Vapiskaa verisuonet! Tänään Kääpiölinnassa syödään lihaa ja paljon! Aamupäivällä ilahdutin tuota ukkokultaa kunnon verisuonet tukkivalla brunssilla. Tarkoitus ei kuitenkaan ollut edesauttaa omaa leskeytymistä, vaan hemmotella toista vähäsen. Itse en ihan samaan ruokamäärään pyrkinyt, mutta aina sitä yhden pekonileivän voi syödä. Jääkaapissa lymyilleen pekonipaketin jämien lisäksi paistoin miehelle kananmunia ja makkaraa. Niin ja tein smetanalla täytettyjä keitettyjä munanpuolikkaita. Nämä kaikki vielä läiskäistiin paahdetun leivän päälle. Kananmunien ohjeen oon alunperin löytänyt Me-lehdestä. Muuttelin ohjetta taas hieman, kun kahdelle on ihan turha keittää kymmentä kananmunaa. Ja smetanan maustoin aika runsaasti tabascolla, mustapippurilla ja pikkuhitusella suolaa. Tällä aterialla kalorien laskemisesta olisi tullut vaan paha mieli, mutta ehkä päälle tehty kärryttelylenkki antoi vähän anteeksi.
Kultakiharaiset kananmunat pekonilla
(8 leipää)
4 kananmunaa
0,5prk (à120g) smetanaa
tabascoa
mustapippuria
ripaus suolaa
8 viipaletta paahtoleipää
(margariinia tai tuorejuustoa halutessa)
8 viipaletta pekonia
8 salaatinlehteä
1 tomaatti
Keitä kananmunia 7 minuuttia. Anna jäähtyä kylmässä vedessä. Halkaise jäähtyneet kananmunat pitkittäin ja kaiva keltuaiset varovasti irti teelusikalla. Paina keltuaiset siivilän läpi kiharaksi. (Mulla taisi olla vähän turhan tiivis siivilä.)
Vaahdota smetana ja mausta makusi mukaan pippurilla, tabascolla ja pikkuripauksella suolaa. Paista pekonit rapeiksi miedolla lämmöllä. Valuta halutessasi talouspaperin päällä enimmät rasvat pois. Lohko tomaatit.
Laita kananmunien koloihin nokare smetanavaahtoa. Ripottele päälle keltuaiskiharaa. Paahda paahtoleivät. Sipaise halutessasi päälle margariinia tai tuorejuustoa. Lado paahtoleipien päälle salaatinlehdet, pekoniviipaleet, kananmunat ja tomaattilohkot. Nauti heti.
Kun kerran alkuun päästiin, niin pitihän sitä lihalinjaa jatkaa päivälliselläkin. Pöytää koristi mukaeltu versio Yhteishyvän porsaan uunifileestä, uunisipuleista ja hunajaisesta kastikkeesta. Perunoiden kera nautittuna tietenkin. Eilen nimittäin iski hirmuinen himo saada ihan tavallisia kuoripottuja. Tämän ruoan valmistus oli hassun vaiheittaista. Vaikka toisaalta hyvä, kun välillä sain juosta pelastamassa kissoja, rairuohoa, pyykkejä ja kaikkea mahdollista tuolta pieneltä termiitiltä. Mutta... Ruoan alkuperäisen ohjeen löytää täältä. Alla on ohje mun tekosten mukaan.
Porsaan uunifileetä, sipulia ja soosia
n.800g porsaan ulkofileetä
suolaa
pippuria
sinappia
Lisäksi:
2 punasipulia
3 sipulia
3 valkosipulia
2rkl öljyä
1rkl juoksevaa hunajaa
1rkl sinappia
1rkl balsamiviinietikkaa
2 omenaa
Kastike:
2dl appelsiinimehua
2dl kermaa
1rkl soijaa
1rkl juoksevaa hunajaa
suolaa
mustapippuria
2rkl suurustetta ruskeille kastikkeille
Ota liha hyvissä ajoin huoneenlämpöön. Hiero fileen pintaan suolaa, pippuria ja sinappia. Laita filee uunivuokaan ja työnnä paistomittari fileen paksuimpaan kohtaan. Kypsennä fileetä 125-asteisessa uunissa noin 1,5-2 tuntia tai kunnes sisälämpötila on noin 75-80 astetta.
Kuori sipulit ja leikkaa neljään osaan lohkoiksi. Kuori valkosipulit ja käytä kynnet kokonaisina. Sekoita sinappi, öljy, etikka ja hunaja keskenään ja sekoita tahna sipulien joukkoon. Lisää sipulit uunivuokaan lihan viereen, kun liha on ollut uunissa 30 minuuttia.
Pese omenat huolellisesti, poista siemenet ja lohko. Lisää omenaviipaleet lihan ja sipulien joukkoon, kun paistoaikaa on jäljellä noin 20 minuuttia.
Valmista kastike. Sekoita kaikki ainekset suurustetta lukuun ottamatta kattilassa. Kuumenna. Kun kastike kiehuu, lisää suuruste ja keitä hetki. Tarjoile uunifilee sipuleiden, omenoiden ja hunajaisen appelsiinikastikkeen kanssa. Niin ja niiden perunoiden.
Mua vähän jännitti, että kuinka kuivaksi tuo liha menee kun en sitä käräyttänyt ensin pannulla. Mutta tuli siitä ihan mehukas. Tosin otin sen uunista lämpötilan ollessa 72 astetta. Kastike oli aika hedelmäistä, mutta mun mielestä ihan hyvää. Mies ei siitä hirveästi ilahtunut. Kokonaisuudessaan ruoka oli silti ehkä vähän turhan pliisu mun makuun. Toisaalta ihan kiva ja hyvä, mutta mietin onko toiste vaivan arvoinen.
Mutta nyt pitäis oikeasti jaksaa tehdä suunnitelmia tuon synttäritarjoiluja varten. Pari ajatusta on, mutta vissiin olis syytä miettiä tarkemmin. Juhlat kun on vajaa viikon päästä. Yhtään ei jää taas viime tippaan.... Siispä kone kiinni ja mapit ja keittokirjat käteen ja sohvalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti