Snickerdoodles - mehevät, superherkulliset kanelikeksit ♥

Jos tykkäät kaneliässistä, niin todennäköisesti ihastuisit suunnattomasti näihin kanelikekseihinkin! Mehevät kanelikeksit eli snickerdoodles - kuten internetin ihmeellinen maailma osasi kertoa - ovat suunnattoman maukkaita, reunoilta rapsakoita ja sisältä vastustamattoman pehmeitä herkkupaloja. Yksi vika näissä kuitenkin on. Ne nimittäin katoavat aivan liian nopeasti. 

Ohjeen pikkuleipiin nappasin Dr. Sugar-bloggaajien Amerikan herkkuja kirjasta. Kanelin suhteen pihistelin, muuten tein ohjeen mukaan. Minä sain tästä taikinasta noin 30 pikkuleipää.

Mehevät kanelikeksit eli snickerdoodles

(n.30kpl)

115g huoneenlämpöistä voita

reilu 2dl sokeria

1 muna

1tl vaniljauutetta tai -sokeria

3dl jauhoja

1tl leivinjauhetta

1/4tl suolaa

Lisäksi:

1-2 rkl sokeria

1-2 tl kanelia

  Vatkaa voi ja sokeri kuohkeaksi. Lisää muna ja vaniljauute tai -sokeri ja sekoita, kunnes massa on tasainen. Sekoita jauhot, suola ja leivinjauhe keskenään. Sekoita kuivat aineet voi-sokeriseokseen.

  Sekoita sokeri ja kaneli kulhossa. Pyöritä taikinasta pieniä palloja (halk. n.3cm). Pyörittele pallot kaneli-sokerissa ja nostele pellille. Muista jättää hyvät välit keksien väliin, sillä leviävät jonkin verran. Pellille kannattaa laittaa 3x4 taikinapalloa.

  Paista 190 asteisessa uunissa 8-10 minuuttia. Nosta pikkuleivät ritilälle jäähtymään. 

Vanhanajan lihapiirakka

Tänään tuli tieto, että parin viikon sisällä Kääpiölinnassa alkaa seuraava myllerrys! Nyt laitetaan kylpyhuone uusiksi lattiasta kattoon ja samalla pistetään vesieristykset kuntoon. Kun vanhassa talossa asutaan, on tuo kylppäri melkoisen pieni koppero. Kun sinne on ahdettu pesukone, suihkukaappi sun muut vessaan kuuluvat jutut, alkaa tila loppua kesken. Eipä sinne vieläkään neliöitä tule lisää, mutta jos siitä tulisi edes vähän käytännöllisempi ja turvallisempi noiden vesieristysten myötä. Blogia pidempään seuranneet saattavat muistaa meidän remppakommellukset ja todellakin toivon, että tällä kertaa asiat sujuisivat ilman suurempia yllätyksiä.

Päivä päivältä elämä alkaa näyttämään valoisammalta ja innostus keittiöhommiinkin tuntuu palailevan. Joku aika taapäin somehitiksi nousi vanha kunnon lihapiirakka, mutta silloin tuo nostalgiaherkku jäi testaamatta. Nuorempana näitä tuli syötyä vaikka kuinka, mutta viime vuosina ei tällaista ole kyllä tullut tehtyä. Tai teinpäs mä yhden kalaisan version, mutta se ei koskaan päätynyt blogiin saakka. Mulle liha-riisitäytteellä varustetut voitaikinaleivonnaiset tuovat mieleen muiston lapsuudesta, sillä äitini teki usein liha-riisi- tai riisi-kananmunapasteijoita. Taisin minäkin saada olla välillä apuna, jos ei muuten niin täytteitä maistelemassa. Hei äiti, olisiko aika tehdä taas pasteijoita ja tuoda muutama mullekin?

Kun eilen jäi ruoasta jauhelihaa yli, päätin tekaista iltavuorossa ahertaneelle miehelle piirakan yösyömiseksi. Hyvin näytti kelvanneen, sillä aamulla piirakasta oli kadonnut melkoinen pala. Mausteita kuulemma olisi voinut laittaa enemmänkin, vaikka mun mielestä jauhelihaseos oli aika mausteista. Mutta kummasti piirakan maku muuttuu jäähtyessä. Mausta täyte siis reilulla kädellä!

