Tämä on ollut kyllä hyvä päivä! Vihdoin saatiin meidän sähkömies kiinni ja hän lupasi tulla jo huomenna laittamaan meidän temppuilevat sähköt kuntoon. Sähkörempan jälkeen ilmeni sellainen mukava vika, että jos laittaa tiskikoneen kanssa samanaikaisesti päälle pyykkikoneen tai vaikkapa kahvinkeittimen, niin sähköt katkeavat ja puoli tupaa on pimeänä. Sähkörempan tarkoituksena oli päästä näistä ylikuormittumisista eroon, ei pahentaa tilannetta. Onneksi homma on kuulemma vartissa korjattu, eikä tarvi miettiä, että missä vaiheessa tohtii tiskikoneen laittaa päälle.
Toinen iloinen asia oli mun kuntoutuksen järjestyminen. Aina välillä oon tästä omasta tilanteestani jotain kirjoitellut ja nyt fysioterapeutin arviossa kävi ilmi, että viimeinen neljä vuotta on ollut melkoista alamäkeä. Oon mä toki toiminnassani muutoksia huomannut, mutta en tajunnut, että tilanne on näin onneton. Nyt on edessä kova, mutta mielekäs rupeama, jonka avulla saadaan (toivottavasti) tämä akka parempaan kuntoon. Kyllähän tuo itseltä paljon vaatii, mutta mitä sitä ei itsensä eteen tekisi. Ja päätin jo, että heti kun tilanne on mennyt reilusti parempaan suuntaan, palkitsen itseni jättimäisellä täytekakulla :) Todennäköisesti ehdin kyllä tänä aikana leipoa kakun jos toisenkin, mutta jossain vaiheessa sille on oikein hyvä syy.
Hyvää mieltä ei lainkaan latista ensimmäiset joululeivonnaiset. Pikkumiehen kanssa tehtiin eilen piparkakkutaikina Kanapeet-blogin Eijan, tai oikeastaan Eijan äidiltä saadun ohjeen mukaan ja tänään oli sitten edessä paisto-operaatio. Enemmän taisi kyllä mennä taikinaa suuhun kuin pipareihin, mutta se ei liene niin vaarallista. Koskaan ennen en ole Paraisten piparkakkuja tehnyt, mutta ei nämä ollenkaan hullumpia olleet. Mukavan mureita ja maukkaita. Edelleen silti voiton vie jouluolutsiirappipiparit, joita täytyy tehdä tänäkin vuonna satsi tai pari.
Paraisten piparkakut
250 g voita tai margariinia
200 g sokeria
1 muna
100 g siirappia
1 tl kanelia
1 tl inkivääriä
1 tl neilikkaa
2 tl soodaa
200 g perunajauhoja
300 g vehnäjauhoja
Vaahdota huoneeenlämpöinen rasva ja sokeri, lisää sitten muna ja siirappi. Sekoita jauhot ja mausteet keskenään ja lisää ne sihdin läpi taikinaan. Sekoita taikina tasaiseksi. Anna taikinan levätä kylmässä seuraavaan päivään.
Taikina kannattaa jakaa kahtia ja kaulia ohueksi levyksi kahdessa osassa. Itse pehmittelin ja kaulin taikinaa pieni pala kerrallaan. Ota muotilla pipareita ja paista ne 200° uunissa kauniin ruskeiksi. Aikaa meni meidän uunilla noin 7 minuuttia, mutta kannattaa kuitenkin tarkkailla väriä viiden minuutin jälkeen.
Mä olen ottanut talteen tuon jouluolutpiparireseptin, niitä on varmaan kokeiltava, olet niitä sen verran hehkuttanut. Tuo on ainoa pipariresepti, jossa olen tuohon oluesta tehtyyn siirappiin törmännyt, ne on kyllä testattava. Mulla on jouluna tupa täynnä, joten silloin olisi varmaan sopivan suuri testiryhmä koolla!♥
VastaaPoistaToivottavasti maistuvat! Tämä Paraisten pipareiden ohje jää varmasti mullakin käyttöön juuri tuon ihanan rapean koostumuksen vuoksi. Että kiitosta vain hyvästä ohjeesta <3
PoistaTsemppiä kuntoutukseen! Mullakin tullut takapakkia kun oli hetken hyvä niin laiskistui kuntoutushommat ja nytpä taas tietää mistä on rikki.. Pitäisi vaan muistaa että se on ikuisuusprojekti nimeltä minä.
VastaaPoistaKiitos <3 Ei näissä saisi kyllä yhtään laiskotella, mutta kyllä mä myönnän, että välillä on vaan paljon kivempi jättää jumppa tai lenkki väliin. Mutta perjantaina taas Heikille, eikös?
PoistaMahtavia uutisia, tsempit täältäkin kuntoutukseen!!! ♥♥♥
VastaaPoistaJa mä liityn sit oikein mielelläni seuraan syömään sitä sun kuntoutumiskakkua! Voin täältä tsemppailla tasaisin väliajoin, ihan vaan se hyöty tietenki mielessä että kakkua sais pikaisesti.... ☺ Mä kävin kans vilauttamassa jo melkein kymmenen vuotta vihoitellutta selkääni eilen osteopaatilla. Yllätys, oli koko ranka vähän väärässä asennossa ja muutama hermo puristuksissa. Heti ekan kerran jälkeen oli jo selkä paljon parempi, mutta vielä pari kertaa pitäis käydä. Ihmeellisesti sitä vaan tottuu siihen, että on kipeä, eikä ihan taivu kaikkiin asentoihin mihin pitäis. Koska eihän mua koskaan mikään vaivaa, eihän.... ☺
Mäkin tykkään piparkakkutaikinasta, mutta mä en koskaan jaksa leipoa itse pipareita. Elän taas toivossa, että veljen lapset muistaa mua piparipurkilla! Ihan paras joululahja! ♥ Etenkin kun muksut ovat saaneet vielä itse koristella ne piparit!
Kiitos Nanne <3 Oot enemmän kuin tervetullut sitä kakkua syömään :) Tässä alkaa nyt sellainen kolmen kuukauden tehojakso, jonka aikana pitäisi käydä kerran viikossa salilla, jumpassa ja sitten jaksottain yksilökuntoutuksessa. Siihen sitten päälle omatoiminen kuntoutus kotona. Eniten pitäisi saada tuota oikeaa puolta kuntoon, sillä siinä jalassa ja hartiassa lihakset oli alkaneet surkastua. Ei ihme, etten tahdo saada patoja uunista, kun käden puristusvoima on pudonnut neljässä vuodessa 26 kilosta 9,6 kiloon :/ Mutta periksi ei edelleenkään anneta, vaan nyt täytyy joka päivä tehdä jotain ;)
PoistaKurjaa tuo sun selkä! Onneksi kuitenkin hait ja sait apua! Me käydään kerran kuukaudessa siellä jäsenkorjaajalla korjailemassa selkää ja lantiota. Ilman en enää pärjäisi :)
En mäkään erityisesti tykkää pipareita leipoa, mutta muksujen takia niitä tulee tehtyä joka vuosi. Taikina sen sijaan voisi syödä vaikka kuinka :D