Ihana kasvisjuustokakku ja Farmarin lähiruokavinkit!

Vaikkei tämä kotikaupunkini niin järin suuri ole, niin ainakin täällä kesäisin tapahtuu yhtä sun toista! Kesän ensimmäinen kiinnostava tapahtuma on ehdottomasti Farmari 2017 ja siellä Maku-alue sekä Lähiruokatori! Farmari järjestetään tänä vuonna 14.-17.6. Aiemmin oli puhetta SObloggaajien ja Farmarin yhteistyöstä. Tämän yhteistyön tiimoilta saatiin pieniä maistiaisia Lähiruokatorilla olevien näytteilleasettajien tuotteista (juttu sisältää siis tuotesijoittelua...). Niistä lisää alempana! Ja jos jaksat urheasti lukea jutun loppuun saakka, löytyy viimeisimpänä ohje superherkulliseen saaristolaisleipäpohjaiseen kasviskakkuun! 

Farmarin Maku-alue sijaitsee Seinäjoki Areenassa yhdessä Taito-osaston kanssa. Alueelta löydät mukavan katsauksen lähialueen monipuoliseen ruoantuotantoon. Lisäksi voit ostaa ihania lähiruokaherkkuja kotiin viemisiksi. Alueen lavalla jaetaan tietoiskuja ruokaan liittyen ja joka päivä klo 12 käydään kamppailua Ruokaprovinssikokkien välillä. Tämä taisto huipentuu lauantain finaaliin. Kannattaa käydä kurkkaamassa miten kokkien käy!

Entisenä traktorikauppiaan tyttärenä ja muksuna monet maatalousnäyttelyt läpikäyneenä mun ehkä pitäisi käydä kurkkaamassa miltä nykyajan maatalouskoneet näyttää (ja että saako tuolta jostain kaasupalloja, sillä se oli muksuna se maatalousnäytteilyiden paras osuus!). Eikä se eläinten vilkaisukaan pahaa tee, sillä kaupunkilaismuksu ei kovin usein lehmiä, heppoja tai muita maatilan eläimiä näe. Mutta ennen sitä haluan ehdottomasti käydä läpi kaikki Lähiruokatorin näytteilleasettajat. 

Lähiruokatorilla paikalla on:

Alavuden Öljynpuristamo
Hautamäki Highland
Kaffiinon paahtimo
Vatajanrannan Vuohitila
Pirjon Pakari
Juustoportti
Mehukas
Riihipihatto
Leila´s Hyvät Maut
Lillbackan leipomo
Annin Marjatarha
Lakeuden Highland
Kivimäen maatila
Juvenes-Yhtiöt
Laihian mallas
Kauhajoen laatuleipurit

Sitten niihin maistiaisiin! Meitä bloggaajia muisti ruhtinaallisesti Alavuden Öljynpuristamo aivan ihanilla öljyillään, Kaffiinon paahtimon loistavilla kahveillaan, Pirjon Pakari maukkailla gluteenittomilla leivillään, Juustoportti täyteläisillä jogurteillaan, Riihipihatto häränlihasäilykkeellään, Lakeuden Highland lihasäilykkeellä ja lihapiirakoillaan sekä Laihian Mallas Tuoppi saaristolaisleivällä ja ihanan makealla kotikaljallaan!  

Pirjon Pakarin gluteenittomat valkosipulihapannapit oli kyllä niin hyviä, että niitä ostetaan meillä toistekin. Kunhan vaan ehdin, niin näiden seuraksi on aivan pakko tehdä joku kinkku- tai kasvistahna. 

Alavuden öljynpuristamon öljyt ei kauaa meillä vanhene, sillä ovat mahtava lisä salaatin joukkoon. Ja kyllähän nämä sopii kaikkeen muuhunkin ruoanlaittoon. 

Kaffiinon kahvit jätettiin suosista sunnuntaiaamuja sulostuttamaan, eikä edes meinata käyttää arkikahvina. On nimittäin aika hyvää! 

Juustoportin jogurtit oli mulle opiskeluaikana (siis miljoona vuotta sitten!) spesiaaliherkku. Niitä ostettiin aina silloin tällöin kun kaipasi jotain hyvää (ja oli rahaa muuhunkin kuin makaroniin). Ja sama linja jatkuu edelleen, siis sen hyvän kaipuun suhteen. Mun suosikki on ehdottomasti tuo vanilja, mies puolestaan vannoo kahvijogurtin nimeen. Positiivinen yllätys oli Juustoportin maustamaton jogurtti. Niin täyteläisen pehmeää, että jopa minä tykkäsin! Yleensä kun en maustamattomista jogurteita oikein innostu. 

Riihipihaton ja Lakeuden Highlandin säilykkeet on vielä testaamatta, mutta eiköhän niistä noppasoppaa tehdä. Se on sellainen herkku, josta muksut ei piittaa, mutta meille aikuisille kelpaa kyllä. Lakeuden Highlandilta saatujen lihapiirakoiden kanssa kävi vähän hassusti, sillä en saanut maistaa kuin pikkuruisen palasen. Poika on varsin perso lihapiirakoille, joten ne kirjaimellisesti katosi parempiin suihin. Olin aivan varma, ettei pikkumies jaksa isoa piirakkaa syödä, mutta sinne upposi. Ja sen seurauksena sai ennätysmäärän insuliinia. Mutta poika oli varsin tyytyväinen ja sehän se on parasta. 

Laihian maltaan kotikaljaa nautittiin pihahommien lomassa ja loppu pääsi maustamaan possun kassleria. Saaristolaisleivän jatkojalostin kasviskakun pohjaksi ja pakko sanoa, että tällaiseen kakkuun pohja sopi täydellisesti! Tästä on pakko kehittää myös lihaisa versio, niin hyvää kakusta tuli. Laihian maltaan Tuoppi saaristolaisleipä on meidän perheessä varsin suosittua ja aina silloin tällöin tulee näitä tehtyä. Musta on tullut niin mukavuudenhaluinen, etten viitsi tehdä saaristolaisleipää alusta alkaen, sillä tämä valmis jauhosekoitus on ihanan helppoa käyttää ja lopputulos on oikeasti hyvä.  

Kakun koristelu on vähän mitä sattuu, sillä en muistanut ostaa mitään koristelutarpeita. Haalin sitten päälle kaikkea mitä kotoa sattui löytymään.... 

Kurkku-fetajuustokakku saaristolaisleipäpohjalla

n. 300 g Tuoppi saaristolaisleipää
(1 pkt Tuoppi Mallasmestarin Saaristolaisleipäaineksia)

100 g voita

Täyte:

200 g maustamatonta tuorejuustoa

2 dl ranskankermaa

5 dl rasvaista turkkilaista jogurttia

200 g salaattijuustoa öljymarinadissa

275 g kurkkua raastettuna

2 salottisipulia

1 pieni punainen paprika

1 tl valkosipulinkynttä

2 tl juoksevaa hunajaa

ruohosipulia

suolaa

mustapippuria

10 liivatelehteä

½ dl vettä

Koristeeksi:

herneenversoja

miniluumutomaattia

maustekurkkusiivuja

salaattia

  Valmista Tuoppi saaristolaisleipä pakkauksen ohjeen mukaan. Anna jäähtyä. Voit valmistaa leivän jo edellisenä päivänä. Ota leivästä reilu puolet (n.300g) ja aja muruksi yleiskoneen leikkuuterällä. Sulata voi ja sekoita se leipämurun kanssa tasaiseksi.

  Kokoa kakku suoraan tarjoilualustalle joko irtopohjavuoan reunan tai reunavuoan (halk. n.25cm) sisään. Painele leipäseos vuoan pohjalle.

  Valmista täyte. Pane liivatteet pehmenemään kylmään veteen. Raasta kurkku karkeaksi raasteeksi. Nosta raaste siivilään, jotta saat ylimääräisen nesteen pois. Hienonna salottisipulit ja kuutioi paprika. Valuta salaattijuustoista öljymarinadi pois ja painele juustokuutiot haarukalla muruksi.

  Vatkaa tuorejuusto nopeasti notkeaksi sähkövatkaimella. Lisää jogurtti sekä ranskankerma ja vatkaa tasaiseksi. Lisää täytteen joukkoon kurkkuraaste, hienonnetut sipulit, paprika sekä salaattijuustomurut. Mausta seos hunajalla sekä maun mukaan suolalla, pippurilla ja valkosipulilla. Silppua ruohosipuli ja lisää täytteen joukkoon.

  Kuumenna ½ desiä vettä kiehuvaksi pienessä kattilassa. Purista liivatteista ylimääräinen vesi pois ja sulata liivatteet kiehuvaan veteen. Anna liivateseoksen jäähtyä hetki. Lisää se ohuena nauhana  täytteen joukkoon samalla hyvin sekoittaen.

  Kaada täyte vuokaan leipäkerroksen päälle. Tasoita pinta. Peitä vuoka kelmulla ja anna kakun hyytyä jääkaapissa seuraavaan päivään.

  Irrota reunavuoka varovasti esimerkiksi veitsen avulla. Koristele kakku haluamallasi tavalla.

Yhteistyössä Farmari 2017

Tuotteet lahjoitti:
Juustoportti
Alavuden Öljynpuristamo
Pirjon Pakari
Lakeuden Highland
Riihipihatto
Laihian Mallas
Kaffiino

Suklaahippusia ja pienen pojan ristiäiskakku ♥

Naapurissa oli eilen aihetta juhlaan, kun perheen pienimmäinen vietti ristiäisiään. Sain tehdä juhliin niin kakun kuin nimellä varustettuja varvaspikkuleipiä ja aurajuustohyrriäkin. Pikkuleipiä tehdessä tienoon pikkupojat yrittivät kovasti kysellä pienokaisen nimeä, mutta kun kerran lupasin olla hiljaa, niin enhän mä voinut nimeä paljastaa. Pitkästä aikaa kakun leipominen tuntui sujuvan ilman suurempia ongelmia, hämmentävää kyllä! Viime aikoina kun nuo leipomukset on pakanneet mennä pieleen tavalla tai toisella. No, menihän suunnitelmat koristelun suhteen uusiksi, sillä yllättäen tein reunapursotuksista taas turhan runsaat. Näin koristeille jäi vähemmän tilaa kuin olin ensin ajatellut. Kermavaahto onnistui kerrankin hyvin ja pursotusjälki oli ihanan sileää.

Kakkupohja on 7 munan ja tehty punnitusmenetelmällä eli munien paino*0,7 on tarvittavan sokerin sekä jauhojen paino. Jauhoista 70% on vehnäjauhoja ja 30 % perunajauhoja. Pohja on paistettu halkaisijaltaan 26 sentin vuoassa.

Ristiäiskakku pienelle pojalle

7 munan kakkupohja

Kostutus:

Spriteä

Daim-täyte:

3/4 levyä (150g) Maraboun Daim-suklaata

3 dl vispikermaa

200 g maustamatonta tuorejuustoa

Vadelmatäyte:

250 g vadelmia sulatettuna

200 g maustamatonta tuorejuustoa

3 dl vispikermaa

4 rkl vaniljakreemijauhetta

3-4 rkl tomusokeria

Kuorrutus:

6½-7 dl vispikermaa

3-4 rkl vaniljakreemijauhetta

maun mukaan tomusokeria

Koristeet:

sokerimassaa

koristehelmiä

  Valmista pohja mielellään täyttämistä edeltävänä päivänä. Käytä halkaisijaltaan 26 senttistä vuokaa. 

  Valmista täytteet: Vatkaa vadelmatäytettä varten kerma vaahdoksi, lisää vatkaamisen loppupuolella tuorejuusto ja sekoita tasaiseksi. Lisää joukkoon sulaneet vadelmat, vaniljakreemijauhe ja maun mukaan tomusokeria.

  Valmista suklaatäyte sulattamalla ensin suklaa joko vesihauteessa tai mikrossa välillä sekoitellen. Jätä se jäähtymään hetkeksi. Vatkaa kerma vaahdoksi. Sekoita suklaasula tuorejuuston joukkoon. Sekoita kermavaahto joukkoon.

  Leikkaa kakkupohja kolmeen osaan. Vuoraa paistoon käytetty vuoka kelmulla. Nosta pohjalevy vuokaan ja kostuta. Levitä päälle Daim-täyte. Nosta päälle kakkulevy, kostuta ja levitä päälle vadelmatäyte. Nosta viimeinen kakkulevy päälle ja kostuta. Kääri kakku tiukasti kelmuun ja nosta jääkaappiin tekeytymään. Jos käytät irtopohjavuokaa tai rengasvuokaa, voit koota renkaan avulla kakun suoraan tarjoilualustalle. Anna kakun maustua mieluiten seuraavaan päivään.

  Kumoa kakku alustalle. Lisää kerman joukkoon vaniljakreemijauhe sekä maun mukaan tomusokeria ja vatkaa kerma vaahdoksi.

  Levitä kakun päälle tasainen/kunnolla peittävä ja kakun reunoille ohut kerros kermavaahtoa. Pursota reunat ja kakun päällinen haluamallasi tavalla. Nostele päälle koristeet. Koristeiden pohjat on eristetty sulatetulla valkosuklaalla.