Lihapiirakka

500 g esikaulittua ja laskostettua voitaikinaa

Täyte:

3/4 dl puuroriisiä

3-4 dl vettä

suolaa

3 kananmunaa

n. 300 g jauhelihaa 

1 iso sipuli

suolaa

mustapippuria

paprikajauhetta

valkosipulijauhetta

Voiteluun; 

kananmunaa

  Keitä riisi suolalla maustetussa vedessä kypsäksi. Valuta riisi. Keitä kaksi kananmunaa koviksi. Kuori ja hienonna ne.

  Ruskista jauheliha omassa rasvassaan. Lisää joukkoon hienonnettu sipuli ja mausteet. Anna sipulin kuullottua. Sekoita hieman jäähtyneen jauhelihaseoksen joukkoon kypsä riisi, kananmunasilppu sekä raaka kananmuna.

  Kauli voitaikina suorakaiteen muotoiseksi levyksi. Nosta levy pellille leivinpaperin päälle.

Levitä täyte taikinalevyn toiselle puolelle. Käännä toinen puoli taikinasta kanneksi. Vedä päällimmäisen levyn reunat alimmaisen levyn alle ja painele reunat hyvin haarukalla. Pistele piirakan pinta haarukalla ja voitele munalla.

  Paista 200 asteessa uunin alatasolla noin 30 minuuttia.

Helppo ja herkullinen voikana

En ole vielä ehtinyt tälle viikkoa ruokalistaa suunnitella, joten ainakin alkuviikko syödään sitä mitä mieleen juolahtaa. Eilisen ruoaksi valmistui helppo ja herkullinen voikana Yhteishyvän ohjetta mukaellen. Kana ja riisi on niitä harvoja ruokia, jotka uppoaa molempiin muksuihin ilman suurempia nurinoita ja sen vuoksi näitä tulee tehtyä aivan kyllästymiseen saakka. 

Hämmästelin muuten eilen miten hyvin pikkumies syö päiväkodissa. Kotona ei ruoat tahdo kelvata, mutta muualla syö kyllä. Tosin kun asiasta juttelin pojan kuntoutusohjaajan kanssa, niin tuumasi pojan olevan aikalailla vieraskorea. Oli nimittäin eilen käynyt päiväkodissa pojan syömisiä seurailemassa. Mutta ilmeisesti tuo jonkinverran ruokaa saa kotonakin, sillä insuliinihoidon aloittamisen jälkeen pojan paino on noussut kolme kiloa! Siis kuukaudessa. Se on sinänsä melkoinen saavutus, sillä tähän saakka oon aina saanut kuulla neuvolassa pojan olevan hieman laihanpuoleinen. Muutenkin elämä on hieman helpottunut, sillä poika on alkanut vihdoin nukkumaan yönsä kunnolla. Mä tosin joudun vielä heräilemään ja mittailemaan sokereita yölläkin, mutta ne pari heräämistä on pientä entiseen verrattuna. Ja kun sokeriarvoja katsoo, niin eiköhän niistä yömittauksistakin päästä pian eroon. 

Mutta se pojasta. Tässä vielä  voikanan resepti, jos joku haluaa kokeilla. 

Intialainen voikana

450 g maustamattomia broilerisuikaleita

2-3 rkl öljyä

1 iso sipuli

3 valkosipulinkynttä

1½ tl paprikajauhetta

1½ tl juustokuminaa

3/4 tl kurkumaa

1 tl chiliä

ripaus kanelia

ripaus kardemummaa

2 rkl tomaattisosetta

2 dl kermaa

1-1½ dl vettä

½ kanaliemikuutiota

2 rkl sitruunamehua

ripaus suolaa

ripaus pippuria

2-3 rkl voita

  Ruskista broileri öljyssä pannulla. Lisää sipuli ja mausteet ruskistamisen loppupuolella ja kuumenna sekoitellen pari minuuttia. Lisää tomaattisose ja neste. Murenna sekaan kanaliemikuutio. Keitä 5–10 minuuttia.

   Mausta sitruunamehulla, suolalla ja pippurilla. Lisää voi. Tarjoa riisin ja herneiden tai keitetyn kukkakaalin kanssa.

Rusina-kanelikranssi ♥

Voi tylsyys. Jostain syystä blogin sivupalkista on kadonnut linkit seuraamiini blogeihin. Onko muille bloggeria käyttäville käynyt näin? Saahan nuo linkit laitettua uudestaan, kunhan vaan muistaisin kaikki ne hyvät blogit, joita on tullut luettua. Eli vinkatkaahan taas ne teidän kivat bloginne!

Viikonlopun kunniaksi innostuin leipomaan synttärikakun lisäksi hedelmäisen juhlakiekon Kotielieden uuden leivontakirjeen ohjeen mukaan. Yleensä välttelen tällaisia leivonnaisia, sillä en tahdo saada niitä koskaan täysin kypsäksi. Mutta tämä onnistui ihan ok. Tottahan tavallinen voisilmäpulla on parempaa, mutta hyvää oli tämäkin! Taikina tehdään hieman toisin kuin perinteinen pullataikina. Kirjassa oli tarjolla kaksi eri täytevaihtoehtoa, joista valitsin rusinaisen version. Toisen täytevaihtoehdon löydät mm. Kotilieden sivuilta.

Hedelmäinen juhlakiekko

3 dl maitoa

50 g hiivaa

1  muna

n. 10,5-11,5 dl  vehnäjauhoja

1 dl sokeria

100 g voita

½ tl suolaa

Voiteluun:

1  muna

Kaneli-rusinatäyte:

80 g voita

4 rkl sokeria

2 tl kanelia

100 g rusinoita

  Murenna hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Sekoita joukkoon kananmuna. Nypi vehnäjauhot, sokeri ja suola rasvan kanssa ja lisää joukkoon. Anna taikinan kohota.

  Kauli taikina levyksi. Levitä täytteen ainekset päälle. Kiedo tiukalle rullalle. Halkaise rulla terävällä veitsellä pituussuunnassa kahtia. Letitä puoliskot ja kiedo renkaaksi. 

  Voitele munalla ja paista uunin keskitason alapuolella 200 asteessa noin 30 minuuttia. Jos pinta tummuu liikaa, heitä päälle leivinpaperi tai pala foliota.

Pienen pojan paloautokakku

Pitkästä, pitkästä aikaa sain taas tarttua vispilään ja kulhoon ja taikuroida synttärikakun pienelle päivänsankarille. Koska viimeisestä kakusta taitaa olla jo reilu kuukausi ja viimeisen kuukauden aikana kertynyt univelka rajoittaa aivojen toimintaa aikalailla, kakun leipominen tuntui varsin pelottavalta urakalta. Eikä se sitten mennytkään niinkuin elokuvissa.... 

Tarkoituksena oli tehdä kakun väliin mousse pätkiksestä. Tiesin kyllä, että pätkiksen sulattaminen ei ole se helpoin juttu, mutta onhan se aina ennen onnistunut. Nyt onnistuin pilaamaan suklaat ja vieläpä kahdesti. Kiukusta pihisten jouduin pakkamaan pikkumiehen pariin otteeseen autoon ja hakemaan uudet suklaat. Toisella kertaa olin tosin jo vähän viisaampi ja tein moussen Fazerin sinisestä ja laitoin pätkiksen joukkoon rouhittuna. Tilannetta ei suinkaan helpottanut miehen samalle iltaa osuneet rokkitreenit. Yleensä on sovittu, että kun kakkuja teen, mies hoitaa muksut, mutta ei sitten tällä kertaa. Voitte varmaan kuvitella, etten ollut kovin hyvillä fiiliksillä miehen illalla kotiuduttua. Yleensä en treeneistä kiukuttele, mutta jos minä oon sopinut kakkujutut jo kuukausi sitten, niin olisi tuo voinut sopia treenit jollekin toiselle päivälle. En minäkään lykkää poikaa miehelle töihin mukaan. Mutta se siitä. En mä enää ole vihainen.

Kakusta ei tullut lainkaan sellainen kuin ajattelin, mutta onneksi se päivänsankarille ja perheelleen kelpasi. Näin jälkiviisaana voisi sanoa, että hytistä olisin tehnyt aavistuksen korkeamman, tai sitten olisi voinut tehdä pienen raon hytin ja peräosan väliin. Muutenkin kakku olisi voinut olla vähän korkeampi ja kapeampi. Toisaalta, sitten sen leikkaaminen ja pystyssä pysyminen olisi voinut olla hankalaa. Mies tuumasi, että ei musta ainakaan autosuunnittelijaa tulisi, kun katsoo mm. renkaiden sijaintia. :D Pikkuvioista huolimatta olen aika iloinen, että sain taas uppoutua kakkujen makeaan maailmaan.

