17. lokakuuta 2011

Sämpyläpäivä ja vähän siskonmakkaraakin

Pakkohan sitä oli taas sotkea kädet taikinaan. Ihan vaan hetken mielijohteesta. ja meidän määkimään alkanut poika piti hyvin seuraa taikinaa tehdessä :) Pullaa olisi tehnyt mieli, mutta ei sitä viitti jatkuvasti olla jotain makeaa tekemässä. Tai paremminkin kaipasin sitä ihanaa paistuvan pullan tuoksua. Sämpylöitä sitten väsäsin. Tällä kertaa sämpylöihin pääsi niin ruis- kuin vehnäjauhojakin. Ja hyviä olivat! Ainakin siitä päätellen, että suurin osa syötiin heti uunista ottamisen jälkeen. Alkuperäinen ohje on kopsattu Yhteishyvä-lehdestä, mutta tuorehiivan tilalla käytin kuivahiivaa. Kirjoittelen sen ohjeen siis siten kuin itse tein.

Rukiiset sämpylät
(n.18-20kpl)

5dl vettä
2pss(à11g) kuivahiivaa
2tl suolaa
2rkl siirappia
0,5dl rypsiöljyä
4dl ruisjauhoja
6-8dl vehnäjauhoja
Pinnalle:
ruisjauhoja

  Lämmitä vesi n. 42-asteiseksi. Sekoita kuivahiiva n. desiin ruisjauhoja. Vatkaa jauho-hiivaseos veteen. Lisää suola, siirappi ja öljy. Lisää loput ruisjauhot vatkaten. Alusta vehnäjauhot taikinaan. Itse laitoin vain reilu 6dl vehnäjauhoja, jolloin taikina jäi löysäksi. Jauhoja lisäsin sitten kohotuksen jälkeen. Eli vaivasin taikinaa leivinpöydällä ruisjauhoissa. Voit toki tehdä kiinteämmän taikinan.
  Anna taikinan kohota liinalla peitettynä lämpimässä paikassa. Kaada taikina jauhotetulle pöydälle ja vaivaa. Leikkaa paloiksi ja pyöräytä palat sämpylöiksi. Laita sämpylät pellille ja anna vielä kohota. Pyöräytä kohonneet sämpylät ruisjauhoissa tai ripottele jauhoja sämpylöiden päälle. Näitä ei tarvi voidella millään.
  Paista 225-asteisessa uunissa n. 12-15 minuuttia tai kunnes sämpylät ovat kauniin ruskeita ja kumisevat pohjaan koputettaessa.


Sitten tuo siskonmakkara. Se on semmoinen aines, jota kohtaan mulla oli suunnattomia ennakkoluuloja. Mutta kun sitä muutama vuosi sitten ensimmäisen kerran maistoin, niin hyväähän se on. Ja monikäyttöistä. Oon siitä tehnyt mm. erilaisia keittoja ja kastikkeita niin pastan kuin perunoidenkin kaveriksi. Kannattaa ainakin maistaa. Onhan sen käsittely aluksi vähän hassua, kun se massa puristetaan kuoresta ulos. Mutta siihenkin tottuu.

Tänään tein tuosta siskonmakkarasta kastikkeen. Ja tämäkin ohje on näköjään lähtöisin Yhteishyvä-lehdestä. Kastike oli oikein hyvää, mutta mun makuun turhan suolaista. Vaikka yleensä minä oon se, joka lisää joka ruokaan suolaa. Ja sydän kiittää... Eli laittaisin tähän vaan puolikkaan lihaliemikuution ohjeessa mainitun kokonaisen tilalle. Kaveriksi perunoita, salaattia ja niitä maustekurkkuja, joita tein joku aika taaksepäin.

Siskonmakkarakastike

400-500g siskonmakkaraa
1rkl öljyä
1 sipuli
3dl vettä
0.5-1 lihaliemikuutio tai 1-1,5rkl lihafondia
1rkl sinappia
2rkl ketsuppia
0,5tl viherpippuria (itse laitoin mustapippuria)
2dl ruokakermaa
3rkl suurustetta ruskeille kastikkeille
(ruohosipulisilppua)

  Kuumenna öljy pannulla. Puserra siskonmakkarat paloiksi kuumalle pannulle. Ruskista hieman. Lisää silputtu sipuli ja anna kuullottua hetkisen. Lisää vesi, liemikuutio tai fondi, sinappi, ketsuppi, ruokakerma ja pippuri. Kuumenna kiehuvaksi. Ripottele suuruste kiehuvaan kastikkeeseen. Itse annoin kastikkeen muhia vielä miedolla lämmöllä semmoiset 15 minuuttia.


Loppuviikosta ajattelin tehdä koeversion yhdestä kinkkuvoileipäkakusta. Yleensä kyllä pystyy jo ohjeesta päättelemään, onko joku hyvää ja tarjoilukelpoista vai ei ja niitä hyviä uskaltaa sitten valmistaa juhliin ilman esitestailua. Ja sukulaiset on oikein hyviä koekaniineja. Tämä ohje on kuitenkin sellainen, että taidan tehdä pienen koekakun. Eipä nyt mitään isompia juhlia ole tulossa, mutta hyvä testata ajoissa. Ja taas löytyi hyvä (teko)syy kokkailulle :) Ja tytön halloweenjuhlille suunniteltuja kummitusmuffinssejakin on syytä kokeilla hyvissä ajoin. Eli leipomista riittää, kivaa! Vielä kun syöjiä piisais.

1 kommentti:

  1. futislihalla on vapaa viikonloppu, pitääkö tuoda se voileipäkakulle?

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...