Tähän samaan syssyyn voisi kertoilla pari sanaa suklaasta. Goodio tarjosi SObloggaajille maisteltavaksi upeita, käsintehtyjä raakasuklaita. Pakko tunnustaa, että raakasuklaa ei mulle ole kovin tuttu juttu, sillä silloin kun suklaahimo iskee, tulee napattua kaupasta niitä tuttuja, suurten firmojen tuotoksia. Mulla, ja miehellä myös, on paha tapa haalia suklaata pahan päivän varalle, mutta usein ne sitten löytyy meidän karkkilaatikosta muutaman viikon kuluttua yhtä palaa köyhempänä. Kaupassa ei koskaan muista, että onko sitä suklaata kotona vai ei ja sillä niitä sitten kertyykin. Lisäksi meidän suklaamaku on täysin erilainen. Itse pidän enemmän maitosuklaasta, miehelle kolahtaa varsin tummat suklaat. Leivontaan toki käytän useimmiten tummaa suklaata ja kummasti ne miehen suklaalevyt löytää lopulta tiensä johonkin kakkuun. 

Goodion suklaista sain maisteltavaksi sekä 80% että 100% suklaata. Pakko sanoa, että onhan ne aika tymäkkää tavaraa, eikä ihan sellaisenaan kyllä tule syötyä. Mutta voin vain kuvitella, miten loistavasti nämä suklaat sopisivat johonkin suolaiseen ruokaan. Tai johonkin ihanaan kahvikakkuun! Kunhan tämä remppamylläkkä helpottaa, täytyy kehitellä näistä jotain hyvää. Olettaen, ettei mies ehdi näitä syödä ennen sitä.

Goodion suklaiden paketit ovat kerrassaan upeita! Ehdottomasti kuuluu visuaalisuudellaan elintarvikepakkausten kärkikastiin. Toivottavasti tuo ukkokulta ei tätä postausta lue, sillä edellisessä elämässään hän toimi pitkään pakkaussuunnittelijana. 

Sen verran nämä suklaat jäivät kiehtomaan, että pakko on hommata myös vähän pienemmällä prosentilla varustettuja herkkuja. Jos näitä löydät, kokeile ihmeessä sinäkin!

Isänpäiväksi irlantilainen viskikakku ja pari sanaa kahvista

Kauan, kauan sitten aloitin keittokirjaprojektin, jossa tarkoituksena oli käydä kaikki hyllystä löytyvät keittokirjat ajatuksella läpi ja kokeilla kustakin kirjasta ainakin yhtä ohjetta. Jos kirjassa ei mitään mielenkiintoista ollut, sai kirja jatkaa matkaa jonkun toisen hyllyyn. Alkuinnostuksen jälkeen homma vähän jäi, mutta koska kirjoja tuntuu koko ajan tulevan lisää, päätin jatkaa kirjojen läpikäymistä. 

Pari päivää sitten tarkempaan tarkasteluun pääsi ilmeisesti Maku-lehden kylkiäisenä tullut Maailman ihanimmat leivonnaiset kirja. Tämä tarttui kirpparilta mukaan jonkin aika sitten, mutta kummasti unohtui sitten hyllyyn. Kirjan ohjeista päätin testata irlantilaista viskikakkua, sillä tuo ukkokulta on innokas viskiharrastaja, tykkää kahvikakuista ja onhan tuo isäinpäiväkin ihan nurkan takana. Eilen tein kakusta ensimmäisen version, mutta se vähän epäonnistui. Tai ei siinä mitään muuta mennyt vikaan, kuin virheellinen vuokavalinta. Paistoin kakun aivan liian suuressa vuoassa, jolloin kakusta tuli olemattoman matala. Koska maku oli hyvä, ja kakku katosi nopsaan, tein tänään sitten uuden version. En tiedä piisaako tästäkääm sunnuntaihin saakka, mutta muuta en aio tuolle ukolle leipoa. 

Kakkuun olisi voinut tehdä vielä kuorrutuksen tomusokerista ja viskistä, mutta koska tuollaiset kuorrutteet ei miehelle kelpaa, jätin sen sitten suosista pois. 

Irlantilainen viskikakku

2½ dl rusinoita

1 1/4 dl viskiä

1 sitruunan kuori raastettuna

150 g voita

2½ dl fariinisokeria 

3 munaa

3 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1/4 tl suolaa

1/4 tl neilikkaa

Kuorrutus halutessa:

3½ dl tomusokeria

1 rkl viskiä

1 tl sitruunamehua

  Pane uuni lämpenemään 175 asteeseen. Voitele ja jauhota pienehkö rengasvuoka. Itse käytin voiteluun vuokasprayta, enkä jauhottanut vuokaa ollenkaan.

  Pese sitruuna huolellisesti ja raasta siitä keltainen pinta. Mittaa rusinat, viski ja sitruunankuori kulhoon. Anna maustua mielellään tunnin verran. 

  Vatkaa toisessa kulhossa voi ja fariinisokeri vaahdoksi. Erottele keltuaiset ja valkuaiset. Lisää keltuaiset voi-sokerivaahtoon yksitellen vatkaten.

  Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää sokerivaahtoon vuorotellen viski-rusinaseosta ja jauhoja. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja kääntele varovasti taikinan joukkoon.

  Kaada taikina vuokaan ja paista kakkua noin tunti, kunnes sen keskelle työnnettyyn tikkuun ei tartu enää taikinaa. Anna kakun jäähtyä hetki ja kumoa se sitten vadille.

  Jos haluat kuorruttaa kakun, tee kuorrutus sekoittamalla tomusokeriin viski sekä tipoittain sitruunamehua, jotta saat notkean tahnan. Valuta tahna jäähtyneen kakun pinnalle.

Sitten pari sanaa kahvista. Mä en koskaan ole ollut mikään päivänsäde aamuisin ja ennen muinoin kukaan ei tohtinut puhua mulle aamuisin ennen kuin olin saanut mukillisen kahvia eteeni. Vanhemmuuttani olen hieman seestynyt, vaikka kyllä niitä äreitäkin aamuja vielä joukkoon mahtuu. Välillä mulla on kausia, jolloin kahvi vaihtuu teehen, mutta aika harvoin kuitenkin. Mikään hifistelijä en kahvin suhteen ole, vaan enemmänkin tykkään ihan tavallisesta sumpista. Vaikka onhan se pakko myöntää, että parhaimmillaan kahvi on vanhanaikaisesti pannussa puuhellalla keitettynä. Etenkin viikonloppuaamuisin, kun muu väki vielä nukkuu ja ulkona paukkuu kova pakkanen. Viime talvena en tainnut kertaakaan keitellä pannukahveja aamutuimaan, mutta tänä talvena on pakko kokeilla edes kerran tai pari. 

Olin aika innoissani, kun Valkoinen risti tarjosi testattavaksi kahvia. Yleensä kaupasta mukaan tarttuu ne perinteiset merkit, eikä oikein tule kokeiltua mitään uutta. Siksi tällaiset testihommat on kivoja. 

Valkoisen Ristin paketista löytyi kahdenlaista kahvia. Toinen oli Jacobs Krönung tummapaahtoinen suodatinkahvi, toinen kofeiiniton Café Hag. Tässä kohtaa on pakko tunnustaa sivistymättömyyteni, sillä aiemmin en ole kofeiinitonta kahvia juonut. En ainakaan tietääkseni. Siksi on vaikea verrata tätä muihin kofeiinittomiin kahveihin, mutta sen verran voi sanoa, että hyvää tämä kyllä oli. Ei tämän kahvin valmistus suotta ole jatkunut vuodesta 1906 alkaen, jolloin saksalainen Ludvig Roselius kyseisen kahvin kehitteli. 

Suodatinkahvista keittelin ensin liian vahvaa, kun menin laskuissa sekaisin, mutta toisella kerralla tästä tuli jo hyvä. Kahvi on tosiaan tummapaahtoinen, pehmeä ja täyteläinen. En muista tällaista nähneeni kaupan hyllyssä (enpä kyllä ole kahvipaketteja koskaan sen kummemmin tutkinutkaan), mutta on kuulemma Euroopan myydyin suodatinkahvi. Meillä suositaan yleensä juuri tummapaahtoisia kahveja, siksi tämä oli miellyttävä uusi tuttavuus. 

Kahvit tarjosi Valkoinen Risti Oy

Mustikkapannaria ja tarinaa Nuancen paistinpannusta ♥

Kakuista voisi sujuvasti loikata pannujen ja pannukakkujen maailmaan, eli tänään olisi tarjolla niin lahjoituksena saadun paistinpannun esittelyä kuin spelttistä mustikkapannariakin. 

Ruotsalainen keittiötarvikeliike Kitchentime (jolla on verkkokauppa myös Suomessa!) tarjosi minulle paistinpannun testattavaksi. Itse sain tuotteen valita ja kun yksi vanhoista pannuista alkoi olla tiensä päässä, päätin ottaa tälle seuraajan. Joku on joskus kysynyt, että mihin ihmeeseen tarvin sellaisen määrän pannuja ja kattiloita, mitä keittiön hyllyiltä löytyy, mutta kummasti niille kaikille löytyy käyttöä. Valurautapannut ovat tosin harmillisen vähällä käytöllä, sillä kunnolliset, pinnoitetut pannut ovat vaan niin käteviä arkiruoanlaitossa. 

Pannun valinnan suhteen mulla oli muutamia kriteerejä. Koska poistumassa oleva pannu oli 24 senttinen, oli uuden oltava suunnilleen saman kokoinen. Lisäksi pannun piti olla sellainen, joka kestää myös uunin. Tykkään nimittäin tehdä mm. pannupizzoja, jolloin muovi- ja puukahvaiset pannut saa unohtaa. Kahvan piti olla tukeva, että pystyn turvallisesti pitämään pannua käsissä näillä onnettomilla käsilläni. Kun aikani pannuvalikoimaa selailin, päädyin Nuancen Goma nonstick-pannuun. Sen lisäksi, että pannu näytti täyttävän valintakriteerit, oli se myös kaunis. Ja ajattelin, että tällainen pannu toimisi hyvin myös munakkaita suurkuluttavan teinin käytössä.

Pannu saapui pari päivää sitten ja tänään pääsi vihdoin tositoimiin. Jo hyvän tovin olen haaveillut pannulla paistettavista mustikkapannukakuista, joten nyt oli hyvä hetki sekä testata uutta pannua, että toteuttaa pannukakkuhaave. Pannukakkuihin tein spelttisen taikinan ja sokerina käytin ruokokidesokeria. Halusin näistä melko makeita, joten jos sokerimäärä hirvittää, laita vähemmän. Pannukakut olivat varsin herkullisia, mutta minkälaisen tuomion pannu sitten sai? 

Ensin voisin mainita, että pannu oli todentotta yhtä kaunis kuin nettikaupan kuvassakin. Kahva oli pitkä ja varsin hyvä mun käsille. Hieman mietitytti, että mahtuukohan tuo ollenkaan uuniin, mutta mahtuihan se. Vaikka vähän tiukkaa tekikin. Pannukakkuja paistaessa pinnoite näytti toimivan loistavasti. Mitään ei jäänyt pannuun kiinni, joskin taisi sitä voitakin olla paistaessa aika reilusti. Ainoa totuttelemista vaativa asia on pannun pohjan paksuus. Pohja on ohuempi kuin mihin olen tottunut. Sen seurauksena pannukin kuumeni huomattavasti nopeammin kuin mitä vanhat pannut. Sen takia onnistuin polttamaan ensimmäiset kaksi pannukakkua, mutta kun pääsin jyvälle pannun tavoista, ja hoksasin laittaa levyä paljon pienemmälle, alkoi paistaminenkin sujua. Mutta niinhän se on, että jokainen paistinpannu on erilainen ja vaatii hieman totuttelua. Ensivaikutelma pannusta on oikein hyvä, ja uskon, että tämän kanssa tullaan viettämään vielä monta herkullista hetkeä. 

Pakko muuten vielä mainita, että jos olet yhtä höpsähtänyt kakkuvuokiin kuin minäkin, niin käy kurkkaamassa Kitchentimen vuokavalikoima! Oli nimittäin himppasen upeita vuokia! Heti kun saan vuokakaappini järjestykseen ja raivattua sinne lisää tilaa, on pakko ostaa tuolta joku vuoka. 

Hups, pannusta haltioituneena höpötän vaan uuden paistinpannuni hienouksista ja meinaan unohtaa pannukakkuohjeen kokonaan. Tällä ohjeella tulee kolme tahi neljä hieman isompaa pannukakkua. Toki voit tehdä taikinasta myös useamman pikkupannukakun.

Spelttinen mustikkapannukakku pannulla

(3-4ann.)

2½ dl maitoa

1 kananmuna

2 rkl öljyä tai voita sulatettuna

1½ dl vehnäjauhoja

1 dl täysjyväspelttijauhoja

½ dl ruokokidesokeria

½ tl suolaa

½ tl leivinjauhetta

1 tl vaniljasokeria

1/4 tl kardemummaa

1 dl tuoreita mustikoita

Tarjoiluun:

kermavaahtoa 

vaahterasiirappia

tuoreita marjoja

Paistamiseen:

voita

  Vatkaa maidon joukkoon muna sekä öljy tai voi. Lisää jauhot sekä mausteet. Vatkaa taikina tasaiseksi. Sekoita joukkoon vielä mustikat. 