Tarkkaa ohjetta mulla ei ole teille antaa, mutta yritän kertoilla jotain kakusta itsestään. Pohjaksi tein 10 munan tumman pohjan, jonka paistoin isossa kantikkaassa vuossa. Leikkasin pohjan reunasta pois noin kolmanneksen ja tein niistä paloista vielä yhden kerroksen kakkuun. Pohjan voisi vallan mainiosti tehdä kääretorttulevyistäkin, mutta näin pääsi mun mielestä helpommalla. Täytteenä on tosiaan mascarponesta, vispikermasta ja sulatetusta maitosuklaasta tehty vaahto, jonka maustoin vaniljasokerilla sekä pätkisrouheella. Kakun kostutukseen käytin maitoa. Sokerimassan alla on vielä suklaakreemi eli melko suklainen pläjäys tämä oli. 

Paljon onnea pienelle päivänsankarille! ♥

Retroruokaa? - helppo possugratiini suikalelihasta

Ehdin jo hetken iloita, kun tietokoneongelmat näyttivät väistyvän velipojalta ostetun koneen myötä. Mutta eihän asiat koskaan suju ongelmitta, ei ainakaan mulla. Olen käyttänyt kuvankäsittelyyn miehen vanhaa Photoshopia, mutta eihän sitä sitten saanut enää asennettua uudelle koneelle. Liian vanha versio, luulen ma. Ja kun minä oon joissain asioissa semmoinen "kaikki tänne heti nyt"-ihminen, niin ehdin tuskailla jo moneen kertaan ohjelman puutteen vuoksi. Muutamaa ilmaista kuvankäsittelyohjelmaa testasin, mutta ei ne kyllä olleet mun juttu ollenkaan. Miehellä pitäisi olla vielä uudempikin versio jossain, mutta sen löytäminen tästä huushollista voi olla melkoinen tehtävä. Kunnes ongelma ratkeaa, joudun kierrättämään kuvat mun ikivanhan läppärin kautta. Läppäri tosin vetelee jo viimeisiään ja hetken käynnissä oltua, käy tuo kapine uhkaavan kuumana.  

Kun en kerran ole saanut kuvia siirrettyä kamerasta koneelle, ei ole juuri tullut otettua tehdyistä ruoista kuviakaan. Enkä kyllä ole kokkaillut oikein mitään, mistä viitsisi kirjoittaa. Yksi ruoka on kuitenkin poikkeus. Tämä suikalegratiini ei keiku siellä uusiempien ruokatrendien kärkipäässä, päinvastoin, mutta hyvää tämä joka tapauksessa on! Jos muusista ja possusta tykkäät, niin kokeile ihmeessä. Ruoka on sovellettu vanhojen ruokaohjekorttien reseptin pohjalta.

Suikalegratiini

400-500 g porsaan maustamatonta suikalelihaa

1 iso sipuli

2 rkl öljyä

2 rkl hunajasinappia

2 dl ruokakermaa

½ tl timjamia

1 tl suolaa

1/4 tl mustapippuria

Perunasose:

n. 1 kg perunaa

2-2½ dl maitoa

nokare voita tai margariinia

n. 1 tl suolaa

ripaus muskottia

Päälle:

1 dl juustoraastetta

  Tee ensin perunasose. Kuori ja paloittele perunat. Keitä kypsiksi kevyesti suolalla maustetussa vedessä. Kaada keitinvesi pois ja soseuta perunat. Kaada maito joukkoon vähitellen, vatkaa. Mausta sose voilla, suolalla ja muskotilla.

  Ruskista liha pannulla öljyssä. Lisää ruskistamisen loppupuolella sipuli ja anna sen kuullottua. Lisää sinappi, kerma, timjami, suola ja pippuri. Kypsennä noin 5 minuuttia.

  Pursota perunasose matalan uunivuoan reunoille. Nosta liha kastikkeineen keskelle. Ripota lihan päälle juustoraaste. Kuorruta 225 asteessa 15-20 minuuttia. Tarjoa raikkaan salaatin kera.

Kuulumisia ja kinkkupiirakkaa ♥

Ettei tämä meidän elämä vaan helpottuisi, niin tämä viikko on mennyt hoidellessa flunssaista pikkumiestä. Viime yönä iski vielä silmätulehdus ja tänään lääkärireissulla lääkäri kehotti pitämään erityisen hyvää huolta pojan juomisista ja tarvittaessa seurailla ketoaineita. Juuri kun sokeriarvot on saatu suht hyvälle mallille, tuli tämä kurja pöpö sekoittamaan kuviot. Flunssa kun saa sokerit pompsahtelemaan taas miten sattuu, eikä se ole hyvä juttu. 

Vaikkei leipominen ja kokkailu ole nyt se päällimmäinen juttu, pakotin itseni eilen tekemään kinkkupiirakkaa. Olihan se vähän säätämistä, kun ajatus harhailee minne sattuu. Ensimmäinen pohja paloi, kun olin laittanut uunin liian kuumalle. Toinen onneksi onnistui, vaikka olisi kyllä tehnyt mieli jättää homma sikseen. Mä tiedän, että on vaan pakko yrittää suoriutua arkisista askareista ja koittaa löytää taas niitä ilon aiheita elämään. Ja olisi se aika hienoa saada vähän nukuttuakin, jos sitten edes jotenkin pysyisi kärryillä viikonpäivistä. :D 

Piirakkaa tehdessä ajatukset olivat täysin reseptin luojan ja hänen läheistensä luona. Anna, ikävä on! Läheisille paljon voimia rankan syksyn keskelle. Minulle Annan muisto elää hänen ihanissa resepteissään. ♥ 

Kinkkupiirakka 

300g voita

6 dl vehnäjauhoja

1 tl suolaa

1 dl kylmää vettä

Täyte:

450g kinkkua 

pieni pala purjoa

1 paprika

300 g ranskankermaa

6 kananmunaa

2 dl ruokakermaa

mustapippuria

1 tl paprikajauhetta

ripaus suolaa

300g juustoraastetta

  Mittaa isoon kulhoon vehnäjauhot ja suola. Nypi joukkoon kylmä voi ja jatka nyppimistä, kunnes voi ja jauhot ovat sulautuneet yhteen. Lisää vesi ja sekoita taikina nopeasti tasaiseksi. Levitä taikina leivinpaperille pellille ja nosta pelti jääkaappiin puoleksi tunniksi.

  Kun taikina on tekeytynyt, esipaista sitä 225-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia. Vatkaa munien rakenne kevyesti rikki ja sekoita kaikki täytteen aineet keskenään. Kaada täyte esipaistetun pohjan päälle.

  Paista piirakkaa vielä 15-20 minuuttia, tai kunnes pinta on kauniin ruskea.

Porkkanakuppikakut valkosuklaakuorrutteella ♥

Jo monta päivää mun on ollut tarkoitus kirjoitella teille parin viikon takaisista markkinoista, mutta kuvat ovat tytön koneella ja neiti tuntuu olevan koko ajan niin kiireinen, ettei ehdi kuvia mulle siirtää. Mun kone kun ei toimi vieläkään kunnolla, niin tämä bloggaaminen ja etenkin kuvien siirtely paikasta toiseen on vähän hankalaa. Mutta ei auta. Yritän räpiköidä ja väsätä kasaan jotain niillä kuvilla, mitä omalta koneelta löytyy, mutta niitä ei kyllä montaa ole ja nekin on aika onnettomia. 

Yritän kirjoitella Syysmarkkinoista myöhemmin vähän syvällisemmin, mutta tässä vaiheessa voisi laittaa jakoon myynnissä olleiden porkkanakuppikakkujen ohjeen. Kuppikakkujen ohjeen nappasin MaaBaker-blogista, valkosuklaakuorrute puolestaan on tehty Arlan ohjeella. Nämä olivat kyllä aikamoisia herkkupaloja! Kotiin jäi ainoastaan pari hassua kuppikakkua + ne ne neljä, jotka onnistuin pudottamaan yhdessä aurajuustohyrrien kanssa. Ne pari kuppikakkua jäi majailemaan jääkaappiin meidän sairaalassaoloajaksi ja kun vajaa viikko myöhemmin kotiuduttiin, olivat kuppikakut vielä täysin syötäviä. 

