiva kuulla, että chiliresepti toimi! Itse löysin ohjeen aikanaan Kaikki Äitini Reseptit -blogista, ja sinne se oli myös tainnut päätyä jostain muualta. Hyviä ohjeita ei voi koskaan jakaa liian montaa kertaa :)

    VastaaPoista
  2. Mä oon ihan samaa mieltä, että hyviä ohjeita ja ideoita voi jakaa loputtomasti :)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...