11. elokuuta 2022

Suklainen banaanikakku ♥

Se tavallinen tarina - muutama ylikypsä banaani, jota kukaan ei syö, suklaalevyjen jämät kaapissa ja aivan liikaa aikaa. Eihän siitä muuta seuraa kuin iltamyöhään väkerretty banaanikakku suklaarouheella. Siis leipomistahan pitäisi nyt hetken vältellä, mutta ei kai yksi kakku mitään haittaa.

Tämä kakku oli varsin maukas ja mehevä yön yli levättyään ja hyvää oli kuulemma eilen lämpimänäkin. Kakkuvuoan jauhotin tällä kertaa mantelijauheella, kun kerran ajatuksena oli noita ylijääneitä aineksia käyttää pois. Kakkuun laitoin sekä maitosuklaata että tummaa suklaata rouhittuna, molempia kun löytyi sellainen pieni pala kesän kakkujen jäljiltä. Paistovuoka oli ehkä vähän pieni tälle kakulle ja jonkin aikaa sai seurata pysyykö taikina vuoassa vai saako sen kaapia uunin pohjalta. Ei tarvinnut siivota tällä kertaa. Vuoan tilavuus oli 1,2 litraa ja suosittelen hitusen isompaa. 


Suklainen banaanikakku

120 g huoneenlämpöistä voita
2 dl sokeria
2 kananmunaa
3 pienehköä banaania
1 rkl sitruunamehua
1 tl vaniljasokeria
4 dl vehnäjauhoja
½ tl suolaa
3/4 tl ruokasoodaa
n. 30 g maitosuklaata rouheena
n. 30 g tummaa suklaata rouheena

  Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja sokeri hyväksi, vaaleaksi vaahdoksi. Lisää huoneenlämpöiset munat yksi kerrallaan samalla hyvin vatkaten. 
  Murskaa banaanit haarukalla. Lisää sitruunamehu banaanisoseen joukkoon ja sekoita tasaiseksi. Lisää banaanisose ja vaniljasokeri taikinaan.   
  Sekoita ruokasooda, suola ja jauhot keskenään ja kaada seos taikinan joukkoon. Lisää rouhittu suklaa. Kääntele lastalla/nuolijalla tasaiseksi taikinaksi. 
  Kaada taikina voideltuun ja jauhotettuun pitkulaiseen vuokaan (1,5l). Paista 180-asteisessa uunissa n. 50-55 minuuttia tai kunnes kakku on tikulla koittaen kypsä. 
  Anna kakun jäähtyä jonkin aikaa vuoassaan ja kumoa vasta sitten.


9. elokuuta 2022

Helppo kinkkupannarirulla ♥

En ymmärrä mihin tämä aika oikein katoaa. Justiinhan istuin tässä koneen ääressä ja riemuitsin siitä, että juniorin loma alkaa. Ja nyt se sitten jo loppuu. Koulut alkaa huomenna ja palataan taas sen osalta normi arkeen. Meidän arki tosin muuttuu melkoisesti, kun tuo mun tyttöni muuttaa ensi viikolla kotoa pois. Aloittaa opiskelut muualla, joten ihan joka päivä ei enää nähdä. Aika monet itkut on tässä kesän aikana itketty ja aika monet itkut vielä itketään. Toisaalta ilosta, toisaalta ikävästä. Vaikka tiedän ja uskon että tyttö pärjää, niin on tämä irti päästäminen vaikeaa. ♥ 

Nyt kun tuo kakkutouhukin on toistaiseksi aikalailla jäissä, tuntuu aikaa jäävän ihan erilailla kaikkeen muuhun. En mä mitään ihmeellistä ole saanut aikaiseksi, mutta nyt kun ei ole kiire mihinkään, eikä mitään sitovia aikatauluja, niin tämä pikkuasioiden parissa puuhastelu on aika kivaa. 

Koko kesänä en ole meidän sakille tehnyt oikein mitään ihmeellisiä ruokia, niitä samoja perusjuttuja vaan. No jotain leivonnaisia joskus, mutta aika vähissä nekin on olleet. Eilen innostuin kuitenkin pyöräyttämään kinkkupannarirullan Yhteishyvän ohjetta soveltaen. Tuota saan nyt sitten järsiä lounaaksi ja iltapalaksi, kun ei tuo oikein muille taida kelvata. Poika kyllä totesi, että tuoksuu hyvältä, mutta maistaa ei halunnut. Mutta eipä tuo haittaa, kyllä mulle kelpaa. 

Alkuperäisessä ohjeessa kehoitettiin kumoamaan pannukakku korppujauhotetulle leivinpaperille, mutta mun mielestä tuo korppujauho oli aika äklöä. Ehkä kokeilisin jatkossa ilman. 



