1. joulukuuta 2013

The moments of happiness - nelijalkaiset ystävämme ja vanukasta riisistä

Pää askartelee jo kovaa vauhtia tulevassa viikossa ja kirjoittaminen takkuaa. Huomenna tytöllä on edessä käynti kirurgilla. Lauantaina käytiin taas lääkärissä ja lääkäri epäili polven sivusiteen vammaa. Pahimmassa tapauksessa edessä on pitkä tauko jalkapallossa, joka on neidille kova paikka. Mutta, ei saisi murehtia etukäteen. Huomenna ollaan ehkä viisaampia. Pikkumiehen kanssa käydään lääkärissä keskiviikkona, jolloin saadaan kuulla kaikki tutkimustulokset. Onneksi kohtauksia ei ole enää ollut, joten toiveissa on, että kyseessä oli vain harmiton yksittäinen kerta. Lisäksi mieltä painaa viime viikkoinen kolari ja sen selvittely. Toivottavasti ensi viikolla tulisi jo jotain tietoa asiasta.

Mutta on tässä päivässä jotain kivaakin. Tänään tulee kuluneeksi kuusi vuotta siitä, kun meidän pojat muutti hevostallista meidän tupaan. Pienet, kämmenelle mahtuneet kissanpennut ovat jo isoja poikia. Kissojen tarkka ikä ei ole tiedossa, sillä nämä ovat löytökissoja. Meidän oli tarkoitus hakea vain yksi kissa, mutta sinä päivänä kun oltiin Paita menossa hakemaan, oli läheisestä ojasta löytynyt myös toinen pentu. Montaa minuuttia ei tarvinnut miettiä mitä tehdä toisen kissan suhteen ja niin meille tuli kaksi komeaa poikaa. Tai rääpäleitähän ne silloin vielä olivat. Jälkimmäisenä löytynyt Tikru oli pentuna melkoinen sähikäinen. Ensimmäiset kaksi viikkoa reppana kyykki sohvan alla tai puuhellan ja seinän välissä ja sähisi. Kukaan ei saanut mennä lähelle. Ei Tikru vieläkään ole täysin vapautunut ihmisten seurassa, mutta joistain tykkää suunnattomasti. Yksi näistä Tikrun rakastetuista on mieheni ihanainen sisko, jonka ansiosta kissut meille aikoinaan päätyivät.

Yritin löytää kuvia kissuista vauvana, mutta suurin osa on joko miehen koneella tai yhdellä kauan sitten kadonneella muistitikulla. Ne kuvat mitä mun koneelta löytyivät, on otettu mun vanhalla huonolla kameralla. Pahoittelen siis alempien kuvien onnetonta laatua... Mutta tässä kuitenkin muutama otos meidän karvaisista pojista :)


 
Tikru syksyllä 2013




Pai muutama päivä meille muuton jälkeen

Mutta sitten päivän ohjeeseen. Halusin tehdä sunnuntain kunniaksi jotain hyvää, mutta leipomiseen ei riittänyt virtaa. Sattumalta löysin mapeistani Pirkasta kopsatun omena-riisivanukkaan ohjeen ja kun ainekset löytyi kotoa, tein sitten sellaisen. Vähän hassua tämä vanukas oli, mutta silti hyvää. Etenkin kun ripautti lautaselle vielä pikkaisen sokeria. Nam!




Omena-riisivanukas
(6ann.)

3dl vettä
1,5dl puuroriisiä
7,5dl maitoa
0,75tl suolaa
2rkl sokeria
1 sitruunan raastettu kuori
2 kananmunaa
1dl rusinoita
Vuokaan:
1rkl margariinia
3 omenaa
2rkl sitruunamehua
1rkl sokeria
1tl kanelia
Pinnalle:
0,5dl mantelilastuja
Tarjoiluun:
sokeria halutessa

  Sekoita kiehuvaan veteen riisi ja keitä 5 minuuttia. Lisää maito ja anna puuron kiehua hiljalleen noin 35 minuuttia välillä sekoittaen.
  Mausta valmis puuro suolalla, sokerilla ja sitruunankuoriraasteella. Vatkaa munat jäähtyneen puuron joukkoon. Lisää lopuksi rusinat.
  Kuori omenat, halkaise ja poista siemenkodat. Pane puolikkaat pyöreä puoli ylöspäin voideltuun uunivuokaan. Mausta omenanpuolikkaat sitruunanmehulla. Ripottele omenille sokeria ja kanelia.
  Kaada riisipuuro vuokaan omenoiden päälle. Ripottele pinnalle mantelilastuja. Paista 200 asteisen uunin keskitasolla noin 30 minuuttia.

14 kommenttia:

  1. Voi mitä ihania kisuja!! Tsemppiä ja onnea lääkärireissuille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) En tiedä kumpaa jännittää enemmän, mua vai tyttöäni. Pikkumies ei onneksi tällaisista ymmärrä mitään. Tykkää vaan, kun pääsee lääkäriin leikkimään uusilla leluilla.

      Poista
  2. Voi rakkaus noita kissanrötkylöitä <3 Mulla on myös löytäökissa. Mä oon elättänyt sitä reilut 10 vuotta, mutta ei siihen edelleenkään saa koskea, jos Hänen Korkea-arvoisuutensa ei ole vastaanottavaisella tuulella. Noin 99% ei ole. Toisinaan se tulee killistelemään ja sillon saa rapsutella ja se kehrää kovasti. Muuten juoksee karkuun ja ei nyt sentään enää samana päivänä näyttäydy...

