Yleensä en keleistä valita, vaan pyrin sopeutumaan säähän kuin säähän. Tähän asti olen yrittänyt lämmön kanssa pärjätä ja nauttia sen tuomista hyvistä puolista, mutta nyt on pakko nostaa kädet pystyyn. Kroppa alkaa olla niin uupunut, etten jaksa tehdä yhtään mitään. Pelkkä ajatuskin itsensä liikuttamisesta saa tuskan hien kohoamaan otsalle ja sydämen vaihtamaan samballe, joten on pakko luovuttaa heti alkuunsa. Hommaa piisaisi kyllä, sillä melkein kaikki pihan marjat olisivat kypsiä poimittavaksi. Pakon edessä tein päätöksen, että poimin just sen minkä jaksan ja linnut saa hoidella loput. En jaksa olla edes sen vertaa sosiaalinen, että kutsuisin väkeä marjoja poimimaan. Ihana ystäväni toki lupasi tulla ensi viikolla hetkeksi juoksemaan pikkumiehen perässä, että saan hetken joko hengähtää tai viettää aikaa marjapuskassa ja siitä olen kyllä enemmän kuin kiitollinen. Tämä ystävä on onneksi sellainen, joka ymmärtää, jos en jaksa olla kauhean seurallinen.
Alkukesästä näytti uhkaavasti siltä, että tänä vuonna jäädään ilman kesäkurpitsoja. Kun siirsin taimet maahan, iski voimakas ukkoskuuro katkoen taimet ja suurin osa kuolikin heti. Pikaisesti kasvatin uudet taimet ja pitkään näytti siltä, etteivät nekään jaksa kasvaa. Lämpöaallon, runsaan kastelun ja lannoituksen ansiosta kesäkurpitsat ottivat kuitenkin melkoisen kasvuspurtin ja nyt niitä näyttää tulevan reilusti yli oman tarpeen. Muutaman kesäkurpitsan oon antanut kavereille ja ensimmäisen itselle poimitun, tai oikeastaan puolet siitä, käytin lättysiin yhdessä sipulin ja porkkanan kanssa. En oikein tiedä miksi näitä kutsuisi, sillä lätyiksi ovat melko paksuja ja pihveiksi liian höttöisiä. Eniten varmaan muistuttavat pieniä pannukakkuja. Maultaan nämä ovat mietoja, mutta aivan ihania ja huoletta voisi syödä kerralla useammankin.
Alkukesästä näytti uhkaavasti siltä, että tänä vuonna jäädään ilman kesäkurpitsoja. Kun siirsin taimet maahan, iski voimakas ukkoskuuro katkoen taimet ja suurin osa kuolikin heti. Pikaisesti kasvatin uudet taimet ja pitkään näytti siltä, etteivät nekään jaksa kasvaa. Lämpöaallon, runsaan kastelun ja lannoituksen ansiosta kesäkurpitsat ottivat kuitenkin melkoisen kasvuspurtin ja nyt niitä näyttää tulevan reilusti yli oman tarpeen. Muutaman kesäkurpitsan oon antanut kavereille ja ensimmäisen itselle poimitun, tai oikeastaan puolet siitä, käytin lättysiin yhdessä sipulin ja porkkanan kanssa. En oikein tiedä miksi näitä kutsuisi, sillä lätyiksi ovat melko paksuja ja pihveiksi liian höttöisiä. Eniten varmaan muistuttavat pieniä pannukakkuja. Maultaan nämä ovat mietoja, mutta aivan ihania ja huoletta voisi syödä kerralla useammankin.
Kesäkurpitsa-porkkanapannarit
0,5-1(n.300g) (keltaista) kesäkurpitsaa
1 pieni porkkana
1 pieni sipuli
tilkka öljyä
3rkl korppujauhoja
2dl maitoa tai vettä
2 kananmunaa
1dl vehnäjauhoja
0,25dl öljyä
1tl suolaa
ripaus muskottipähkinää
Paistamiseen:
öljyä tai margariinia
Raasta kesäkurpitsa ja kuorittu porkkana karkeaksi raasteeksi. Hienonna sipuli ja kuullota silppua hetki pannulla tilkassa öljyä. Anna jäähtyä hetkisen. Nosta korppujauhot kulhoon
turpoamaan nesteen kanssa. Lisää kesäkurpitsa- ja porkkanaraaste, sipulisilppu, munat, vehnäjauhot,
sekä öljy. Mausta suolalla ja muskottipähkinällä. Paista letut miedolla
lämmöllä ohukaispannulla tilkassa öljyä tai margariinia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti