13. helmikuuta 2013

Oh, mä maalaisleipä oon

Akuutti leipävaje suorastaan pakotti mut vielä leipomaan parit leivät. Paljon helpommalla olisi tietysti päässyt, jos olisi kävellyt muutaman metrin tontin poikki ja käynyt hakemassa leipää saunakammarin pakastimesta. Mutta ei, pakko oli leipoa. Olin jo aikaisemmin suunnitellut kokeilevani maalaisleipää, jonka ohje löytyi yhdestä noista "Paras keittokirja"-kirjasista. Hieman mun täytyi ohjetta soveltaa, mutta lopputulos oli ihan ok. Jotain maustetta mä tuohon leipään olisin kaipaillut, mutta jos seuraavalla kerralla sitten. Kirja väitti, että tämä olisi parasta maalaisleipää, mutta mä en taida olla samaa mieltä. Hyvää tämä oli, mutta ei parasta.

Helppo maalaisleipä
(2 isoa leipää)

50g hiivaa
n.11-12dl vehnäjauhoja
4dl ruisjauhoja
1rkl suolaa
5,5dl vettä
0,5dl oliivi- tai rypsiöljyä

  Murenna hiiva kulhoon. Lämmitä vesi 37 asteiseksi. Lisää hieman vettä kulhoon hiivan päälle ja sekoita, kunnes hiiva on kokonaan liuennut. Kaada joukkoon loppu vesi ja öljy.
  Sekoita suola ja jauhot keskenään. Lisää seos taikinanesteeseen vähän kerrallaan ja alusta taikinaksi. Vaivaa taikinaa 5 minuuttia koneella tai 10 minuuttia käsin. Taikinan tulee olla melko kiinteää. Peitä kulho ja anna taikinan kohota vedottomassa paikassa tunnin ajan.
  Jaa taikina kahteen osaan ja muotoile se pitkulaisiksi leiviksi. Älä vaivaa enää taikinan kohottamisen jälkeen! Aseta leivät uunipellille leivinpaperin päälle ja anna kohota vielä 30 minuuttia.
  Kuumenna uuni 250 asteeseen. Paista leipiä uunissa toiseksi alimmalla tasolla 15 minuuttia. Käännä lämpö pois uunista ja anna leipien olla uunissa vielä 15 minuuttia. Ota leivät uunista ja anna leipien jäähtyä ritilällä peittämättöminä.




Jokohan mä nyt pääsisin tekemään huomiselle tarkoitetun täytekakun loppuun.... Tuo pikkumies ei oikein oo helpottanut näitä mun kokkailuja tänään. Vähän väliä herra kiikuttaa mua jalasta kiinni pitäen leikkimään, "paukaamaan puita" tai sitten saan vaan pelastaa erinäisiä asioita herran salamaa nopeampien sormien tieltä...

2 kommenttia:

  1. Hymyilytti - meillä on kans semmonen pieni miehenalku ja just tommosii ne on :)

    VastaaPoista
  2. :) Tässä vajaan parin vuoden aikana on kummasti oppinut arvostamaan niitä hetkiä, kun saa ihan itsekseen touhata vaikkapa keittiössä. Eikä tartte yrittää kokata ja pelastella kaapin sisältöä samanaikaisesti.

    Mutta, kaikesta huolimatta nuo pienet miehet - ja tietysti tytötkin - on aivan ihania pakkauksia :)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...