Juhlatäpistelyä on taas ilmassa ja päivä on kulunut pitkälti neidin sunnuntaina vietettäviä synttäreitä valmistellessa. Tai oikeastaan tänään sain vasta päätettyä tarjottavat ja suunniteltua voileipäkakkujen täytteet. Niin ja käytyä kaupassa. Neljä päivää oon yrittänyt tarjottavia miettiä, mutta aina on sitten tullut jotain muuta. Mutta nyt on homma niiltä osin pulkassa. Tällä kertaa oikeasti yritin olla maltillinen leipomusten suhteen, mutta kun kerroin suunnitelmistani ääneen, näin selkeästi ympärillä olevien ilmeistä, että ainakin voileipäkakkuja pitää saisi tehdä runsaammin. No, ehkä joku nuo taas syö.
Kauppareissun jälkeen ei virtaa eikä aikaa kokkailuun juuri jäänyt, joten päätin tehdä jotain todella iisiä. Voileipäkakkujen tuorejuustoja etsiessä silmiin osui Violan metsäsieni-tuorejuusto ja siitä se idea sitten lähti. Simppeliä sienikastiketta ja pikaista possua. Ja pakastimen kätköistä pussillinen valmiita perunapalleroita. Pikainenkin voi olla ihan hyvää, vaikkei päivän ruoka mikään terveyspommi ollutkaan. Mutta ei tässä tohinassa ehdi semmoisia miettiä. Ruokaa lautaselle, ääntä kohti ja taas mentiin. Kuten kuvastakin voi päätellä :D
Possuperhoset juusto-sienikastikkeessa
n.600g possun ulkofileetä
suolaa
öljyä
2 pientä sipulia
1tlk herkkusieniä
200g metsäsieni-tuorejuustoa
2dl ruokakermaa
rakuunaa
mustapippuria
Ota possu hyvissä ajoin huoneenlämpöön. Leikkaa filee perhospihveiksi (joka toinen viilto vain puoleen väliin ja joka toinen loppuun saakka), avaa pihvit perhosta muistuttaviksi "kaksoispihveiksi" ja nuiji kevyesti. Kuumenna öljy pannulla ja ruskista pihvit nopeasti molemmin puolin. Mausta pihvit suolalla ja nosta lautaselle odottamaan.
Silppua sipulit ja valuta herkkusienet. Pehmennä sipulia ja sieniä hetki pannulla. Kaada kerma pannulle ja nostele tuorejuusto nokareina joukkoon. Mausta pippurilla ja rakuunalla. Nostele pihvit pannulle kastikkeen joukkoon ja anna muhia kannen alla niin, että pihvit ovat kypsiä ja juusto sulanut.
Mä oon tänään kiertänyt kaupasta toiseen ja yrittänyt löytää suorakaiteen muotoista kakkukupua. Olihan niitä, mutta kaikki olivat onnettoman pieniä ja kapeita. Kuka oikeasti tekee niin pieniä kakkuja?!? En minä ainakaan. Onneksi apu löytyi Honkkarin muoviosastolta ja mukaan tarttui elintarvikekäyttöön soveltuva, kannellinen muovilaatikko. Sen kun kääntää nurinpäin, niin eiköhän sinne yksi jalkapallokenttä mahdu. Toivotaan ainakin. Tosin toivon, että tuo uunista otettu kakkupohja lässähtäisi edes hieman, että sopisi paremmin...
Helppo ja yksinkertainen ruoka maistuu monesti ihan pirun hyvältä,ja sit sitä miettii et miks näkee aina hirveen vaivan jos lopputulos on lähes sama. Mutta kun se väkertäminen on niiiiiin pirun kivaa!! :)
VastaaPoistaJa kiitos vinkistä tuon kakkukuvun kanssa!! :) Olen aina miettinyt että mihin ihmiset saa ne isot kakkunsa mahtumaan. Mulla on kans vain sellainen pitkulainen,kapea kupu. Siihen just ja just mahtuu kääretorttu. Mutta täytyypä nyt kulkea kaupassa silmät auki jos vaikka löytyisi minullekin joku muovilaatikko kakkuja varten! :)
Niin ja hauskoja synttärivalmisteluja!! :)
VastaaPoistaOon ihan samaa mieltä helppojen ruokien hyvyydestä. Joskus aina ihmettelee, että pitääkö ruoassa oikeasti olla ihan kaikkea, kun vähemmälläkin tulee hyvää. Vaikka toisaalta, on niin monimutkaisemmilla ruoilla ja leipomusillakin oma aika ja paikkansa.
VastaaPoistaTuosta "kakkukupu"-ideasta saan kiittää miestäni. Fiksu ukko :D Huonoina puolina tuossa on kantokahvan puute ja kannen sisäpinnan aaltomainen muoto. Ajattelin tehdä kakun jollekin levylle ja sitten nostaa nurinkurin käännettyyn laatikkoon.