29. lokakuuta 2014

Forever is a long long time - pitkään muhitettu burgundinpata

Eilen kävin aika pitkällisiä pohdintoja siitä, että vieläkö haluan blogia kirjoittaa. Viime aikoina kaikki kokkaaminen, leipominen ja ruokaohjeiden tutkiminen on tuntunut aika puuduttavalta ja tuntuu, että kaikki se riemu, mitä keittiössä hääräily on tuottanut, on kadonnut jonnekin. En oikein tiedä mistä moinen johtuu, mutta suuri syy taitaa olla tajuton väsymys, jonka remppatouhujen aikana iski. Väsymys ei ota helpottaakseen ja kun virtaa ei ole, vaikuttaa se aivan kaikkeen toimintaan. Koska hätiköidyistä päätöksistä ei yleensä seuraa mitään hyvää, päätin antaa itselle ja blogille aikaa miettiä rauhassa mitä haluan. Onhan näitä tympääntymisiä ollut ennenkin ja aina niistä on noustu. Toivottavasti tällä kertaa käy samoin. Tahti todennäköisesti hiljenee ainakin hetkeksi, siitä pahoitteluni. 

Mutta ettei tämä kirjoitus olisi pelkkää synkistelyä, laitetaas jakoon loistava burgundinpadan ohje, jonka löysin Maistuis varmaan sullekin-blogista. Suuren suuret kiitokset Katja! Kun Katja ohjeen julkaisi, tiesin, että tätä on pakko tehdä. Koska eilen ei ollut mitään ihmeempiä menoja, sain rauhassa laitettua padan muhimaan. Uunissa pata oli kaiken kaikkiaan viitisen tuntia, jolloin lihasta tuli erittäin mureaa. 




Burgundinpata

170g pekonia 
800g naudanpaistia
1-2 suurehkoa sipulia
3 porkkanaa
2 valkosipulin kynttä
1prk kokonaisia herkkusieniä 
2rkl vehnäjauhoja
70g tomaattipyrettä 
3-3,5dl vettä
1 lihaliemikuutio 
4dl punaviiniä
2 laakerinlehteä
mustapippuria myllystä 
timjamia

  Anna naudanpaistin lämmetä huoneenlämpöiseksi ennen valmistusta. Paloittele pekonisiivut ja ruskista kuivalla pannulla. Siirrä pekoni uunipataan. Leikkaa naudanpaisti reiluiksi kuutioiksi ja ruskista kuutiot pienissä erissä pannulla pekonin rasvassa. Lisää tarvittaessa öljyä. Siirrä ruskistetut lihat uunipataan. 
  Kuori ja lohko sipulit ja nosta pataan. Kuori porkkanat ja paloittele pataan. Kuori valkosipulin kynnet, leikkaa ohuiksi siivuiksi ja lisää pataan. Lisää pataan myös herkkusienet ja pyörittele kaikki ainekset vehnäjauhoissa. Lisää pataan tomaattipyree. 
  Kiehauta pannulla lihojen ruskistamisen jälkeen vesi ja murenna joukkoon lihaliemikuutio. Kaada lihaliemi pataan. Kaada pataan myös punaviini, ja lisää mausteet. Sekoita ainekset tasaiseksi. Laita uunipata uuniin 150 asteeseen puoleksi tunniksi. Laske sen jälkeen lämpö 125 asteen ja hauduta pataa 3 - 4 tuntia. Itse haudutin pataa neljä tuntia ja jätin vielä puoleksi tunniksi jälkilämmölle.





Niin joo... Blogin sisällysluetteloa on taas päivitetty ja listasta löytyy liki 900 ohjetta aakkostettuna. Vielä ei ole ihan valmista, mutta lista täydentyy sitä mukaa kun aikaa on.... Käykäähän kurkkimassa löytyykö sieltä jotain kivaa. Sisällys löytyy tuolta blogin yläreunasta.

