Tänään päästän miehen kokkailemaan ja yritän pysytellä poissa keittiöstä. En edes muista, koska viimeksi olisin antanut miehen hoitaa muonapuolen! Syy tähän hellämielisyyteen on hyvin yksinkertainen, sillä halusin ruoaksi miehen tekemää possu-sienikastiketta, ja onhan se kiva joskus istua valmiiseen pöytään. Tämä on niitä harvoja ruokia, jossa kelpuutan valmiiksi marinoidut possun suikalelihat. Mikään terveysruoka kyseinen soosi ei ole, mutta haittaaks se? Ei tuota kuitenkaan kovin usein syödä.
Eiliset kokkailut hoidin minä ja ruoaksi tein hyvin helpon pasta-jauhelihavuoan. Ihan kivaa ja hyvää arkiruokaa, joten voi tehdä toistekin. Sen verran tykkyä tavaraa tämä oli, että olisi kaivannut seuraksi jonkin raikkaan salaatin. Pelkkä porkkanaraaste ei oikein riittänyt. Mutta muuten kyllä kelpasi kaikille. Vähän aiemmin mun olisi pitänyt tuo vuoka peittää, sillä nyt osa makaroneista pääsi vähän kärähtämään.
Pasta-jauhelihavuoka
(4-6ann.)
250g pennepastaa (täysjyvä)
250g jauhelihaa
1 sipuli
0,5tl suolaa
0,5tl mustapippurirouhetta
2tl oreganoa
0,5dl ketsuppia
1pkt(250g) Koskenlaskija-juustoa maun mukaan
5dl maitoa
Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan lähes kypsäksi, valuta ja kaada takaisin kattilaan. Ruskista jauheliha ja sipuli kevyesti. Mausta jauheliha ja lisää joukkoon juusto pieninä kuutioina. Sekoita jauhelihaseos pastan joukkoon ja kaada seos voideltuun uunivuokaan. Kaada maito päälle. Kypsennä vuokaa 200 asteisessa uunissa noin tunnin ajan. Peitä vuoka tarvittaessa foliolla tai leivinpaperilla, jos pinta tummuu liikaa.
Seuraavilla kuvilla ei ole mitään tekemistä ruoan kanssa, mutta laitan ne tänne kuitenkin. Kameran muistikorttia tyhjätessä vastaan tuli muutama kuva meidän karvakuonoista ja ajattelin, että nuo saattavat jotakuta ilahduttaa. Vielä malttavat viettää päivät sohvalla köllötellen, mutta luulen että pian poikia alkaa kevättää... Eihän leikatut kollit periaatteessa mitään mistään ymmärrä, mutta kummasti kevään korvalla maailma alkaa kiinnostamaan aivan eri tavalla...
Seuraavilla kuvilla ei ole mitään tekemistä ruoan kanssa, mutta laitan ne tänne kuitenkin. Kameran muistikorttia tyhjätessä vastaan tuli muutama kuva meidän karvakuonoista ja ajattelin, että nuo saattavat jotakuta ilahduttaa. Vielä malttavat viettää päivät sohvalla köllötellen, mutta luulen että pian poikia alkaa kevättää... Eihän leikatut kollit periaatteessa mitään mistään ymmärrä, mutta kummasti kevään korvalla maailma alkaa kiinnostamaan aivan eri tavalla...
 |
| Pai <3 |
 |
| Tikru <3 |
IHANIA kisuja!!!!!! <3 <3 Meillä on jo kisuilla vähän alkanut oleen kevättä rinnassa! ;) Leikattuja typyjä hekin, mutta kyllä vaan kevät tekee ihmeitä, itse kullekin.... ;)
VastaaPoistaKuulostipa tutulta tuo että miehellä ei kovin usein ole asiaa keittiöön. Meilläkin isäntä tekee ihan mielettömän hyvää ruokaa, mutta jostain syystä annan hänelle tilaisuuden siihen kovin harvoin. Pari viikkoa sitten oli vatsa niin kipeä että vastuu oli pakko siirtää ja kauhulla kuuntelin olkkarin sohvalta kuinka astiat kilisivät ja tavaroita tippuili.... Tuloksena erittäin herkullista munakasta ja kauhea määrä tiskiä! :D
Onhan nuo niin söpöjä, ihan niinkuin kaikki kissut. Ja eläimet yleensä. Tuo vaaleampi oli pentuna tosi pullea ja isompi kuin veljensä, mutta nyt osat on vaihtuneet. Tikru painaa lähes 6 kiloa ja Pai on huomattavasti kevyempi. Pentuna vaaleaa kutsuttiin Pertsa Punkeroksi ja tummempi oli Luigi Manolito. Nyt lempinimet voisi olla toisin päin. :D
PoistaMeiän Tyyne (eli se vanhempi ja tummempi tapaus) on kans aika pullea tapaus! :) Tai se on sellanen et talvisin lihoo ja kesäisin laihtuu. Tänä talvena paino parhaimmillaan, tai siis pahimmillaan melkein 6 kiloo! :D Mutta on onneksi taas laihtumaan päin. Nuorempi kisu onkin aina ollu pikkanen. Tosin ei sekään mikään siro pieni, mutta pieni Tyyneen verrattuna.
Poista