10. kesäkuuta 2013

Plättyjä mantsikkahillolla!

Tyttö kotiutui eilen Stadicupista ja sen kunniaksi innostuin pitkästä aikaa paistamaan muurinpohjalättyjä. En edes muista, koska tätä herkkua olisi viimeksi tullut tehtyä. Nämä lätyt liittyvät osaltaan mun lapsuusmuistoihinkin, sillä isällä oli tapana paistaa muurikalla lättyjä meidän mökkirannassa. Oli upeaa istuksella rantaan tehdyn nuotiopaikan ääressä, katsella tulta, kuunnella merta ja odottaa pannulla valmistuvia herkkupaloja. Voi niitä aikoja :( Onneksi nämä hetket säilyy edes muistoissa, kun muuten niihin ei voi enää palata.

Mutta sitten edes vähän iloisempiin asioihin ja fiiliksiin. Ensin jalkapallosta sen verran, että vaikka tytön ei kärkikahinoihin asti päässeetkään, niin hyvin pelasivat silti! Tämä oli kuitenkin ensimmäinen suurempi turnaus, missä olivat mukana. Ja oon todella ylpeä tuosta maalivahtina toimineesta tytöstäni, kun seitsemästä pelistä neljässä piti maalinsa puhtaana. Neljä 0-peliä on loistava saavutus. Toinen ilonaihe on oma savustin <3 Ukko sellaisen mulle osti, vaikken edes ollut sellaista pyytänyt. Ihana mies! Toki oon välillä vihjaissut, että sellainen olisi kiva... :) Nyt täytyy vaan opetella moisen laitoksen käyttöä.

Muurinpohjaletut

1l maitoa
4 kananmunaa
3dl vehnäjauhoja
2dl ohrajauhoja
1,5tl suolaa
50g sulatettua voita

  Vatkaa munien rakenne kevyesti rikki. Lisää kulhoon muut ainekset ja vatkaa taikina tasaiseksi. Anna taikinan turvota vähintään 30 minuuttia. Paista muurinpohjapannulla. Tarjoa hillon, marjojen, kermavaahdon tai jäätelön kera.

Jalkapalloilijan herkkulätty

Ukko keksi savustimelle jo nimenkin. Hökötys ristittiin kotoisasti Artoksi, sillä tämähän on ilmetty R2-D2:n kaksoisveli :D


9 kommenttia:

  1. Wau, ihan mahtava suoritus nuo neljä nollapeliä!!! Mun mielestä olis kyllä ihan kakun paikka.... ;)
    Itse tuli pelattua ringetteä 18 vuotta ja siinä sivussa kesäisin 4 vuotta jalkapalloa, en tosin maalissa, mutta tiedän että ei todellakaan ole helppo homma!! Onnittelut & hatunnosto siis sinne tyttärelle!!

    Me ei olla vielä muurikkaa otettu talviteloilta... Joka päivä kysyn kyllä isännältä että koska paistetaan niitä muurinpohjalättyjä. Ja tehdään jotain hyvää paellaa. Mutta kun tuo isäntä ei ole viime aikoina kauheasti viihtynyt kotosalla (tämä viikonloppu meni Sauna Open Airissa) niin en ole itse viitsinyt ryhtyä siihen hommaan.

    Ja onnittelut uudesta savustuspöntöstä!! :) Mielenkiinnolla odottelen mitä herkkuja sillä loihditte!! :)

    VastaaPoista
  2. Vähän mä suunnittelin kakkua, mutta tytön toiveissa oli berliininmunkit. Niitä haettiin sitten tänään :) Minä kerron neidille onnittelut, kunhan taas kotiutuu.

    Mä luulen, että mun täytyy mennä appiukon oppiin näiden savustushommien kanssa. En oo nimittäin eläissäni savustanut mitään. Mutta luulen, että senkin homman voi oppia :)

    VastaaPoista
  3. Kauniit lapsuusmuistot pysyy ja siirtyy seuraavillekkin sukupolville <3

    Ihana Arto teillä ;) Onnea uudesta perheenjäsenestä ja ne lätyt, nam! En ole itse koskaan niitä tehnyt, vain syönyt ja ne ovat kyllä ihan omiaan, herkullisia! Pitäisi varmasti opetella, se taitaa olla jo oma taitolajinsa :)

    VastaaPoista
  4. Kiitos Peggy! Mulla on paha tapa antaa kaikelle nimi. Meiltä löytyy mm. Alma-niminen puuhella, Jani-Petteri friteerauskeitin, Osmo jäätelökone, autot on Asta ja Veijo jne... Kerran mulla oli saappaat, jotka veljen vaimo (muistaakseni) risti Toni Virtasiksi :D Omituinen tapa tämäkin.

    VastaaPoista
  5. Niin ja tee Peggy ihmeessä muurikalla lättyjä, jos mahdollisuus on! Ei se vaikeaa ole :)

    VastaaPoista
  6. Näyttääpä herkulliselta! Pitääpä nostaa muurikkapannu kesäkeittiön seinältä ja alkaa tutkailemaan sitä. Pitäisi tehdä läskikäsittely. Mutta millähän ensin saisi ruosteen pois...?

    VastaaPoista
  7. Pata: En äkkiseltään osaa sanoa, miten ruosteen saa pois, mutta yritän muistaa kysyä ukoltani kunhan herra kotiutuu töistä. Jos oikein muistan, niin tuo meidänkin pannu pääsi jokunen vuosi sitten ruostumaan.

    Saa toki muutkin kertoa, jos tietävät :)

    VastaaPoista
  8. isukki just viime viikolla savusteli kalaa josta tuo perheemme isompi jalkapalloilija totesi että "rristus ku on hyvää kalaa" :D muistaakseni dädi kommentoi sitä aiemmin että "ei sitä savua vaan voi olla liikaa". että niillä vinkeillä artoa käyttämään... ps. jos mulle puhuu artosta niin se saattaa hämmentää. se perheen kaikista isoin (entinen liiga-)jalkapalloilija kun sattuu olemaan savustimen kaima :D

    VastaaPoista
  9. Olisko tuo meidän Arto sitten pikku-Arto :D

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...