Mä oon tänään huomannut ja todennut, että mun pojan ja Duracell-pupun täytyy olla sukua keskenään. Vettä on tullut siihen malliin, ettei aamupäivällä päästy ulos ja sen seurauksena tuossa pikkumiehessä oli virtaa enemmän kuin pienessä kylässä. Iltapäivästä herra juoksi kiljuen ja kikattaen pitkin tupaa, hyppien samalla sohvalta toiselle. Ei puhettakaan, että olisi väsyttänyt. Tai väsytti jo liikaakin, mutta ei malttanut nukkua. Pelkästään tuon säntäilyn katsominen vei musta mehut täysin ja meinasin jo turvautua noutoruokaan. Ajatus kokkailusta ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Kuppi kahvia, lässähtänyt korvapuusti ja hetki ihan itsekseen antoi kuitenkin sen verran virtaa, että jaksoin raahata itteni hellan ääreen.
Päivän sapuskat ei suuria ponnisteluja vaatineet. Mutta mennään tänään vähän nurin päin ruokien esittelyssä. Jälkiruoista on aina hyvä aloittaa. Mun täytyy tunnustaa, etten ollut eläissäni maistanut tuoretta viikuunaa ennen tätä päivää. En ollut edes ajatellut moisten hedelmien (?) olemassa oloa, kunnes törmäsin äärimmäisen helppoon jälkkäriin Lyn Rutherford "Marjaherkkuja ja muuta hyvää"-kirjassa. Suunnittelin kokeilevani tätä jo keväällä, mutta silloin viikunat oli niin hirvittävän hintaisia, että pihiyksissäni jätin ne kauppaan. Nyt hinta oli oleellisesti inhimillisempi ja muutama viikuna kulkeutui kotiin maisteltavaksi. Jälkkäri oli oikeastaan aika kiva, eikä missään nimessä turhan makea. Jogurttina käytin turkkilaista jogurttia. Suosittelen :)
Tuoreita viikunoita hunajan ja jogurtin kera
(4ann.)
450g tuoreita, kypsiä, vihreitä tai sinipunaisia viikunoita
3rkl kirkasta hunajaa
2tl sitruuna- tai appelsiinimehua
2,5dl paksua, maustamatonta jogurttia
2tl silputtua, tuoretta minttua
Koristeeksi:
mintunoksia
Kuori viikunat ja leikkaa terävällä veitsellä viipaleiksi tai neljään lohkoon. Asettele yhteen kerrokseen tarjoiluvadille tai lautasille.
Sekoita hunaja ja sitruuna- tai appelsiinimehu ja pirskota viikunoiden päälle. Peitä löysästi tuorekelmulla ja jäähdytä jääkaapissa puolisen tuntia.
Lusikoi jogurtti viikunoille juuri ennen tarjoilua. Ripottele päälle minttusilppu. Tarjoa mintunoksilla koristeltuna.
Ruoaksi väsäilin kummallisen pasta-pizzan tai pastavuoan vai mikä nimitys tuolle parhaiten sopisi. No, oli mikä oli. Se oli ruokaa. Mulla ei ollut tarpeeksi isoa vuokaa ruokaa varten, joten pohja jäi aika paksuksi. Täytteitäkään en saanut umpattua pastan päälle niin paljoa kuin ohjeessa kehoitettiin. Mutta eipä se tällaisessa ruoassa ole niin nuukaa. Ruoka oli kaikessa yksinkertaisuudessaan hyvää ja päällisiä voi vaihdella fiiliksen mukaan. Ruoka löytynee siis toistekin meidän lautasilta. Ohjeen alkuperää en tiedä.
Pasta-pizza
n.200g tagliatellea
vettä
suolaa
1rkl öljyä
1tlk(420g) tomaatti-sipulipastakastiketta
2rkl thai sweet chilikastiketta
1tl pizzamaustetta tai oreganoa
1pkt(250g) Krakovanmakkaraa
170g tuoreita herkkusieniä
3 isoa tomaattia
125g mozzarellaa (pala)
50g mustia kivettömiä oliiveja (jätin pois)
Koristeluun ja lisäksi:
basilikan lehtiä
parmesaaniraastetta (unohdin)
Keitä tagliatelle kypsäksi pakkauksen ohjeen mukaan. Valuta pasta hyvin ja sekoita joukkoon tilkka öljyä. Kaada ja levitä laakean uunivuoan (30*30cm) pohjalle ohueksi kerrokseksi.
Kuumenna pastakastike kattilassa ja mausta se chilikastikkeella. Leikkaa makkarat, herkkusienet, tomaatit ja juusto ohuiksi viipaleiksi.
Levitä lämpimän pastan päälle kuumennettu pastakastike ja viipaloidut täytteet. Ripottele pinnalle pizzamaustetta ja halkaistuja, mustia oliiveja. Nosta vuoka uuniin ja kypsennä 250 asteessa noin 15-20 minuuttia, kunnes juusto on sulanut. Koristele basilikan lehdillä. Tarjoa salaatin, patongin ja parmesaaniraasteen kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti