4. huhtikuuta 2012

Lauantaimakkaran huumaa

Kuka muistaa vielä makkarakupit ja makkarapihvit? Ainakin silloin kun minä olin pieni, niitä joutui syömään aina silloin tällöin. Ja paino sanalla joutui. Tänään ajattelin rohkaista mieleni ja tehdä vähän erilaisen version makkarapihveistä. Mappieni kätköistä löytyi ohje, jonka joku viisas ihminen oli ristinyt makkarakarbonadiksi. Mitään käsitystä mulla ei ole, että mistä ohje on lähtöisin. Alkuperäisessä ohjeessa käytettiin jahtimakkaraa, mutta vaihdoin sen kotoisasti lauantaimakkaraan. Näin kasvatin sitä olematonta mahdollisuutta, että tuo neitisenikin suostuisi pihvejä syömään. Lauantai kun menee ainakin siivuina, jahti taas ei. Ja kun ruoka kehoitettiin nauttimaan muusin ja oluen kanssa, niin tottahan tein työtä käskettyä. Tai no, olut jäi kyllä tällä kertaa kaappiin, mutta muusia sentään löytyi lautaselta. Muusia tehdessä viereen tuotiin purkki paahdettua sipulia. Ilmeisen selvä vihje, että sitäkin saisi muusista löytyä. Paahdettu sipuli kun on oikein hyvä muusin maustaja.

Makkarakarbonad
(n.6kpl)

n.500g:n tanko jahti- tai lauantaimakkaraa
1-2 sipulia
voita
öljyä
sinappia
korppujauhoja
vehnäjauhoja
1 kananmuna

  Viipaloi kuoritut sipulit ohuiksi renkaiksi ja hauduta pannulla voissa ja öljyssä. Leikkaa makkara noin sentin vahvuisiksi viipaleiksi. Laita korppujauhot, vehnäjauhot ja kevyesti vatkattu kananmuna kukin omalle syvälle lautaselleen. Sivele makkaraviipaleet kevyesti sinapilla. Pyörittele sitten vehnäjauhoissa, kananmunassa ja lopuksi korppujauhoissa. Paista makkarapihvit pannulla öljyn ja voin seoksessa molemmin puolin kauniin kullanruskeiksi. Tarjoa muusin, salaatin ja oluen kera.


Ruoasta on pakko sanoa, että kaikessa omituisuudessaan se oli ihan hyvää. Hieman epäileväinen olin, mutta taas kerran ihan turhaan. Jokin voimakkaamman makuinen makkara tosin toimisi paremmin, mutta meni tuo noinkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...