10. huhtikuuta 2012

Aina tulee jotain

Pitkä pyhä sekoitti totaalisesti mun sisäisen kalenterin, enkä voi millään tajuta että mennään jo tiistaissa. Syytä olisi siis kovaa kyytiä valmistella lauantain juhlia, eikä viettää kaikkea vapaa-aikaa ihan muissa puuhissa. Jos nyt saisin edes tehtyä ostoslistan ja käytyä kaupassa, niin sekin jo helpottaisi. Siivoamiset kun jätän suosista muiden murheeksi. Ja ennen kauppalistan tekoa täytyis suunnitella ne kakut, että tietää mitä ostaa. Pää vaan kumisee tyhjyyttään enkä edelleenkään tiedä millä sen kilpikonnatäytekakun kuorruttaisin. Vaihtoehtoina on nyt marsipaani, sokerimassa, voikreemi ja ihan vaan kermavaahto. Valintoja, valintoja....

Ruoan kanssa ajattelin tällä viikolla mennä helpon kautta, ettei kaikki energia menisi kokkailuun. Kokeiluvuoroon pääsi tänään Yhteishyvästä löytynyt broileripaistos. Broileria laitoin vähän enemmän kuin ohjeessa, kun isompi paketti sattui olla sopivasti tarjouksessa. Muuten menin aika orjallisesti ohjeen mukaan. Ruoka oli oikeasti varsin maistuvaa, vaikkei mausteita niin hirveästi ollutkaan. En valuttanut tomaatteja, enkä fetaa eli niiden öljyt antoivat oman pienen lisänsä. Broilerina käytin pehmeän pippurisia broilerisuikaleita. En tiedä oliko vika mun uunissa, kasvissuikaleiden koossa vai missä, mutta jouduin pitää ruokaa uunissa reilu tunnin ennen kuin kaikki perunat oli kypsiä. Sinänsä harvinainen ruoka, että tuo neitikin tykkäs.

Broileripaistos

400-600g marinoituja broilerisuikaleita
6(n.600g) perunaa 
1 sipuli
1(n.300g) bataatti 
200g fetajuustoa kuutioina (laitoin öljymarinadissa olleita salaattikuutioita)
10 viipaletta aurinkokuivattua tomaattia
2dl ruokakermaa
0,5tl suolaa
0,5tl basilikaa
0,5tl oreganoa

  Paista broilerisuikaleet kevyesti pannulla. Kuori ja suikaloi perunat, sipuli ja bataatti. Valuta fetajuusto. Paloittele aurinkokuivatut tomaatit. Sekoita kerman joukkoon suola ja mausteet. Laita uunivuokaan kerroksittain kasvissuikaleita, broilerisuikaleita, fetajuustoa ja aurinkokuivattuja tomaatteja. Kaada päälle kerma. Kypsennä 200 asteessa noin 40 minuuttia tai kunnes perunat ovat kypsiä.


Olin mä sen verran reipas tyttö, että leivoin jo yhdenmoisia keksejä lauantaita varten. Olettaen, ettei ne mystisesti katoa tässä muutaman päivän aikana. Tein tällä kertaa semmoisia vanilja-kookoskeksejä, joihin oon löytänyt ohjeen  Dr. Oetkerin reseptilappusesta. Sain ihan luvan kanssa käyttää kekseihin ukon jemmaaman suklaalevyn. Luulen kyllä tosin, että joudun jossain vaiheessa hakea uuden tilalle. Kekseistä ei kyllä tullut ihan sitä mitä piti, mutta hyviä kuitenkin.

Vanilja-kookospikkuleivät

175g voita
1,5dl sokeria
1tl vaniljasokeria
1 vaniljatanko
1 muna
4dl vehnäjauhoja
100g mantelirouhetta
Täyte:
kiinteää vadelmamarmeladia
Koristeluun:
200g valkoista tai tummaa suklaata
150g kookoshiutaleita

   Vatkaa pehmeään rasvaan pienissä erissä sokeri, vaniljasokeri ja halkaistusta vaniljatangosta raaputetut siemenet. Sekoita joukkoon muna, jauhot ja mantelirouhe. Sekoita taikina tasaiseksi.
   Pursota taikinasta 4–5 cm:n pitkiä tankoja leivinpaperoiduille pelleille. Taikinan pursottaminen vaatii hyvää käsivoimaa. Paista 200 asteessa 7–9 minuuttia.
   Täytä jäähtyneet pikkuleivät vadelmamarmeladilla ja pane kaksi vastakkain. Sulata valkosuklaa miedolla lämmöllä. Kaada kookoshiutaleet kulhoon. 
  Kastele pikkuleipien päät suklaasulaan ja pyöräytä ne sen jälkeen kookoshiutaleissa. Pane pikkuleivät ritilän tai leivinpaperin päälle ja anna suklaan kovettua ennen tarjoilua tai rasiaan pakkaamista.

Taikina oli sitten tosissaan hankalaa pursotettavaa. Vaikka mulla on sellainen pikkuleipiä varten tarkoitettu pursotin, ei pursottaminen onnistunut. Tosin eipä mun käsivoimissakaan oo kauheasti kehumista. Hetken tuskailtuani laitoin taikinan kelmun sisään ja pyörittelin pitkäksi pötkyläksi. Annoin pötkylän olla hetkisen jääkaapissa, leikkasin kiekoiksi ja paistoin. Ei kai se haittaa vaikka pitkulat muuttui pyörylöiksi. Kuvittelin, että taikina leviäisi paistettaessa, mutta yllättäen se pitikin aika hyvin muotonsa. Kun kekseistä tuli siten aika paksuja, jätin loppujen lopuksi marmeladinkin pois... Suklaasta ja kookoshiutaleista en sentään luopunut! Mutta vaikka suunnitelmat elävät, niin aina tulee jotain...




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...