20. huhtikuuta 2014

Battle of cake pops - cake popsit jaffakekseistä

Mä en oikein koskaan ole ymmärtänyt minkään trendijuttujen päälle. Aivan sama, onko kyseessä ruoka tahi vaatteet, älyttömien hypetysten perässä poukkoilu ei vain kiinnosta. Käytän niitä rettuja, jotka tuntuu mukavilta ja syön ja kokkaan niitä ruokia, joita tekee mieli. Siksi kai niiden aikanaan supersuosittujen kakkutikkareiden testaaminen on jäänyt, aina tähän viikonloppuun saakka. Joka paikassa on hehkutettu kuinka helppoa näiden tekeminen on, joten ajattelin ilahduttaa muksuja pienillä pääsiäismunan muotoisilla cake popseilla. Helpoksi nakiksi luultu homma osoittautui melkoiseksi taisteluksi ja välillä jo suunnittelin antavani periksi ja heittäväni niin suklaat kuin valmiiksi pyöritellyt pallerotkin takaseinään muutaman valitun kirosanan saattelemana.... Mutta kun yksi mottoni on, että periksi ei anneta, niin hammasta purren tein cake popsit loppuun. 

Kakkutikkarit päätin tehdä jaffakekseistä, jolloin näihin ei tarvinnut lisätä lainkaan tuorejuustoa. Keksit itsessään hyvin murskattuna muodostavat sopivan pehmeän massan, jota on suht helppo käsitellä. Pyöritellessä kannattaa kuitenkin pestä käsiä vähän väliä, sillä käsiin tarttuessa massan pyörittely vaikeutuu oleellisesti. 

Ongelmat alkoivat siinä vaiheessa, kun aloin munia kuorruttamaan. Ensimmäisen kuorrutesuklaasatsin sulatin pienessä muovikulhossa, joka oli virhe. Muovikulho jäähtyy nopeasti, jolloin se samalla jäähdyttää ja kovettaa myös suklaan. Toisen satsin ymmärsin sulattaa kunnon kivilautasella, jolloin lautanenkin lämpeni ja piti suklaan kauemmin sulana. Toinen virheistä oli, että ensin pyöritellyt munat olivat aivan liian suuria ja painavia ja kun ne vihdoin sain jotenkin kuorrutettua, valahtivat pallerot alas ja tikku tuli niistä läpi. Tässä kohtaa meni hermot totaalisesti ja pyörittelin massan ihan pieniksi, pyöreiksi palloiksi. Jostain ohjeesta lukaisin, että pinnasta saisi tasaisen koputtelemalla tikkaria varovasti kulhon reunaan... Ai saa vai? Voin kertoa, että mulla se ei onnistunut yhdenkään tekeleen kohdalla. Lopulta annoin periksi ja unohdin haaveet sileäpintaisista palleroista. Ensimmäisiin keltaisiin tikkareihin en juuri koristeita saanut kuorrutteen kovetuttua niin nopeasti. Jos olisin noudattanut yhden ohjeen neuvoa ja antanut kuorrutteen jässähtää minuutin ennen koristelua, en olisi saanut näiden pintaan kiinni yhtään mitään. 

Rumasta ulkomuodostaan huolimatta nämä olivat ihan hyviä. Haaveet hienoista kakkutikkareista saa toistaiseksi haudata ja uusi taistelu odottaa itseään. Ihan heti en tähän hommaan ala. En mä silti aio vielä luovuttaa, mutta harjoitusta näiden tekeminen kyllä vaatii!




Cake popsit jaffakekseistä 
(n.30kpl)

2pkt(á 300g) jaffa-keksejä
150g keltaisia Candy meltsejä
150g punaisia Candy meltsejä
erilaisia koristerakeita 

  Jauha keksit tasaiseksi massaksi sauvasekoittimella tai yleiskoneen leikkuuterällä. Pyörittele massa pieniksi palloiksi ja nosta hetkeksi kylmään.
  Sulata ensin toinen suklaa varovasti mikrossa välillä suklaata sekoitellen. Kasta tikku kerrallaan sulaan suklaaseen noin sentin matkalta ja työnnä cake popsiin. Anna cake popsien jähmettyä hetki. Jos suklaa jähmettyy välillä, voit sulattaa sitä varovasti mikrossa. 
  Pyörittele cake popsit kuorrutesuklaassa. Voit käyttää apuna lusikkaa, jolla nostelet suklaata päälle. Jos haluat, voit kokeilla saada pinnasta sileän naputtelemalla tikkaria varoen kulhon reunaan. Koristele välittömästi koristerakeilla. Asettele tikkarit pystyyn vaikka juomalaseihin, jotta kuorrute saa kovettua. 
  Sulata loput suklaat ja kuorruta ja koristele loputkin cake popsit.  




4 kommenttia:

  1. Mä en ole candy meltseillä kokeillutkaan kuorruttamista. Oon vain valko- ja maitosuklaalla kuorrutellut ja niillä teko on todella helppoa kyllä. Pitääpä testata nuo meltsit joskus onko niistä mihinkään muuhun kuin tuskaan :) oliko ne edes hyviä? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli onneksi hyviä :) Tai no maistuivat jaffakekseiltä ja suklaalta. Täytyy seuraavalla kerralla kokeilla tavallista suklaata, jos se olisi helpompi käsitellä. Musta tuntuu, että olin aivan liian hidas näitä tehdessä, eikä jaloissa pyörinyt pikkumies ainakaan helpottanut tilannetta. :D

      Poista
  2. Kun mä luin ton sun postauksen, mulle tuli sellanen olo, että onneks meidän pojat on jo isoja, eikä mun tarvii tehdä karkkitikkareita, mutta eihän sitä ikinä tiedä vaikka joskus...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kauan minäkin sain välteltyä näiden testaamista. Mutta sen verran jäi hampaankoloon, että pakko yrittää jossain vaiheessa uusiksi. Eihän nämä voi olla niin hankalia tehdä :/

      Poista