  Kuumenna pannu ja sulata siinä nokare voita. Kaada pannulle taikinaa ja kypsennä miedolla lämmöllä, kunnes pannukakun pinta on hyytynyt. Käännä lastan avulla ja kypsennä myös toiselta puolelta. 

  Tarjoa tuoreiden marjojen, kermavaahdon ja vaahterasiirapin kera.

Paistinpannun lahjoitti KitchenTime 

Piristystä päivään acailla maustetulla tuorepuurolla ♥

Aika kivaa. Kerrankin saa nauttia kiireettömästä aamusta, heräillä ihan rauhassa ja nauttia aamupalasta pitkään ja hartaasti samalla lehteä lukien. Tai no, aivan näin seesteinen ei aamu ollut, sillä heti seitsemän jälkeen on pikkujätkä käynyt kyselemässä noin kahden minuutin välein, että koska mennään alakertaan. Sinnikäs jätkä, kerta kaikkiaan. Ei auta, vaikka kuinka sanoisi, että nukun nyt. Mutta kun sain itseni revittyä alakertaan, on aamu mennyt paljon rauhallisemmin. 

Sain tuossa jokin aika sitten laatikollisen erilaisia purkkeja ja purnukoita, joiden sisältö on mulle aivan uutta ja outoa ja joille olen yrittänyt löytää käyttöä. Purkkien sisältä löytyy nimittäin erilasia superfoodeja. On acaita, lucumaa, macaa ja monta muuta, joista en ennen ollut kuullutkaan! Tai ehkä kuullut, mutta en ollut aiheeseen sen kummemmin perehtynyt. Purkeista kuuluu suuri kiitos nu3-hyvinvointisivulle!

Kun kerran tällaisia mahtavia aineksia saa, niin tottahan niitä täytyy hyödyntää. Varovaisesti olen maistellut ja tutkinut purkkien sisältöä ja samalla hakenut tietoa, että miten näitä voisi käyttää. 

Ensimmäisenä käyttöön pääsi acai-jauhe, joka toi ihanan, miedon marjaisan maun tuorepuuroon. Tuorepuuroja tulee harrastettua aivan liian vähän, sillä ne ovat ensinnäkin ihanan helppoja valmistaa ja lisäksi hyvän makuisia. Puuro nautittiin kevyesti paahdettujen saksanpähkinöiden ja auringonkukansiementen sekä banaanin kanssa. Koska halusin puuroon aavistuksen lisää makeutta, tipautin kuvan ottamisen jälkeen päälle pari tippaa vaahterasiirappia. 

Acai-tuorepuuro

1½ dl kreikkalaista jogurttia

2-3 rkl kaurahiutale+kauralese-seosta

1 rkl hasselpähkinäjauhetta

1 tl acai-jauhetta

½-1 tl hunajaa

Päälle:

kevyesti paahdettuja pähkinöitä ja siemeniä

banaania

vaahterasiirappia

  Sekoita puuron ainekset keskenään. Anna tekeytyä jääkaapissa yön yli. Tarjoa kevyesti paahdettujen pähkinöiden ja/tai siementen, banaanin ja vaahterasiirapin kera.

Testattavan tuotteen tarjosi nu3.

Fancy colours! - Väriläiskiä keittiöön KLiNGEL:in tuotteilla

Kevät on mulle, ja varmasti monelle muullekin sellaista aikaa, että tekee mieli hankkia kotiin jotain uutta ja kivaa. Etenkin keittiöön kaipaan usein jotain piristävää. Jos rehellisiä ollaan, niin kaikista mieluiten laittaisin koko keittiön uuteen uskoon, mutta vilkaisu tilille haihduttaa moiset ajatukset aika nopeasti.

Tällä kertaa sen kivan pienen piristysruiskeen tarjosi KLiNGEL. KLiNGEL on saksalainen perheyritys, joka on ollut toiminnassa jo huikeat 90 vuotta. Suomeen tämä liike rantautui vuonna 2004 ja verkkokauppa avattiin vuonna 2005. KLiNGEL tarjosi minulle mahdollisuuden tutustua heidän laajaan tuotevalikoimaansa ja tilata joitain tuotteita myös itselleni. Valinnanvaraa verkkokaupasta löytyisi vaikka kuinka paljon, sillä tarjolla on niin naisten kuin miestenkin vaatteita, koruja, uima-asuja ja paljon kivaa kotiin liittyvää, kuten kodin tekstiilejä, elektroniikkaa ja astioita. Koska ajatuksena oli esitellä tuotteita myös teille, päädyin tilaamaan sellaisia juttuja, jotka jollain tapaa liittyisivät keittiöön ja ruoanlaittoon. 

Mutta sitten niihin tilaamiini tuotteisiin. Ensimmäinen, eli munamuotit, ovat varsinaisia turhakkeita, mutta niin valtavan söpöjä, etten voinut jättää niitä tilaamatta. Aluksi olin hieman skeptinen, että mitenkähän nämä mahtavat toimia, mutta toimihan ne. Kovaksi keitetty kananmuna kuoritaan nopeasti heti keittämisen jälkeen ja laitetaan muottiin. Muotti suljetaan ja laitetaan kylmään veteen ja annetaan olla siellä 10 minuuttia. Tämän jälkeen saat syödä valloittavan pupun tai nallen tai ihastella pientä tähden tai sydämen muotoista kananmunaa. Itse kastoin munat hyvin nopeasti kylmään veteen, että sain kuoret irti. Ainoa miinus näissä oli se, ettei näitä saisi pestä koneessa, eikä käsin tiskaaminen ole oikein mun juttu. 

Toinen tuote, johon ihastuin suunnattomasti, oli Rosina Wachtmeisterin lasinen leikkuulauta. Todennäköistä on, etten malta käyttää tätä leikkuulautana, vaan tämä saa toimittaa tarjoilualustan virkaa. Jotenkin tämä suloisen värikäs kuva saa joka kerta hymyn huulille. Kuvavaihtoehtoja löytyi kolme, mutta tämä oli ehdottomasti eniten mun mieleen.

Viimeisin tuote, eli astiapyyhkeet tulivat oikeasti tarpeeseen. Viime aikoina oon nimittäin kasannut melkoisen läjän virttyneitä pyyhkeitä miehelle remppa- ynnä muihin touhuihin käytettäväksi. Osan astiapyyhkeistä oon pyhittänyt leivinliinoiksi ja osa saa toimia alkuperäisessä hommassaan. Luulen, etten näitä malta astiapyyhkeinä käyttää, vaikka toisihan nämä mukavasti väriä keittiön seinällä roikkuessaan. Paketissa oli neljä ihanan värikästä, polka dot-kuosista pyyhettä. (Polka dot on mun salainen paheeni... )

Toimitus verkkokaupassa oli mukavan nopeaa. Siitä kun tilauksen olin tehnyt, meni noin viikko ja paketti oli noudettavissa. Verkkokaupan selaaminen oli suhteellisen helppoa, joskin pakko myöntää, että muutaman kerran onnistuin kadottamaan ne tuotteet, mitä ajattelin tilata. Valikoimaa tutkiessa ilahduin siitä, että tarjolla oli hyvin erilaisia tuotteita verrattuna muihin vastaaviin liikkeisiin tai paikallisiin kauppoihin. Meidän koti on täynnä väriä ja lisää saa tulla, vaikka sitten tällaisten pienten käyttötavaroiden muodossa. 

