Nyt on aika hiljentyä miettimään, että mitäs sitä tulikaan tehtyä vuonna 2013. Jos omaa itseäni ajattelen, niin voin olla ylpeä siitä, miten paljon olen tänä vuonna kehittynyt niin leipomisessa, kokkailussa kuin kuvaamisessakin. Tänä vuonna on tullut kehiteltyä ja tehtyä useita voileipäkakkuja, ensimmäiset muotokakut näkivät päivänvalon, leipien leipomisen jalo taito on petraantunut paljon ja Kääpiölinnan likööriperhe on kasvanut monella uutuudella. Näiden lisäksi olen saanut osallistua muutamaan reseptikilpailuun ja saanut testattavaksi joitain tuotteita. Mukava yllätys oli vielä Valion kuvakisan viikkopalkinnon voitto, josta sain tiedon jouluaattoaamuna. Ei siis lainkaan huono vuosi! Kun kävin tekemiäni ruokia ja niiden kuvia läpi, en enää yhtään ihmettele miksi housujen vyötärö meinaa hieman kinnata....
Mutta, suurin kiitos tästä kaikesta kuuluu niin perheelle, ystäville kuin teille rakkaille lukijoillekin! Ilman kannustusta ja kommentteja tuskin tätä viitsisin näin ahkerasti tehdä. On aina mukavaa, kun joku avaa sanaisen arkkunsa ja kertoo mielipiteitään jutuistani. Kehut ja kritiikit on kaikki tervetulleita! Jos palautetta ei saa, on vaikea nähdä itse mitä voisi tehdä toisin.
Tässä vielä hieman kuvia ja tunnelmia kuluneelta vuodelta....
Tänä vuonna on tullut tehtyä valtavasti uusia liköörejä! On hedelmäisiä, pähkinäisiä, suklaisia ja ja.... Lista on loputon. Parhaiten mieleen jäivät kuitenkin omena-kookoslikööri, tähtianislikööri sekä mustikkalikööri. Näistä mustikkalikööri on vanha tuttavuus, mutta jotenkin se tänä vuonna onnistui paremmin kuin yleensä.
Omituisin alkoholikokeilu taisi olla vapuksi tehty pekonivodka. Hassun makuista viinaa, joka herätti huomiota radiossa saakka....
Vaikka liköörejä tuleekin tehtyä melkoisesti, on välillä kiva käyttää ostoviinaakin. Suurin löytö drinksuosastolla oli pääasiassa mieheni ideoima The passionate one-booli sekä mun kehittelemä fazeriinalta maistuva Kääpiölinnan chocoriina. Kaakaoideasta saan kiittää suuresti myös ihanaista Hanskaa, mieheni sisarta.
Kun ei nuo liköörit määräänsä enempää säily, täytyy niitä välillä juottaa muillekin. Jostain syystä tuo liköörien menekki on kuitenkin suhteellisen pientä tehtyihin litroihin suhteutettuna. Helmikuussa kutsuttiin kavereita Kääpiölinnan liköörinmaistajaisiin. Mukavaa oli! Täytyy ottaa pian uusiksi, jotta saisi kaappiin tilaa.
Ettei tämä aivan menisi pelkäksi viinalla läträämiseksi, niin jatketaan kakkulinjalla. Jos joku olisi mulle vuosi pari taapäin kertonut, että uskallan ja onnistun tekemään tällaisia kakkuja, en todellakaan olisi uskonut. Mä en aikaisemmin osannut tehdä kunnollista kakkupohjaa, saati sitten osannut niitä koristella. Pelkkä ajatus jostain muotokakusta oli kauhistus. Pelkästään se, että uskallan lähteä toteuttamaan ideoitani, saa hymyn huulille. Kun saan jonkun kakkuidean päähäni, täpistän ja höpötän siitä niin kauan, että saan kakun valmiiksi. Kakuista on tullut todella tärkeä osa mun elämää.
Kuten monesti olen kertonut, pelaa tyttöni jalkapalloa. Kauden päättyessä halusin tehdä tytölleni nappiskakun, sillä jalkapallokakku ja jalkapallokenttä oli jo testattu. En ollut aivan täysin tyytyväinen kakun makuun ja ulkonäköön, mutta tytölleni tuo kelpasi. Ja se riittää!
Pientä ylpeyttä tunnen myös Tikru-kakusta, jonka tein synttäreideni kunniaksi. Alunperin tämän piti olla koekakku yhtä tilauskakkua varten, mutta aikatauluongelmien varsinainen kakku jäi tekemättä.
Myös kavereiden muksuille tekemäni "älpö"-eli Angry birds-kakut olivat niin kivoja tehdä, että ansaitsevat paikkansa vuoden kohokohdissa.
Kaverin ihana rotikka-herra täytti tänä vuonna kunnioitettavat 9-vuotta ja tätä juhlistettiin tietenkin kakun kera. Palloja rakastavalle koiralle kuuluu tietenkin jalkapallokakku!
