26. huhtikuuta 2014

Smoking and drinking, never gonna stop - savustettua sikaa sämpylässä ja kuvia arjesta 3/5

Meidän kurjien sattumusten viikko sai eilen arvoisensa päätöksen pikkumiehen sairastuttua johonkin vatsatautiin. Onneksi uni kuulemma paransi ja poika oli tänään taas oma vilkas itsensä. Varauduin jo henkisesti valvomaan yön vati kädessä pikkumiehen vieressä, mutta yö menikin paljon paremmin. Tänään maailma tuntuu jo paljon valoisammalta paikalta ja aamupäivä vietettiin harava kädessä auringosta nauttien. Artokin pääsi kesälaitumille ja pakastimeen hamstratut kaksi possun lapaa saivat mukavan, reilun viiden tunnin savukylvyn.

Mun oli tarkoitus maustaa lihat jo eilen, mutta yllättäen kaiken säätämisen keskellä se unohtui. Aamusella tein pikaisesti maustetahnan summamutikassa, eikä se juuri ehtinyt lihan päällä vanheta. Lihaa taisi olla n.1,6kg ja mausteseokseen laitoin ruokalusikallisen suolaa, ruokalusikallisen paprikaa, ruokalusikallisen fariinisokeria, teelusikallisen savupaprikaa sekä kunnon ripauksen mustapippuria ja cayennea. Päälle lorautin vielä pari kolme ruokalusikallista öljyä, että sain mausteista kunnon tahnan. Savustukseen käytettiin vedessä turvotettuja leppälastuja, joita lisäilin puolessa välissä. Aikaa meni tosiaan sen 5-6 tuntia ja savustuslämpötila oli noin 125-150 astetta.

Koska yritän tällä hetkellä välttää kaupassa käyntiä ja oikeasti hyödyntää kaapista löytyviä aineksia, tarjoilin ylikypsän savupossun hampurilaissämpylöiden välissä. Ohjeen sämpylöihin löysin Myllyn Parhaan sivuilta, mutta muuttelin sitä hieman. Durum-vehnäjauhoja ei kotoa löytynyt, joten laitoin sämpylöihin vehnän lisäksi spelttiä. Taikinan tein tuplaten ja sämpylöistä tein reilusti isompia. Jauhoja lisätessä menin yllättäen taas laskuissa sekaisin, mutta jotain 9-10 desiä laitoin vehnäjauhoja. Taikina oli melko pehmeää ja sämpylöiksi pyörittely hankalaa, mutta kun käytti tarpeeksi jauhoja apuna, niin kyllä niistä sämpylöitä sai. Toista pellillistä paistaessa unohdin sämpylät täysin ja ne ehtivät tummua hieman liikaa. Kuulin kyllä kellon soivan, mutten reagoinut siihen mitenkään. Kyllä niitä silti syödä saattoi.

Hampurilaisten väliin laitettiin possun lisäksi jäävuorisalaattia, sulatejuustoviipaleita, tomaattia, sipulia ja hampurilaiskastiketta. Lihassa olisi voinut olla hitusen enemmän suolaa, mutta muuten tämä oli aivan älyttömän hyvää! Liha yksistään ei oikein ollut kummosta, mutta kokonaisuus oli täyden kympin arvoinen.




Spelttiset hampurilaissämpylät
(14kpl)

6dl vettä
50g hiivaa
2tl suolaa
2rkl sokeria
6dl spelttijauhoja
8-10dl vehnäjauhoja
2rkl öljyä
Pinnalle ja voiteluun:
vettä
seesaminsiemeniä

  Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää suola, sokeri ja öljy ja alusta taikinaksi jauhoilla käsin tai koneella. Löysähköstä taikinasta saat kuohkeimmat sämpylät. Kohota taikina peitettynä kaksinkertaiseksi lämpimässä paikassa, aikaa menee noin 30 minuuttia.
 Kaada kohonnut taikina jauhotetulle alustalle ja vaivaa hetki. Jaa taikina kahteen palaan, pyörittele palat tangoiksi ja leikkaa kumpikin 7 palaan. Pyörittele palat sämpylöitä (jauhoja apuna käyttäen) ja aseta ne leivinpaperin päälle uunipellille. Anna kohota kaksinkertaisiksi peitettyinä.
  Voitele sämpylöiden pinta vedellä, ripottele pinnalle halutessasi seesaminsiemeniä. Paista 225-asteisessa uunissa 10-15 minuuttia.