Tuotteet lahjoitti KLiNGEL

What we need is a big big cooking pot - ajatuksia Atrian Bravuuri-tuotteista

Palataanpas ajassa hieman taaksepäin siihen viikkoon, kun Kääpiölinnassa popsittiin Atrian tarjoamia Bravuuri-ruokia. Kyseisen viikon aikana maisteltiin Bravuuri porsaan lihapataa, broileripastagratiinia, uunivalmiita broilerin sisäfileerullia bataattipedillä, härkäruukkua, naudan uunipataa sekä possu stroganoffia. Valintoihin vaikutti hyvin pitkälti lähikaupan tarjonta, joskin taisin minä jonkun paketin hakea hieman kauempaakin. 

Aiemmin kirjoittelin siitä, mihin meillä käytettiin se aika, joka normaalisti olisi mennyt kokkaamiseen. Tässä jutussa kerron puolestaan siitä, miltä tällainen ruoanlaitto tuntui ja miten ruoka meillä kelpasi. 

Loogisinta lienee aloittaa niistä suosikeista. Suurimman suosion meidän perheessä sai Bravuuri porsaan lihapata, jota syötiin ihan vaan perunoiden ja porkkanaraasteen kera. Tai no, laitoin minä padan päälle kunnon nokareen valkosipulilla maustettua ranskankermaa, mutta eipä se juuri makua muuttanut. Pataa voisi tuunata vaikka lorauksella kermaa, sinappia tai mitä nyt ikinä keksiikään, mutta meidän mielestä se oli parasta ihan tuollaisenaan. Kehuja sai murea possu ja maukas kastike. Ja olihan tuo aivan hurjan helppo valmistaa. Kastike pannuun, kuumennus ja se on siinä. Jos kokkaaminen ei syystä taikka toisesta innosta, niin tämä on kyllä ruoanlaittoa helpoimmillaan. Jopa meidän kranttu pikkumies tykkäsi tästä niin paljon, että söi lautasen tyhjäksi ja sitä ei kyllä tosiaankaan kovin usein tapahdu.

Bravuuri porsaan lihapata

Hyvänä kakkosena oli Bravuuri broileripastagratiini, johon lisättiin muutama viipaloitu valkosipulinkynsi. Kokeilin minä tehdä tätä myös aurajuustokermalla maustettuna, mutta se ei oikein tahtonut kelvata. Tätä tein itseasiassa vielä uudelleen äitini ollessa meillä. Äidin kanssa aika tuppaa kulumaan kaupoissa juosten, eikä sitten enää tahdo jaksaa kauheasti kokkailemaan, joten tämä oli senkin vuoksi hyvä valinta.

Bravuuri broileripastagratiini

Hyvää oli myös Bravuuri härkäruukku, johon lisättiin hieman kermaa ja seuraksi paistettiin tuoreita herkkusieniä. Kermaa tosin ei kannata laittaa ihan kahta desiä, sillä maku laimenee hieman liikaa. Härkäruukku valmistuu yhtä helposti kuin Bravuuri porsaan lihapatakin. 

Bravuuri härkäruukku

Aikuisväen mieleen oli myös Bravuuri uunivalmiit broilerin sisäfileerullat bataattipedillä, mutta lapsille tämä ei oikein kolahtanut. En tiedä millä bataatit oli maustettu, mutta mun suuhun ne maistuivat ihanan kermaisilta ja maukkailta. Jos joskus saa muksut vaikka mummolaan, voisi tätä valmistaa ihan vaan itselleen.

Bravuuri uunivalmiit broilerin sisäfileerullat bataattipedillä

Muutkin ruoat kelpasivat oikein hyvin, etenkin aikuisväelle, mutta koska jonkinlaista valintaa täytyi tehdä, niin nämä on ehdottomasti ne parhaimmat!

Miltä tällainen kokkaaminen sitten tuntui? 

Mulla on ollut aina tapana tehdä ruoat mahdollisimman pitkälle itse. Tottahan minäkin välillä turvaudun valmiisiin pastakastikkeisiin tai puolivalmiisiin eineksiin, mutta aika harvoin kuitenkin. Kai siinä on jonkinmoista ylpeyttäkin, kun mieluummin nostaa ostoskärryyn ainekset alusta alkaen ja keittelee itse soosit siinä missä sopatkin. Mutta jos ei koskaan kokeile mitään uutta, voi jäädä monesta hyvästä jutusta paitsi. Ehkä juuri sen vuoksi halusinkin kokeilla, miltä tuntuisi viikko ilman ylenpalttista keittiössä hääräämistä. 

Aluksi olin vähän ihmeissäni, että mitä sitä osaa tehdä, kun ei ollut kiire rynnätä keittiöön. Kummasti sitä viikon aikana oppi kehittelemään muuta puuhaa, vaikkakin loppuviikosta alkoi jo kaivata ruokalistan suunnittelua ja hellan ääressä seisoskelua. Ruokien maunkin suhteen olin epäileväinen. Voiko joku valmis ruoka muka olla hyvää ja kelpaakohan se edes muksuille? Kun ensimmäisenä syöty Bravuuri porsaan lihapata kelpasi niinkin hyvin, en aluksi tiennyt, että olisinko iloinen ruoan hyvyydestä vai ottaisinko sen loukkauksena omia keittotaitojani kohtaan. No, en mä ehkä niin tosissani sen loukkaantumisen kanssa ollut, sillä pakkohan siitä on iloita, jos lapset suostuu suosiolla jotain syömään. Jokainen testattu ruoka oli maultaan hyvä, eikä niistä kyllä mitään einesmäistä fiilistä tullut. Paremminkin tuntui, että söisi tuiki tavallista, hyvää kotiruokaa. Ja tuunaamallahan näistä saa vaikka mitä! 

Hyvän maun lisäksi positiivista näissä oli valmistamisen helppous. Padat ja ruukut lämmitetään ihan vaan kattilassa, osa vaatii lähinnä nesteiden lisäämistä ja kypsennyksen uunissa. Etenkin tuosta Bravuuri broileripastagratiinista saa vaikka minkälaista erilaisilla maustetuilla kermoilla. Ei siis tarvitse olla mestarikokki saadakseen jotain maukasta syödäkseen.