    Urheilija ei valitettavasti tervettä päivää nää. Muistan omilta peliajoilta, miten kauheelta se tuntui olla viikkoja sivussa... Jälkikäteen en enää osaa sanoa, oliko saikulla pahempaa olla syrjässä treeneistä ja porukasta vai se, että joku paikka oli rikki. Luultavasti ensimmäinen, eihän sillon ajatellut, että jotain vois oikeesti hajota lopullisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että meillä kissujen sopeutumiseen vaikutti niiden ikä. Olivat niin tosi pieniä meille tullessaan. Ja toisillensa tuntuvat olevan todella tärkeitä. Yleensä nukkuvat sylikkäin tai muuten lähekkäin <3

      Tuo treeneistä poissaolo tuntuu olevan meilläkin rankkaa. Mutta toivottavasti likka pääsee pian taas jalkapallon pariin.

      Poista
    2. Pikkunen rääpäle tuokin oli ja todella matoinen. Taitaa olla sellanen syntymässään säikähtänyt... Onneksi sentään sievä ja sitä on ilo katella, kun paijattavaksi siitä ei ole :D

      Poista
    3. Onneksi kissu pääsi teille hyvään kotiin :)

      Poista
  3. Jaksuja sinne teille, toivottavasti kaikki selviää ja parhainpäin.

    Ihania kisuja <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Vielä saa hetken jännäillä mitä tuleman pitää. Mutta uskon, että kaikki kääntyy vielä parhain päin :)

      Poista
  4. Itte ootte ihanaiset ♥

    Voi palloilijat ja niiden polvet :( kertoilkaa vähän mitä siellä sanotaan. Pikkukissiä pääsee onneksi kattomaan hissillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyis kyllä pian tulla kissuja kattomaan <3

      Poista
  5. Ihania kisuja teillä!!! <3 En ollut ennen omia kissoja yhtään kissaihminen, ja nyt olen ihan myyty!
    Ihanaa kun noilla elukoilla on kaikilla ihan omanlainen luonteensa, ihan niinkuin lapsillakin.

    Voi ei, polven sivusidevammat ei ole kivoja!! Toivottavasti kuitenkin selviää mikä siinä polvessa on. Tuollaiset vammat kun hoitaa ajoissa kuntoon niin pääsee paljon vähemmällä, nimimerkillä kokemusta on! :) Pelasin ringetteä 18 vuotta ja sinä aikana yhden jos toisenkin kerran meni polvi sijoiltaan. Kyllähän se vähän ajoittain vaivasikin mutta en tehnyt asialle mitään, koska pelkäsin että sit en pääse menemään treeneihin jos polvessa on jotain vakavaa. No, kaksi vuotta sitten marssin urheilulääkärin vastaanotolle ja sieltä suoraan leikkauspöydälle, viisi viikkoa kepeillä kävelyä ja kivuliasta kuntoutusta. Kuulemma olisi päässyt aika paljon vähemmällä kun olisi silloin aikanaan heti hoitanut polven kuntoon....

    Ja toivottavasti pikkumiehelläkin on kaikki kunnossa!!!! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mäkään ennen piitannut kissoista. Tykkäsin kyllä, mutta en koskaan ajatellut itselleni ottaa. Nyt en pois antaisi kumpaakaan. Niin rakkaita ovat <3

      Eiköhän tuo likka tuosta pian tokene :) Tosin kovillahan nuo polvet on, kun jalkapalloa pelaa.

      Poista
  6. Ihania kissoja! Mulla oli kanssa yksin asuessani kaksi ihanaa karvapalloa, toinen oli huonosti pidetty entisessä kodissa ja jäi todella pieneksi kooltaan mutta luonteeltaan sitten olikin prinsessa isolla peellä :D ja toinen oli musta kollikissa, täystuho mutta myös tosi herkkis. Ottaisin vielä kissoja mutta ehkä sitten tulevaan kotiin, koirakin on haaveissa mutta toistaiseksi tyydyn vain haaveilemaan. ;)

    Toivottavasti tytön polvi saadaan kuntoon eikä jäisi vaivaamaan loppuiäksi. Onko selkää tutkittu? Hyvin usein kun polvivaivat ovatkin selkävaivoista johtuvia. Peukut myös pikkumiehelle, kyllä sieltä hyviä uutisia tulee. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tytön selkää ei oo tutkittu. Mä käyn itte kerran kuussa laitattamassa lantion ja selän nikamat oikeaan asentoon, kun tuppaavat pompsahtelemaan vähän sinne sun tänne. Oon yrittänyt houkutella tyttöä mukaan, että saisi kattoa tytönkin nikamien asennon. Takana on nimittäin yksi selkään kohdistunut isku, kun pelissä vastustajan pelaaja astui maassa maanneen tyttöni selän päälle. Jos ei kuvista löydy mitään, raahaan tytön väkisin jäsenkorjaajan pakeille :)

      Meilläkin on joskus ollut koira haaveissa, mutta toistaiseksi saa kissat riittää. Ehkä joskus, kun tuo pikkumies on isompi...

      Poista