6 kommenttia:

  1. ...älä jätä meitä!!!!! ♥ Ainakaan ihan kokonaan. Vaikka tiedän, että nyt voin laittaa sulle viestiä muutenkin, mutta silti... sun juttuja on kiva lukea!!! ♥ Koko Koivurannan poppoo lähettää voimia ja piristystä sulle Anu!!!!! ☺

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ystäväiseni <3 Ehkä tässä on takana myös turhautumista siihen, ettei kroppa taas toimi niinkuin pitäisi. Kun padan nostaminen uunista tuntuu urheilusuoritukselta, eikä itte saa kaadettua vesiä pois perunoista, niin pistää miettimään onko tässä mitään järkeä. Mukana lienee myös pelkoa siitä, että kun kunto taas huononee, niin lähteekö se jossain vaiheessa taas parempaan suuntaan vai ei. Pieni toivo kuitenkin on, kun pääsen parin viikon päästä käymään fysio- ja toimintaterapeutilla. Jospa sieltä löytyisi joku taikakeino, millä saadaan kroppa kestämään taas hetken :)

      Oikeastaan mä luulen, että tarvin vaan oikein ison palan suklaakakkua ja muutaman päivän aikaa itteni kanssa. Ne yleensä auttaa. Suklaa piristää aina ja omaa seuraa ei jaksa montaa päivää kauempaa ja silloin on taas kiva istua koneen ääreen ja näpytellä jotain turhanpäiväistä :D

      Mutta kävi tässä miten kävi, niin onneksi voidaan pitää yhteyttä muutenkin <3

      Poista
  2. Älä vaan lopeta näitä puuhia, sulla on niin paljon annettavaa tällä saralla. Ihana lukea sun blogiasi. On niin kivaa, kun kaikilla on vähän eri tyyli tehdä näitä bloggauksia. Sulla on kiva tyyli ja hemmetin hyviä kuvia, tykkään katella niitä, please, jatkathan! Mulla oli itsellä tosi vaikee alkaa taas kirjoitella pitkän viikonloppureissun jälkeen, en meinannut millään päästä vauhtiin, mut sit mä aattelen, että jos ei muuten, niin mä tarviin itte noita reseptejä ja tuolla blogissa ne on hyvässä tallessa!♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Eija <3 Kyllä tämä sellainen pysähtymisen ja pohtimisen paikka on. Itsestä tuntuu, että jutut ja ruoat kulkee koko ajan samaa rataa ja on hankala keksiä mitään uutta. Ja jos jotain saa aikaan, niin jutun kirjoittaminen tuntuu ylivoimaiselta suoritukselta.

      Koko ajan päässä käy melkoinen juupas-eipäs-myllerrys ja lopullisen päätöksen tekeminen on vaikeaa. Sen verran päätin, että kirjoittelen nyt hissukseen, siis silloin kun siltä tuntuu, ilman sen suurempia suorituspaineita. Jos siten se riemu kokkaamiseen ja bloggaamiseenkin palaisi :)

      Mutta kävi tässä miten tahansa, niin onneksi voin aina käydä lukemassa ja kommentoimassa sun juttuja :)

      Poista
  3. Älä ihmeessä lopeta! Olen nyt blogannut liki kahdeksan vuotta, ja voin sanoa, että ihan säännöllisesti tulee aikoja, jolloin bloggaaminen ei innosta eikä millään keksi mitään ideoita, väsyttää ruokien kuvaaminen ja postauksen kirjoittaminen. Lopettaminen käy mielessä aina pahimpina aikoina, mutta ohi se menee, kun rauhassa odottelee. Hiljentää sitten vain tahtia eikä tee mitään väkipakosta. Usein jonkin ajan päästä taas inspiraatio iskee, ideoita riittää ja bloggaaminen tuntuu kivalta. Luulen, että vähän meillä kaikilla on samanlaisia ajatuksia aina silloin tällöin. Ei koko ajan tarvitsekaan jaksaa samalla innolla.<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oot sinä kyllä uskomattoman kauan jaksanut bloggailla! Mua on viime aikoina tympinyt kuvaaminen ihan hirveästi. Ei millään huvita laittaa ruokia nätisti lautaselle tai raivata pöydälle niin paljon tilaa, että saisi lautasen siihen mahtumaan :D Ja joskus on vaan kiva syödä se ruokansa lämpimänä, sillä yleensä nuo pakkaa jäähtymään, ennen kuin kuvat on otettu.

      Uskon, että samanlaista ahdistusta on monella kauan kirjoittaneella. Itsekin muistan näitä ajatuksia käyneeni läpi aina aika ajoin, mutta koskaan aiemmin ei tilanne ole ollut näin paha. Mutta ehkä mä katson päivä kerrallaan miltä tämä tuntuu. Jospa joulu ja jouluherkut saisi fiiliksen palaamaan :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...