Porkkanakuppikakut valkosuklaakuorrutteella

(12-15kpl)

Taikina:

3 kananmunaa

2 dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

4 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

3 tl kanelia

1½ dl öljyä

4 dl porkkanaraastetta

Valkosuklaakuorrute:

100 g valkosuklaata

100 g voita

220 g tomusokeria

1 rkl sitruunamehua

½ tl vaniljauutetta

Koristeeksi:

kultahelmiä

  Vatkaa munat, sokeri ja vaniljasokeri vaahdoksi. Yhdistä vehnäjauhot, leivinjauhe ja kaneli ja lisää ne sokerivaahtoon. Lisää öljy ja porkkanaraaste. Sekoita hyvin.

  Lusikoi taikina muffinivuokiin. Taikinasta tulee 12-15 kappaletta koosta riippuen. Paista 200 asteessa 15-20 minuuttia. Kokeile kypsyys tikulla.

  Sulata valkosuklaa alhaisella lämmöllä, mieluiten vesihauteessa, mutta mikrossakin onnistuu. Sekoittele suklaata varoen sen sulaessa. Varo päästämästä vettä tai vesihöyryä suklaan joukkoon.

  Notkista pehmeää voita hieman, ja lisää sitten tomusokeria voin joukkoon pienissä osissa samalla vatkaten. Lisää viimeiseksi joukkoon sulanut valkosuklaa, vaniljauute ja sitruunamehu, ja sekoita massa tasaiseksi. Lisää tarvittaessa joukkoon hieman vettä tai lisää tomusokeria saadaksesi haluamasi koostumuksen. 

  Anna kuorrutteen jäähtyä hetken aikaa jääkaapissa. Levitä sitten kuorrutetta pursottamalla tai lastan tai veitsen avulla kuppikakkujen päälle, koristele kultahelmillä. Anna valmiiden leivosten jähmettyä hetken aikaa viileässä.

Mitä minulle kuuluu?

Jaaha. Mistähän sitä sitten aloittaisi. Viimeinen puolitoista viikkoa on eletty varsin uuvuttavia aikoja. Hiljalleen voimat alkavat palautua ja pystyn taas edes jotenkin tarttumaan tavallisiin, arkisiin asioihin. Varmasti jokainen vanhempi toivoisi, että omat lapset pysyisivät terveinä, eikä flunssia kummempia juttuja tulisi, mutta eihän se aina niin mene. Reilu viikko sitten sunnuntaina meidän pikkumiehellä todettiin tyypin 1 diabetes. Tai oletettavasti kyseessä on tämä tyyppi, mutta se varmistuu vasta verikokeiden tuloksista. Lääkäri nimittäin heitti, että sukuhistoriaa tuijotellessa saattaisi kyseessä olla myös diabeteksen harvinaisempi muoto, jossa taudin aiheuttaa geenivirhepirulainen. Silloin tosin mullakin tämä virhegeeni olisi, mutta sairaus ei vain vielä ole puhjennut. Tästäkään en enää hämmästyisi. Jos kyseessä olisi geenivirhe, saattaisi Aatos päästä tulevaisuudessa helpommalla, mutta se tietäisi sitten kohonnutta riskiä suvun muille muksuille. Mutta ei mennä asioiden edelle, vaan odotellaan mitä tulokset tuo tullessaan.  

Alkuun pojan diagnoosi oli aika shokki, vaikka sitä jo osasin epäilläkin. Kummasti sitä vain toivoi, että kyseessä on jotain aivan muuta. Tai että poika hakisi vain huomiota runsaalla juomisella ja jatkuvalla vessassa ramppaamisella. Mutta ei, ei se sitä ollut. Diabetes on ollut piilevänä ilmeisesti kauan, mutta syyskuun alussa sairastettu flunssa sai oireet kunnolla esiin. Ei kuulemma ole lainkaan harvinaista, että näin käy. Tottahan minä ehdin jo pohtia, että jos flunssalta olisi vältytty, olisiko poika sitten pysynyt terveenä. Mutta kai sitten joku muu asia olisi saanut diabeteksen puhkeamaan. Mistä tämä sitten johtuu, sitä ei tiedä pirukaan. Äitinä pohdin kaikki mahdolliset asiat, mitä raskaus- tai vauva-aikana on mennyt vikaan ja olisinko voinut tehdä asiat toisin ja siten poika olisi välttynyt tältä kaikelta. Mutta itseään syyllistämällä ei saa kuin kaikille pahan mielen. Ehkä jonain päivänä voidaan kertoa, mistä lapsuusiän diabetes johtuu. Siihen saakka on parempi olla pohtimatta asiaa sen syvällisemmin.