Näin jälkikäteen voin kyllä rehellisesti myöntää, että mitä suurimmalla todennäköisyydellä näitä syödään meillä jatkossakin aina silloin tällöin, kun en jostain syystä jaksa, pysty tai ehdi kokata. Sellaisina päivinä on normaalisti haettu pizzaa tai muuta noutoruokaa, mutta kyllähän tämä aina vähän parempi vaihtoehto on. Enkä sano tätä siksi, että Atria meille Bravuuri-tuotteet tarjosi, vaan siksi, että nämä vaan toimi meillä.

Ainoa huono puoli viikossa oli, että taisin oppia vähän liian hyvälle. Kun viikon pääsi helpolla ruokien kanssa, ei kokkaaminen oikein tahtonut innostaa. Mutta eiköhän se fiilis ja into tästä taas palaudu.

Muuten, Atrian Kokkaamo-sivulla on menossa kilpailu, jossa voit voittaa lahjakortin lempiharrastukseesi. Kilpailuun pääset täältä, käyhän kurkkaamassa! Samalla voit kurkkia millaisia ruokia Bravuuri-tuotesarjaan kuuluu. 

Bravuuri-tuotteet tarjosi Atria

Bake your own bred! - testissä Tuoppi Mallasmestarin uudet mallaslimppuainekset

Kuka muistaa vielä Laihian Mallas Oy:n Tuoppi Mallasmestarin saaristolaisleipäainekset? Viime joulun alla niitä testailin ja tykästyin niin kovasti, että sen jälkeen meiltä on aina löytynyt leipäainespaketti kaapista akuuttia leipävajetta varten. Nyt saaristolaisleipä on saanut uudet seuraajat, kun kauppoihin on ilmestynyt Laihian Maltaan Tuoppi Mallasmestarin mallaslimppu- sekä Mallasmestarin puolukkainen mallaslimppuainekset. Laihian Mallas Oy lahjoitti Kääpiölinnaan paketin kumpaakin leipäainesta kokeiltavaksi. Paketissa on valmiina jauhoseos, hiiva sekä paistovuoka yhtä leipää varten. Mallaslimppupaketissa on näiden lisäksi vielä pussi mallasjuomauutetta. 

Tuoppi Mallasmestarin Mallaslimppu

Mallaslimppuainekset ovat helppo ja nopea tapa saada uunituoretta leipää syödäkseen. Valmiiseen jauhoseokseen sekoitetaan kuivahiiva sekä lämmitetty vesi. Näitä sekoitetaan voimakkaasti, jonka jälkeen taikinan annetaan kohota joko kulhossa tai kaadetaan kohoamaan paistovuokaan puoleksi tunniksi. Itse kohotin taikinat kulhoissa, jotka laitoin suurempiin, lämmintä vettä sisältäneisiin kulhoihin. Tämän jälkeen taikinat kaadetaan vuokiin ja kypsennetään puoli tuntia uunissa. Helppoa, vai mitä?

Viimeksi ongelmana olivat leviävät paistovuoat, mutta mun mielestä tällä kertaa leivät pysyivät hieman paremmin ryhdissään. Paistoaika olisi meidän uunilla saanut olla muutaman minuutin pidempi, sillä puolukkainen leipä jäi aavistuksen vaaleaksi ja taikinaiseksi. Mutta tämäkin on uunikohtaista. 

Tuoppi Mallasmestarin Puolukkainen Mallaslimppu

Vaikka yleensä en tällaisia ainespaketteja ostele, niin Laihian Maltaan leipäaineksia voin suositella hyvillä mielin. Näillä onnistuu myös vähemmän leipiä leiponeet, mutta ihan hyvin sopivat kokeneemmankin jauhopeukalon käytettäväksi. En minä ainakaan jaksa aina leipoa leipää alusta alkaen, joten silloin voin ihan hyvin tarttua valmiiseen leipäainespakettiin. Näiden maku nimittäin on oikeasti oikein hyvä! Mallaslimppua voisin syödä vaikka kuinka! Puolukkaiseen versioon kaipasin hieman enemmän puolukan makua, sillä nyt mallas jyräsi tuon maun aika huolella. Mutta oikein hyvää leipää siitä huolimatta. Jos haluat kokeilla, niin pidä silmällä tämän näköisiä paketteja jauhohyllyssä... 

Leipäainespaketit lahjoitti Laihian Mallas Oy

Pienestä pitäen - esittelyssä avoinmaaseutu.fi

Sain vähän aikaa sitten Talviaisten tilan emännältä viestiä, jossa kyseli kiinnostaisiko minua kirjoittaa juttu hiljattain avatusta avoinmaaseutu.fi-sivusta. Sivulla vierailtuani ei kovin montaa minuuttia tarvinnut asiaa pohtia, sillä mielelläni olen mukana tekemässä tällaista sivua tunnetuksi. Niin kaupunkilainen kuin olenkin, on Suomen maaseutu aina ollut omalla tavallaan tärkeä. Liekö sitten osa rakkaudesta tullut verenperintönä, traktorikauppiaan tytär kun olen ja pikkulikkana isän hupulaisena tuli kierrettyä tila jos toinenkin. Kauniin luonnon lisäksi maaseutu ja siellä asuvat ja työskentelevät ihmiset tarjoavat suuren osan meidän kaikkien lautasille päätyvästä ruoasta ja juomasta, joten näiden ihmisten tunnetuksi tekeminen on vain iloinen asia.

Mikä ihmeen avoinmaaseutu.fi? 

Avoinmaaseutu.fi on pientuottajien ja -yrittäjien sekä kuluttajien uusi kohtauspaikka. Sivusto tarjoaa monipuolista tietoa oman alueesi maatiloista, joissa voit käydä tutustumassa tilan toimintaan ja ruoantuotantoon tai ostella tilan omia tuotteita. Löytyy joukosta sellaisiakin tiloja, jotka tarjoavat matkailijoille yösijan ja/tai mahdollisuuden ruokailuun. Mikä oikeasti voisi olla ihanampaa, kuin viettää kaunis kesäinen viikonloppu luonnon helmassa? Lisäksi osa tiloista järjestää erilaisia tapahtumia, joihin voi osallistua kuka tahansa. Jos kesäloman suunnitelmat ovat vielä auki, käy kurkkaamassa tilahaun avulla, mitä tiloja lähialueeltasi löytyy. Kalenterista voit vilkaista tarkemmin tilojen tapahtumista.

Sivustolla on tällä hetkellä 75 tilan esittelyt ja ilokseni huomasin, että länsi-Suomi oli varsin hyvin edustettuna. Mukaan mahtuu vielä uusiakin tiloja, joten uskon, että valinnanvara tilojen ja tuotteiden suhteen kasvaa ajan kanssa. Kesän aikana on melkein pakko käydä johonkin lähitilaan tutustumassa, sillä olisihan se melkoinen elämys koko ikänsä kaupungissa asuneille ipanoille. Jos tilavierailut kiinnostavat, käy tutustumassa vierailijoille suunnattuihin ohjeisiin etukäteen. Näin vierailusta jää kaikille parempi mieli. 

