29. huhtikuuta 2012

Don't knock the wok

Ihana, aurinkoinen sunnuntai kului Kääpiölinnan pihaa raivatessa. Kyllä tuntee jotain tehneensä, kun on lapioinut kivijalan ympäriltä rempan yhteydessä tullutta moskaa, haravoinut ja kerännyt risuja. Ja juossut tuon pojan perässä. Niin kivoja kuin nuo vanhat koivut ovatkin, niin kyllä ne roskaakin. Eriasteisten talvimyräköiden jäljiltä piha on täynnä pikku risuista aina isompiin oksan pätkiin. Valitettavasti osalle koivuista on lähtötuomio annettu ja se aika koittanee tänä kesänä. Kun on huhkinut pihalla, ei kauheasti ollut virtaa kokkailuun. Onneksi tämän päivän ruoaksi oli nakkiwokkia. Ja lounaaksi paistettiin nuotiolla makkaraa. Ei ehkä ruokaa terveellisimmästä päästä, mutta saa sitä joskus mussuttaa makkaraa oikein kunnolla. Nakkiwokin ohje on taas Yhteishyvästä poimittu. Ruoka ei ollut mitenkään kummoista, mutta ihan hyvää ja nopeaa perussapuskaa. Voi siis tehdä toistekin.

Nakkiwok

250g nuudeleita
1 paprika
300g nakkeja
4 valkosipulinkynttä (laitoin valmista murskaa)
1rkl öljyä
1pss wokvihanneksia (pakaste)
Kastike:
0,5dl soijaa
2rkl hunajaa
2rkl chilikastiketta
Pinnalle:
persiljaa tai korianteria 

   Keitä nuudelit ja valuta ne lävikössä. Pese paprika, poista siemenet ja viipaloi. Viipaloi nakit. Kuori ja hienonna valkosipuli. Kuumenna öljy pannulla. Paista hetki nakkiviipaleita, lisää paprika, valkosipulinkynnet ja pakastekasvikset. Paista hetki käännellen. Kaada joukkoon kastike, lisää nuudelit, sekoita ja kuumenna. Lisää chilikastiketta maun mukaan. Tarjoile heti.


Suoritin ruokaa laittaessa sellaisen "pelastetaan kuivahtanut patonki"-operaation. Kuivasta patongista tuli oikein hyvää margariinin, valkosipulimurskan, folion ja uunin avulla. Sekoitin reiluun margariininokkoon valkosipulimurskaa, tein viillon patongin päälle ja täytin viillon valkosipulimargariinilla. Täytetyn patongin käärin folioon ja kuumensin 225-asteisessa uunissa kymmenisen minuuttia. Hyvin kelpasi ja patonki katosi hujauksessa. Eipähän tarvinnut heittää pois.


Pakko vielä kehaista uutta hunajalöytöä. Pyysin miestä tuomaan kaupasta hunajaa merkkiä sen kummemmin määrittelemättä. Mies kiikutti mulle purkillisen pehmeää Mesimestarin hunajaa. On kyllä parasta hunajaa mitä oon koskaan maistanut. Ja oon huoletta käyttänyt tuota juoksevan hunajan tilalla, kun on nimensä mukaisesti ihanan pehmoista ja valuvaa. Kannattaa siis joskus luottaa miehenkin kykyyn valita ruokia. Niin ja tämä ei ole maksettu mainos :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...