I'm dreaming of the white chocolate... - valkosuklaiset kirsikkapiparit ja leivinpaperitestailua

Yksi lahjakeksirasioista löytynyt herkku oli Kotilieden parhaat leivonnaiset -kirjan ohjeella valmistetut valkosuklaiset kirsikkapiparit. Aluksi en ollut kovin vakuuttunut näiden erinomaisuudesta, mutta seuraavana päivänä maistuivat jo hyviltä. Näyttää olevan melkein joka keksin kohdalla niin, että kunnolla jäähdyttyään mautkin tulevat paremmin esiin. Pipareiden paistamisen kanssa saa olla tarkkana, sillä valkosuklaa tuntui palavan aika helposti. 

Valkosuklaiset kirsikkapiparit

(63-70kpl)

200 g voita

2½ dl sokeria

2 kananmunaa

200 g valkosuklaata rouhittuna

2 dl mantelirouhetta

5 dl vehnäjauhoja

2 tl kanelia

Koristeeksi:

2 rs säilykekirsikoita puolikkaina

  Vaahdota voi ja sokeri. Lisää munat yksitellen hyvin sekoittaen. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan. Anna taikinan jähmettyä hetki jääkaapissa.

  Kuumenna uuni 200 asteeseen. Leivo taikinasta tanko, leikkaa paloiksi ja pyörittele palloiksi. Lado taikinapallot harvakseltaan leivinpaperilla peitetylle pellille. Litistä hieman haarukalla tai käsin. Paina kirsikan puolikas pikkuleivän päälle.

  Kypsennä kymmenisen minuuttia. Anna keksien jäähtyä kunnolla ennen tarjoilua.

Sunnuntaisen pikkuleipäurakan aikana sain hyvin testattua uutta Serlan Saga-leivinpaperia, jonka Serla ystävällisesti lahjoitti. Pakko tunnustaa, etten ole vuosiin käyttää rullassa olevaa leivinpaperia, koska mun mielestä niistä on ollut vaikea saada revittyä siistejä paloja. Kyllähän paketeista löytyy ne hammastukset, mutta mun kokemuksen mukaan ne eivät ole olleet kovin kummoisia. Siksi oli varsin positiivinen yllätys, kun tästä rullasta palat sai repäistyä helposti ja siististi. Voihan olla, että sama kehitys on kohdannut kaikkia leivinpaperipaketteja, paha sanoa... Leivinpaperi osoittautui hyvin kestäväksi, sillä kahdella palasella sain paistettua kolmet pikkuleivät eli useamman pellillisen yhdellä paperilla. Oman kokemuksen mukaan jotkut leivinpaperit kestävät tasan tarkkaan sen yhden uunissa käynnin ja sitten ovat valmiita roskikseen. Leivonnaiset irtosivat paperista hyvin, eikä rasva läpäissyt paperia. 

Mä oon varsinainen leivinpapereiden suurkuluttaja ja vuosien varrella todennut, että merkeissä on suuria eroa. Yksi leivinpaperimerkki on kokonaan boikotissa, sillä siihen tarttuu aivan kaikki. Kokeilemani Saga-leivinpaperi ei todellakaan ollut sieltä huonoimmasta päästä, mutta en ole ihan varma, päihittääkö se normaalisti käyttämiäni leivinpaperiarkkeja. Täytyy käyttää rulla loppuun ja tuumailla sitten, mitä jatkossa ostaa. 

  

Sponsorina toimi Metsä Tissue