30. elokuuta 2014

Sata salamii iskee tulta....! - pikainen basilika-salamipasta arkeen

Pikaiset pastat on mukavaa arkiruokaa, joita oikeasti tulee tehtyä aivan liian vähän. Tämä Me-lehdestä poimitun ohjeen mukaan tehty basilika-salamipasta ei saanut meitä kiljumaan riemusta tai hyppimään tasajalkaa pelkästään siitä ilosta, että tätä saatiin syödä, vaan lähinnä oltiin tyytyväisiä, että ruoka valmistui nopeasti, sain viimeiset basilikat käytettyä ja että vatsat tuli täyteen. Mutta eihän sen arkiruoan aina tarvi mitenkään jumalaisen hyvää olla, perusmätöt toimii aivan yhtä hyvin. 




Basilika-salamipasta

300 g pennepastaa (meillä täysjyvä)
vettä
suolaa
1rkl oliiviöljyä
Kastike:
2 salottisipulia
4 valkosipulin kynttä
1 porkkana
0,5 keltaista tai vihreää paprikaa
4 tomaattia
2 lehtisellerin vartta
1rkl oliiviöljyä
100g salamia viipaloituna
2rkl tomaattipyreetä
2tl vasikanfondia
1dl valkoviiniä
1 ruukku basilikaa
rouhittua mustapippuria
parmesaania 

  Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Valuta keitinvesi pois ja mausta pennet oliiviöljyllä. 
  Kuori salottisipulit, valkosipulin kynnet ja porkkana. Poista paprikanpuolikkaasta siemenet. Silppua sipuli ja valkosipuli, kuutioi porkkana, paprika ja tomaatit sekä viipaloi lehtisellerin varret. Kuumenna oliiviöljy pannussa. Lisää sipulisilput, porkkanat, paprikat ja lehtisellerit pannuun. Kypsennä miedolla lämmöllä kolme minuuttia koko ajan pannun sisältöä käännellen.
  Lisää tomaattikuutiot, salamiviipaleet, pyree, fondi ja viini pannuun. Hauduta nestettä haihduttaen noin 3 minuuttia. Revi basilikanlehdet, mutta jätä muutamia lehtiä annosten koristeluun. Lisää silppu, mustapippuri ja kuuma pasta pannuun. Kuumenna hetki. Tarjoa parmesaanista vuoltujen lastujen kanssa.





Remppakuulumisia sen verran, että eilen saatiin maalämpöä varten reikä tonttiin. Taisi olla 170 metriä syvyyttä, jos oikein muistan. Poraus meni oikeastaan paremmin kuin hyvin, sillä kallio tuli vastaan jo seitsemässä metrissä. Tuo oli asia, joka jännitti eniten, sillä lähellä on jouduttu menemään jopa 30 metriin ennen kallion löytymistä. Vesisuonta sen sijaan saatiin odotella, sillä vettä alkoi reiästä löytyä vasta 160 metrin nurkilla. Mutta, siltä osin kaikki hyvin ja nyt odotellaan laitteiden asennusta. Sitä ennen tosin täytyisi saada kellari tyhjättyä, mutta sen jätän miehen hommaksi. Kellarin portaat on niin järkyttävän jyrkät, että mulla ei oo sinne mitään asiaa. Voin mä toki niitä romuja kannella siitä eteenpäin (lähimpään jätekuormaan, kiitos!), mutta alas en mene. En edes tiedä millainen määrä tavaraa kellarista löytyy, enkä oikeastaan haluakaan tietää. Jos yhtään miestäni tunnen, niin paljon. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...