Kääpiölinnassa on viime päivinä laitettu asioita uuteen uskoon, kun vanhat, puhkiruostuneet rännit ja syöksyt saivat lähteä ja tilalle tuli ihanat, valkoiset ja ennen kaikkea ehjät rännit. Sinänsä pieni remontti, mutta sen verran sekin vaatii valuuttaa, ettei sitä ihan tuosta vaan saanut tehtyä. Pari vuotta taisin uusista ränneistä haaveilla ja nyt ne on paikoillaan! Uusien rännien lisäksi ulko-oven maalausprojekti on edennyt hämmentävän hyvin. Tämä on kolmas kesä, kun olen päättänyt oven kunnostaa, mutta jotenkin aika on mennyt aina johonkin muuhun. Nyt on kuitenkin maalit raaputeltu pois ja ovi melkein kokonaan hiottu. Vielä uusi maali pintaan, niin hyvä tuloo! Helpommalla toki olisi päässyt, kun olisi ostanut uuden oven, mutta kun tuo ei ole minkään standardimittojen mukainen, niin oven olisi joutunut teettämään, eikä se ajatus oikein innostanut. Sähkö-/maalämpöremppakin etenee siltä osin, että ensimmäinen tarjouspyyntö on tulossa. Vielä pitää kysyä muutamalta muultakin firmalta ja sitten päättää koska remontti alkaa. En malta odottaa, että oikeasti saan hellaan kaikki levyt toimimaan! Tosin on tässä pian seitsemän vuotta saanut keitettyä sapuskat kahdella toimivalla levyllä ilman sen suurempia hankaluuksia. Mutta onhan se neljä parempi kuin kaksi.
Mun tekisi mieli käyttää kaikki aika oven hinkkaamiseen, mutta kummasti nälkä pakotti hellan ääreen. Onneksi tämän päiväisen keiton valmistamiseen ei kauaa aikaa mennyt ja keveytensä puolesta oli mukavaa syötävää näillä helteillä. Kummasti sitä mukaa kun sää lämpenee, ruoka kevenee. Viime päivinä oon syönyt varmaan enemmän salaatteja kuin koko alkuvuonna yhteensä. Noh, ehkä vähän liioittelin, mutta ei se kaukanakaan ole. Kesäaikana kaikki kasvispitoinen vaan maistuu paljon paremmalta kuin talvella. Ja vielä kun nuo oman maan kasvatit alkavat antamaan satoa, niin maut senkun paranevat. Kiinankaaleille jouduin kyllä heittämään hyvästit, sillä kaalimadot olivat päässeet valtaamaan mun kiinankaali- ja rucolaviljelmät. Olisihan niitä voinut yrittää hävittää mäntysuovalla, mutta munia oli niin paljon, että päätin nostaa kädet pystyyn ja tuhota ne mitä kasveista oli vielä jäljellä. Saa sitä kiinankaalta kaupastakin.
Päivän ruoka ei miehelle kelvannut, mutta mulle sitäkin paremmin. Keiton lisäksi tein krutonkeja tummasta reissumiehestä, joka toi soppaan sopivasti sattumia ja pureskeltavaa. Ohje löytyi vanhasta "Hyvä terveys - kevyt kokki" -lehdestä.
Yrttinen valkosipuli-kukkakaalikeitto
1 yksikyntinen valkosipuli
9dl kasvislientä
muutama oksa timjamia
muutama oksa (lehti)persiljaa
1 laakerinlehti
1(n.600g) kukkakaali
1 pieni purjo
1dl kaura- tai ruokakermaa
Kuori ja puolita valkosipuli. Laita puolikkaat kattilaan kasvisliemen ja mausteiden kanssa. Keitä miedolla lämmöllä sen aikaa, kun käsittelet muut kasvikset.
Lohko kukkakaali pieniksi nupuiksi. Kuori varsi ja leikkaa se pieniksi paloiksi. Viipaloi purjo. Poista liemestä laakerinlehti ja lisää kukkakaalit ja purjo. Anna keiton kypsyä keskilämmöllä kannen alla noin 20 minuuttia.
Soseuta keitto sauvasekoittimella. Lisää joukkoon ruokakerma ja anna keiton lämmetä. Tarjoile keitto paahdettujen, margariinilla sipaistujen ruisleipien tai krutonkien kera. Ripottele halutessasi keiton pinnalle yrttisilppua.
Meillä oli tuo räystäsurakka viime kesänä. Ja nimenomaan urakka. Rännit vaihdettiin tosiaan jokaseen torppaan. Talo, autotalli ja sauna meni aika näps ja kops, mutta tuo navetta olikin jo vähän haastavampi. Onneksi minä sain huolehtia vain talkooväen muonituksesta ja miehet hoiti homman hienosti! :) Kyllä nuo reerauskohteet aina verottaa ilkeästi kukkaroa.... :(
VastaaPoistaRuoka näyttää hyvältä. Uskon kyllä että se haju ei ole ollut mitä parhain ;) mutta maku varmasti sitäkin parempi!
Melkoinen urakka teillä on ollut! Meillä laitettiin ainoastaan tupaan uudet räystäät, ulkorakennus saa toistaiseksi pärjätä vanhoilla. Olisihan nuo itsekin voinut asentaa, mutta tuumattiin, että hommaa on muutenkin niin paljon, että turvauduttiin ulkopuoliseen apuun. Ei siinä ammattimiehellä kauaa mennyt, kun homma oli valmis :)
PoistaKyllähän nuo remontit maksaa, mutta kyllä ne sitten lisää asumismukavuuttakin. Ja kun omaa laittaa, niin mielellänsä uhraa vähän rahaa. Just eilen katselin vanhoja kuvia siltä syksyltä, kun ollaan Kääpiölinnaan muutettu ja oli tämä tupa melko lohduttoman näköinen. Harmi, ettei pihaa tullut juuri kuvattua, sillä tonttikin on muuttunut melkoisesti. Tämä oli aikamoinen viidakko ja harvennusta niin puiden kuin puskienkin suhteen on tehty paljon. Siltikin kasvillisuutta on vielä liikaa.