Kun alkujärkytyksestä oli toivuttu, kävi tietenkin mielessä, että mitenkäs sitten ruokapuoli. Joutuuko jostain luopumaan ja miten osaan laittaa sellaista ruokaa, joka auttaa poikaa pysymään kunnossa. Jo hoitajilta sain asiasta infoa, mutta viimeistään ravitsemusterapeutin luona sain huokaista helpotuksesta. Lapsi saa elää ruoan suhteen ihan kuten tähänkin saakka. Toki hiilarit pitää joka aterialta laskea, mutta muuten ei kauheasti tarvi muutoksia tehdä. Tähänkin saakka olen pitänyt kiinni ruoka-ajoista, suosinut täysjyvätuotteita ja herkkuja on lapsille tarjoiltu maltillisesti. Karkkipäiväkin on ollut kerran viikossa ja silloin saatu karkkimäärä on ollut hyvin pieni. Kapinaa syömistenkin suhteen tulee taatusti vielä monet kerrat, mutta lähtökohdat ovat onneksi ihan hyvät.

Ettei elämä vaan olisi helppoa, sattui muutama muukin pikkujuttu. Mun paperit ja kuvat lähti taas kerran Tampereelle neurokirurgien arvioitavaksi, sillä jostain syystä aivo-selkäydinnesteet ei kierrä kunnolla, vaan jumittelevat oletettavasti rintarangan kohdalla. Voiko sille sitten tehdä mitään, sitä en tiedä. Ihan heti en kyllä puukon alle enää mene, sillä aiemmista leikkauksista on ollut melkeinpä enemmän haittaa kuin hyötyä. Mutta katsotaan mitä viisaammat kuvista tuumaa. Näiden lisäksi viikkoon mahtuu yksi hajonnut pyykkikone ja tietokone. En saa tällä hetkellä lisättyä ollenkaan kuvia koneelle, vaan kaikki kuvat pitää kierrättää tytön koneen kautta. Mutta nämä nyt on pieniä murheita kaiken muun keskellä. 

Jotta pysyisin jotenkin kasassa kaiken tämän myllerryksen keskellä, yritän tosiaan päästä nopeasti normaaliin arkeen kiinni. Siksi on ihan hyvä miettiä taas ruokajuttuja ja blogiakin. Pohdinnassa on, muuttuuko blogi jotenkin tämän uuden arjen myötä, mutta se jää nähtäväksi. Lähinnä mietin, että tuleeko kerrottua enemmän meidän arkeen ja pojan sairauteen liittyviä juttuja, vai pitääkö edelleen pääpainon näissä ruoissa. En tosin tiedä, onko meidän arjessa mitään mikä ihmisiä kiinnostaa, mutta pohdin mahdollisia muutoksia myöhemmin. Ennen sitä voisi kuitenkin laittaa jakoon kivan broileripataohjeen, jonka röyhkeästi nappasin Valion sivuilta ja muuttelin meille sopivaksi. Ruoka ei ole järin kaunis, mutta maultaan ihan ok. 

Broilerinkoipipata

6 (n.2kg) marinoitua koipi-reisipalaa (käytin maustamattomia)

2 tlk kokonaisia herkkusieniä

1 punainen paprika

2 laakerinlehteä

1 tlk (390g) chilillä maustettua paseerattua tomaattia

1 lihaliemikuutio

½  tl rouhittua mustapippuria

1 ½  tl paprikajauhetta

1 ½  tl kuivattua timjamia

2 dl ruokakermaa

1 dl vettä

  Huuhtele koipi-reisipalat nopeasti juoksevan kylmän veden alla. Siirrä isoon pataan. Leikkaa paprika suikaleiksi ja valuta herkkusienet. Lisää pataan. Kaada päälle paseerattu tomaatti. Murenna liemikuutio ja ripottele pataan. Lisää myös muut mausteet. Valuta ruokakerma ja vesi kauttaaltaan pataan.

  Kypsennä uunissa 200 asteessa ensin 10 min ilman kantta. Peitä kannella ja jatka kypsentämistä 1 h 15 min.

  Tarjoa keitettyjen ohrasuurimoiden tai riisin kanssa.