The moments of happiness - nelijalkaiset ystävämme ja vanukasta riisistä

Pää askartelee jo kovaa vauhtia tulevassa viikossa ja kirjoittaminen takkuaa. Huomenna tytöllä on edessä käynti kirurgilla. Lauantaina käytiin taas lääkärissä ja lääkäri epäili polven sivusiteen vammaa. Pahimmassa tapauksessa edessä on pitkä tauko jalkapallossa, joka on neidille kova paikka. Mutta, ei saisi murehtia etukäteen. Huomenna ollaan ehkä viisaampia. Pikkumiehen kanssa käydään lääkärissä keskiviikkona, jolloin saadaan kuulla kaikki tutkimustulokset. Onneksi kohtauksia ei ole enää ollut, joten toiveissa on, että kyseessä oli vain harmiton yksittäinen kerta. Lisäksi mieltä painaa viime viikkoinen kolari ja sen selvittely. Toivottavasti ensi viikolla tulisi jo jotain tietoa asiasta.

Mutta on tässä päivässä jotain kivaakin. Tänään tulee kuluneeksi kuusi vuotta siitä, kun meidän pojat muutti hevostallista meidän tupaan. Pienet, kämmenelle mahtuneet kissanpennut ovat jo isoja poikia. Kissojen tarkka ikä ei ole tiedossa, sillä nämä ovat löytökissoja. Meidän oli tarkoitus hakea vain yksi kissa, mutta sinä päivänä kun oltiin Paita menossa hakemaan, oli läheisestä ojasta löytynyt myös toinen pentu. Montaa minuuttia ei tarvinnut miettiä mitä tehdä toisen kissan suhteen ja niin meille tuli kaksi komeaa poikaa. Tai rääpäleitähän ne silloin vielä olivat. Jälkimmäisenä löytynyt Tikru oli pentuna melkoinen sähikäinen. Ensimmäiset kaksi viikkoa reppana kyykki sohvan alla tai puuhellan ja seinän välissä ja sähisi. Kukaan ei saanut mennä lähelle. Ei Tikru vieläkään ole täysin vapautunut ihmisten seurassa, mutta joistain tykkää suunnattomasti. Yksi näistä Tikrun rakastetuista on mieheni ihanainen sisko, jonka ansiosta kissut meille aikoinaan päätyivät.

Yritin löytää kuvia kissuista vauvana, mutta suurin osa on joko miehen koneella tai yhdellä kauan sitten kadonneella muistitikulla. Ne kuvat mitä mun koneelta löytyivät, on otettu mun vanhalla huonolla kameralla. Pahoittelen siis alempien kuvien onnetonta laatua... Mutta tässä kuitenkin muutama otos meidän karvaisista pojista :)

 

Tikru syksyllä 2013

Pai muutama päivä meille muuton jälkeen

Mutta sitten päivän ohjeeseen. Halusin tehdä sunnuntain kunniaksi jotain hyvää, mutta leipomiseen ei riittänyt virtaa. Sattumalta löysin mapeistani Pirkasta kopsatun omena-riisivanukkaan ohjeen ja kun ainekset löytyi kotoa, tein sitten sellaisen. Vähän hassua tämä vanukas oli, mutta silti hyvää. Etenkin kun ripautti lautaselle vielä pikkaisen sokeria. Nam!

Omena-riisivanukas

(6ann.)

3dl vettä

1,5dl puuroriisiä

7,5dl maitoa

0,75tl suolaa

2rkl sokeria

1 sitruunan raastettu kuori

2 kananmunaa

1dl rusinoita

Vuokaan:

1rkl margariinia

3 omenaa

2rkl sitruunamehua

1rkl sokeria

1tl kanelia

Pinnalle:

0,5dl mantelilastuja

Tarjoiluun:

sokeria halutessa

  Sekoita kiehuvaan veteen riisi ja keitä 5 minuuttia. Lisää maito ja anna puuron kiehua hiljalleen noin 35 minuuttia välillä sekoittaen.

  Mausta valmis puuro suolalla, sokerilla ja sitruunankuoriraasteella. Vatkaa munat jäähtyneen puuron joukkoon. Lisää lopuksi rusinat.

  Kuori omenat, halkaise ja poista siemenkodat. Pane puolikkaat pyöreä puoli ylöspäin voideltuun uunivuokaan. Mausta omenanpuolikkaat sitruunanmehulla. Ripottele omenille sokeria ja kanelia.

  Kaada riisipuuro vuokaan omenoiden päälle. Ripottele pinnalle mantelilastuja. Paista 200 asteisen uunin keskitasolla noin 30 minuuttia.