4. heinäkuuta 2013

Lihaako myös - no, makkaraa!

Tähän päivään mahtuu paljon eläimiä, ihania herkkuja, aurinkoa ja vesisadetta sekä mukavaa yhdessäoloa. Aamupäivällä käytiin katsomassa sikapossuja, heppoja, lemmiä, isoa lintua (joka piti koijata, täytyy hakea liimaa), ankkoja, kukkoja, kanoja ja alpakoita. Iso lintu oli oikeasti kalkkuna, jolta puuttui yksi pyrstöhöyhen. Pikkumiehen mielestä se olisi pitänyt korjata liimalla... Ihana :D Nähtiin me myös hurjan vanhoja traktoreita ja paljon ilmapalloja!

Katselukierroksen jälkeen on maisteltu mm. Hahtolan liha Oy:n hevosmakkaraa, Ilmajoen makkaramestareiden kyyttömakkaraa ja Laidun Herefordin A-luokan Hereford-nakkia. Niin ja tietysti Liisankankaan tilajäätelöä. Hevosmakkarasta tosin saatiin maistaa vain pikkupalat, kun pikkumies veti koko ison makkaran hyvällä ruokahalulla. Oli kuulemma nam. Samoin kävi Hereford-nakkien kanssa. Poikani on selvästi makkaramiehiä!

Hmmm... Mansikkaa!

Kotiin viemisiksi ostettiin Kauhajoen laatuleipureiden pullaa ja naurisleipää, Hereford-nakkia ja Joensuun herkku- leipomon lanttukukko sekä vesirinkeleitä. Torilta tarttui mukaan vielä viisi kiloa Laihian poikien mansikoita. Kyllä näillä eväillä pärjää!

Lisää mansikkaa!

Tuo Hahtolan hevosmakkara oli oikeasti hurjan hyvää! Jos joku tietää mistä sitä saa, niin vinkatkaa. Tai voihan sitä aina kysyä valmistajalta itseltään. Ilmajoen makkaramestareiden kyyttömakkara kelpasi kanssa erinomaisesti, sekä isälle että pojalle. Eikä noissa nakeissakaan ollut todellakaan mitään vikaa. Lanttukukkoa ei vielä olla maistettu, joten siitä tuonnempana. Sen sijaan Joensuun herkkuleipomon vesirinkelit olivat oikein hyvää paahdettuna, appelsiinituorejuustolla, mansikoilla ja vaahterasiirapilla täytettynä. Pojalle kelpasi ihan sellaisenaan. Leipomotuotteista Kauhajoen laatuleipureiden naurisleipä oli ehdottomasti parasta! Tuoreista nauriista tehtynä ja tuoreeltaan syötynä kyseinen leipä vaan toimii. Jos nauriista tykkää niin suosittelen!





Eläimiä nähdäkseen ja herkkuja syödäkseen ei tarvinnut kovin kauas lähteä, sillä kaikki tämä ja paljon muuta, löytyi Seinäjoen Farmari-näyttelystä. Pikkulikkana oon isäni kanssa kolunnut useammat maatalousnäyttelyt, mutta edellistä on kyllä aivan liian kauan aikaa. Meillä oli nimittäin hurjan kiva päivä.

Vaikka koko päivä on mennyt syödessä, niin tottahan sitä täytyi vielä kokatakin. Tämä Kotilieden suuresta keittokirjasta löytyneen ohjeen mukaan tehty makkarapata oli aika hyvää. Ei tosin ehkä parasta kesäruokaa, vaan sopisi ehkä paremmin viileinä syyspäivinä tarjottavaksi. Krakovanmakkarat vaihdoin bratwurstiin, muuten tein suunnilleen ohjeen mukaan.

Unkarilainen makkarapata
(4ann.)

3 paprikaa
4-5 perunaa
1-2 sipulia
3-5 valkosipulinkynttä
5 tomaattia
1pkt(n.250g) krakovanmakkaraa (laitoin 350g bratwurstia)
1rkl öljyä
1tl suolaa
ripaus rouhittua mustapippuria
1rkl kuivattua oreganoa tai muutama oksa tuoretta hienonnettuna
2-3dl lihalientä

  Halkaise paprikat, poista niistä kanta sekä siemenet ja paloittele puolikkaat. Kuori ja lohko perunat. Kuori ja lohko sipulit ja hienonna valkosipulinkynnet. Lohko tomaatit ja paloittele makkarat.
  Kuumenna öljy padassa. Lisää paprikat, sipulit sekä valkosipulinkynnet ja paista, kunnes paprikat ovat hieman pehmenneet ja sipulit ovat läpikuultavia. Lisää makkarapalat ja paista niitä hetki. Lisää peruna- ja tomaattilohkot ja mausta kaikki aineet suolalla, mustapippurilla sekä oreganolla.
  Kaada lihaliemi pataan. Pane kansi päälle ja kypsennä 175 asteen uunin- lämmössä noin tunnin ajan tai kunnes perunat ovat sopivasti pehmenneet.
  Tarjoa hyvän leivän kera.

Naurisleipää ja makkaraa <3

2 kommenttia:

  1. Kaikki pientuottajien ruuat on ihan huippuja!! Kesäkuussa käytiin tässä lähellä Tammelassa Makkaramarkkinoilla ja siellä tuli myös maistettua jos jonkinnäköistä ja -makuista makkaraa, joiden tuottajista en ollut ikinä edes kuullut. Ja ne oli kaikki, ah, niin hyviä!! :)
    Täytyykin pistää korvantaakse nuo sinun makkarasuositukset, josko vaikka jostain löytyisi.

    VastaaPoista
  2. Mielellänsä sitä tukee pientuottajien toimintaa, jos vain mahdollista. Etenkin näiden lähialueen pienten elintarvikefirmojen juttuja tulee ostettua aika usein. Ovathan ne usein hitusen kalliimpia kuin isojen tehtaiden vastaavat, mutta ei se loppujen lopuksi niin paljoa vaikuta. Hyvä että on kilpailua ja kyllähän ne pienetkin firmat vaikuttavat työllisyyteen. Ja useat tuotteet ovat vielä hurjan hyviä :)

    VastaaPoista