Kinkkupannukakkurulla

6 kananmunaa
6 dl maitoa
2 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
Täyte:
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 rkl öljyä
1 punainen paprika
250 g kinkkurouhetta
1 tl oreganoa
100 g maustettua tuorejuustoa, esim. valkosipuli
2 rkl tomaattisosetta

  Riko kananmunat kulhoon, vatkaa rakenne kevyesti rikki. Sekoita joukkoon maito, jauhot ja suola. Levitä taikina leivinpaperoidulle uunipellille. Paista pannukkua 225-asteisessa uunissa noin 25 minuuttia.
  Pannukakun kypsyessä valmista täyte. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Kuullota sipulit öljyssä. Hienonna paprika ja lisää pannulle kinkkusuikaleiden ja oreganon kanssa. Kääntele hetki. Nosta pannu syrjään ja sekoita joukkoon tuorejuusto ja tomaattisose. Anna täytteen jäähtyä.
  Ripottele puhtaalle leivinpaperille korppujauhoja ja kumoa pannukakkupohja paperille. Levitä päälle täyte ja kääri levy rullalle. Anna vetäytyä hetki ja tarjoa esimerkiksi raikkaan salaatin kera.

29. heinäkuuta 2022

Ylioppilaskakkuja keväältä ♥

Viime höpinöistä näyttää olevan melkein kuukausi! Tosin oon aika tietoisesti yrittänyt pysytellä pois somesta viime viikot ja aika hyvin oon siinä onnistunutkin.

Kesä on ollut melkoisen täynnä kakkuja, mutta nyt alkaa onneksi vähän helpottamaan. Ainakin jonkin aikaa otan iisisti kakkujen kanssa, kuten tuossa viimeksi jo kertoilinkin. Käsi on edelleen tohjona ja pahemmaksi vaan menee. Mutta kyllä se jossain vaiheessa taas helpottaa. 

Julkaisemattomia kakkujuttuja on kuitenkin vaikka kuinka paljon! Vanhimmat taitaa olla tammikuulta, kun en ole niitä laittanut tänne missään aikajärjestyksessä. Kakuista siis riittää kerrottavaa vielä pitkäksi aikaa, vaikka en uusia kauheasti leipoisikaan. 

Tällä kertaa ajattelin hypätä ajassa taaksepäin tuohon kesäkuun alkuun ja ylioppilasjuhliin. Sain tehdä muutaman kakun kaksiin eri juhliin. Kaksi meni mun kaverin tytölle, yksi puolestaan karatekamun pojalle. 

Kaikki kolme kakkua oli hyvin erilaisia ja jokainen omalla tavallaan aika kiva. Ensimmäisenä haluan kuitenkin esitellä varsin hauskan ylioppilaskakun. Toiveena oli kakku, jossa teemana oli Harry Potter ja siitä Rohkelikko. Toteutuksen suhteen sain aika vapaat kädet ja tällainen siitä sitten tuli. 


Tässä gluteenittomassa & laktoosittomassa kakussa oli kuuden munan vaalea pohja, välissä vadelma- ja sitruunamousset. Päällä oli vaniljasokerilla maustettu voikreemi. 

Vadelmamousse
(halk. 23cm kakun yhteen väliin)

250 g vadelmia
2½ dl vispikermaa
125 g mascarponea
2½ liivatelehteä
2 rkl vettä 
1-1½ dl tomusokeria
2 tl vaniljasokeria

  Valuta sulaneista vadelmista enimmät nesteet pois ja soseuta marjat sauvasekoittimella. Painele vadelmaseos siivilän läpi, jotta saat siemenet pois. Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Vatkaa kerma vaahdoksi, lisää tuorejuusto, vadelmasose, vaniljasokeri ja maun mukaan tomusokeria. Vatkaa tasaiseksi vaahdoksi. Puserra liivatteista vedet pois ja liuota liivatteet kuumennettuun vesitilkkaan. Anna jäähtyä hetkisen ja lisää liivate ohuena nauhana vadelmatäytteeseen samalla hyvin vatkaten. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa tomusokeria.

Sitruunamousse
(halk. 23cm kakun yhteen väliin)

3 dl kermaa
3 liivatelehteä
200 g sitruunarahkaa
½ prk (á340g) lemon curd-tahnaa
3 rkl vettä
2 rkl tomusokeria halutessa

  Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen n. 10 minuutiksi. Vatkaa kerma löysähköksi vaahdoksi. Lisää sitruunarahka ja lemon curd. Vatkaa seos tasaiseksi, hyväksi vaahdoksi. 
  Kuumenna vesi kiehuvaksi pienessä kattilassa. Purista liivatteista ylimääräinen vesi pois ja liuota ne kuumaan veteen. Sekoita ja anna jäähtyä hetki. Lisää liivate täytteen joukkoon ohuena nauhana samalla hyvin sekoittaen. Maista ja lisää halutessasi tomusokeria.
  Kakkua täyttäessä voit levittää täytteen alle kerroksen lemon curdia.