Tänään muistin napata muutamia kuviakin Nannen esittämää haastetta varten. Aamupäivä tosiaan meni haravoidessa ja risuja kerätessä. Kun aikansa oli huhkinut oli pakko hakea jääkaapista yksi lätty ja hotaista se mansikoiden ja rahkakastikkeen kera portailla istuen. Jostain syystä tuvan portaista on tullut mun ja miehen tauko- ja tuumauspaikka. Keväästä syksyyn monet tärkeät asiat puidaan ja päätetään portailla istuen. Siinä samaisilla portailla on ihmetelty positiivista raskaustestiä pikkumiehen ilmoitettua olemassa olostaan, on stressattu ja itketty taistelua ulkoseinäremontista tuvan aikaisemman asukin kanssa, on sovittu riitoja ja suunniteltu häitä tai muuten vaan ihmetelty maailman menoa. Portaat on jo tehty uusiksi jokunen vuosi sitten, mutta paikka on silti tärkeä.




Arto kaivettiin talviteloilta ja pääsi heti tositoimiin. Jokohan tänä kesänä riittäisi aikaa, että saisi tehtyä Artolle kunnon alustan? Tällä hetkellä kiikkuu parin tiilen varassa muiden tulisijojen vieressä. Haaveissa on rakentaa kunnon kesäkeittiö, mutta se ei taida vielä tänä kesänä toteutua.



Arto on siitä fiksu vekotin, että kertoo meille kuinka kuumana kulloinkin käy. I <3 Arto.




Reilun viiden tunnin odotus ja lopputulos on tässä. Ihanaa, ylikypsää possua. Näky ei tosin ole kaunis, mutta mitäs siitä. Maku ratkaisee.




Päivän sormijumppa suoritettiin tämän taikinamonsterin kanssa. Meille on aivan turha tehdä muutamaa pientä sämpylää, jos hampurilaisia syödään. Ja riitti näistä eväistä naapurin isännällekin purtavaa.




Sitten vielä se pakollinen kisukuva. Osaispa ittekin ottaa näin rennosti.




Päivän päätteeksi mun väsynyt Astani hinattiin kotiin ja kilvet ruuvattiin irti. Kiitos Asta yhteisistä kilometreistä, olit kiva auto. Nyt saat siirtyä autuaammille ajoradoille Opelixin seuraan. 



Tällä kertaa haaste heitetään Peggylle pieneen punaiseen keittiöön. Miltä teidän arki näyttää? Kerro kuvin teidän arjesta viiden päivän ajan ja haasta joka päivä joku mukaan! Itse laitan kuvia niiltä päiviltä, kun virtaa piisaa. Eli ei ihan joka päivä tarvi olla kameran ja koneen ääressä.

9 kommenttia:

  1. Siis hei toi liha on jopa tämmöisen lihakammoisen silmiin ihanaa!! Mun mieleen on meinaa liha mikä on kypsää kunnolla ja toi näyttää siltä. Mutta kerto hei mistä tuo savustin pömpeli eli arto on hankityu?? Onko se kaupan tuote vai joku tee-se-itse??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kypsää tuo tosiaan oli. Vähän kun haarukalla koski, niin hajosi palasiksi.

      Arto ostettiin vuosi sitten Seinäjoelta Sopurahasta. Joku halpissavustin tuo on, maksoi hurjat 40€, mutta toimii oikein hyvin! Lisäksi alaosaa voi hätätapauksessa käyttää pallogrillinä. En tiedä mistä muualta noita saisi, mutta kannattaa pitää silmät auki.

      Poista
    2. Käytiin tänään Hongkongissa ja siellä näytti olevan hyvin samantyylisiä savustimia kaupan. Tarkkaa en niitä tutkinut, enkä hoksannut katsoa mitä maksoivat.

      Poista
  2. Eikä, siis mun päässä on soinut monta tuntia jo että siinon out sekä in, se on fiksu vekotin! Oon niin noita, ti-ke-yönä näin unta että asuttiin asuntoautossa ja nukuttiin taivasalla ku meidän sänky ei mahtunut sisälle.

    Mutta korvamato olkaa hyvä, iikiiiliikkuja se on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitosta vaan, nyt se soi munkin päässä. Taidan tartuttaa veljellesikin. :D Voi raasu sua. Sullakin näköjään stressi menee jo uniin. Ei kiva.

      Poista
  3. Hampurilaisateria näyttää hyvältä, mutta toi Arto vei mun sydämmen, mä olen ihan lätkässä siihen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arto on kyllä aivan huippu. Sen verran oli käytössä talvellakin, että savustetiin joulupöytään pala possua. Kalan savustaminen vaatii vielä opettelua, mutta jospa tänä kesänä siihenkin oppisi.

      Poista
  4. Pitääkin käydä honkkarissa, sinne kun olis asiaa muutenkin. Jospa joku tuollai komia savustin osuis käsiin. Enhän mä sitä käyttää osaa, mut isäntä sanoo, et paljon kanssa pärjää aina, ja pitäähän sitä ny savustinkin olla siltä varalta, et "jos sitä joskus tarvii" :-D tai jos sitä oikein opettelisi käyttämään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti opit käyttämään! Ei nuo loppujen lopuksi mitenkään hankalia ole. Tosin mä en oo vielä oppinut savustamaan kalaa. Kerran kokeilin ja pieleen meni. Mutta possu onnistuu aina. :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...