Tilaa ja maista! Lähi- ja luomuruoan verkkokauppa tarjoaa tuotteita joka lähtöön.

Avoinmaaseutu.fi tarjoaa mahdollisuuden ostaa pientuottajien tuotteita verkkokaupasta, jonne on koottu monipuolinen valikoima elintarvikkeita, kosmetiikkaa, käsitöitä ja paljon, paljon muuta mukavaa. Löytyy sieltä jotain pientä kivaa lemmikeillekin (koiraihmiset vink vink!). Kaikki myynnissä olevat tuotteet on valmistettu Suomessa, elintarvikkeissa pääpaino on luomu- ja lähiruoassa. Meille pientuottajien tuotteet ovat aina olleet lähellä sydäntä ja niitä on pyritty ostamaan aina kun on mahdollista. Ei sillä, että isojen valmistajien tuotteissa mitään vikaa olisi, mutta jotenkin käsityönä valmistetut tuotteet vain kolahtavat paremmin. Ehkä siinä on mukana myös eräänlainen kunnioitus niitä ihmisiä kohtaan, jotka uskaltavat tehdä asiat omalla tavallaan ja tuoda markkinoille vaihtoehdon isojen ketjujen tuotteille. On aina positiivista, kun on mahdollisuus valita, mitä ostaa ja suuhunsa laittaa. Pienten yritysten tuotteita on vain ajoittain melko vaikea löytää tavallisten markettien hyllyistä, joten siinä mielessä lähi- ja luomuruokaan erikoistunut verkkokauppa ja tilojen suoramyynti on loistava juttu!  

Avoinmaaseutu.fi-sivun idean "isänä" ja toteuttajana toimii keski-Suomessa sijaisevan Talviaisten tilan isäntäpari. Tila on pieni maitotila, jonka pihapiiristä löytyy lehmien lisäksi lampaita, kanoja, pupuja, kissoja ja koiria. Maalaistunnelmaa ja ripauksen historian havinaa tarjoavat tilan pihapiiristä löytyvät riihi, jyväaitta ja aitta. Kesäaikana tilalta löytyy pieni maalaispuoti, joka on avoinna keskiviikkoisin klo 11-15. Puodissa voi käydä juomassa kupposen kuumaa tai käydä ostamassa verkkokaupasta löytyviä tuotteita. Paremmin tilan toimintaan pääsee tutustumaan erillisinä maatilapäivinä tai maatilaillallisilla, joiden tarkemmat ajankohdat voi käydä kurkkaamassa tilan sivuilta.  

Sain Talviaisten tilan sponssaamana tutustua haluamiini verkkokaupasta löytyviin elintarvikkeisiin ja pitkän harkinnan jälkeen pakettiin päätyi Anttilan tilan kuusenkerkkä- ja koivunmahlalimonadia, Selänteen sieni Oy:n kuningasvinokasrouhetta, Hennolan tilan sämpyläjauhoja, T-Barbequen T*Mun Haba- ja T*Mun Sauna-kastikkeita, Pirkanmaalaisella maatilalla käsityönä valmistettua timjami-suklaata, Ahontuvan tarhan kermasinappia, Lakeuden Highlandin lihasäilykettä ja viimeisimpänä, muttei lainkaan vähäisimpänä Vanhan Ajan mustikkateetä. 

Näistä aiemmin tuttuja oli vain Lakeuden Highlandin tuotteet, joskaan lihasäilykettä en muista maistaneeni. Muihin tuotteisiin tai tuotteiden valmistajiin en muista aiemmin törmänneeni. Sponssituotteita valitessa yritin löytää sellaisia tuotteita, joita en ole koskaan missään nähnyt ja joita ei ihan heti taida tuohon lähikauppaan tulla. Ehkä eniten kiinnosti nuo limsat sekä timjamilla maustettu suklaa. Ukko puolestaan ihastui T*Mun erilaisiin kastikkeisiin, suuri chilin ystävä kun on. Vaikea näitä tuotteita on kuitenkaan mihinkään järjestykseen laittaa, sillä kaikki ovat omalla tavallaan kiinnostavia.  

Osa tuotteista kävi heti läpi raadin arvion, osa saa odottaa tuomiotaan vielä tovin. Ensimmäisenä maisteltiin T*Mun Habaa eli mukavan potkivaa chilikastiketta, joka on valmistettu tuoreesta habanerosta. Kastike herätti suurta ihastusta ja kelpasi erityisesti tytölleni. Kastike on tulinen, muttei kuitenkaan sellaista "lekalla otsaan"-meininkiä kuin mitä tuore habanero sellaisenaan on. Meillä tämä todennäköisesti katoaa melko nopsaan dippinä, joskin osan taidan kokeilla sekoittaa kermaviilin joukkoon. Maultaan tämä oli ehdottomasti chilikastikkeiden paremmasta päästä.

Toisena maisteltiin timjamisuklaata, joka alkuällistyksen jälkeen osoittautui varsin toimivaksi. Aivan heti ei tulisi mieleen yhdistää maitosuklaata ja timjamia, mutta jollain oudolla tapaa ne vain sopivat yhteen. Tämäkin tuote pääsi tytön suosikkeihin, eikä pikkumieskään laittanut ollenkaan pahakseen, kun sai suklaata maistella. 

Soosin ja suklaan jälkeen oli aika korkata pullollinen kuusenkerkkälimonadia. Meidän maistelujärjestys ei ollut ehkä siitä fiksuimmasta päästä, sillä hennon makuinen limsa jäi pahasti voimakkaan chilin ja suklaan varjoon. Mutta mitä enemmän limsaa joi, sen paremmalta se maistui. Voisin hyvin kuvitella tämän osaksi kesäistä boolia. Pienenä miinuksena voisi sanoa, että kyseisen pullon korkki oli laiskasti suljettu ja valtaosa poreista oli tainnut jäädä matkalle.

Viimeisimpänä korkattiin kermasinappipurkki. Sinappi osoittautui mukavan pehmoisen makuiseksi ja häviää taatusti nopeasti kesän grillailujen yhteydessä. Sinapin makumaailma on monivivahteinen ja lähes kaikki tuoteselosteessa mainitut ainesosat voi maistaa sinappia syödessä.

Kiitos vielä Talviaisten tilan emännälle testattavaksi saamistani tuotteista ja yllä käyttämistäni tilan eläinten kuvista!

Yhteistyössä Avoinmaaseutu.fi / Talviaisten tila