Pienen pojan paloautokakku

Pitkästä, pitkästä aikaa sain taas tarttua vispilään ja kulhoon ja taikuroida synttärikakun pienelle päivänsankarille. Koska viimeisestä kakusta taitaa olla jo reilu kuukausi ja viimeisen kuukauden aikana kertynyt univelka rajoittaa aivojen toimintaa aikalailla, kakun leipominen tuntui varsin pelottavalta urakalta. Eikä se sitten mennytkään niinkuin elokuvissa.... 

Tarkoituksena oli tehdä kakun väliin mousse pätkiksestä. Tiesin kyllä, että pätkiksen sulattaminen ei ole se helpoin juttu, mutta onhan se aina ennen onnistunut. Nyt onnistuin pilaamaan suklaat ja vieläpä kahdesti. Kiukusta pihisten jouduin pakkamaan pikkumiehen pariin otteeseen autoon ja hakemaan uudet suklaat. Toisella kertaa olin tosin jo vähän viisaampi ja tein moussen Fazerin sinisestä ja laitoin pätkiksen joukkoon rouhittuna. Tilannetta ei suinkaan helpottanut miehen samalle iltaa osuneet rokkitreenit. Yleensä on sovittu, että kun kakkuja teen, mies hoitaa muksut, mutta ei sitten tällä kertaa. Voitte varmaan kuvitella, etten ollut kovin hyvillä fiiliksillä miehen illalla kotiuduttua. Yleensä en treeneistä kiukuttele, mutta jos minä oon sopinut kakkujutut jo kuukausi sitten, niin olisi tuo voinut sopia treenit jollekin toiselle päivälle. En minäkään lykkää poikaa miehelle töihin mukaan. Mutta se siitä. En mä enää ole vihainen.

Kakusta ei tullut lainkaan sellainen kuin ajattelin, mutta onneksi se päivänsankarille ja perheelleen kelpasi. Näin jälkiviisaana voisi sanoa, että hytistä olisin tehnyt aavistuksen korkeamman, tai sitten olisi voinut tehdä pienen raon hytin ja peräosan väliin. Muutenkin kakku olisi voinut olla vähän korkeampi ja kapeampi. Toisaalta, sitten sen leikkaaminen ja pystyssä pysyminen olisi voinut olla hankalaa. Mies tuumasi, että ei musta ainakaan autosuunnittelijaa tulisi, kun katsoo mm. renkaiden sijaintia. :D Pikkuvioista huolimatta olen aika iloinen, että sain taas uppoutua kakkujen makeaan maailmaan.

Tarkkaa ohjetta mulla ei ole teille antaa, mutta yritän kertoilla jotain kakusta itsestään. Pohjaksi tein 10 munan tumman pohjan, jonka paistoin isossa kantikkaassa vuossa. Leikkasin pohjan reunasta pois noin kolmanneksen ja tein niistä paloista vielä yhden kerroksen kakkuun. Pohjan voisi vallan mainiosti tehdä kääretorttulevyistäkin, mutta näin pääsi mun mielestä helpommalla. Täytteenä on tosiaan mascarponesta, vispikermasta ja sulatetusta maitosuklaasta tehty vaahto, jonka maustoin vaniljasokerilla sekä pätkisrouheella. Kakun kostutukseen käytin maitoa. Sokerimassan alla on vielä suklaakreemi eli melko suklainen pläjäys tämä oli. 

Paljon onnea pienelle päivänsankarille! ♥