Toinen kakku oli simppeli mansikkakakku vaniljaisella tuorejuusto-kermavaahdolla, itsekeitetyllä mansikkahillolla ja mansikoilla. Kakku oli kuorrutettu vaniljaisella voikreemillä. Tämäkin kakku oli gluteeniton ja laktoositon.


Sitten vielä yksi kakku. Tämä suklainen ylioppilaslakkikakku piti sisällään laktoosittoman suklaamoussen suklaarouheen kera. 


1. heinäkuuta 2022

Pienen tytön koirakakku ♥ (Ja vähän infoa tulevasta)

Aikani kuluksi ajattelin taas palailla keväällä tehtyihin kakkuihin ja samalla kertoilla vähän ajatuksia leipomisista jatkossa. Monenmoisia ajatuksia on viime kuukausina päässä pyörinyt ja nyt kun sain vihdoin tehtyä päätöksiä, on olo aika helpottunut.

Mutta aloitetaan ensin tuolla kakulla. Keväällä sain tehdä kakun pienen tytön synttäreille. Kakkuun toivottiin koirahahmoja, mutta muuten kakku sai olla aika simppeli. Koirien roduilla ei ollut väliä, kunhan vaan koiraksi tunnistaa. Kakussa oli kuuden munan vaalea pohja, täytteenä rahka-kermavaahto vadelmilla ja mustikoilla. Hilloa ei tähän kakkuun tullut. Sokerimassan alla oli vaniljainen voikreemi. 

Vaikka tämä varsin yksinkertainen koristeluiltaan olikin, niin mun mielestä tämä oli ihan söpö. ♥ Toivottavasti kelpasi myös synttärisankarille. ♥


No niin... Ja sitten se tylsempi osuus. Siitä kun ensimmäisen "tilauskakun" tein, on muutamaa kuukautta vajaa 10 vuotta. Ihan järjettömän pitkä aika siis! Aluksi tein kakkuja aina silloin tällöin, en varmaan edes joka kuukausi. Hiljalleen homma alkoi kasvaa ja kasvaa ja jossain vaiheessa huomasin, että mun harrastuksesta oli tullut aika työläs ja aikaa vievä. Tykkäsin ja tykkään kyllä leipoa ja olihan se ihanaa ideoida kaikkia uusia juttuja. Lisäksi kakuista saatu palaute oli aina ihan hyvää. Ja parasta oli, kun kuuli päivänsankarin ilahtuneen suuresti mun tekeleestäni. ♥ 

Jossain vaiheessa, en oikein tarkkaa tiedä että koska, innostus leipomiseen alkoi laantua. Ehkä se osaksi johtui siitä, kun lähes joka viikko olin kakkujutuissa kiinni keskiviikosta sunnuntaihin. Välillä niin, että leipoa sai aamuvarhaisesta iltamyöhään. Siihen lisäksi suunnittelut, koristeiden teot ja kauppareissut, jotka painottuivat alkuviikkoon. Viikonloppuisin sai laittaa kellon herättämään aamuvarhaisella, että sai kakut ajoissa valmiiksi, jolloin niitä aamuja kun saisi nukkua pitkään, ei enää ollut. Ja kun ollaan siinä tilanteessa, että olen saanut leivottua käteni huonoon kuntoon, on nyt vaan pakko himmata tahtia. Syksyllä todettiin todennäköisimmin leipomisesta aiheutunut tenniskyynärpää, eikä tuo pirulainen näytä paranevan sillä millä on tullut. Pari viikkoa ilman kakkuja saa kivun hetkeksi helpottamaan, mutta heti kakun tai parin jälkeen kipu on sietämätön. 

Nyt kesällä leivon kaikki ne kakut, jotka olen luvannut. Ja teen ne ilomielin. ♥ Syksyllä vedän leipomiset ihan minimiin. Tai oikeastaan palaan siihen tilanteeseen mistä lähdettiin, eli teen kakkuja vain silloin tällöin. Voi ja saa siis kysyä, mutta en lupaa mitään! Niin vaikea päätös kuin tämä onkin, niin tuli vaan tunne, että haluan viettää jatkossa enemmän viikonloppuja perheeni kanssa. 

Matka kakkujen parissa on ollut huikea ja opettavainen. Kiitos siis jokaiselle, jolle olen saanut leipoa. ♥ Matka ei lopu, mutta muuttaa vaan hieman muotoaan. ♥ En tiedä onko tämä päätös lopullinen. Jos kipinä leipomiseen jostain taas löytyy, niin mietitään asiaa sitten uudelleen.