Kun heppatyttö täyttää 30-vuotta, täytyy tätä juhlistaa asiaan kuuluvalla kakulla. Tämä heppakakku on tehty rakkaudella rakkaalle ihmiselle <3
Mä en koskaan ole tullut juttuun muovailuvahan tai saven kanssa, joten siksi innostus sokerimassakoristeiden tekemisestä hämmästyttää... ja riemastuttaa. Hello Kitty-kakku kuuluu niihin tekeleisiin, joista voin salaa olla ylpeä :)
Mutta se niistä makeista kakuista... Voileipäkakkuja oon tykännyt tehdä aina. Tosin tänä vuonna se innostus on kasvanut ennestään ja tykkään kehitellä aivan omia ohjeita. Haaveissa on, että joskus saisin näistä koottua pienen kirjan. Jos ei muille, niin ainakin itselle.... Ensimmäisenä voisi esitellä keväällä tehdyn kinkkuvoileipäkakun, jota mm. veljeni kommentoi parhaaksi voileipäkakuksi ikinä. Siksi siitä tulikin Kääpiölinnan parempi kinkkuvoileipäkakku.
Kinkkukakuilla jatketaan ja vuorossa on kaverilleni tehty kinkkuvoileipäkakku. Vähän aina jännittää tehdä kakkuja muille, mutta hyvin tämä kuulemma kelpasi.
Samaiselle kaverille lähti syksyllä myös lohi-katkarapuvoileipäkakku.
Mä oon aina ollut huono keksimään lahjoja etenkin miespuolisille henkilöille. Tänä isänpäivänä hoksasin tehdä appiukolle varsin mieluisan lahjan, nimittäin kalaisan voileipäkakun. Luulen, että viimeistään tällä sain appiukolta pisteet kotiin :D
Tytön mielestä yksi parhaimpia voileipäkakkuja oli neidin synttäreille tehty broilerivoileipäkakku. Ei sen puoleen, kyllä tuo kelpasi mullekin.
Kasvisvoileipäkakuista yllättävän suosion sai kekrijuhlille tehty porkkana-voileipäkakku. Kakku ei ole maailman kaunein, mutta sitäkin maistuvampi.
Kekrijuhlista on hyvä siirtyä sadonkorjuuseen.... Kääpiölinnan pihalla kasvaa marjapuska poikineen ja runsaalle sadolle on syytä keksiä käyttöä. Vadelmista ne hieman huonommat yksilöt päätyvät likööriksi, loput leivonnaisiin, pakkaseen tai syödään suoraan puskasta. Tänä vuonna vadelmasato jäi hieman normaalia pienemmäksi, mutta kyllä noista puskista useampi kymmenen litraa irtosi makeita mollukoita.
Karviasiakin tulee pilvin pimein, sillä edellisten asukkaiden jäljiltä pihasta löytyy seitsemän karviaispuskaa. Valitettavasti suurin osa marjoista mätänee puskiin, sillä ei tuollaista marjamäärää saa käytettyä kukaan. Karviainen on muutenkin hankala marja, sillä en tahdo keksiä niistä oikein mitään. Paitsi tietenkin likööriä ja vispipuuroa :) Yksi mieleen jääneistä ohjeista oli karviaiskakkuset, joita voisi syödä vaikka kuinka monta!
Kesäkurpitsasato oli tänä kesänä valtaisa ja loppukesästä kesäkurpitsaa tuli tungettua vähän joka ruokaan. Yksi herkullisimmista kesäkurpitsajutuista oli makeat kesäkurpitsaruudut.
Suurta ylpeyttä tunsin myös tyttöni ja kaverinsa orastavasta leipomisinnostuksesta! Pakko sanoa, että hyvin tytöt pärjäävät keittiöhommissa. Etenkin suklaasydän-muffinssit olivat täydellisiä <3
Reseptikilpailuissa ei menestystä ole herunut, mutta tärkeintä on ollut se osallistuminen! On ihanaa, kun saa miettiä ja kehitellä uusia juttuja. Kesällä osallistuin Dansukkerin jätskikilpailuun Kääpiölinnan kahvijäätelöllä, Happy Joe-kilpailuun broilerisalaatilla ja siideriskonsseilla ja Suomen herkkubloggaajan tittelistä taistellaan Kääpiölinnan joulunamuilla. Viimeisin kisa on vielä käynnissä ja voittaja selviää vasta keväällä.
Leipäpuolella onnistumisen kokemuksia tarjosi etenkin nopeasti kadonneet valkosipulisämpylät, juuresta tehty ruisleipä sekä söpö mausteinen sisarusleipä.
Kuluvana vuonna rakkautta ensi silmäyksellä tai puraisulle tarjosivat meidän uusi ystävä Arto (savustin) sekä nyhtöpossu, possu-sienipataa, itsetehtyä daimia ja sitruunanachoja unohtamatta! Myös joulun aikaan tehty taatelikakku sekä testattavaksi saatu Laihian maltaan Tuoppi Saaristolaisleipä saivat meikäläisen huokailemaan tyytyväisenä.
 | |
| I <3 Arto |
Ja ettei kokkaaminen ja kuvaaminen kävisi turhan helpoksi, on lähes aina mukana pienet apulaiset.....
Mutta.... Nyt on aika laittaa pillit pussiin, kömpiä kaupungille katsomaan lasten ilotulitusta ja nauttia vuoden viimeisistä tunneista.
Kääpiölinnan sakki toivottaa kaikille oikein ihanaa vuotta 2014!
